Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Kesäloma alkoi. Kunhan muutaman päivän lepään ja tylsistyn, alkaa kiinnostaa piirtäminen, kirjoittaminen, kodin siivous ja sisustaminen, soittaminen, lukeminen, päiväretket jne. Oravanpyörää ainoana oikeana pitävillä olisi varmaan jo korkki narahtanut tai lentokone noussut kohti ryyppäyskohdetta..

Seki kertoo jo paljon onko tuo suorittamisen oravanpyörä ihmisen hyvinvoinnille hyväksi kun juhlapyhät ja vapaapäivät pyhitetään yleensä hermomyrkyn litkimiselle. Olen ollut nyt pari vuotta päihteetön sekä myös lopettanut oravanpyörässä juoksemisen sekä turhan kuluttamisen ja nuo kaikki kolme asiaa näyttää omiin silmiin järjettömiltä asioilta

Onnekkaita ovat he jotka syystä tai toisesta pääsevät irti noista ja näkevät tuon kaiken koomisuuden, sillä itsekkin tuossa tiuhaan pyörin ja nollasin aina itseäni liuottimen litkimisellä

Nykyihmiset eivät esimerkiksi koe pystyvänsä elämään ilman alkoholia, eikä ole vaikea ymmärtää miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, miten ihmiset kuluttavat ainutkertaisen elämänsä tekemällä rahaa ennestään rikkaille samalla ansaiten niukan elannon itselleen. Aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun ei ole samalla kun nämä rikkaat köllöttelevät tyytyväisinä ilman huolen häivää  lennellen ympäri maailmaa yksityiskoneillaan. Ei ihmiselämän tarkoitus ole se, että aamulla ylös, ruokaa, lapset tarhaan ja itse töihin, iltapäivällä lapset tarhasta, ruoanlaittoa ja kotitöitä ja rättiväsyneenä nukkumaan, jotta voi aloittaa saman sieluntuhoavan rallin taas huomenna. Tuntuu, että moni ei tajua tätä vaan pitää tuollaista ainaona oikeana elämäntyylinä.

Onko elämän tarkoitus sitten nukkua iltapäivään, elää ilman mitään aikatauluja ja märehtiä sohvan pohjalla mukasyvällisiä ajatuksia, joilla ei ole tasan tarkkaan mitään merkitystä kenelläkään muulle, kuin henkilölle itselleen? En tiedä, kai loiselämästäkin voi merkityksen löytää, joskin epäilen sitä.

Todettakoon, etten puhu loisesta negatiivisessa merkityksessä, vaan täysin objektiivisesti. Hieman toki hiertää se, että loisella on pokkaa suhtautua ylenkatsoen niihin, jotka loisimisen mahdollistavat

Kuinka objektiivista se on, jos oletat loisen elävän nukkuen iltapäivään, ilman mitään aikatauluja ja viettäen sohvan pohjalla aikaa?

Ehkä kaikki loiset eivät toimi noin, mutta edellinen kirjoittaja nimenomaan ihmetteli aamulla heräämistä, ruuanlaittoa ja kodinhoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, miten ihmiset kuluttavat ainutkertaisen elämänsä tekemällä rahaa ennestään rikkaille samalla ansaiten niukan elannon itselleen. Aikaa ja jaksamista mihinkään muuhun ei ole samalla kun nämä rikkaat köllöttelevät tyytyväisinä ilman huolen häivää  lennellen ympäri maailmaa yksityiskoneillaan. Ei ihmiselämän tarkoitus ole se, että aamulla ylös, ruokaa, lapset tarhaan ja itse töihin, iltapäivällä lapset tarhasta, ruoanlaittoa ja kotitöitä ja rättiväsyneenä nukkumaan, jotta voi aloittaa saman sieluntuhoavan rallin taas huomenna. Tuntuu, että moni ei tajua tätä vaan pitää tuollaista ainaona oikeana elämäntyylinä.

Onko elämän tarkoitus sitten nukkua iltapäivään, elää ilman mitään aikatauluja ja märehtiä sohvan pohjalla mukasyvällisiä ajatuksia, joilla ei ole tasan tarkkaan mitään merkitystä kenelläkään muulle, kuin henkilölle itselleen? En tiedä, kai loiselämästäkin voi merkityksen löytää, joskin epäilen sitä.

Todettakoon, etten puhu loisesta negatiivisessa merkityksessä, vaan täysin objektiivisesti. Hieman toki hiertää se, että loisella on pokkaa suhtautua ylenkatsoen niihin, jotka loisimisen mahdollistavat

Kuinka objektiivista se on, jos oletat loisen elävän nukkuen iltapäivään, ilman mitään aikatauluja ja viettäen sohvan pohjalla aikaa?

