Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älä ikinä osta appivanhempiesi taloa.
kivikasa
23.05.2023 |
Sama homma koskee varmaan omien vanhempiesi taloa, siitä ei ole vaan itsellä kokemusta!
Ostimme talon, jossa appivanhemmat olivat asuneet noin kolmekymmentä vuotta. Romua ja roinaa riitti, sekä anoppi että appi jättivät tänne paljon tavaraa. Ensimmäinen jotain käyttökelpoistakin, toinen 95 % romua. Ja sitä oli paljon ja sen hävittäminen ei ole ollut yksinkertaista eikä halpaakaan. Ensimmäisten vuosien aikana kysyimme isompien asioiden kanssa, että haluavatko tavaran takaisin vai laitammeko roskiin/kiertoon/myyntiin. Sitten oli pakko lopettaa.
Tämä talo on ollut meillä jo yli kymmenen vuotta nyt. Edelleen kummaltakin tulee kyselyitä, että onkohan mahdollisesti joku tavara x, y tai z täällä edelleen, ja voisiko sen saada. Appiukko vie vielä pidemmälle, ja silloin tällöin kysymättä vie täältä tavaroita, jotka hänen mielestään ovat hänen. Niistä mikään tähän mennessä ei ole ollut hänen, vaan meidän tavaroita. Käytännössä siis varastaa! Kiva on sitten mennä anoppilaan kylään ja huomata, että siellä se on se etsimäni villapeitto tai radio tai milloin mikäkin. Siellä oli jopa hopeinen kakkulapio, jonka sain lahjana vanhalta työpaikalta joskus vuosia sitten, ja kaiverruksessa lukee sekä minun nimikirjaimet että työpaikan nimi. Sieltä löytyy myös melkein kaikki aterimet, jotka olin ostanut itselleni kun muutin ensimmäistä kertaa omilleen. Eivät ne ole lainkaan arvokkaita, mutta niin erikoisen näköisiä, että ne tunnistaa.
Pari päivää sitten tiukkasi täältä jotain pihanhoitoon liittyvää välinettä kiukkuisena, koska muistaa aivan varmasti jättäneensä tänne sellaisen silloin yli kymmenen vuotta sitten. Suuttuu, kun täältä ei enää löydykään hänen muistinsa mukaisesti uudenveroista, muovista, korkeintaan vitosen maksanutta kastelukannua tai tavallista puista katuharjaa. Rupesi nyt myös vaatimaan rahaa jostain aataminaikuisesta 500 litran arkkupakastimesta, jota ei viitsinyt viedä mukanaan eikä myydä, ja jonka annoimme pois yli kymmenen vuotta sitten, kun olimme sitä ensin katselleet lastenhuoneen nurkassa vuoden.
Osa tästä varmaan voi olla alkavaa dementiaa, en tiedä. Luulen, että tilanne tulee jatkumaan niin kauan, kun appivanhemmat ovat elossa. Sen jälkeenkin appiukko vähintään kummittelee täällä tiluksilla, ja etsii milloin mitäkin.
Kommentit (56)
Heh, serkullani vähän samanlainen tarina. Entinen isäntäpari "hyvää hyvyyttään" jätti kaiken roinansa nurkkiin eikä niitä huolinut, sitten myöhemmin niitä oltiin jatkuvasti etsimässä kun valtaosa oli vihdoin saatu hävitettyä.
Kun alkoivat remontoida taloa, siitä vasta riemu repesi! Olivat siis kerrassaan järkyttyneitä, etteivät vain muuttaneet suoraan vuosikymmeniä sitten sisustettuun ja kalustettuun taloon ja eläneet siellä onnellisina elämänsä loppuuna asti mitään muuttamatta.
Itse en takuuvarmasti sukulaisilta mitään taloa osta ja perintönäkin mahdollisesti tulevat myyn äkkiä pois tai luovun kokonaan, kyllä ne välit saa halutessaan poikki vähemmälläkin vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Siten, että vain ympäristöä ylikuluttava kantaa ehjät huonekalut ulos talosta vain siksi, että haluaa uutta. Minusta on naurettavaa valittaa jotain ilmastokatastrofia tms. ja samaanhengenvetoon kertoa, miten paljon itse kuluttaa maapalloa.
