Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Kerjäläisiä on aina ollut kaikissa yhteiskunnissa. Pohjoismaissa nämä almut antaa valtio ja se mahdollistaa niidenkin elämisen, jotka eivät muuten pärjäisi. Hyvä niin.
Minä teen normaalia 8 h työpäivää ja en oikein tunnista tuota oravanpyörää. Eiköhän me kaikki keskimäärin käydä yhtä usein ruokakaupassa, pestä pyykkiä tai siivota, olemmepa töissä tai kotona. Ei suinkaan joka päivä. Kun lopetan (etä)työt klo 16 on aikaa vaikka mihin illan aikana. Nyt mietin, että lähtisikö pyöräretkelle kun niin upea ilma, huomenna näyttäisi olevan ilmaiskonsertti ihan kodin lähellä. Lapset alkavat olla jo isoja, elämme varsin leppoisaa arkea mieheni kanssa.
Ei kaikilla ole sellaista työtä (tai terveydentilannetta) että töiden jälkeen ei jaksa mitään.
Itse olen myös TV-sarjojen sarja-ahmija, sekin onnistuu sekä arkena että viikonloppuna. Jos olisin pelkästään kotona, pahoin pelkään että katsoisin aivan liikaa erilaisia TV-sarjoja, esim. 8 jaksoa putkeen. Ja ei sellainen ole kovin terveellistä, jos tapahtuu ulkoilun ja terveellisen elämän kustannuksella. Samoin itselläni riski olisi pelkstään kotona ollessa varmasti lihominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämä lapsiperheenä kaikilla tuollaista ole.
Mä asun Helsingin keskustassa, ja olen innostavassa asiantuntijatyössä. Työpäivät ovat pääosin mukavia, joskus juhlitaan ja juodaan shampanjaa. Lapsen kanssa käydään brunsseilla, pelataan tennistä, uimaan yms leppoisasti sekä matkustellaan. Kun lapsi isällään tapaan paria kolmea nuorta ja komeaa rakastajaa. Elämä on ihanaa! :)Niin ja lisään, että mihinkään Prismoihin en tietenkään lähde, vaan tilaan ruoat kotiovelle kerran viikkoon. Usein käydään kyllä viikonloppuisin ulkona syömässä! Elämästä saa helppoa, mukavaa ja luksustakin, jos tähän panostaa :)
Ajatella, minulle köyhälle autottomalle Prismaan pääseminen on hienoa silloin harvoin, kun saan kyydin sinne järjestettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea miten tuilla elävät ihmiset täällä ihmettelevät itse rahansa tienaavien "oravanpyörässä" juoksemista. Pian hekin ymmärtävät miksi kannattaisi käydä töissä kun oikeistohallitus aloittaa säästökuurin. Kohta täällä palstalla samat ihmiset itkevät kun rahat ei riitä mihinkään ja elämä on niin kurjaa.
Ei se pelkkä työssäkäynti oravanpyörää tee. Vaan työssäkäynti yhdessä perheen, harrastusten ja aikataulujen ja suorittamisen kanssa. Oravanpyörä on sellainen itse luotu kiireinen härdelli, jossa ei ole pysähdytty miettimään, onko tää kaikki pakollista/tarpeellista/kannattavaa ja voisiko ehkä joitain asioita tehdä toisin ja vähentää jotain jne.
ap
Eihän sitä ulkopuolinen tiedä, enkä itsekään "syrjäytyneelle" hehkuttaisi perhe-elämän onnellisuutta, harrastusten hauskuutta tai työn imua ja merkityksellisyyttä.
Oma elämä on usein ollut härdelliä, mutta mitään en siitä toisin tekisi.
Olen tehnyt vapaaehtoistyötä eräässä järjestössä kymmenisen vuotta. Ilahduin, kun siellä tuli paikka auki ja hain innoissani. Minua ei valittu. Lopulta ei kyllä palkattu ketään muutakaan, mutta ilmaistyötä toki olisin saanut jatkaa. En jatkanut. Oivalsin, että ilmaistyö kyllä kelpaa, mutta palkkaa ei haluta maksaa. Luulenpa, että näin käy usein. Ihmetellään sitten, miksi työttömiä on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla ihmisillä on isot talot ja mökit ja pihat, mutta niistä ei edes ehditä nauttimaan, koska on aina niin kiire. Ei ole aikaa edes nauttia perheen kanssa yhdessäolosta, koska lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja itse pitää mennä kavereiden kanssa jonnekin tai mennä kampaajalle tms. hemmotteluun viikonloppuisin.
