Eikö muka tälläistä painon pudotusta huomaa?
En ollut nähnyt kavereitani vuoteen ja tällä ajalla laihdutin 15 kiloa. Lähtöpaino oli 78 kg ja nyt painan 63 kiloa.
Kukaan heistä ei sanonut mitään kun näki minut. Illan edetessä juttelin kyllä kaikkien kanssa niitä näitä. Jossain vaiheessa kysyin muutamalta kaverilta, eivätkö he huomanneet, että olen pudottanut painoa jonkin verran. Vastasivat, että eivät huomanneet.
He eivät myöskään kysyneet mitään aiheeseen liittyvää. Joten jätin tietenkin asian siihen. Olen tosiaan pienentynyt ainakin kaksi vaatekokoa.
Olen vaan niin äärettömän iloinen kun sain painoa vihdoin pudotettua. Olisin vain toivonut, että se huomattaisiin. Tuli tunne, että olen ihan sama pallero edelleen.
Onneksi sitten näin siskoni ystävää pitkästä aikaa ja hän sanoi heti, että wau, näytät ihan hiton hyvältä. Ja onneksi myös siskoni vakuutteli minulle, että todellakin painon pudotukseni huomaa.
Saan kyllä myös miehiltä ihan eri tavalla huomiota kuin ennen. Mutta se jostain syystä vähän ärsyttää.
Tärkeintä tietenkin, että oon itse tyytyväinen. Mutta tiedättekö sen tunteen, vaikka on laihduttanut normaalipainoon, niin näkee itsensä vieläkin pullukkana?
Mulla on ihan littana vatsa ja urheilu on muokannut vartaloa sopivasti. Lisäksi kunto on nyt kohdillaan, jaksan juosta vaikka 10 kilometriä.
Kommentit (21)
Nykyään ei saa kiinnittää huomiota kenenkään painoon, eikä varsinkaan mainita siitä mitään.
Yleensäkään ulkonäköön ei saa kiinnittää mitään huomiota eikä siitä mitään mainita.
Mielensäpahoittajia on seurassamme niin paljon, ettei kukaan uskalla kommentoida enää toisistaan mitään.
Kohteliaisuudesta ovat kuin eivät huomaisikaan.
Tuosta huomaa, miten vähän ihmiset kiinnittävät huomiota toisten ulkonäköön. Enemmän merkitsee persoona ja kokemuskeskustelut . Eivät ehkä olleet ihan nuoria, vai olivatko yli viisvitosia.
Et ole ollut heidän mielestään huomioherättävän lihava.
Kaverisi tietävät hyvän maun eivätkä kommentoi painoa mitenkään. Ei edes painonpudotusta, koska eivät tiedä onko se laihdutuksesta vai sairaudesta johtuvaa.
Sama homma täällä ja moni sanoo asiasta vasta sitten kun itse otan puheeksi. Ja tykkäisin myös, että sanottaisiin jotain oma-aloitteisesti. Kerjätyt kehut ei tunnu samalta ku spontaanit. Joojoo tiedetään, että joku saattaa laihtua sairauden (fyysisen tai henkisen) takia, mutta suurin osa laihtuu siksi että tekee sen eteen hitosti duunia! Oma piirini tietää tasan tarkkaan, että laihduin siksi että sain oman sairauteni tasapainoon, ja silti niitä kehuja ei kuulu. Mieleen onkin tullut, että onko se kateus joka saa vaikenemaan...
Minä olen sellainen, joka ei kiinnitä ihmisten painoihin mitään huomiota. En vaan näe sellaista, että onko ihminen lihava, normaali vai hoikka. Äitini taas huomaa ja puhua pajattaa toisten kiloista ihan loputtomiin. "Kyllä oli taas naapurin Irmeli lihonut". Jos ystäväsi ovat normaalipainoisia, kuten minä, niin heille kilojen huomaaminen ei ole oleellista millään tavalla. Elä ota sitä henkilökohtaisesti. He todennäköisesti eivät ole koskaan sinun kiloja miettineet vaan ovat nauttineet sinun persoonastasi.
Ajattele niin päin, että eivät ennenkään pitäneet sinua mitenkään erityisen lihavan näköisenä.
Minä painoin suurin piirtein saman verran kuin sinä ja pudotin painoa saman verran kuin sinä ja olen saanut runsaasti kommentteja muuttuneesta ulkonäöstäni, myös negatiivisia kommentteja tuli melko paljon. Jotkut eivät ole kommentoineet olkenkaan ja en ole siitä moksiskaan. Moni vähän kateellinen on varmasti odottanut, että pudottamani kilot olisivat tulleet takaisin vaan eivät ole kuitenkaan tulleet ja sekös heitä harmittaa ja siitä on jo yli 2 vuotta aikaa, kun viimeinen kilo lähti.
