Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä voi löytää uuden suhteen viiskymppisenä?
22.05.2023 |
Miehet joilla on pakka kasassa etsii kolmikymppisiä. Vapaat viiskymppiset, jotka ei ole nuorten perään on todella harvassa. Tuntuu ihan epätoivoiselta.
Kommentit (141)
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.
Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Pidin kirjoituksestasi. Etsin tuollaista miestä niinkuin sinä.
N53
Täällä on toinen samanlainen mies, ja AP:n aloitus on kuin kopio kuin minun elämästä.
No, missä kuvittelisit tapaavasi meidän kaltaisia miehiä? Jos me oltaisiin esim tinderissä, herättäisikö se sinun mielenkiinnon vai toteaisitko että siellä on taas joku, mikä liekään, enkä minä tuolle ala mitään kirjoittelemaan, ainakaan oma-aloitteisesti. Ja viitsiskö edes vastata jos mies itse lähestyisi? Kun jossain on se parempikin, siellä jossain?
Naiset hei! Te olette ihan kokonaisia ilman sitä miestäkin. Nauttikaa elämästä! Tehkää asioita joista pidätte! Eläkää! Viiskymppisenä on lapset tehty, joten ei pitäisi olla minkäänlaista painetta pariutua. Kesähattu päähän ja hameenhelmat heilumaan.
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Mites olisi nuorekas 54, hyväkuntoinen ja hyvinsäilynyt, akateeminen koulutus, hyvä työpaikka mutta huono palkka, oma elämä tasapainossa, en polta, enkä juo, huumorintajuinen ja tykkään tylsästä arjesta (enkä edes tykkää kirsikoista, niistä marjoista)? Aikuinen parisuhde kiinnostaisi minuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Minulle liian myöhäistä. Mietin tänäänkin kuolemista.
Ei munakaan pahasta olisi. Kommentti edelliselle. Ihan jo joku miehen läsnäolo, kun sellaista on niin harvoin. Vaikka yksin täältä lähdetään niin kun ei nyt ihan loppuikä menisi platonisesti. Vaikka ystävyys, luonto, kulttuuri, harrastukset voi antaa jotain, niin jotain puuttuu silti. 50 vee
En vaan tajua. Maailmassa on tuhat kiintoisampaa asiaa kuin ihan jo joku miehen läsnäolo 😂. Epätoivo on kyllä teillä nyt huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
Tää on niin totta! Se ensimmäinen vaimo kyllästy ja lähti, niin eihän ne osaa edes sukkiansa pestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Pidin kirjoituksestasi. Etsin tuollaista miestä niinkuin sinä.
N53
Täällä on toinen samanlainen mies, ja AP:n aloitus on kuin kopio kuin minun elämästä.
No, missä kuvittelisit tapaavasi meidän kaltaisia miehiä? Jos me oltaisiin esim tinderissä, herättäisikö se sinun mielenkiinnon vai toteaisitko että siellä on taas joku, mikä liekään, enkä minä tuolle ala mitään kirjoittelemaan, ainakaan oma-aloitteisesti. Ja viitsiskö edes vastata jos mies itse lähestyisi? Kun jossain on se parempikin, siellä jossain?
En ole koskaan ollut Tinderissä. Haluan tavata livenä, enkä etsi yhden yön sutinaa.
54
Vierailija kirjoitti:
Naiset hei! Te olette ihan kokonaisia ilman sitä miestäkin. Nauttikaa elämästä! Tehkää asioita joista pidätte! Eläkää! Viiskymppisenä on lapset tehty, joten ei pitäisi olla minkäänlaista painetta pariutua. Kesähattu päähän ja hameenhelmat heilumaan.
No niinpä! Jotenkin sääliksi käy jos ei elämästä löydä miehen lisäksi mitään mielenkiintoa. Munaköyhyyttä suurempi ongelma on silloin mielen köyhyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelin/tietokone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille, ei kukaan teitä kotoa hae.
T:M43
Mut on kyllä joskus haettu kotoakin. ;)))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Mites olisi nuorekas 54, hyväkuntoinen ja hyvinsäilynyt, akateeminen koulutus, hyvä työpaikka mutta huono palkka, oma elämä tasapainossa, en polta, enkä juo, huumorintajuinen ja tykkään tylsästä arjesta (enkä edes tykkää kirsikoista, niistä marjoista)? Aikuinen parisuhde kiinnostaisi minuakin.
Tää oli hieman liian tyrkky kirjoitus :D
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin/tietokone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille, ei kukaan teitä kotoa hae.
T:M43
Mut on kyllä joskus haettu kotoakin. ;)))
Sama. Ei siitä silti mitään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. ’Olla mies’ tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet ovat emotionaalisesti rampoja. Mies on täysin itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samastumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä paljon huonompi kuin apinoiden, sillä, toisin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita.
Puhutko omasta isästäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Ihan samat fiilikset.
Mitä harrastat vapaa-ajalla?
N54
Vierailija kirjoitti:
MItä nainen uudella parisuhteella tuon ikäisenä? Etkö ole oppinut aikaisemmista?
Tutkimusten mukaan sinkkunaiset ovat onnellisempia. Nauttikaa nyt.
On nautittu jo useampi vuosi. Seura olisi kivaa. Tuon yhden huumorintaju kuulosti houkuttelevalta.
N54
Itse 45 vuotias nainen, lapseton, raitis, tupakoimaton, suht hoikka ja asioista sekä ilmiöistä kiinnostunut. Vaan työtön ja persaukinen, pitkän sairastamisen vuoksi. Nyt terveyden suhteen näyttää valoisammalta ja elämä maistuu, seksikin maistuisi, mutta vakkarin kanssa. Mielummin yksi kiva, kuin kymmenen kohtuullista. Kyllä mäkin haaveilen vielä tasavertaisesta ja tasapainoisesta parisuhteesta, arjen jakamisesta toisen kanssa. Näillä omilla korteilla ei vaan vastapuoli kauheasti kiinnostu mistään vakavasta ja ymmärrän kyllä. Usealla alkaa olla asunto maksettu ja työelämä tukavalla tolalla, itsellä ei kumpaakaan noista. Kyllähän sitä suurin osa hakee kaltaistaan. Mulle kelpaisi työtönkin kumppani, mutta ei alkon kanssa läträävä eikä naama nurinpäin aikaansa viettävä. Itse tällainen pohdiskelija ja luonnonlapsi ja ikuinen innostuja. Vaan onneksi on muita ihmissuhteita ja nelijalkainen paras ystävä, niiden seurasta nautin ja olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Miten eletään? Kun se tuntuu vain raskaalta ja ulkona liikkuminen, kun ulkonäkö on mennyt, ei ole enää kivaa.
Ei munakaan pahasta olisi. Kommentti edelliselle. Ihan jo joku miehen läsnäolo, kun sellaista on niin harvoin. Vaikka yksin täältä lähdetään niin kun ei nyt ihan loppuikä menisi platonisesti. Vaikka ystävyys, luonto, kulttuuri, harrastukset voi antaa jotain, niin jotain puuttuu silti. 50 vee