Ehkä kaikki loiset eivät toimi noin, mutta edellinen kirjoittaja nimenomaan ihmetteli aamulla heräämistä, ruuanlaittoa ja kodinhoitoa.

Minusta edellinen kirjoittaja ihmetteli sitä yleistä mallia, jossa koko päivä on tekemistä täynnä, yleensä päivästä toiseen saman kaavan mukaan. Ei sen tarvi tarkoittaa että ihmiselämän kuuluis olla päin vastoin käännettynä sen vastakohtaa, toimettomuutta ja loikoilua. Vaikka sellaisellekin ajan antaminen silloin tällöin on aivan suotavaa.

Olen huomannut myös semmoisen piirteen nykyihmisten elämässä että aina pitäisi olla saavuttamassa jotain tai saada tuloksia aikaan. Liikkumistakin ei voi enää harrastaa liikkumisen ilosta vaan aina pitää silläkin olla jotain tuloksia aikaan. Jos joku on "välivuodella" niin hirveä stressi päällä mitä pitäisi saavuttaa koulutusmaailmassa ja ihmiset painostaa ja ahdistelee. Mikä siinä on ettei voi elää hetkessä ja tehdä sitä mikä oikeasti tuntuu hyvältä. Ihmiset elää helvetinmoista velkavankeus oravanpyörää ja elämää selviytymismoodissa. Aivan hirveää zombie elämää. Olen itse aikalailla pudonnut työelämästä ja opetellut elämään köyhästi, oli elämäni parhaimpia elämänmuutoksia / käänteitä sillä on ollut aikaa pohdiskella ja kyllä tuo nykyelämän mallin järjettömyys on oikein välähtänyt silmille. Ja kun katsoo missä tilassa maapallo on niin näkee jo siitäkin onko tuommoinen elämäntyyli hyväksi

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut myös semmoisen piirteen nykyihmisten elämässä että aina pitäisi olla saavuttamassa jotain tai saada tuloksia aikaan. Liikkumistakin ei voi enää harrastaa liikkumisen ilosta vaan aina pitää silläkin olla jotain tuloksia aikaan. Jos joku on "välivuodella" niin hirveä stressi päällä mitä pitäisi saavuttaa koulutusmaailmassa ja ihmiset painostaa ja ahdistelee. Mikä siinä on ettei voi elää hetkessä ja tehdä sitä mikä oikeasti tuntuu hyvältä. Ihmiset elää helvetinmoista velkavankeus oravanpyörää ja elämää selviytymismoodissa. Aivan hirveää zombie elämää. Olen itse aikalailla pudonnut työelämästä ja opetellut elämään köyhästi, oli elämäni parhaimpia elämänmuutoksia / käänteitä sillä on ollut aikaa pohdiskella ja kyllä tuo nykyelämän mallin järjettömyys on oikein välähtänyt silmille. Ja kun katsoo missä tilassa maapallo on niin näkee jo siitäkin onko tuommoinen elämäntyyli hyväksi

Jos elää todella ns mielitietoisesti, silleen että se mieli on pääasiallisin samaistumiskohta itsessään, niin silloin ei voi vaan olla hetkessä ainakaan kauaa. Suunnittelu on yks pääasiallisimmista mielen toiminnoista, mieli tekee sitä automaatilla ja mielellään. Saavuttaminen ja tulokset on ehkä sellainen konkreettinen tavoiteltava asia, jota voi näyttää muillekin ja sehän on monelle olennaista

Totta ja kaikkein pahin asia siinä on se että kun sen totuuden kerran näkee, siihen entiseen on todella vaikea palata enää takasin. 

Mulla se teki sen että mä aloin haaveleimaan katoamisesta. Otan vain repun ja lähden

Työ ja rutiini on hyvä asia ihmiselle, tai siis joku asia mitä ihminen toistaa päivisin ja mihin voi upottaa oman mielensä. Mutta tää systeemi on itessään jotenkin kieroutunu mikä aiheuttaa sen huonovointisuuden. Siis että se itse työ ei ole paha vaan se tapa tehdä sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut myös semmoisen piirteen nykyihmisten elämässä että aina pitäisi olla saavuttamassa jotain tai saada tuloksia aikaan. Liikkumistakin ei voi enää harrastaa liikkumisen ilosta vaan aina pitää silläkin olla jotain tuloksia aikaan. Jos joku on "välivuodella" niin hirveä stressi päällä mitä pitäisi saavuttaa koulutusmaailmassa ja ihmiset painostaa ja ahdistelee. Mikä siinä on ettei voi elää hetkessä ja tehdä sitä mikä oikeasti tuntuu hyvältä. Ihmiset elää helvetinmoista velkavankeus oravanpyörää ja elämää selviytymismoodissa. Aivan hirveää zombie elämää. Olen itse aikalailla pudonnut työelämästä ja opetellut elämään köyhästi, oli elämäni parhaimpia elämänmuutoksia / käänteitä sillä on ollut aikaa pohdiskella ja kyllä tuo nykyelämän mallin järjettömyys on oikein välähtänyt silmille. Ja kun katsoo missä tilassa maapallo on niin näkee jo siitäkin onko tuommoinen elämäntyyli hyväksi

