Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriön puhkeaminen uudelleen
22.05.2023 |
Luulen, että näin on nyt käynyt.
Neljä vuotta sitten sain diagnoosin, söin lääkkeitä noin vuoden ja nyt olen pärjännyt monta vuotta ilman lääkkeitä, kaikki ollut hyvin.
Tiedän olevani uupunut, stressaan tulevia syksyn työkuvioita, talous ahdistaa. Olen välillä havainnut hetääväni yöllä ja usein mielessä silloin kuolemanpelko.
Eilen sitten tuli paniikkikohtaus päälle ihan kunnolla. Olin peloissani, olo ollut siitä asti ihan kamala.
Ahdistava olo, kurkkua kuristaa, olen väsynyt ja voimaton. Onko syytä lähteä hakemaan taas lääkitystä, vai voiko tämä mennä ohi itsellään?
Kommentit (108)
Tuohon auttaa vain tarvittaessa otettavat bentsopohjaiset lääkkeet. Minulla myös oli rauhallisia vuosia kunnes kohtaukset tulivat rytinällä. Mies hermostui ja sätti, mitä sä nyt TUOLLAISESTA panikoit, en minä ainakaan.
Siinä meni luotettava tukipilari, joka kyllästyi panikoivaan puolisoon. Arvatenkin mies on ex. Paheksui jopa rauhoittavan käyttöä, kun ei itsekää tarvi. Hän sitten onnistui pahentamaan paniikkiherkkyyttä, josta vielä 10 vuoden jälkeen kärsin.
Vanhemmat eivät ymmärtäneet koko sairautta vaikka näin äidillä samoja oireita ja käsien vapinaa kohtauksessa. Kaikki lakaistiin maton alle.
Eka kohtaus 17 vuotiaana. Työelämässä 10 vuoteen ei mitään, oli ihanat työkaverit. Työpaikalla uusittiin tehtävät ja siitä se lähti taas uudelleen.
Loppua ei näy vaikka ikää on yli 60. Menen hautaan tämän kanssa. Rauhoittavia on ainakin toistaiseksi. Niitäkin vähennetään. Voi meitä sairaita, kun narkinpaskiaiset pilasivat monen sairaan elämän. En yhtään ihmettele IM, mihinkä lääkkeetömyys johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi nämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ennen hengitysharjoitusten olevan sellaista wellness-hapatusta, josta ei käytännössä ole mitään apua oikeissa mielenterveysongelmissa. Hämmästyin kun huomasin, että oikeasti jo muutama syvä hengitys katkaisee alkavan ahdistuskohtauksen. Eli käytännössä otetaan syvään henkeä, pidätetään hengitystä jonkin aikaa ja puhalletaan rauhallisesti ulos. Toistetaan muutaman kerran. Tätä kannattaa ainakin kokeilla, ei maksa mitään.
Auttaa todellakin. Ja ajatuskuvioiden muutos. Tähän hetkeen keskittyminen ja maadoittuminen erittäin tärkeää.
Miten tuota ajatuskuvioiden muutosta voi harjoitella?
Nimenomaan harjoitella. Sillä ei sitä heti opikaan. Sinnikästä harjoittelua ja uhkakuvien kyseenalaistamista. Kuuntele esim A.Pietikäisen luentoja youtubesta.
Kun tulee ahdistava olo, keho reagoi salamannopeasti. Silloin tehdään tulkinta joka usein on ahdistusta tukeva, esim "jotain kamalaa tapahtuu". Ja kun tulkinta tehty aletaan tarkkailemaan kehoa, joka jo on hälytystilassa, se vahvistaa meidän tulkintaamme että jotain kamalaa on tapahtumassa... tämä on kierre. Kun oppii ymmärtämään että ajatus on vain ajatus ja että tunnekin on vain tunne(sinällään ihan tärkeä) joka tulee ja joka menee sitten menojaan, saamme perspektiiviä tilanteeseen emmekä lähde sen tunteen ja ajatuksen vallassa tekemään liian mustavalkoisia ja tuomitsevia päätelmiä.
Kannattaa kouluttaa itseään ja opetella elämään tätä hetkeä. Todellisuudessahan meillä ei ole muita kuin tämä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Taas tuli kohtaus, tai ainakin luulen niin.
Tein normaalisti kotitöitä kunnes yht äkkiä kättäni alkoi pistellä, olin varma, että jotakin kamalaa tapahtuu. Menin ulos hengittelemään ja purskahdin itkuun, ihan kuin en olisi täällä lainkaan. Tilanne oli aika äkkiä hallussa, mutta on vaan niin inhottava olo.
