Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä voi löytää uuden suhteen viiskymppisenä?
22.05.2023 |
Miehet joilla on pakka kasassa etsii kolmikymppisiä. Vapaat viiskymppiset, jotka ei ole nuorten perään on todella harvassa. Tuntuu ihan epätoivoiselta.
Kommentit (141)
No jos etsit onnea viiskymppisestä miehestä niin Lycka till! Alussa voi olla ihan kivaakin mutta kokemukseni mukaan noi keski-ikäiset miehet on vähän reppanoita. Talous ehkä kunnossa mutta pääkoppa ja alapää ei enää toimi kunnolla. Kuvittelevat olevansa jotain Don Juaneja vielä vaikka se ei toimi ilman sinistä pilleriä ja silloinkin hoidetaan vaan äkkiä oma nautinto. Mitään ei haluta enää kokea, olut ja grilli on lauantai illan kliimaksi. Ja joku dekkari sarja Netflixistä. Kyyynisiä ja ainaisesti valittavia. Puheenaiheet koostuu verenpaineen arvoista ja lääkityksestä. Salilla käyvät tsiigamassa nuoria naisia ja mukamas ollaan niin vetreitä ja nuorekkaita. No jos sellaista haluat niin go for it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
No tässä olisi akateeminen N48 ja kaikki kunnossa (talous, mielenterveys jne). En itsekään löydä ketään ns normaalia miestä. Olen Valossa. Oletko sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Mites olisi nuorekas 54, hyväkuntoinen ja hyvinsäilynyt, akateeminen koulutus, hyvä työpaikka mutta huono palkka, oma elämä tasapainossa, en polta, enkä juo, huumorintajuinen ja tykkään tylsästä arjesta (enkä edes tykkää kirsikoista, niistä marjoista)? Aikuinen parisuhde kiinnostaisi minuakin.
Tää oli hieman liian tyrkky kirjoitus :D
N46Pitää olla hyvä myyntipuhe, eikä itkeskellä epätoivoa. Eikä tässä vielä ollut kaikki, kunhan laitoin tuolle yhdelle kivalle miehelle vastatarjouksen.
Aattelit sitten telepaattisesti yhyttää hänet jostain? Vaihtaa tässä puhelinnumerot? Sopia treffit Stockan kellon alle neilikat rintapielissä?
Treffipalstat on ihan muualla.
Vierailija kirjoitti:
No jos etsit onnea viiskymppisestä miehestä niin Lycka till! Alussa voi olla ihan kivaakin mutta kokemukseni mukaan noi keski-ikäiset miehet on vähän reppanoita. Talous ehkä kunnossa mutta pääkoppa ja alapää ei enää toimi kunnolla. Kuvittelevat olevansa jotain Don Juaneja vielä vaikka se ei toimi ilman sinistä pilleriä ja silloinkin hoidetaan vaan äkkiä oma nautinto. Mitään ei haluta enää kokea, olut ja grilli on lauantai illan kliimaksi. Ja joku dekkari sarja Netflixistä. Kyyynisiä ja ainaisesti valittavia. Puheenaiheet koostuu verenpaineen arvoista ja lääkityksestä. Salilla käyvät tsiigamassa nuoria naisia ja mukamas ollaan niin vetreitä ja nuorekkaita. No jos sellaista haluat niin go for it.
Ilmeisesti viiskymppiset naiset ovat sitten jotain jumalattaria...?
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juopoilla naisilla on aina miehet kainalossa, kunnollinen nainen ei miestä saa.
Jos nainen osaa nauttia elämästä ja on hyvää seuraa, hän saa miehen. Sinä voit omassa kunnollisuudessasi miettiä, mikä meni pieleen.
Tämä ei pidä paikkansa. Olen hauska, ja miehet kehuvat huumorintajuani, olen kiltti ja empaattinen, mukava, osaan keskustella miesten kanssa. Silti olen uusiosinkku. Ja kaikilla juopoilla ja psykopaateilla naisillakin on miehet. Ehkä heidän vaatimustasonsa on sitten niin matala, että miehiä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
Eipä kyllä läheskään kaikki. Itse olen 44 ja eronnut jo 5 vuotta sitten. Hyvin hoituu kaikki kotihommat omaan tyyliini. On työ ja harrastukset. Deittailusta on itselleni tullut aina olo, että toteutan jonkun naisen haaveita. Nuorena ei tuollaista oloa ollut, mutta nyt on ja se on se on saanut itseni jättämään deittailut vähiin. Ehkä se on vain tämä ikä, tai sitten oman ajatusmaailmani ongelma, että kaikilla on jo omat tapansa ja halunsa, eikä niitä saa mitenkään helpolla sovitettua yhteen toisen kanssa, vaan yksin on helpompaa ja ihan onnellista.