Koti ei kuitenkaan ole muiden ihmisten varasto.
No en ostaskaa. Enkä ottas vaikka ilmaseks saisin. Keittiön kaapitkin on sieltä - 90 luvun alusta
Törkeää. Olisitte sanoneet, että otatte talon vain tyhjänä. Tuollainen on kauheaa, ei mitään elämisen arvoista elämää.
Luoja kiitos omilla vanhemmillani oli vesivahinko pari vuotta sitten joka johti isoon remonttiin. Olivat 70v tuolloin, vielä jaksoivat itse tyhjentää varastot ja kaapit pakon edessä.
Kaksi roskalavallista sisältäen esim 1900-luvun alun periytyneiyä lakanoita, pöytäliinoja yms lähti kaatikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme siirtäneet varmaankin vuodesta 1926 olleen tuvan pöydän toiseen asentoon. :)
Mut joo, tuo roinan määrä on uskomaton.
Ja isosetien ja isotätien tavaraa löytyy vintiltä ja varastoista. Käyvät tarkistamassa, kun heille joskus tulee tarve kouluaikaisille suksilleen, tai kiinnostaa vanhat koulukirjansa.
Tai vaan fiilistelemässä.
olet siis vientyt kaatopaikalle, roskiin toisen omaksi tietämääsi tavaraa viemättä sitä sen sijaan hänelle. Ihan oikein kun joudut vaikeukisin. Tuo on varastamista. Narsisti vaan valittaa.Oisit kärrännyt koko roinan heidän takapihalleen ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2020 helmikuussa muutettiin äitini lapsuudenkotiin putkiremonttia karkuun, takaisin muutettiin elokuussa.
Alakerta 120 neliötä, ylhäällä 2 makkaria, isoa aula, pihalla 3 ovinen aitta, navetta, saunat ja kaikkialla paljon tavaraa.
Joka ikinen päivä tein myynti-ilmoituksia, joka ikinen päivä poltin roskia, pakkasin jätettä.
Kaikki henkilökohtaiset, esim kirjeet jne säästettin ja toimitettiin asianomaiselle. Äitini sisaruksineen oli vuosikymmeniä maksanut
kaikkia maksuja turhaa, koska talo oli vuodesta toiseen lähes koskemattomana.
Mm tavaroista saamilla rahoilla ostettiin talomaalia. Ja maksettiin naapurin pojalle, joka tuli repimään kannot pihasta.
Omaa rahaa ei laitettu juurikaan, mutta tehtiin älyttömästi töitä. Joka kerta, kun auto lähti liikkeelle, oli autossa postitettavaa ja kierrätykseen menevää.
Työ oli aivan hirveä ja en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Kesällä, kun pidimme näyttöjä ja sitten äiti ja kaikki sisarukset tulivat katsomaan
jokainen näki olemme tehneet tosi ison työn. Olemme asuneet ilmaiseksi, mutta ilman meitä talo olisi ollut tyhjänä. Puut, millä talo lämpeni, oli vanhoja
ja lisää poltettavaa, jotka jäi seuraaville omistajille, tuli pihasta. Mm navetassa oli vähintään 100 ohutta puuta, jotka kaikki poltettiin ja saatiin navetta siivottua.
Kerran vuodessa joku sisaruksista kysyy jonkun perään. Vastaan automaattisesti ei tullut vastaan. En muista. Eikä kiinnostakaan.
Niin kova työ tehtiin, että tätini miehen vanhempien tila oltaisiin myös päästy tyhjentämään. Ei menty.
1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olet siis vientyt kaatopaikalle, roskiin toisen omaksi tietämääsi tavaraa viemättä sitä sen sijaan hänelle. Ihan oikein kun joudut vaikeukisin. Tuo on varastamista. Narsisti vaan valittaa.Oisit kärrännyt koko roinan heidän takapihalleen ja se siitä.