Sinä siis tulkitsit että jotain kamalaa tapahtuu. Mutta ei tapahtunut. Kehossa alkoi saman tien reaktio kun olit varma että jokin uhkaa. Kun alat uskoa että kehosi adrenaliiniryöppy saa aikaan pistelyt ym tuntemukset eivätkä ne ole vaarallisia, et anna niille sitä valtaa minkä helposti ottavat ja siten lamauttavat sinut. Hengittele rauhallisesti ja kiinnitä huomiota erilaisiin asioihin, esim aisteillasi:
etsi sinisiä kohteita, tunnustele auton rattia tai kynää ja tunne se, nuuhki ilmaa ja tuoksuja, kuuntele mitä ääniä kuulet... näin saat ajatuksesi pois itsestäsi ja elimistösi rauhoittumaan. Nimenomaan ELIMISTÖSI, sillä se antaa vääriä signaaleita.
Kun on stressiä ja ristiriitoja ja huolia elämässä, ahdistuminen on herkempää. Kannattaa puhua ja kirjoittaa tunteistaan ja kokemastaan. Ja keskittyä asioihin jotka ovat mieltä virkistäviä.
Tässä muutama neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Luulin ennen hengitysharjoitusten olevan sellaista wellness-hapatusta, josta ei käytännössä ole mitään apua oikeissa mielenterveysongelmissa. Hämmästyin kun huomasin, että oikeasti jo muutama syvä hengitys katkaisee alkavan ahdistuskohtauksen. Eli käytännössä otetaan syvään henkeä, pidätetään hengitystä jonkin aikaa ja puhalletaan rauhallisesti ulos. Toistetaan muutaman kerran. Tätä kannattaa ainakin kokeilla, ei maksa mitään.
Minulle suositeltiin ahdistuksen hallintaan hengitysharjoituksia ja vagus-hermoston rauhoittamista. Jos ihminen on paniikkitilanteessa, siinä EI ehdi hengitellä rauhassa. Kun hengittää rauhassa ja syvään antaa hermostolle viestin, että ei olla oikeasti "pakene/taistele tai kuole"-tilanteessa. Vähän sama kuin eläimillä se, että jos eläin on stressaantunut ja tuossa "pakane/taistele tai kuole"-tilanteessa, eläin ei syö. Ihmisellä se menee erityisesti hengityksen kautta eli ihminen ei hengitä syvästi.
Ylivilkas ja helposti virittyvä hermosto on ollut silloin sapelihammastiikereiden aikaan tosi hyvä juttu, koska se on taannut hengissä selviämisen. Heimo ei kovin hyvin selviä, jos se mennä tohottaa pelottamana minne tahansa ja tunkee suuhunsa mitä tahansa maasta löytyvää jne. :D Evoluutio ei vaan pysy ihmisen yhteiskunnan kehityksen mukana eli edelleen meillä joillain aivot hälyyttää, että olethan valppaana 24/7, myrkkykäärme saattaa tulla, tai sapelihammastiikeri, tai toinen vihamielinen heimo, tai myrkkykasvi.
Siksi hengitysharjoitukset ja vagushermoston rauhoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tuli kohtaus, tai ainakin luulen niin.
Tein normaalisti kotitöitä kunnes yht äkkiä kättäni alkoi pistellä, olin varma, että jotakin kamalaa tapahtuu. Menin ulos hengittelemään ja purskahdin itkuun, ihan kuin en olisi täällä lainkaan. Tilanne oli aika äkkiä hallussa, mutta on vaan niin inhottava olo.
Sinä siis tulkitsit että jotain kamalaa tapahtuu. Mutta ei tapahtunut. Kehossa alkoi saman tien reaktio kun olit varma että jokin uhkaa. Kun alat uskoa että kehosi adrenaliiniryöppy saa aikaan pistelyt ym tuntemukset eivätkä ne ole vaarallisia, et anna niille sitä valtaa minkä helposti ottavat ja siten lamauttavat sinut. Hengittele rauhallisesti ja kiinnitä huomiota erilaisiin asioihin, esim aisteillasi:
etsi sinisiä kohteita, tunnustele auton rattia tai kynää ja tunne se, nuuhki ilmaa ja tuoksuja, kuuntele mitä ääniä kuulet... näin saat ajatuksesi pois itsestäsi ja elimistösi rauhoittumaan. Nimenomaan ELIMISTÖSI, sillä se antaa vääriä signaaleita.