Monet meistä elävät vain viikonloppuisin ja lomilla.
Toisaalta monethan ei osanneet nauttia siitä kilpavarustellusta kodistaan ja ajasta perheensä kanssa pandemian alkaessakaan viikkoa pidempään vaan alkoi se kitinä kuinka seinät kaatuu päälle eikä ole mitään tekemistä vaikka sinne 200 neliöiseen kotiin on hankittu kaikki mahdollinen ja uusin elektroniikka ja just ne tietynlaiset huonekalut, tekstiilit ja desing-valaisimet ym.
Sitten kun siellä olisi aikaa olla niin seinät kaatuukin päälle. Ketä varten se koti oikein on ostettu, laitettu ja sisustettu? Somea?
Totta. Eikö ennemminkin tuollaisille ihmisille riittäisi se joku yhteismajoitus jossain varastohallissa kun kotona ei kiinnosta käydä kuin just häthätää nukkumassa? Melko kallista ja turhaa se on maksaa asuntolainaa, kun se koti on vaan lähinnä varasto niille hienoille ja muodikkaille tavaroille joista ei oikeastaan edes tykkää ja joita ei jaksa/halua käyttää ainakaan nyt.
Onko niin että monet ihmiset rynnii oravanpyörässä vain haaliakseen tavaroita jotain tulevaisuuden sitku-elämää ja omaa unelmaminää varten ja unohtaen, että elämä on tässä ja nyt ja kuluu ihan koko ajan?
Aikamoinen olkiukko sulla siinä... esität noin vaan faktana etteivät ihmiset viihdy kodeissaan jos ne ovat hienoja...
Oletko koskaan asunut tuollaisessa aiemmin mainitussa 200 neliön kodissa? Voin kertoa, että kun tuosta kävelen terassille ja laitan grillin päälle ja loppuillasta menen saunaan se tuntuu tosi kivalta etätyöpäivän päälle. Lapset pomppii pihalla isossa trampassa ja tulee sieltä sitten syömään kun huikkaan grillauksen olevan valmis. Ja tämä on nyt ihan vaan tätä keskiluokan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
No me työssäkäyvät oravanpyöräläiset maksamme sun eläkkeen.
Jokainen vuorollaan joutuu sen eläkemaksun maksamaan niin ovat meidän viisaat päättäneet.
Siinä sivussa viisaat päättäjämme ovat järjestäneet itselleen sopeutumiseläkkeen ; )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.
Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.
Jos et ole ottamassa ketään töihin ja maksamassa palkkaa heille niin pidä turpasi kiinni!!
Sanoinhan että ymmärrän sosiaalituet pakon edessä. Ja ymmärrän myös sen että jos on pakon edessä työtön, saa siitäkin elämänvaiheesta nauttia niin paljon kuin pystyy. Mutta ihmisellä joka pystyy tekemään työtä on velvollisuus etsiä työtä ja yrittää päästä töihin. Yhteiskunta ei loputtomiin pysty kustantamaan kivaa elämää ihmisille joita ei vaan huvita. Meillä on niin paljon niitäkin, joista meidän täytyy pitää huolta siksi että ovat vanhoja tai sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.
Vapaus valita mitä tekee, milloin tekee tai tekeekö ollenkaan on taas se mun juttu ilman aikataulurajoja.
Voi kalastella ja saunoa mökillä lähteä ulkomaille tehdä töitä ja nauttia vaan jos siltä tuntuu ilman aikataulurajoja.
Ihminen on pienestä pitäen opetettu ja totutettu aikatauluihin mikä on kanssa yksi aivopesun keino itse olen aina vihannut auktoriteettejä ja muiden määräämää aikataulustusta, nyt vihdoinkin vapaus valita! :D
Pellen biisin sanoin Vapaus on suuri vankila
Olishan tuo varmaan se juttu aika monelle mutta tuohon tilanteeseen päästäkseen täytyy tehdä aika määrätietoisesti töitä ja osata laittaa raha poikimaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi me siis kustannetaan vapaamatkustajille esimerkiksi jokaiselle oma vuokra-asunto? Lämpöä ja suojaa saisi jossain hallirakennuksessakin.