Materiaan rakastuneiden boomerien ei pidä sentään olettaa, että toisten koti toimii heidän romujensa varastona. Joka raja itsekkyydelläkin, vaikka se teille onkin sangen tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Siten, että vain ympäristöä ylikuluttava kantaa ehjät huonekalut ulos talosta vain siksi, että haluaa uutta. Minusta on naurettavaa valittaa jotain ilmastokatastrofia tms. ja samaanhengenvetoon kertoa, miten paljon itse kuluttaa maapalloa.
Ne "uudet" kalusteet voi olla jo olemassa. Jossain jo asutaan kun ostetaan appeksien talo. Ja halutaan ne omat kalusteet pitää jatkossakin, niin ne tulevat sitten uuteen osoitteeseen uusien asukkaiden mukana,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytät appivanhempia, mutta olet itse niin saamaton, ettet ole osannut asettaa rajoja.
Meillä on mieheni vanhemmilta ostettu talo. Ei ole ollut ongelmia!
Kaupan yhteydessä sovittiin taloon jätettyjen tavaroiden siirtyminen uudelle omistajalle. Eivät ole kyselleet minkään tavaran perään.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi myös kasvatettu varkaaksi vai miksi ei puutu vanhempiensa varasteluun?
En edes tiedä, tästä asiasta on riidelty moneen kertaan jo. Ymmärrän, että kyse on hänen vanhemmistaan ja lapset ovat usein lojaaleja, mutta ei tässä iässä pitäisi enää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syytät appivanhempia, mutta olet itse niin saamaton, ettet ole osannut asettaa rajoja.
Meillä on mieheni vanhemmilta ostettu talo. Ei ole ollut ongelmia!
Kaupan yhteydessä sovittiin taloon jätettyjen tavaroiden siirtyminen uudelle omistajalle. Eivät ole kyselleet minkään tavaran perään.
Appivanhemmat ovat itse vastuussa tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.
Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä.
Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.
Olet onnekas, jos on noin hyvin asiat. Itselläni on ikävä kokemus sukutilasta. Pidin kymmenen vuotta sukupolven vaihdoksen myötä sukutilaa. Sukulaiset änkesivät joka ikinen kesä monta kertaa yllätysvierailulle. Alkukesästä tultiin ystävällismielisesti käymään, loppukesästä alkoi aina olla yhä kärkkäämpää arvostelua eri asioista, jopa suoranaista v-tuilua ja typeriä kysymyksiä, kuten "miksi sinulla on saappaat jalassa vaikka on aurinkoista", "miksi et mene kampaajalle sävyttämään tukkaasi".
Serkku otti ilman lupaa kuvia ympäristöstä ja laittoi niitä nettiin. Samoin hän tapasi kutsua itsensä useita kertoja kesässä kahvittelemaan ja pitämään monologeja työstään ja matkoistaan. Oven lukitseminen sisältä ei auttanut, sitten tultiin ikkunaan koputtelemaan ja kurkistelemaan, että kyllä minä tiedän, että olet kotona.
Yksi täti pyöräili aamuviideltä varastamaan kasvintaimia puutarhasta omaan mökki puutarhaansa, toinen täti rämpi metsän läpi pihan laidalle tyhjentämään herukkapensaat marjoista. Välillä soiteltiin ja kyseltiin, että vieläkö teillä on se vanha päiväkirja tai isoisän osuuskaupan jäsenjulkaisu vuodelta 1967. Jos ei löytynyt, oltiin änkeämässä itse etsimään.
Nyt asun puolisoni kanssa muualla, myin tilan pois. On mukavaa, kun saa olla vapaa-aikana rauhassa, eikä tarvitse jännittää, että koska taas kuuluu ovelta "hei, hei mä tulin taas vähän kahvittelemaan.