Kun on stressiä ja ristiriitoja ja huolia elämässä, ahdistuminen on herkempää. Kannattaa puhua ja kirjoittaa tunteistaan ja kokemastaan. Ja keskittyä asioihin jotka ovat mieltä virkistäviä.
Tässä muutama neuvo.
Kiitos. Näistä tuli varmuutta kohdata tilanne uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaako muut kun kohtaus alkaa tulla päälle? Vai tuleeko aina ihan puskista?
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapia
Tehokasta, jos on kykyä ja kapasiteettiä prosessosida saamaansa tietoa ja harjoitteita. Netttiterapeutti seuraa ja tukee tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen psykologin vastaanottoja, jotta oppisit säätelemään stressiäsi. Kun stressi nousee, ahdistusoireet usein uusivat. Se on kehon luonnollinen keino antaa hälytys pitkäkestoisesta kuormituksesta.
Laitoin alapeukun siksi, että joskus ihmisellä voi olla hyvin monella elämän osa-alueella vakavia stressiä aiheuttavia tilanteita missä hyvätkään stressin säätelykeinot ei auta.
Esimerkki: kuormittava työ, avioero, oman vanhemman kuoleminen ja oman lapsen sairastuminen syöpään. Nämä kaikki yhtä aikaa lieveilmiöineen, kuten taloustilanteen romahtaminen ja sairastuneen lapsen sisarten oirehdinta.
Siinä voit ihan rauhassa läpättää terapiassa ja napsia lääkkeitä. Nuo toki helpottaa, mutta stressiä aiheuttavista asioista et eroon pääse vaan on pakko kestää ja jaksaa.
Ahdistus voi ottaa ison vallan kehosta. Vaikuttaa niin moneen asiaan. Olis hyvä jos pystyisi hakemaan apua matalalla kynnyksellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet eivät ole välttämättä parhain ratkaisu. Siedätys ahdistaville tilanteille auttaa. Itse en kärsi sos.tilanteiden pelosta, mutta saatan pelätä lähteä minne tahansa. Ei auta kun vähän aika laajentaa reviiriä pienin askelin.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapia
Tehokasta, jos on kykyä ja kapasiteettiä prosessosida saamaansa tietoa ja harjoitteita. Netttiterapeutti seuraa ja tukee tekemistä.
Siellä ei ole mitään, mitä ei löytäisi muutamasta kirjasta. Tehokkuus voi tulla vaikka tulosten vääristelystä, jos et omasta kokemuksestasi puhu. Moni ei saa apua koska ongelma ei ratkea tekemällä kotitehtäviä ja pohdiskelemalla asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapia
Tehokasta, jos on kykyä ja kapasiteettiä prosessosida saamaansa tietoa ja harjoitteita. Netttiterapeutti seuraa ja tukee tekemistä.
Siellä ei ole mitään, mitä ei löytäisi muutamasta kirjasta. Tehokkuus voi tulla vaikka tulosten vääristelystä, jos et omasta kokemuksestasi puhu. Moni ei saa apua koska ongelma ei ratkea tekemällä kotitehtäviä ja pohdiskelemalla asioita.
Tätä mäkin mietin , että en usko tästä itselle olevan apua. Tuntuu sellaiselta hätä ratkaisulta mielenterveysongelmien pommiin. Terapiaa ei saa kaikki jotka siitä hyötyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pian porukka kääntynyt lääkärin puoleen?
Päivät tuntuvat jo paremmilta, mutta välillä edelleen tulee jonkin lainen ahdistuskohtaus päälle, ei enää niin pahana kun vielä toissapäivänä. Lisäksi haastavinta on illat kun pitää mennä nukkumaan... Nukahdan ja säpsähdän heti hereille.
Tuo säpsähtely on tosi tyypillinen oire vieroitusoireille, ethän oo lopettanut nyt mitään? Siis ihan vaikka vaan kahvia, tupakkaa tms.
Varaa lääkärin aika jo nyt, voi kestää saada aika muutenkin... Ja olis sitten resepti valmiina jos olo ei vaan parane.
Tuskin on vieroitusoireden takia ahdistuneella säpsähdykset. Minulla ahdistusoireet tekevät sen, että nukun ns. koiranunta. Siis mikäli ylipäänsä nukahdan. Pakkohan tuollaiseen on saada toimivat lääkkeet vaikka niiden kokeilussa menisi pitkäänkin. Pitää vaan sitkeästi käydä lääkärissä kertomassa, jos lääkitys ei toimi. Muuten lääkäri ei sitä tiedä. Ns. itsekurilla tai-suggestiolla ei tuosta irti pääse. Pysyy koko loppuelämän mukana kuin purkka tukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pian porukka kääntynyt lääkärin puoleen?