Mitähän EU sanoisi jos Suomi menisi tällaiseen että työttömät ja muut syrjäytetyt laitettaisiin vaan johonkin halliin kun jo nyt on EU antanut useita varoituksia Suomelle liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta.
Vaikka työmarkkinatuki vietäisiin minulta kokonaan, ei minun valtani kasvaisi yhtään siinä että otetaanko minun töihin vai ei. Asunnottomana taivasalla mulla olisi vielä vähemmän mahdollisuuksia työllistyä.
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea miten tuilla elävät ihmiset täällä ihmettelevät itse rahansa tienaavien "oravanpyörässä" juoksemista. Pian hekin ymmärtävät miksi kannattaisi käydä töissä kun oikeistohallitus aloittaa säästökuurin. Kohta täällä palstalla samat ihmiset itkevät kun rahat ei riitä mihinkään ja elämä on niin kurjaa.
Keskiluokka kärsii myös. Eivät toki kaikki, mutta osa kuitenkin. Minä olen säästänyt viisitoistatuhatta euroa, siitä riittää neljäksi vuodeksi jatketta muonaan ja sittenhän meillä on taas demarihallitus. Toisaalta en usko, että joudun niihin rahoihin koskemaan, en vain pysty säästämään. Hätätilanteessa muutan miesystäväni nurkkiin tai sitten pienempään asuntoon. Onhan tässä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla ihmisillä on isot talot ja mökit ja pihat, mutta niistä ei edes ehditä nauttimaan, koska on aina niin kiire. Ei ole aikaa edes nauttia perheen kanssa yhdessäolosta, koska lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja itse pitää mennä kavereiden kanssa jonnekin tai mennä kampaajalle tms. hemmotteluun viikonloppuisin.
Monet meistä elävät vain viikonloppuisin ja lomilla.
Toisaalta monethan ei osanneet nauttia siitä kilpavarustellusta kodistaan ja ajasta perheensä kanssa pandemian alkaessakaan viikkoa pidempään vaan alkoi se kitinä kuinka seinät kaatuu päälle eikä ole mitään tekemistä vaikka sinne 200 neliöiseen kotiin on hankittu kaikki mahdollinen ja uusin elektroniikka ja just ne tietynlaiset huonekalut, tekstiilit ja desing-valaisimet ym.
Sitten kun siellä olisi aikaa olla niin seinät kaatuukin päälle. Ketä varten se koti oikein on ostettu, laitettu ja sisustettu? Somea?
Totta. Eikö ennemminkin tuollaisille ihmisille riittäisi se joku yhteismajoitus jossain varastohallissa kun kotona ei kiinnosta käydä kuin just häthätää nukkumassa? Melko kallista ja turhaa se on maksaa asuntolainaa, kun se koti on vaan lähinnä varasto niille hienoille ja muodikkaille tavaroille joista ei oikeastaan edes tykkää ja joita ei jaksa/halua käyttää ainakaan nyt.
Onko niin että monet ihmiset rynnii oravanpyörässä vain haaliakseen tavaroita jotain tulevaisuuden sitku-elämää ja omaa unelmaminää varten ja unohtaen, että elämä on tässä ja nyt ja kuluu ihan koko ajan?
Tuohan on se syy miksi meillä on tämä ah, niin tarpeellinen uusi ala eli vaikuttajat. Tuohan ei tuota ja aikaansaa muuta kuin joutavaa kulutusta ja ihan jo vaikka tämän vihersiirtymän ja ilmaston suojelun näkökulmasta tuo pitäisi kieltää. Siis somen käyttö markkinointitarkoituksiin.
Maailma hukkuu roinaan ja ryötteihin, mutta nämä vaan usuttaa ihmisiä (ja toisiaan) ostamaan lisää, pitämään välttämättömänä muovisia ripsiä/kynsiä sekä reissaamaan ympäri maailmaa antamalla ymmärtää, ettei ihminen muuten voi nauttia eikä oikeastaan edes elää.
