Älä ikinä osta appivanhempiesi taloa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.

On teillä sitten ihan valtavan suuri kartano, kun sinne mahtuu seitsemän ruokailuryhmää, seitsemän sohvakalustoa, seitsemän parisänkyä, seitsemän kirjahyllyä ja lukematon määrä yhden hengen sänkyjä, seitsemän sohvapöytää, kymmeniä mattoja ja valaisimia puhumattakaan mistään irtosälästä. Oletteko te säilyttäneet 1970-luvun massiivipuiset ja 1990-luvun lastulevystä tehdyt kirjahyllyt? Itse en osaa edes kuvitella talon kokoa, jonne kaikki nuo mahtuu.

Äläkä ikinä myy appiukolle autoasi. Myytiin edellinen, hyvin pidetty (mm. säännölliset vuosihuollot merkkiliikkeessä ja leimat niistä huoltokirjoissa) automme appiukolle ja siitäpä se auton alamäki alkoi. Appiukko mm. porasi itseporautuvilla ruuveilla kaikennäköisiä telineitä kojelautaan, pyyhki konepelliltä katuharjalla lumet pois - ja syyti sitten meitä, että autossa on jälkiä. Ööö.. no meiltä se kyllä lähti virheettömänä, että kato ihan peiliin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.

Miten tämä liittyy asiaan?

Siten, että vain ympäristöä ylikuluttava kantaa ehjät huonekalut ulos talosta vain siksi, että haluaa uutta. Minusta on naurettavaa valittaa jotain ilmastokatastrofia tms. ja samaanhengenvetoon kertoa, miten paljon itse kuluttaa maapalloa.

Kiva teille, että nurkissa oli kunnollista tavaraa. Meillä se oli enimmäkseen tummanruskeaa lastulevyä ja käyttökelvottomia astioita.

eri

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.

Hyvä näin ja ymmärrän tämänkin, mutta sulla taisi nyt mennä aloituksen pointti ohi.

En kyllä voi suositella tätä appivanhempien talossa asumista. Tää oli tupaten täynnä kun tulin tähän, he eivät vieneet mitään! Minulla oli siis oma vuokra-asunto vielä siihen aikaan kun muuttivat tästä pois ja sitten pikkuhiljaa vaan päädyin olemaan täällä enemmän ja enemmän, kunnes asuin virallisesti. Eli tavaroista ei ikinä sovittu mitään kun pojalleen eli miehelleni oli ihan sama. Ollaan tyhjätty taloa jo vuosia pikkuhiljaa, mutta edelleen täällä pyörii likaa heidän tavaroitaan. Ne ahdistaa! Ei se mukavalta tunnu heittää käyttökelpoista pois, mutta kun mikään ei vaan ole mun makuun, värimaailma kalusteissa ja kaikessa on täällä hyvin tumma ja ankea.

Erehdyin joskus pitämään perhejuhlia täällä talossa ja siis molempien sukulaisia oli kutsuttu. Juhlat menivät niin, että appivanhemmat selostivat minun sukulaisilleni mitä remontteja talossa on milläkin vuosikymmenellä tehty ja mistä tuo kirjahylly ja pöytä on aikoinaan ostettu ja mitä tuossa huoneessa on aina ollut, mutta nyt nuoripari on kehdannut hävittää sen. Painajainen ja kerrankin juhlakalu eli kastajaisiaan viettävä lapsi meinasi unohtua kokonaan kun piti tuota talon historiaa käydä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sukutila, jossa talossa on noin 7 kuolinpesän tavarat. Eipä ole minua koskaan ahdistanut se, että salin kalusto on ollut paikallaan vuodesta 1926 (juu, on siellä siivottu ja remontoitu ja kalusteita uudelleenpäällystetty) tai että osa astioista on miehen isotädin perintöä. Olen onnekas: minun ei tarvitse koko loppuikäni aikana hankkia muuta kuin omia vaatteita ja konkreettisesti itseeni liittyviä asioita. Kaikkea muuta on enkä keksi, miksi veisin kaatopaikalle kunnollisia tavaroita, koska joku toinen on ne maksanut aikoinaan.

Hyvä näin ja ymmärrän tämänkin, mutta sulla taisi nyt mennä aloituksen pointti ohi.

