Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriön puhkeaminen uudelleen
22.05.2023 |
Luulen, että näin on nyt käynyt.
Neljä vuotta sitten sain diagnoosin, söin lääkkeitä noin vuoden ja nyt olen pärjännyt monta vuotta ilman lääkkeitä, kaikki ollut hyvin.
Tiedän olevani uupunut, stressaan tulevia syksyn työkuvioita, talous ahdistaa. Olen välillä havainnut hetääväni yöllä ja usein mielessä silloin kuolemanpelko.
Eilen sitten tuli paniikkikohtaus päälle ihan kunnolla. Olin peloissani, olo ollut siitä asti ihan kamala.
Ahdistava olo, kurkkua kuristaa, olen väsynyt ja voimaton. Onko syytä lähteä hakemaan taas lääkitystä, vai voiko tämä mennä ohi itsellään?
Kommentit (108)
Itselläni on diagnosoitu pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö. Oli oireettomana jopa vuosia, kunnes ihan puskista tuli taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä hakisin, sekä saikkuu et lääkkeet. Ja elämänmuutos, koska sairastuu muuten uudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako mennä yleislääkärille nyt alkuun vai psykiatrille? Kun tosiaan ahdistus ja masennustaustaa löytyy
Suoraan hyvälle psykiatrille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut?
Miksi tämä kiinnostaa?
Joo, sori, ois voinut vähä avata. Olisin voinut heittää yhden opamoxin jos asut lähistöllä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuo rauhassa hengittäminen aktivoi huimauksen, en voi tehdä sitä ollenkaan kun on paha ahdistus päällä.
Jotkut hengittävät liikaa happea paniikissa. Tulee tavallaan hyperventilaatio. Kannattaa kokeilla hengittää pussiin, jos hiilidioksidi auttaisi. Jos ei auta, on ainakin testattu.
T: toinen panikoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrille on vaikeaa päästä, mutta kannattaa varata aika jo vähän pitämälle.
Ja missä kohtaa aletaan puhua myös ahdistuksen lisäksi masennuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapia
Tehokasta, jos on kykyä ja kapasiteettiä prosessosida saamaansa tietoa ja harjoitteita. Netttiterapeutti seuraa ja tukee tekemistä.
Siellä ei ole mitään, mitä ei löytäisi muutamasta kirjasta. Tehokkuus voi tulla vaikka tulosten vääristelystä, jos et omasta kokemuksestasi puhu. Moni ei saa apua koska ongelma ei ratkea tekemällä kotitehtäviä ja pohdiskelemalla asioita.
Onko tässä nettiterapiassa oikeasti esim videon välityksellä hoitokontaktia?
Mulla oli paha ahdistuneisuushäiriö kolmekymppiseksi asti, kunnes opin sitä vähitellen säätelemään joogan ja meditaation avulla. Söin myös vuoden ajan mikroannoksia sieniä, millä oli dramaattinen vaikutus ajattelutavan muuttumiseen. Kymmenisen vuotta meni hyvin mutta viime syksynä sairastettu korona pisti kropan sekaisin ja paniikkikohtauksia on tullut sen jälkeen hyvin pienestäkin stressistä.
Olen jättänyt taas pois kahvin, alkoholin ja sokerin, koska nämä vaikuttavat stressitasoihini. Hengitys harjoitukset, aromaterapia ja tarvittaessa murunen diapamia ovat auttaneet kohti tasapainoa.
Huomaan, että tässä ketjussa on ihmisiä, jotka tarkkailevat itseään liikaakin. Kääntäkää se itsetarkkailu hyödyksi: ahdistuksen sijaan etsitte hyvän olon tunteita ja alatte surffata niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella tarkka siitä, että kodin täytyy olla aina siisti, kaikki pitäisi tehdä itse ja jaksaa. Tämä on saanut minut uupumaan. Selviän kyllä perus kotitöistä: tiskit, pyykit jne... Mutta nyt pitäisi pitää siivouspäivä, imurointi ja lattian pesu. Minulla olisi voimia siivota, mutta pelkään, että se vain lisää stressiäni . Aiemmin nautin siivouksesta
Usein sanotaan, että paniikkikohtaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta , mutta itselläni saatan huomata enakko varoituksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko normaalia, että todella ahdistuneena on myös todella itkuinen?
Itselläni tilanne sellainen, että työpaikkaa pitäisi alkaa etsimään. Kun löydän mukavan työpaikan, jota voisin hakea tulee kamala ahdistus siitä, että entä jos en pääsekään tuonne, mitä jos pääsen tuonne ja minusta ei pidetä. Pelkään ihan hirveästi.
Olen kokenut aiemmin työpaikkakiusaamista, tiedän, että monet tunteet kumpuaa sieltä.