Kuka on keksinyt että elämän pitäisi olla sellaista että saisit tai voisit jatkuvasti tehdä mitä huvittaa? Kuulostaa lapselliselta. Siitä kaiketi osittain johtuu nykyinen koulukriisi - lapsiltakaan ei enää voida mukamas vaatia läsnäoloa, työntekoa ja kurinalaisuutta.
Ap, kuvailit juuri suorittamiseen taipuvaisen keskiluokan elämän. On paljon muitakin tapoja elää, myös sen keskiluokan sisällä. Vaihtoehtona ei tarvitse olla syrjäytyminen tai jatkuva suorittaminen.
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Juuri tuo ei ole elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.
Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.
Jos et ole ottamassa ketään töihin ja maksamassa palkkaa heille niin pidä turpasi kiinni!!
Sanoinhan että ymmärrän sosiaalituet pakon edessä. Ja ymmärrän myös sen että jos on pakon edessä työtön, saa siitäkin elämänvaiheesta nauttia niin paljon kuin pystyy. Mutta ihmisellä joka pystyy tekemään työtä on velvollisuus etsiä työtä ja yrittää päästä töihin. Yhteiskunta ei loputtomiin pysty kustantamaan kivaa elämää ihmisille joita ei vaan huvita. Meillä on niin paljon niitäkin, joista meidän täytyy pitää huolta siksi että ovat vanhoja tai sairaita.
Tällaiset asenteet vaan tuppaavat yleistää kaikki työttömät samanlaisiksi. Joutuuhan kaikki työttömät kärsimään jokatapauksessa kaikista työttömyysturvan heikennyksistä kun niitä perustellaan tuollaisilla yleistyksillä, ennakkoluuloilla ja suorastaan työtöntä kansanosaa syrjivillä valheellisillakin väitteillä :/
Luulet vain, oikeasti kukaan ei halua olla syrjäytynyt.
"Kuka on keksinyt että elämän pitäisi olla sellaista että saisit tai voisit jatkuvasti tehdä mitä huvittaa? Kuulostaa lapselliselta. Siitä kaiketi osittain johtuu nykyinen koulukriisi - lapsiltakaan ei enää voida mukamas vaatia läsnäoloa, työntekoa ja kurinalaisuutta."
Mutta kun minä en jaksa herätä aamulla, kun elämänhallintani ja unirytmini on hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi me siis kustannetaan vapaamatkustajille esimerkiksi jokaiselle oma vuokra-asunto? Lämpöä ja suojaa saisi jossain hallirakennuksessakin.
Mitähän EU sanoisi jos Suomi menisi tällaiseen että työttömät ja muut syrjäytetyt laitettaisiin vaan johonkin halliin kun jo nyt on EU antanut useita varoituksia Suomelle liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta.
Vaikka työmarkkinatuki vietäisiin minulta kokonaan, ei minun valtani kasvaisi yhtään siinä että otetaanko minun töihin vai ei. Asunnottomana taivasalla mulla olisi vielä vähemmän mahdollisuuksia työllistyä.
Mitä se EU siitä välittää. Kai nämä ihmiset ihan itse menisi asumaan johonkin halleihin, kun he niin kovasti halveksivat kaikkea materiaa. Ei meidän tarvitse kuin järjestää lämmitettyjä halleja niin he kirmaavat niihin.
Totta. Eikö ennemminkin tuollaisille ihmisille riittäisi se joku yhteismajoitus jossain varastohallissa kun kotona ei kiinnosta käydä kuin just häthätää nukkumassa? Melko kallista ja turhaa se on maksaa asuntolainaa, kun se koti on vaan lähinnä varasto niille hienoille ja muodikkaille tavaroille joista ei oikeastaan edes tykkää ja joita ei jaksa/halua käyttää ainakaan nyt.
Onko niin että monet ihmiset rynnii oravanpyörässä vain haaliakseen tavaroita jotain tulevaisuuden sitku-elämää ja omaa unelmaminää varten ja unohtaen, että elämä on tässä ja nyt ja kuluu ihan koko ajan?