Jos elää todella ns mielitietoisesti, silleen että se mieli on pääasiallisin samaistumiskohta itsessään, niin silloin ei voi vaan olla hetkessä ainakaan kauaa. Suunnittelu on yks pääasiallisimmista mielen toiminnoista, mieli tekee sitä automaatilla ja mielellään. Saavuttaminen ja tulokset on ehkä sellainen konkreettinen tavoiteltava asia, jota voi näyttää muillekin ja sehän on monelle olennaista

Yksinkertaisesti sanottuna sitä eletään siis egon kautta

Vierailija kirjoitti:

Työ ja rutiini on hyvä asia ihmiselle, tai siis joku asia mitä ihminen toistaa päivisin ja mihin voi upottaa oman mielensä. Mutta tää systeemi on itessään jotenkin kieroutunu mikä aiheuttaa sen huonovointisuuden. Siis että se itse työ ei ole paha vaan se tapa tehdä sitä. 

Työ ei ole tietenkään pahasta vaan se millaseks nykymaailmassa tuo homma on menny. Sitä tehdään edes jotain työtä työn vuoksi ja sitten voidaan huonosti kun ei tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Tää kapitalistinen järjestelmä on muodostunu aika hulluksi, sitä pitää koko elämänsä tehdä töitä jotta jo hävyttömän rikkaat rikastuisi entisestään ja voi itse kuluttamalla ja velkaantumalla rikastuttaa entistä enemmän rikkaiden pusseja. Ihmisestä on tullut kuin koneen osa. Työstä on myöskin tullut kuin koko elämän keskipiste jota varten lataudutaan vapaapäivillä ja lomilla. Itsekkin "syrjäytynyt" mutta onnellinen ja tyytyväinen semmoinen ja näyttää kyllä absurdilta nykymeno. Tuskin olen koskaan enää palaamassa takaisin oravanpyörään

Vierailija kirjoitti:

Totta ja kaikkein pahin asia siinä on se että kun sen totuuden kerran näkee, siihen entiseen on todella vaikea palata enää takasin. 

Tämä... Ei pysty eikä kykene enää. Kun edes kuvittelisi menevänsä johonkin pitempään työputkeen niin tuntuu että ahdistuu hengiltä. Syy siinä kuinka järjettömäksi nykytyöelämä mennyt, se helvetin kiire ja stressi mikä ollu oikeastaan kaikissa työpaikoissa missä olen ollut. Olen kai niin hetkessä eläjä että en vain kykene ilman mielenterveyden menettämistä elää aikataulujen orjana

Yritän itse välttää perintörahojen turvin pahimman pyöräilyn.  Teen futuurissa vain välttämättömän - en todellakaan ylimääräistä. 

Törmäsin aivan ihmeelliseen biisiin. Yleensä kuuntelen jotain aivan muuta, mutta olipa hieno sanoma: Kaseva:Pena.

Jännä juttu tosiaan tämä olemassaolo ja sen tarkoitus. Ihan niinkö piettäis ihmiset tarpeeks kiireisenä ja uupuneena ettei asiaa tulis mietittyä 8)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä

Miksi tuo olisi suorittamista? Töissä on pakko käydä, koska muuten olisi rahallisesti kovin niukkaa. Onneksi tykkään työstäni, joten en koe työntekoa rasitteeksi. Harrastukseni olen itse valinnut ja innolla menen treeneihin. 

Jotta saa sellaista työtä joka on sekä mielenkiintoista että siitä saa myös kunnon palkkaa, se vaatii yleensä paljon opiskelua sekä sen päälle vielä paljon työkokemusta. Harva asia jos mikään on elämässä ilmainen lounas. Jos jo 20-vuotiaana 'uupuu' kun ensimmäisessä työpaikassa ja ensimmäisenä työpäivänä joutuu tekemään jotain joka ei heti palkitse mielekkyydellään, ennuste tulevalle työuralle on mielestäni huono.

Saan nyt ostovoimalla mitaten nettona ehkä kolme kertaa isompaa palkkaa kuin sain päälle parikymppisenä.  Työ on pääsääntöisesti mukavaa, nykyään lähes täysin etätyötä ja päivä kuluu nopeasti projektien parissa puuhatessa.  Mutta edelleenkin, tähän tilanteeseen pääseminen vaati kovaa opiskelua, opiskelun aikaisia ns. paskaduuneja, omatoimista harjoittelua ja työtä, kukaan ei tule kotoa hakemaan ja läpsimään hereille henkilöä joka sulaa heti kun vähänkin vaaditaan töissä.

