Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä voi löytää uuden suhteen viiskymppisenä?
22.05.2023 |
Miehet joilla on pakka kasassa etsii kolmikymppisiä. Vapaat viiskymppiset, jotka ei ole nuorten perään on todella harvassa. Tuntuu ihan epätoivoiselta.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Pidin kirjoituksestasi. Etsin tuollaista miestä niinkuin sinä.
N53
Täällä on toinen samanlainen mies, ja AP:n aloitus on kuin kopio kuin minun elämästä.
No, missä kuvittelisit tapaavasi meidän kaltaisia miehiä? Jos me oltaisiin esim tinderissä, herättäisikö se sinun mielenkiinnon vai toteaisitko että siellä on taas joku, mikä liekään, enkä minä tuolle ala mitään kirjoittelemaan, ainakaan oma-aloitteisesti. Ja viitsiskö edes vastata jos mies itse lähestyisi? Kun jossain on se parempikin, siellä jossain?En ole koskaan ollut Tinderissä. Haluan tavata livenä, enkä etsi yhden yön sutinaa.
54
Missä sinuun, tai sinun kaltaisiin voisi sitten kohdata? Itse en käy enää baareissa ja minun harrastukset on vähän enempi yksilöharrastuksia. Siinä on vähän sitä kohdanto ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vielä viisikymppisenäkin pitäisi kaikkien pettymysten jälkeen olla haukuttavana ja jätettynä!? Kyllä se pettymysten määrä on jo ylittynyt tämän elämän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Noo tossa olikin että miehet, joilla "pakka kasassa". Jos 5-kybäsellä naisella on pakka kasassa, ei ole mitään syytä huoleen.
Mut näin 5-kybäsenä miehenä, jolla on se pakka ja pinkka myös, ni kyllä täytyy todeta että suurin osa itseni ikäisistä naisista on toodella väsähtäneitä sekä henkisesti että fyysisesti. Alko maistuu sekä konvehdit, sitten on paljon käsittelemättömiä menttaalipuolen haasteita ja katkeruutta. Kontrollifriikkiyttä ja on todella ahtaat sapluunat, joihin sitä miestä halutaan survoa omien fantasioiden toteuttamiseksi. :(
Monilla on myös järkyttävän perinteiset (lue patriarkaattiset, konservatiiviset) arvot, mikä ei nyt oikein enää itseä näin liberaalina innosta. Nuoremmissa on selvästi edistyksellisempää ajattelua, mitä tulee juurikin ihmissuhteiden emotionaaliseen, eroottiseen ja seksuaaliseen sisältöön ja vaikkapa avoimet suhteet ovat paremmin hyväksyttyjä. Sellaiseen itsekin tähtäsin erottuani pitkästä avioliitosta ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
No joo, mikään häntäheikki ei kiinnosta tässä iässä. Eikä kyllä aiemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Miten eletään? Kun se tuntuu vain raskaalta ja ulkona liikkuminen, kun ulkonäkö on mennyt, ei ole enää kivaa.
Käy ensin mt-toimistossa. Kuulostat masentuneelta. Kaikella ystävyydellä, tuskin olisit kovin terveellistä seuraa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
No täältä saisi valmiin paketin, kun eronneena naisena olen tottunut hoitamaan kaiken yksin. Toki arvostaisin yhdessätekemistä valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Miten eletään? Kun se tuntuu vain raskaalta ja ulkona liikkuminen, kun ulkonäkö on mennyt, ei ole enää kivaa.
Käy ensin mt-toimistossa. Kuulostat masentuneelta. Kaikella ystävyydellä, tuskin olisit kovin terveellistä seuraa kenellekään.
Ei sieltä mitään apua ole koskaan saanut. Seurassani ei sinänsä ole vikaa, marinoin vain liikaa omissa liemissäni.
Vierailija kirjoitti:
Naiset hei! Te olette ihan kokonaisia ilman sitä miestäkin. Nauttikaa elämästä! Tehkää asioita joista pidätte! Eläkää! Viiskymppisenä on lapset tehty, joten ei pitäisi olla minkäänlaista painetta pariutua. Kesähattu päähän ja hameenhelmat heilumaan.
Näinhän se on, mutta seksi ja romantiikkakin on kivaa. Sen takiahan kokonaisetkin ihmiset suhteisiin hakeutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana olla kun kukaan ei ole kiukuttelemassa ja haukkumassa. Yksin olo on oikeasti helpotus ja rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Miten eletään? Kun se tuntuu vain raskaalta ja ulkona liikkuminen, kun ulkonäkö on mennyt, ei ole enää kivaa.
Käy ensin mt-toimistossa. Kuulostat masentuneelta. Kaikella ystävyydellä, tuskin olisit kovin terveellistä seuraa kenellekään.