Täällä on jokaisessa edes likimain vastaavassa keskustelussa joku mamma, jolla on 1800-luvun sukukartano tyylikalusteineen ja perintöhopeoineen. Vielä on mainitsematta, kuinka suvun ylväästä historiasta ymmärtämätön miniä korvaa kaiken vanhan ja arvokkaan ikearomulla.

Vierailija kirjoitti:

Heh, serkullani vähän samanlainen tarina. Entinen isäntäpari "hyvää hyvyyttään" jätti kaiken roinansa nurkkiin eikä niitä huolinut, sitten myöhemmin niitä oltiin jatkuvasti etsimässä kun valtaosa oli vihdoin saatu hävitettyä.

Kun alkoivat remontoida taloa, siitä vasta riemu repesi! Olivat siis kerrassaan järkyttyneitä, etteivät vain muuttaneet suoraan vuosikymmeniä sitten sisustettuun ja kalustettuun taloon ja eläneet siellä onnellisina elämänsä loppuuna asti mitään muuttamatta.

Itse en takuuvarmasti sukulaisilta mitään taloa osta ja perintönäkin mahdollisesti tulevat myyn äkkiä pois tai luovun kokonaan, kyllä ne välit saa halutessaan poikki vähemmälläkin vaivalla.

Äitini pisti paremmaksi. Myivät talonsa sukuun kuulumattomille, tuntemattomille ostajille ja kun sitten kuuli entisiltä naapureilta, että uudet omistajat ovat aloittaneet remontin, oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Hän oli olettanut, että uudet omistajat levittävät lattioille samanlaiset beiget matot ja jatkavat elämää talossa samalla tavalla neljältä perunoita ja kastiketta nauttien kuin hekin olivat vuosikymmeniä tehneet. Tulevan kesän kesäkukatkin hän oli juuri muuttopäivänä uusille omistajille valmiiksi istuttanut - oman makunsa mukaisesti tietysti.

Laittakaa ovet lukkoon ja avaimet pois appivanhemilta. Tai sarjoittakaa lukot uudelleen.

Joo ei. En todellakaan haluaisi asua missään anoppimuseossa. 

kivikasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.

Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä. 

Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä. 

Juu, kyllä siinä on eroa, onko kyseessä mummon pitsireunaiset puuvillalakanat ja pellavaiset astiapyyhkeet vai 1990-luvun reikäiset mikki hiiri pussilakanat. Toiset kestää yhä käyttöä ja ovat kauniit, toiset ovat roskaa.

Vierailija kirjoitti:

kivikasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.

Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä. 

Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä. 

Juu, kyllä siinä on eroa, onko kyseessä mummon pitsireunaiset puuvillalakanat ja pellavaiset astiapyyhkeet vai 1990-luvun reikäiset mikki hiiri pussilakanat. Toiset kestää yhä käyttöä ja ovat kauniit, toiset ovat roskaa.

Kuka muka enää käyttää vanhoja pitsilakanoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivikasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.

Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä. 

Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä. 

Juu, kyllä siinä on eroa, onko kyseessä mummon pitsireunaiset puuvillalakanat ja pellavaiset astiapyyhkeet vai 1990-luvun reikäiset mikki hiiri pussilakanat. Toiset kestää yhä käyttöä ja ovat kauniit, toiset ovat roskaa.

Kuka muka enää käyttää vanhoja pitsilakanoita?

Mutta appivanhempien naapurista kannattaa ostaa se samanlainen vanha talo. Pointtihan on appivanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

kivikasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.

Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä. 

Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä. 

Juu, kyllä siinä on eroa, onko kyseessä mummon pitsireunaiset puuvillalakanat ja pellavaiset astiapyyhkeet vai 1990-luvun reikäiset mikki hiiri pussilakanat. Toiset kestää yhä käyttöä ja ovat kauniit, toiset ovat roskaa.

Harva niitä mummon pitsireunaisia lakanoita käyttää ainakaan petivaatteina. Vai nukutko itse niin kuin ennen vanhaan, erillinen lakana ja sen reuna käännettynä täkin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, serkullani vähän samanlainen tarina. Entinen isäntäpari "hyvää hyvyyttään" jätti kaiken roinansa nurkkiin eikä niitä huolinut, sitten myöhemmin niitä oltiin jatkuvasti etsimässä kun valtaosa oli vihdoin saatu hävitettyä.

Kun alkoivat remontoida taloa, siitä vasta riemu repesi! Olivat siis kerrassaan järkyttyneitä, etteivät vain muuttaneet suoraan vuosikymmeniä sitten sisustettuun ja kalustettuun taloon ja eläneet siellä onnellisina elämänsä loppuuna asti mitään muuttamatta.