Ja vielä, jään eläkkeelle mielummin oman asunnon, kunnon säästöjen ja (oletetun) eläkekertymän varassa, kuin toivon parasta sosiaalitukiyhteiskunnassa jossa valtio on elänyt rajusti yli varojensa jo vuosikausia. Itseään joka päivä etsivälle ja löytävälle prekaarielämälle voi tulla tyly äkkiloppu, jos ja kun rahahanoja joudutaan kiristämään pakon edessä. Siitä on sitten hyvä lähteä hakemaan töitä kun cv on täynnä ei mitään koko ns. työuran ajalta. Onnea itse kullekin valitsemallanne polulla.

Järki tästä menosta on puuttunut jo kauan. Jatkuvia sotia, kiistoja kuvitteellisista viivoista kartalla, jonkin typerän ideologian kautta perusteltua ihmisten hengen viemistä, rasismia, riistokapitalismia...lista on loputon. Seuraava suuri mullistus viekin sitten koko ihmiskunnan - ellei opita vihdoinkin käyttäytymään järkevästi. Veikkaan, että huonosti käy.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu tosiaan tämä olemassaolo ja sen tarkoitus. Ihan niinkö piettäis ihmiset tarpeeks kiireisenä ja uupuneena ettei asiaa tulis mietittyä 8)

Pistää miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu tosiaan tämä olemassaolo ja sen tarkoitus. Ihan niinkö piettäis ihmiset tarpeeks kiireisenä ja uupuneena ettei asiaa tulis mietittyä 8)

Pistää miettimään.

Maailmahan pyörii jo niiden hyperaktiivisten ylisuorittajien ehdoilla. Pahimmillaan sekunnin tarkkuudella mennään joissakin asioissa (yleensä rahaan liittyvissä), ettei vahingossakaan menisi tuo sekunti hukkaan. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta tässä sitä vaan ollaan. Ja joidenkin mielestä ei tämäkään vielä riitä

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen muistelaa jälkikäteen suurella lämmöllä sitä elämää jossa juuri oltiin silloin kun oli lapsia kotona. Ja se johtuu siitä että siinä näennäisen toistuvassa arjessakin on paljon niitä pieniä hienoja hetkiä joita ulkopuolinen ei monesti huomaa.

No nykyäänhän siellä kotona ei ole ketään. Paitsi yöt nukkumassa. Lapset laitetaan päiväkotiin koko ajan vain nuorempana, koulutkin yritetään muuttaa jo 5 vuotiaille alkamaan Suomessa, äidit painostetaan töihin yhteiskunnan ja aivopestyjen ihmisten toimesta.Kotiäitiys on nykyään sama kuin luuseri, loisija.... Tämän ovat salaiset yhteiskunnanvaikuttajat saaneet aikaan. Ja lampaat määkii perässä samaa mantraa. Ei siellä kotona ole enää ketään. Kukaan ei oikeasti edes tarvitsisi isoa omakotitaloa, koska siellä käydään vain nukkumassa. Kaikki on pistetty pyörittämään tehokkaasti yhteiskuntaa. Mitä nyt vaan mielenterveys reistailee joka toisella aikuisella ja lapsella. Mutta tehokasta olla pittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta ja kaikkein pahin asia siinä on se että kun sen totuuden kerran näkee, siihen entiseen on todella vaikea palata enää takasin. 

Tämä... Ei pysty eikä kykene enää. Kun edes kuvittelisi menevänsä johonkin pitempään työputkeen niin tuntuu että ahdistuu hengiltä. Syy siinä kuinka järjettömäksi nykytyöelämä mennyt, se helvetin kiire ja stressi mikä ollu oikeastaan kaikissa työpaikoissa missä olen ollut. Olen kai niin hetkessä eläjä että en vain kykene ilman mielenterveyden menettämistä elää aikataulujen orjana

Mulla sama. Aivan kuin vankilaan olisi itseään laittamassa. Minun piti keskeyttää tässä taannoin erään työpaikanhakulomakkeen täyttäminen, kun alkoi niin ahdistamaan se vapauden menettämisen tunne.

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Toiset nauttivat oravanpyörässä olemisesta ja on niitä joille se ei kertakaikkiaan käy. Ehkä jo syntynyt niin herkkänä tai loppuunpalamisen jälkeen. Siitä ei välttämättä toivu täysin ikinä. Minulle ainakin jäi jonkinlainen stressiherkkyys. En kestä stressiä enkä kaaosta enää yhtään.