Sun pitää ottaa joku nainen, joka on jo toteuttanut haaveensa. Uransa, lapsensa, talonsa ja matkansa. Itse haluaisin kyllä tuollaisen miehen, joka osaa olla itsekseenkin onnellinen. Sellaisen kanssa olisi varmasti helpompaa olla yhdessäkin onnellisia.
Siis toinen himpun yli 40/vuotias, joka on jo toteuttanut haaveensa, matkansa, uransa ja lapsensa? Sitten voidaan muumioitua yhdessä sohvalle vierekkäin kuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ole hyvä vaan. Poimi kaikin mokomin kirsikoitasi seuraavat 10...15 vuotta... vaan älä sitten valita, kun kirsikat ovat loppu ja ei ole ketään, jota edes pitää kädestä. (Vinkki: seitsemänkymppisenä ne viriilit ja jopa ei-niin-viriilit miehet alkavat olla vähissä...).
No, toisaalta mikään ei ole varmaa. Se parikymppisenä pokattu uskollinen puolisokin voi yllättäen menehtyä viereltä, ja yksinäinen vanhuus on todellisuutta joka tapauksessa. Jospa ahmisitkin niitä kirsikoita niin runsaasti, että itse kuolet onnellisena ennen seitsemääkymppiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo tossa olikin että miehet, joilla "pakka kasassa". Jos 5-kybäsellä naisella on pakka kasassa, ei ole mitään syytä huoleen.
Mut näin 5-kybäsenä miehenä, jolla on se pakka ja pinkka myös, ni kyllä täytyy todeta että suurin osa itseni ikäisistä naisista on toodella väsähtäneitä sekä henkisesti että fyysisesti. Alko maistuu sekä konvehdit, sitten on paljon käsittelemättömiä menttaalipuolen haasteita ja katkeruutta. Kontrollifriikkiyttä ja on todella ahtaat sapluunat, joihin sitä miestä halutaan survoa omien fantasioiden toteuttamiseksi. :(
Monilla on myös järkyttävän perinteiset (lue patriarkaattiset, konservatiiviset) arvot, mikä ei nyt oikein enää itseä näin liberaalina innosta. Nuoremmissa on selvästi edistyksellisempää ajattelua, mitä tulee juurikin ihmissuhteiden emotionaaliseen, eroottiseen ja seksuaaliseen sisältöön ja vaikkapa avoimet suhteet ovat paremmin hyväksyttyjä. Sellaiseen itsekin tähtäsin erottuani pitkästä avioliitosta ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
Tämä on niin totta. Koittakaa kasvaa henkisesti naiset.
Miksi noin vanhana pitäisi enää avioitua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ole hyvä vaan. Poimi kaikin mokomin kirsikoitasi seuraavat 10...15 vuotta... vaan älä sitten valita, kun kirsikat ovat loppu ja ei ole ketään, jota edes pitää kädestä. (Vinkki: seitsemänkymppisenä ne viriilit ja jopa ei-niin-viriilit miehet alkavat olla vähissä...).
No, toisaalta mikään ei ole varmaa. Se parikymppisenä pokattu uskollinen puolisokin voi yllättäen menehtyä viereltä, ja yksinäinen vanhuus on todellisuutta joka tapauksessa. Jospa ahmisitkin niitä kirsikoita niin runsaasti, että itse kuolet onnellisena ennen seitsemääkymppiä?
Kuka edes haluaa elää yli seitsemänkymppisen takuuvarmaa alamäkeä? En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
No tässä olisi akateeminen N48 ja kaikki kunnossa (talous, mielenterveys jne). En itsekään löydä ketään ns normaalia miestä. Olen Valossa. Oletko sinä?
Uskonnolliset ihmiset eivät varmaankaan ole ensimmäisinä ns. syntisten ihannekumppanilistalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vissiin mitenkään. Itseä ei edelleenkään kiinnosta mikään seksisuhde tai yhdenyönseura vaan haussa on elämänkumppani, jonka kanssa oltaisiin sekä hyviä ystäviä että yksiavioisessa parisuhteessa vaikka ei välttämättä ikinä saman katon alla tultaisikaan asumaan.
Lisäksi en kaipaa mitään lapsi/lapsenlapsi-elämää edes satunnaisesti saati sitten juhlapyhinä ja lomilla, eli miehenkin pitäisi olla lapseton.
N47
Kirjoituksesi avaa hyvin ajatusmaailmaasi ja itse toivon ihan 100% samanlaista elämää, mikäli sopiva osuu kohdalle. Harmi, että deittimaailman ympyröissä ei kohtaa kaltaisiasi naisia.