Ei sieltä mitään apua ole koskaan saanut. Seurassani ei sinänsä ole vikaa, marinoin vain liikaa omissa liemissäni.
No, ilmeisesti seurassasi on jotain vikaa jos olet halvaantuneen yksinäinen. Onnea asian selvittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
No täältä saisi valmiin paketin, kun eronneena naisena olen tottunut hoitamaan kaiken yksin. Toki arvostaisin yhdessätekemistä valtavasti.
Naiset. Vaikea tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Mites olisi nuorekas 54, hyväkuntoinen ja hyvinsäilynyt, akateeminen koulutus, hyvä työpaikka mutta huono palkka, oma elämä tasapainossa, en polta, enkä juo, huumorintajuinen ja tykkään tylsästä arjesta (enkä edes tykkää kirsikoista, niistä marjoista)? Aikuinen parisuhde kiinnostaisi minuakin.
Tää oli hieman liian tyrkky kirjoitus :D
N46
Pitää olla hyvä myyntipuhe, eikä itkeskellä epätoivoa. Eikä tässä vielä ollut kaikki, kunhan laitoin tuolle yhdelle kivalle miehelle vastatarjouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Yksin jäämisen pelko on suorin tie huonoon ihmissuhteeseen.
Puhuin rakastamisesta, en pelosta. Vai pitäisikö rakastaa jotain kasveja tai eläimiä? Kovin epätyydyttävää.
On kirjat, ajatukset, luonto, kulttuuri, matkustaminen, kieli, ystävät, lapset, vanhukset, maisemat, tarinat, harrastukset, kukat, päiväunet, aamukaste, naapurin mummo, sauna, filosofia, taiteet, tieto. Sinä itse.
Laajenna vähän käsitystäsi rakkaudesta. Ei se munaa vaadi.
Ihan kivoja, mutta eivät täytä läheisyyden kaipuuta. Ystäviä ja lapsia ei ole, eikä vanhempiakaan. :/
Helpommin saat hyvän ystävän kuin hyvän parisuhteen. Mutta jos vain mies voi tuoda jotain hyvää elämään niin sitten kannattaa jatkaa toivotonta vonkaamista 👍.
Mistä ystäviä sitten saa? Kaikilla (tuttavilla) on lapsia tai eivät ehdi nähdä.
En mitään vonkaa. Minulla on ollut vasta yksi suhde ja haluaisin lisää, koska se oli parasta aikaa elämässäni.Etköhän sinä varmasti ne vastaukset tuohon keksi. Kai sulla jotain kiinnostuksen kohteita elämässä on muutakin kuin miehet?
Ei oikeastaan, koska yksinäisyys on halvauttavaa.
Kukaan mies ei halua pelastaa sua halvaantuneesta arjestasi. Elä.
Miten eletään? Kun se tuntuu vain raskaalta ja ulkona liikkuminen, kun ulkonäkö on mennyt, ei ole enää kivaa.
Käy ensin mt-toimistossa. Kuulostat masentuneelta. Kaikella ystävyydellä, tuskin olisit kovin terveellistä seuraa kenellekään.
Ei sieltä mitään apua ole koskaan saanut. Seurassani ei sinänsä ole vikaa, marinoin vain liikaa omissa liemissäni.
No, ilmeisesti seurassasi on jotain vikaa jos olet halvaantuneen yksinäinen. Onnea asian selvittämiseen.
Ei ole. Minulla on ongelmia, mutta seurani on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Juopoilla naisilla on aina miehet kainalossa, kunnollinen nainen ei miestä saa.
Jos nainen osaa nauttia elämästä ja on hyvää seuraa, hän saa miehen. Sinä voit omassa kunnollisuudessasi miettiä, mikä meni pieleen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
Eipä kyllä läheskään kaikki. Itse olen 44 ja eronnut jo 5 vuotta sitten. Hyvin hoituu kaikki kotihommat omaan tyyliini. On työ ja harrastukset. Deittailusta on itselleni tullut aina olo, että toteutan jonkun naisen haaveita. Nuorena ei tuollaista oloa ollut, mutta nyt on ja se on se on saanut itseni jättämään deittailut vähiin. Ehkä se on vain tämä ikä, tai sitten oman ajatusmaailmani ongelma, että kaikilla on jo omat tapansa ja halunsa, eikä niitä saa mitenkään helpolla sovitettua yhteen toisen kanssa, vaan yksin on helpompaa ja ihan onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Pidin kirjoituksestasi. Etsin tuollaista miestä niinkuin sinä.
N53
Täällä on toinen samanlainen mies, ja AP:n aloitus on kuin kopio kuin minun elämästä.
