Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä voi löytää uuden suhteen viiskymppisenä?
22.05.2023 |
Miehet joilla on pakka kasassa etsii kolmikymppisiä. Vapaat viiskymppiset, jotka ei ole nuorten perään on todella harvassa. Tuntuu ihan epätoivoiselta.
Kommentit (141)
Puhelin/tietokone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille, ei kukaan teitä kotoa hae.
T:M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Missä päin asut?
N46
Läntisellä pääkaupunkiseudulla.
Ja minä pääkaupungissa
N46
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Täällä 46v nainen ja samat aatteet. Olen eronnut pitkästä suhteesta kolme vuotta sitten. Etsin siis parisuhdetta, mutta kokemus on, että omanikäiset miehet etsivät vähintäön 10v nuorempia. Missä päin asut?
Tää ei ole deittipalsta. Menkää sinne.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin/tietokone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille, ei kukaan teitä kotoa hae.
T:M43
No ei niitä miehiä tuolta raitiltakaan löydä. Mistä tietää kuka on vapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Kun se matto on mennyt jalkojen alta kunnolla, niin on vaan niin vaikea enää uskoa siihen. Saisipa jotenkin ne vaaleanpunaiset lasit päähän mitkä oli joskus parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
No et sinä sitä saakkaan enää kun olet liian vanha. Miksi ylipäätään luulet että miehet heittävät viiskymppisinä samanikäisen vaimonsa mäkeen ja ottavat uuden nuoren ja kauniin vaimon? Niinpä.
En kolmikymppisenä edes vilkaissut vanhoihin pappoihin. On teillä suuret luulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et sinä sitä saakkaan enää kun olet liian vanha. Miksi ylipäätään luulet että miehet heittävät viiskymppisinä samanikäisen vaimonsa mäkeen ja ottavat uuden nuoren ja kauniin vaimon? Niinpä.
En kyllä ole tuollaiseen ilmiöön törmännyt. Eniten uskon sen kyllä johtuvan siitä, ettei niitä nuoria ja kauniita niin vain oteta.
Löytyy vanhemmillekin mies, jos ei laita rimaa kun alas. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän kohta tapellaan sinkkumiehestä läntiseltä Uudeltamaalta.:) T. N46 samalta suunnalta
Vierailija kirjoitti:
Puhelin/tietokone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille, ei kukaan teitä kotoa hae.
T:M43
Suurin osa aikuisista on parisuhteessa. Tutustun vuodessa muutamaan ihmiseen sillä tasolla että saan tietää heidän parisuhdestatuksensa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Kun se matto on mennyt jalkojen alta kunnolla, niin on vaan niin vaikea enää uskoa siihen. Saisipa jotenkin ne vaaleanpunaiset lasit päähän mitkä oli joskus parikymppisenä.
Mä en ainakaan haaskaa aikaani niihin jotka on elämän katkeroittamia. Itsekin oon kokenut raskaita asioita, mutta katkeruudesta johtuva sitoutumiskyvyttömyys on jotain, mitä en halua muiden elämään tuoda. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Voi voi, mistähän sinunlaisen kultakimpaleen samankaltainen 47v nainen löytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän kohta tapellaan sinkkumiehestä läntiseltä Uudeltamaalta.:) T. N46 samalta suunnalta
Ja kun näkisitte sen niin ette olisi yhtään kiinnostuneita. Lopettakaa nyt jo tuo vouhotus yhden kommentin perusteella, herrajumala.
Kuka haluaa suhteen viisikymppisenä? Pahimmassa tapauksessa joutuu toisen omaishoitajaksi vielä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa suhteen viisikymppisenä? Pahimmassa tapauksessa joutuu toisen omaishoitajaksi vielä.
Ai yhtäkkiä vanhana ei haluaa enää läheisyyttä? Kummallist
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä on 49v mies ja ihmettelee asiaa toiselta kantilta. Oma kokemukseni lähelle omanikäisistä naisista, siis ikähaarukassa 45-52 on se, että mitään vakavampaa ei haeta. Hauskaa halutaan pitää, mutta mikään vakavammaksi kehittyvä yhteinen tulevaisuus ei kiinnosta. Avioliittohaaveille on suoraan naurettu ja todettu että ei enää tässä elämässä, johan se tuli nähtyä.
Olen itse ihan normaali, ikäisekseni erittäin hyväkuntoinen mies. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka ja elämä kaikin puolin tasapainossa. En polta eikä alkon kanssa ole ongelmaa. Olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja löydän helposti seuraa. Matkustella halutaan, seksiä harrastaa ja valikoida elämän kakusta kirsikat, mutta siinä kaikki.
Itse olen ollut kerran naimisissa ja haluaisin vielä kokea aikuisen, vakaan parisuhteen niin hyvine kuin huonoinekin aikoineen. Vaan heti kun tulee vähänkini arkista tai tylsää, niin suhde on siinä.
Toivotonta.
Ymmärrän. Minä olen viisikymppinen nainen, ja olen juurikin kuvailemasi kaltainen. Pitkän ja pystyynkuolleen, kymmeniä vuosia lusitun liiton jälkeen haluan todellakin sekä elämässä että ihmissuhteessani ne kirsikat kakusta - miksi ihmeessä en haluaisi? Vanhuus tuo sitten taas kärsimyksen ja kurjuuden. Jos muutaman vuoden saan nauttia, niin nautinhan minä!
Ymmärrän itse tämän kannan myös, mutta tämä tulee minulle yllätyksenä ja pettymyksenä. Olen kai sitten suhteen alussa sokea ja uskottelen että josko kuitenkin Hauskanpito on kivaa, yhdessä tekeminen on kivaa ja seksi on kivaa. Kaikki on vain jotenkin niin onttoa ja turhaa, jos ei ole mitään yhteistä ajatusta tulevaisuudesta.
Ja kyllä, ihan rehellisesti pelkään myös sitä hetkeä, että kun hauskuus on ohi ja vanhuus edessä, on lopulta yksin.
M49
Noin ajattelen itsekin. En minä halua viettää loppuvuosiani yksin vaan rakastettuna ja rakastavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa suhteen viisikymppisenä? Pahimmassa tapauksessa joutuu toisen omaishoitajaksi vielä.
Ai yhtäkkiä vanhana ei haluaa enää läheisyyttä? Kummallist
Olen ollut kolmessa parisuhteessa eikä niissä ole ollut läheisyyttä. On erikoinen oletus että läheisyys sisältyisi parisuhteeseen.
Minusta suurin ongelma on se että en ihastu tai kiinny enää kehenkään. Ihmisiä on tullut ja mennyt elämässä jo niin paljon. En jotenkin vaan usko enää että ihmiset pysyy elämässäni. En tiedä uskonko edes enää rakkauteen.
N43