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ole hyvä vaan. Poimi kaikin mokomin kirsikoitasi seuraavat 10...15 vuotta... vaan älä sitten valita, kun kirsikat ovat loppu ja ei ole ketään, jota edes pitää kädestä. (Vinkki: seitsemänkymppisenä ne viriilit ja jopa ei-niin-viriilit miehet alkavat olla vähissä...).
No, toisaalta mikään ei ole varmaa. Se parikymppisenä pokattu uskollinen puolisokin voi yllättäen menehtyä viereltä, ja yksinäinen vanhuus on todellisuutta joka tapauksessa. Jospa ahmisitkin niitä kirsikoita niin runsaasti, että itse kuolet onnellisena ennen seitsemääkymppiä?
Ohis, mutta eikös lopputulos olisi joka tapauksessa se, että ei olisi ketään, jota pitää kädessä, kun 70+ miehet alkavat olla vähissä`? Tuon takia paras ratkaisu on hankkia pari lasta ja hoitaa oma vanhemmuus niin, että välit pysyvät hyvinä - hyvässä lykyssä saa lastenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn samaa. Ikää 49 v. Yritin nettidatingiä, siellä 4 miestä peräkkäin sopi jo treffipäivän ja sitten katosi. Mikä juttu tämä on?
Nuoria miehiä olisi kyllä tarjolla ja innokkaana tapaamaan, siis n. 30-vuotiaita, mutta haluaisin itseni ikäisen miehen mieluummin. Oletan myös että nuoria kiinnostaa lähinnä kevyt suhde ja etsin vakavampaa.
Mä oon N49.
Kk sitten erosin alkoholistimiesystävästä ja se oli elämäni paras päätös!
Sitä ennen oli n20v kestävä suhde lasten isän kanssa. Aiemmin enemmän ajautunut noihin suhteisiin sen vuoksi, että on joku. En oikeasti edes ole rakastanut heitä. Pääasia oli, että ei tarvinnu olla yksin.
no nyt kun olen yksin, on tää kyllä ihanaa. Saa tehdä mitä huvittaa jne.
Ajattelin, että ennen oli kauhea tarve etsiä joku paikkaamaan tyhjyyden tunnetta.
nyt ei ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. ’Olla mies’ tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet ovat emotionaalisesti rampoja. Mies on täysin itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samastumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä paljon huonompi kuin apinoiden, sillä, toisin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita.
Miten tämä sulle trauman tuottanut värssy vuosien takaa liittyy asiaan? Selvittänet.
Kertoo mitä naiset ajattelevat miehistä.
Sinähän tuota jaat eteenpäin ja hellit ilmeisesti sydämessäsi.
Naisen kirjoittama teksti.
Kuka hullu haluaa miehen viisikymppisenä?! Nainen parhaassa iässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ole hyvä vaan. Poimi kaikin mokomin kirsikoitasi seuraavat 10...15 vuotta... vaan älä sitten valita, kun kirsikat ovat loppu ja ei ole ketään, jota edes pitää kädestä. (Vinkki: seitsemänkymppisenä ne viriilit ja jopa ei-niin-viriilit miehet alkavat olla vähissä...).
No, toisaalta mikään ei ole varmaa. Se parikymppisenä pokattu uskollinen puolisokin voi yllättäen menehtyä viereltä, ja yksinäinen vanhuus on todellisuutta joka tapauksessa. Jospa ahmisitkin niitä kirsikoita niin runsaasti, että itse kuolet onnellisena ennen seitsemääkymppiä?
Ohis, mutta eikös lopputulos olisi joka tapauksessa se, että ei olisi ketään, jota pitää kädessä, kun 70+ miehet alkavat olla vähissä`? Tuon takia paras ratkaisu on hankkia pari lasta ja hoitaa oma vanhemmuus niin, että välit pysyvät hyvinä - hyvässä lykyssä saa lastenlapsia.
Olet aivan oikeassa, mutta tällä viiskymppisellä se taitaa olla myöhäistä (jos lapsia onkin, nämä eivät välttämättä ihastu siihen kirsikanpoimintaan...)
Toiseksi paras vaihtoehto olisi rakentaa sellaisia suhteita, jotka kestävät vanhuuteen. Kirsikanpoiminta ei välttämättä tällaisia tuota.
Sama (kohta 70 mittarissa)
En yleensä viehäty vanhemmista, mutta tuon m49 asiallisuus sai tän 30v:nki sydämen hypähtämään. Harvinaisuus. Nuorten perään läähättäjiä ja vanhempien naisten haukkujia on niin paljon etten ole ollenkaan yllättyny, että naiset tässäki ketjussa on hunajoissaan.
Enemmän näitä.
Miksi erosit?