Täällä palstalla jotkut ovat kertoneet, että huomio laiduttamisen jälkeen on tuntunut kurjalta. Että on tullut tunne, että ei aiemmin painavampana ollut hyvä. Eli ei kannata muiden painoa kommentoida, ellei kyseessä ole oikein hyvä ystävä, jonka ajatuksenjuoksun aivan varmasti tietää.
Miksi pitäisi kommentoida kenenkään painoa?
Laihduin myös 20 kiloa ja puolitututkin kommentoivat laihtumista. Myönnän, että tuntui hyvältä.
Nyt olen valitettavasti lihonut kaikki kilot takaisin, eikä kukaan tietenkään ole sanonut mitään, vaikka tottakai sen huomaa. Yritän taas tiputtaa painoa ja toivon, ettei kukaan enää kommentoisi yhtään mitään. Minun painoni ei kuulu kenellekään.
Olemme siis kolmekymppisiä. Täytyy sanoa, että tuolla reissulla kun kampaaja sanoi minulle, että susta tulisi todella kaunis morsian, niin ei sitten niin pahalta tuntunut kun kukaan ei laihtumistani huomannut.
Ei edes paras ystäväni, mutta hänkin kyllä sanoi minua kauniiksi. Kuten minä häntä. Mutta itsellenihän tämän työn tein ja se oli iso homma kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haisetko vielä?
Tuoksun kuulemma aina todella hyvältä. Näin olen kuullut. Onko sulla sitten jotain haisu ongelmaa, kun kyselet tuollaista?
Ap
Ota se kohteliaisuutena, että eivät ole kilojasi ennenkään huomanneet, vaan ovat olleet kiinnostuneita sinusta ihmisenä 🤗 Onnittelut onnistumisesta! 🤗
Kaikki ei tosiaan tykkää että laihtumisesta sanotaan mitään. Itsekään en. Enkä kommentoi muiden laihtumista ellen satavarmasti tiedä, että se tuntuu heistä hyvältä.
Minä olen laihtunut paljon enemmän kuin AP koosta 56 kokoon 34/36 ja aloin urheilla 4-5 krt viikossa. Kasvatin pitkät hiukset ja valkaisin hampaani.
Sain todella paljon kommentteja niin positiivisia kuin negatiivisia.
Eräs tuli ihan erikseen sanomaan että laihtuminen on ihan helppoa, mutta painon pitäminen vaikeaa ja tulen ihan varmasti lihomaan kaikki kilot korkojen kera takaisin.
No. Olen ollut tässä samassa painossa jo 7 vuotta. Kilot pysyneet poissa.
Yksi sanoi että odotas laihdutuksen jälkeen iho roikkuu ja naama tulee roikkuvaksi samoin koko kroppa. No. Minulla on kiinteä ihotyyppi josta ihan plastiikkakirurgi sanoi ettei vielä urallaan ole nähnyt näin kiinteää ihoa jos painoa on pudonnut näin paljon kuin minulla. Roikkuvaa ihoa oli ainoastaan vatsan alapuolella, se leikattiin yksityisellä kun en täyttänyt julkisen puolen kriteereitä. Allit, reidet ja naama kiinteä.
Sukulainen suuttui ja alkoi olla ilkeä ja vähättelevä minua kohtaan. Myöhemmin pyysi anteeksi ja tunnusti että oli vain kateellinen minulle.
Toki osa myös onneksi sanoo myös positiivisia asioita esim että olen ahkera kun jaksan harrastaa niin paljon urheilua jne
Vierailija kirjoitti:
Miten laihdutit?
Aloin syömään vain terveellisemmin. Herkut jätin melkein kokonaan pois, mutta pidin kyllä viikossa yhden herkkupäivän jolloin söin itsetehtyä pizzaa ja suklaapatukan ja ehkä vähän karkkia tai jäätelöä.
Aamupalalla puuro marjoilla, yks real leipäpala kasviksilla ja yksi keitetty kananmuna.
Lounas ja päivällinen riisi, makaroni ta keitetty peruna ja kanafile/jauhelihapihvi/lohta ja salaattia ja kasviksia.
Iltapala maustamatonta jogurttia/rahkaa marjoilla.
Lisäksi lenkkeilin paljon, tanssia ja nostelin painoja, jumppailin.
Uskon, että tämä toimii lähes kaikilla. Tosi simppeli. Viikossa tosiaan yks lepopäivä ja herkkupäivä toimi ainakin itsellä. Annoskoot ei tietenkään saa olla liian suuria. Käytin ihan maalaisjärkeä ja se toimi.
Ap
Ei heillä välttämättä ollut tarkkaa muistikuvaa, kun näkemisestä kuitenkin jo vuosi.