Tämän takia emme ostaneet appivanhempien taloa, vaikka se onkin järvinäkymällä yhdellä kaupungin kauneimmista paikoista. Kyseessä 1967 rakennettu ja sen jälkeen remontit ovat olleet vain tapettien vaihtoa. Valesokkeli, omituinen haju jne Heidän mielestään talo on aivan erinomaisessa kunnossa, eikä mitään tarvetta remontille ollut vuonna 2005 kun asuntoa etsimme.
Nyt heidän kuntonsa alkaa olla jo huono ja toista asumismuotoa on mietitty. Joku paikallinen yrittäjä oli käynyt heillä ihan vasta ja oli ilmaissut halukkuutensa ostaa koko tontti tarkoituksena purkaa talo ja rakentaa tilalle uusi omakotitalo perheelleen. He olivat suorastaan pyöristyneitä että eihän sitä hyvää taloa voi purkaa. Välittäjä pitäisi kutsua käynnille ja puhuvat kovasti että talo on hyväkuntoinen ja remonttivapaa. Voin kuvitella että jos talo joskus myydään niin appiukko ilmestyy varmasti tontille kauhistelemaan, että miten sitä nyt remonttia pitää tehdä noin hyvässä talossa.
Osaa ne muutkin kuin sukulaiset. Kaveripariskunta oli ostamassa omakotitaloa ja he laittoivat ostotoiveestaan ilmoituksen lehteen. Heille vastasikin vanhempi pariskunta. Talo oli sopivan kokoinen, hyvällä paikalla ja tontti iso. Kaverit kävivät katsomassa taloa pari kertaa ja jälkimmäisellä kerralla vastaanotto oli vähän nuiva. He kysyivät, onko myyjien mieli muuttunut, niin rouva vastasi, että heitä oli loukannut, kun ostajat olivat remontoinnista puhuneet. Mitään remonttia ei olisi tarvinnut tehdä, kun kaikki oli kunnossa. Taloon ei oltu tehty mitään rakentamisen jälkeen eli 30 vuoteen.
Ap puhuu asiaa. Äitini oli +70v, kun muutimme perheen kanssa hänen asumaansa taloon (maatila). Hän muutti "kirkon juurelle" eli kauppaan oli ehkä 300m ja apteekkiin vielä lyhyempi.
No, kaikennäköistä oli häneltä jäänyt tekemättä rakennusten kanssa. Ja hän unohti parissa vuodessa kaikki vaikeudet. Polttopuun kantaminen sisään ja tuhkan vienti oli unohdettu ja kai oli mielestään paratiisin jättänyt. Outoa sinänsä, että oli suostunut muuttamaan, mutta kai ne hommat kuitenkin oli raskaita.
Syytti sitten lähisukulaista, joka oli puhunut muuttamisen puolesta. No, ihan oikein. Kyseinen sukulainen huusi kerran mulle, ettemme olisi talossa, jos hän ei olisi puhunut asian puolesta. Olispa kauppa mennyt eteenpäin, niin olisi jäänyt varmaan tekemättä ja äiti olisi saanut vetäistä viime henkosensa "kodissaan".
Alue: Aihe vapaa
Me "ostettiin" miehen lapsuudenkoti.
Mutta koska rempattiin tää täydellisesti lattiasta kattoon, muutettiin huonejärjestyksiä yms niin tyhjennettiin täysin kaikesta kertyneestä romusta. Niitä kamoja vietiin kaatopaikalle, kirppareille, antiikkiliikkeisiin ja osan appivanhemmat ottivat luonnollisesti omaan uuteen kotiinsa.
En olisi suostunut missään tapauksessa olemaan appivanhempien tavaroiden kanssa, koska tyylimme on niin erilainen.
Appivanhemmilla on meille vara-avain, niinkuin on omilla vanhemmillanikin. Sillä ovat paljon meillä hoitamassa lapsia. Mutta ikinä ei ole tullut ongelmia, että heillä on meidän avain.
Appivanhemmat tiedostavat, että tämä on nyt meidän koti ja kunnioittavat sitä.