No, missä kuvittelisit tapaavasi meidän kaltaisia miehiä? Jos me oltaisiin esim tinderissä, herättäisikö se sinun mielenkiinnon vai toteaisitko että siellä on taas joku, mikä liekään, enkä minä tuolle ala mitään kirjoittelemaan, ainakaan oma-aloitteisesti. Ja viitsiskö edes vastata jos mies itse lähestyisi? Kun jossain on se parempikin, siellä jossain?En ole koskaan ollut Tinderissä. Haluan tavata livenä, enkä etsi yhden yön sutinaa.
54
Missä sinuun, tai sinun kaltaisiin voisi sitten kohdata? Itse en käy enää baareissa ja minun harrastukset on vähän enempi yksilöharrastuksia. Siinä on vähän sitä kohdanto ongelmaa.
En minäkään käy baareissa, en tykkää juopoista. Mut voisi kohdata töistä, lenkiltä koiran kanssa, pyöräilemästä. Harrastukset on kyllä nykyään enempi naisellisia. Pihanlaittoa nyt keväällä, puistojumppaa kesällä, talvella jumppaa ja kehonhuoltoa naisryhmissä, kirjastossakin käyn. En ole tyrkyllä missään, niin kuin tuo yksi epäili. En törmää oikein missään miehiin.
Kuka hullu haluaa miestä rieskakseen vielä 5- kymppisenä? 😳
Alkoholistipiireissä iskeminen näyttää vain helpottuvan kun ikää tulee. Kuulin kerran kun viisikuusikymppinen alkkisukko selitti naiselle "vaihtaneensa juuri puhtaat lakanat sänkyyn". Se riitti. Tosin juomatarjoilu varmasti ratkaisi.
Aina tietysti löytyy jotain seuraa jos laskee rimaa, mutta kuinka alas sitä kannattaa laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä eronneet miehet haluavat nopeasti vaan uuden kodinhoitajan eikä mitään muuta.
Eipä kyllä läheskään kaikki. Itse olen 44 ja eronnut jo 5 vuotta sitten. Hyvin hoituu kaikki kotihommat omaan tyyliini. On työ ja harrastukset. Deittailusta on itselleni tullut aina olo, että toteutan jonkun naisen haaveita. Nuorena ei tuollaista oloa ollut, mutta nyt on ja se on se on saanut itseni jättämään deittailut vähiin. Ehkä se on vain tämä ikä, tai sitten oman ajatusmaailmani ongelma, että kaikilla on jo omat tapansa ja halunsa, eikä niitä saa mitenkään helpolla sovitettua yhteen toisen kanssa, vaan yksin on helpompaa ja ihan onnellista.
Sun pitää ottaa joku nainen, joka on jo toteuttanut haaveensa. Uransa, lapsensa, talonsa ja matkansa. Itse haluaisin kyllä tuollaisen miehen, joka osaa olla itsekseenkin onnellinen. Sellaisen kanssa olisi varmasti helpompaa olla yhdessäkin onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo tossa olikin että miehet, joilla "pakka kasassa". Jos 5-kybäsellä naisella on pakka kasassa, ei ole mitään syytä huoleen.
Mut näin 5-kybäsenä miehenä, jolla on se pakka ja pinkka myös, ni kyllä täytyy todeta että suurin osa itseni ikäisistä naisista on toodella väsähtäneitä sekä henkisesti että fyysisesti. Alko maistuu sekä konvehdit, sitten on paljon käsittelemättömiä menttaalipuolen haasteita ja katkeruutta. Kontrollifriikkiyttä ja on todella ahtaat sapluunat, joihin sitä miestä halutaan survoa omien fantasioiden toteuttamiseksi. :(
Monilla on myös järkyttävän perinteiset (lue patriarkaattiset, konservatiiviset) arvot, mikä ei nyt oikein enää itseä näin liberaalina innosta. Nuoremmissa on selvästi edistyksellisempää ajattelua, mitä tulee juurikin ihmissuhteiden emotionaaliseen, eroottiseen ja seksuaaliseen sisältöön ja vaikkapa avoimet suhteet ovat paremmin hyväksyttyjä. Sellaiseen itsekin tähtäsin erottuani pitkästä avioliitosta ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
No joo, mikään häntäheikki ei kiinnosta tässä iässä. Eikä kyllä aiemminkaan.
No niin ensimmäinen uhriutuja paikalla. Se nyt vaan on niin, että joillakin meistä on varaa valita, toiset ovat kuin lastuja lainehilla. :)
Tässäkin valittu katkera termistö, jolla aktiivisia ja halutuimpia miehiä pyritään demonisoimaan ja syyllistämään.
Painolastista on toivuttu, kun on ollut pitkään sinkkuna, ja tehnyt itselle mielekkäitä asioita.