Päivät tuntuvat jo paremmilta, mutta välillä edelleen tulee jonkin lainen ahdistuskohtaus päälle, ei enää niin pahana kun vielä toissapäivänä. Lisäksi haastavinta on illat kun pitää mennä nukkumaan... Nukahdan ja säpsähdän heti hereille.
Tuo säpsähtely on tosi tyypillinen oire vieroitusoireille, ethän oo lopettanut nyt mitään? Siis ihan vaikka vaan kahvia, tupakkaa tms.
Varaa lääkärin aika jo nyt, voi kestää saada aika muutenkin... Ja olis sitten resepti valmiina jos olo ei vaan parane.Tuskin on vieroitusoireden takia ahdistuneella säpsähdykset. Minulla ahdistusoireet tekevät sen, että nukun ns. koiranunta. Siis mikäli ylipäänsä nukahdan. Pakkohan tuollaiseen on saada toimivat lääkkeet vaikka niiden kokeilussa menisi pitkäänkin. Pitää vaan sitkeästi käydä lääkärissä kertomassa, jos lääkitys ei toimi. Muuten lääkäri ei sitä tiedä. Ns. itsekurilla tai-suggestiolla ei tuosta irti pääse. Pysyy koko loppuelämän mukana kuin purkka tukassa.
Juu kyllä yöt ovat nyt olleet aika unettomia. Pääsen jossain kohtaa uneen, mutta heräilen. Näen myös outoja unia. Ilmeisesti juuri väsymyskin sitten voi tehdä näitä kohtauksia herkemmin.
Se lääkärin luokse meneminen vain jo jotenkin ahdistaa. Joskus minua on vähätelty mielenterveyshaasteiden vuoksi. Kerran löysin ihanan lääkärin, joka otti todella asiakseen minun huoleni , ohjasi oikean polun, harmikseni en löydä hänelle enää aikoja. Tuntuu turhauttavalta lähteä taas etsimään uutta kontaktia.
Onko kenelläkään tälläienn olo mennyt ohi ilman hoitoa , että saattaa olla puutumisen tunnetta, kihelmöintiä, sydämen tykytystä... Vai tarvitaanko aika lääke
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen psykologin vastaanottoja, jotta oppisit säätelemään stressiäsi. Kun stressi nousee, ahdistusoireet usein uusivat. Se on kehon luonnollinen keino antaa hälytys pitkäkestoisesta kuormituksesta.
Onko tällaisesta apua ilman lääkitystä?
Kyllä minun asiakkaat on hyötyneet. Terveisin työterveyspsykologi.
Ja vielä vinkkejä niihin kohtauksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen psykologin vastaanottoja, jotta oppisit säätelemään stressiäsi. Kun stressi nousee, ahdistusoireet usein uusivat. Se on kehon luonnollinen keino antaa hälytys pitkäkestoisesta kuormituksesta.
Laitoin alapeukun siksi, että joskus ihmisellä voi olla hyvin monella elämän osa-alueella vakavia stressiä aiheuttavia tilanteita missä hyvätkään stressin säätelykeinot ei auta.
Esimerkki: kuormittava työ, avioero, oman vanhemman kuoleminen ja oman lapsen sairastuminen syöpään. Nämä kaikki yhtä aikaa lieveilmiöineen, kuten taloustilanteen romahtaminen ja sairastuneen lapsen sisarten oirehdinta.
Siinä voit ihan rauhassa läpättää terapiassa ja napsia lääkkeitä. Nuo toki helpottaa, mutta stressiä aiheuttavista asioista et eroon pääse vaan on pakko kestää ja jaksaa.
Tapaan vastaanotollani jatkuvasti ihmisiä, joille on sattunut monta kuormittavaa elömäntilannetta yhtäaikaa. Jos ihmisellä on oikeasti hyvä stressinsäätelykyky, mutta elämäntilanne harvinaisen raskas, en tietenkään ala hänelle opettaa stressinsäätelyä. Empaattisella kuuntelulla on voimakas vaikutus ja asiskas lähtee mieli hieman huojentuneempana vastaanotolta. Mutta yllättävän paljon tulee vastaanotolle ihmisiä, joilla ei ole tietoa stressistä eikä mitään keinoja säädellä vireystilaansa. Tai joillakin vain alkoholi tai raju liikunta.
Miten tuota ajatuskuvioiden muutosta voi harjoitella?