Tuli yht äkkiä mieleeni, että kevään aikana olen nähnyt kaksi kertaa naisen , joka kiusasi minua koulussa ollessani yläasteella. Oma lapsi on myös aloittamassa koulun. Aloin pohtimaan, että voiko nämäkin vaikuttaa kaikkeen tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla hormoniehkäisy vaikuttanut paniikkikohtausten tulemiseen uudelleen? Alan koko ajan enemmän ja enemmän yhdistää tätä siihen. Päivä päivältä olo helpottaa. Lopetin renkaan käytön maanantaina.
Vierailija kirjoitti:
Usein sanotaan, että paniikkikohtaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta , mutta itselläni saatan huomata enakko varoituksia
Voi sen huomata, ei mitenkään tavatonta.
Itsekin tiedän, milloin saatan kokea jotain jos asiat menevät tietyllä tavalla riittävän pitkään. Näissä käytetään turhaan lyömäaseita heidän taholtaan, jotka haluavat toiselle pahaa. Narsistisella tavalla häiriintyneet etsivät arkoja paikkoja, joihin iskeä ja hehän iskevät. Kutsuvat sitä aina auttamiseksi, esim. tough love-asenteeksi, jonka tarkoitus olisi vain auttaa toista vaikka motiivi olisi aidosti puhdas pahuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli paha ahdistuneisuushäiriö kolmekymppiseksi asti, kunnes opin sitä vähitellen säätelemään joogan ja meditaation avulla. Söin myös vuoden ajan mikroannoksia sieniä, millä oli dramaattinen vaikutus ajattelutavan muuttumiseen. Kymmenisen vuotta meni hyvin mutta viime syksynä sairastettu korona pisti kropan sekaisin ja paniikkikohtauksia on tullut sen jälkeen hyvin pienestäkin stressistä.
Olen jättänyt taas pois kahvin, alkoholin ja sokerin, koska nämä vaikuttavat stressitasoihini. Hengitys harjoitukset, aromaterapia ja tarvittaessa murunen diapamia ovat auttaneet kohti tasapainoa.
Huomaan, että tässä ketjussa on ihmisiä, jotka tarkkailevat itseään liikaakin. Kääntäkää se itsetarkkailu hyödyksi: ahdistuksen sijaan etsitte hyvän olon tunteita ja alatte surffata niillä.
Mistä sen liian tarkkailun näkee? Lainaa muutama kohta, että me tyhmemmätkin ymmärrämme.
Muistat varmasti sulkea pois muut sairaudet ja viat, normaalit mokat, ihmisen elinympäristön toksiset suhteet ja yhteiskunnan rakenteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli paha ahdistuneisuushäiriö kolmekymppiseksi asti, kunnes opin sitä vähitellen säätelemään joogan ja meditaation avulla. Söin myös vuoden ajan mikroannoksia sieniä, millä oli dramaattinen vaikutus ajattelutavan muuttumiseen. Kymmenisen vuotta meni hyvin mutta viime syksynä sairastettu korona pisti kropan sekaisin ja paniikkikohtauksia on tullut sen jälkeen hyvin pienestäkin stressistä.
Olen jättänyt taas pois kahvin, alkoholin ja sokerin, koska nämä vaikuttavat stressitasoihini. Hengitys harjoitukset, aromaterapia ja tarvittaessa murunen diapamia ovat auttaneet kohti tasapainoa.
Huomaan, että tässä ketjussa on ihmisiä, jotka tarkkailevat itseään liikaakin. Kääntäkää se itsetarkkailu hyödyksi: ahdistuksen sijaan etsitte hyvän olon tunteita ja alatte surffata niillä.
Mistä sen liian tarkkailun näkee? Lainaa muutama kohta, että me tyhmemmätkin ymmärrämme.
Muistat varmasti sulkea pois muut sairaudet ja viat, normaalit mokat, ihmisen elinympäristön toksiset suhteet ja yhteiskunnan rakenteet.
Mäkin haluan tietää mitä meinasi tämä kommentti, että näkee miten moni tarkkailee itseään liikaa?
Ahdistukselle on syitä, mutta sekin on vaihtoehto, että sitä syytä ei aina heti löydy.
Olemme kaikki erilaisia. Toiset kantaa vakavia traumoja mukanaan lapsesta saakka, toinen alkaa oireilla vasta vanhempana , kun elämä ei menekään niin kuin suunnitteli.
Ihan ensimmäisenä olisi hyvä miettiä kuitenkin syitä, mitkä ahdistaa ja mistä ne tulevat. Millaista oli lapsena? Entäs teini-iässä?
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä hakisin, sekä saikkuu et lääkkeet. Ja elämänmuutos, koska sairastuu muuten uudestaan?
En koe tarvitsevani sairaslomaa, kun en ole työelämässä
Kannattaako mennä yleislääkärille nyt alkuun vai psykiatrille? Kun tosiaan ahdistus ja masennustaustaa löytyy