Itse en takuuvarmasti sukulaisilta mitään taloa osta ja perintönäkin mahdollisesti tulevat myyn äkkiä pois tai luovun kokonaan, kyllä ne välit saa halutessaan poikki vähemmälläkin vaivalla.

Äitini pisti paremmaksi. Myivät talonsa sukuun kuulumattomille, tuntemattomille ostajille ja kun sitten kuuli entisiltä naapureilta, että uudet omistajat ovat aloittaneet remontin, oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Hän oli olettanut, että uudet omistajat levittävät lattioille samanlaiset beiget matot ja jatkavat elämää talossa samalla tavalla neljältä perunoita ja kastiketta nauttien kuin hekin olivat vuosikymmeniä tehneet. Tulevan kesän kesäkukatkin hän oli juuri muuttopäivänä uusille omistajille valmiiksi istuttanut - oman makunsa mukaisesti tietysti.

Voisi olla mun äitini. Hänelle ei mene kaaliin se että hotellissa sänkyä ei pedata lähtiessä ja pyyhe pitää jättää lattialle jotta tiedetään että se on likainen, vaan hän poistuessaan viikkaa kaiken juuri kuin olivat huoneeseen tullessa. Kuulemma hänen jäljiltään ei likaista jää.

Mikään vaatteeni ei käynyt koskaan, ellei ähn ollut valinnut niitä, kaikki mitä itse olisi halunnut pitää olivat hyörahtavia vaikka olivat tavallisia. Olisi pitänyt olla äidin tekemät ruskeat farkkujäljitelmähousut jotka istuivat mahdollisimman huonosti. 

Kun hän tuli auttamaan minua kun olin sairaana, niin hän vaihtoi kaapeissani olevien tavaroiden paikkaa koska hänen mielestään se oli parempi järjestys. Mm. kahvit laittoi eri puolelle keittiötä kuin kahvinkeittimen. Tervehdyttyäni sitten vaihtelin tavarat omille paikoilleen.

Hän varmasti, jos talon myisi, istuttiaisi uutta sipulikukkaa seuraaville asukkaille aj närkästyisi hyvin vahvasti mikäli mitään muutosta tehtäisiin kun hän kuitenkin tietää parhaiten mikä taloon sopii.

Eikä kannata mennä yhteen miehen kanssa joka asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa. Sielläkin päättää kaikesta äiti. Ja valittaa kun ei ole rivarin piha tip top ja päättää mitä siellä kasvaa ja missä kohti. Ja odottaa kai että miniäntekele maksaa kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kivikasa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun lakanat kestää pesua lukuisia kertoja enemmän kuin nykyiset.

Kyllä. Jos olisikin vaan ollut kyse sellaisesta tavarasta, joka kestää käyttöä tai on järkevää käyttää. 80-luvun nuhjuisilla, korjauskelvottomilla keittiökalusteilla emme tee mitään. Katuharjat ja kastelukannut on tulleet käyttöön, kun eivät niitä ottaneet mukaansa, mutta eivät nekään vuosikymmeniä kestä. 

Saati se, että suurin osa täällä oli pelkkää romua, ei mitään satavuotista antiikkia. Lohkeilevia lastulevykaappeja tai jotain 30 vuotta vanhoja, energiasyöppöjä arkkupakastimia, jotka olisi tyhjän panttina pitänyt säilyttää sen sijaan, että lahjoitti ne sellaiselle, jolla niille on käyttöä. 

Juu, kyllä siinä on eroa, onko kyseessä mummon pitsireunaiset puuvillalakanat ja pellavaiset astiapyyhkeet vai 1990-luvun reikäiset mikki hiiri pussilakanat. Toiset kestää yhä käyttöä ja ovat kauniit, toiset ovat roskaa.

Harva niitä mummon pitsireunaisia lakanoita käyttää ainakaan petivaatteina. Vai nukutko itse niin kuin ennen vanhaan, erillinen lakana ja sen reuna käännettynä täkin päälle.

Mä itseasiassa nukun :D Hikoilemisongelman vuoksi nukun lakanan alla, jonka päällä on peitto. Kun tulee hiki, otan päälipeiton pois ja nukun lakanalla vain, ja kun taas tulee kylmä vedän peiton takaisin.