Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi kutsuu minua äidiksi
23.05.2023 |
Kyseessä siis on mieheni lapsi, jonka äiti kuoli kun lapsi oli 4v. Nyt lapsi on 6v. Tämä äidiksi kutsuminen alkoi joskus keväällä ensin satunnaisesti ja sekä mies että minä ajattelimme sen olevan vain jokin vaihe ja annoimme olla. Mutta nykyään lapsi kutsuu minua äidiksi ihan vakituisesti. Miehen mielestä tämä on ihan luonnollista ja ok, ja olen itsekin tavallaan samaa mieltä. Kyllähän se toki tuntuu myös ihanalta, että lapsi kutsuu minua äidiksi ja esittelee minut äitinä myös kavereille.
Totta kai lapsen kanssa on puhuttu siitä, että tämän äiti on kuollut. On katseltu valokuvia js videoita ja vastailtu kysymyksiin. Lapsi muistaa äitinsä jotenkuten ja muistaa tästä asioita. Lapsi ottaa äidin puheenaiheeksi ihan spontaanisti esimerkiksi silloin kun hänelle tulee mieleen jokin äitiin liittyvä muisto. Muistot on lähes aina hyviä muistoja ja tällöin usein puhutaan enemmänkin äidistä.
Niin tavallaan hienoa kuin onkin se että lapsi kutsuu minua äidiksi, liittyy siihen myös ristiriitaisia tunteita. Lähinnä se, että se tuntuu jollain tavalla väärältä lapsen äitiä kohtaan. Toisaalta, tuntuisi hyvin oudolta kieltää lasta kutsumasta minua äidiksi.
Onko muilla kokemuksia samasta aiheesta?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kieltäisi lasta kutsumasta äidiksi.
Eiköhän se ole ihan okei.
Pikkusiskoni on kutsunut äitipuolta äidiksi lapsesta asti, koska hän on epäilemättä sellainen aina ollutkin pikkusiskolle.
Tuskinpa kuollut äiti pahastuisi asiasta. Sehän on vain positiivista että lapsi ei joudu kasvamaan ilman äitiä.
Minusta se on iso ja kaunis asia päästä tuohon asemaan. Olen jutellut näistä aiheista työn vuoksi monien nuorten kanssa, joilla on tullut isäpuolia tai äitipuolia kuvioihin lapsena. Jos tämä uusi ei herätä luottamusta, hän ei koskaan pääse asemaan, johon olet päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on tärkeämpi elävä olento vai kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päättää varmaankin.
Lapsi päättää haluaako kutsua, mutta kyllä se täytyy kieltää jos toinen ei halua tai voi ruveta hänen äidikseen, tai jos isä ei sitä halua.
Isän ja tämän puolison siis täytyy käydä vakava keskustelu ovatko valmiita tähän. Vaikka heille tulisi ero, niin eihän lapsen ja äidin välejä rikota!
Ensimmäinen äiti tietysti on aina tärkeä ja korvaamaton. Joku kielellinen ero saattaisi selkeyttää kenestä milloinkin puhutaan. Tyyliin: "Syntymä-äiti ja etunimi-äiti".
Viimeistään murrosiässä sitten tulee vaihe, jolloin lapsi kapinoi teitä vastaan ja saattaa kailottaa että "ei tuo mikään äiti ole (varmaan somessa)". Kestätkö sen? Ja jos saat biologisen lapsen, niin riittääkö sinulla rakkautta bonuslapselle? Entä perintöä?: Jos ei , niin se olisi syytä kertoa lapselle saman tien kun siitä äitinä olemisesta sovitaan.
Vai adoptoisitko lapsen virallisesti? Mikäli hänen syntymä-äitinsä suku on hänelle läheinen, niin silloin ei ehkä kannata. Tai sitten kannattaa, itse tiedätte parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun äitini äiti kuoli äitini ollessa vauva, ja hän kutsui äitipuoltaan eli minun mummoani äidiksi. Tosin siihen aikaan se oli varmaan normaalikäytäntö, nykyään kai bonusäideistä käytetään mieluummin etunimeä. Mutta jos äidiksi kutsuminen on sekä lapselle että sinulle ok, niin anna toki kutsua äidiksi, ja varaudu siihen että jossain ikävaiheessa se vaihtuu etunimeksi (ja sitten taas myöhemmin ehkä takaisin äidiksi).
Vau, Suomessa on vielä epäitsekkäitä naisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon ap. tunteen.
Olin pitkään sijaisvanhempi yhdelle lapselle ja hän alkoi kutsua minua äidiksi ja biologista äitiään etunimellä. Se herätti paljon ristiriitaisia tunteita, mutta en voinut sitä kieltää lapselta, kun biologisen äidin kanssa oli vähän tekemisissä.
Ja nyt hänen lapsensa kutsuu minua mummiksi.
Kerran kuulin heidän keskustelun, kun selittivät kavereilleen, etten ole oikea mummi, mutta heidän mummi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, jos lapsen mielestä hänellä voi aivan hyvin olla kaksi äitiä. Toinen kuollut, ja toinen elossa. Muistakaa vaalia kuolleen äidin muistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai haluaisin, että lapsellani olisi eläväkin äiti jos minusta nyt aika jättäisi. Kaikki muu olisi pelkkää lapsellista itsekkyyttä. Eikä ap:n tilanteessa todellakaan olisi sydäntä kieltää lasta kutsumasta äidiksi, ihan kamala ajatuskin.
Lapsen biologie äiti olisi varmasti tyytyväinen, että hänen elämässään on nyt ihminen, josta pitää niin paljon, että kutsuu tätä äidiksi.
Tällä lapsella on selvästi tarve siihen, että hänelläkin on elävä äiti.
Ei sinun varmastikaan tarvitse ajatella, että lapsella voi olla vain yksi äiti. Miehesi lapsella on se yksi ja ainoa alkuperäinen äiti. Mutta sitten on myös sinä-äiti. Molemmat olette äitejä. Ihan eri tavalla, mutta äitejä kuitenkin. Ei sitä tarvitse ajatella minään kilpailuna, että kumpi on oikeampi äiti ja kumpi jättää toisen varjoonsa. Vaan on vain kaksi äitiä, joka on tässä tapauksessa aivan luonnollinen asia.
Käytännössä on varmasti aivan selvää kummasta kulloinkin puhutaan, joten sekään ei haittaa, että kahta eri ihmistä kutsutaan samalla sanalla.
kyllä sattui minuunkin kun nais ystävän 2 poikaa eri isistä tekivät tarhassa isäin päivän kortteja. mummonsa vielä hehkutti pojille kuinka rikas olen ja mitä he perivät. näistä syistä lopetin suhteen
Lapsi haluaa olla "normaali", eli että hänellä on äiti aivan kuten kaikilla muillakin. Olisi julmaa kieltää lapselta äiti, jolloin hän joutuisi koko ajan elämään sen taakan kanssa, että hänen äitinsä on kuollut. Aina selittämään kaikille, että hänellä ei ole äitiä. Se olisi kuin häntä rangaistaisi aina uudelleen siitä, että äiti on kuollut.
Sitä raskautta olisi turhaa tuoda lapsen elämään. Nyt lapsi saa liittää äitiin hyviä muistoja, puhua hänestä kevyesti. Ja samalla hänellä on elävä äiti, jota ei tarvitse selitellä.
Onpa mies pitänyt kiirettä leskeksi jäätyään.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi päättää varmaankin.