Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ajattelit että maailma toimisi jos kaikki olisivat niin kuin sinä?
Tarpeeton työ jäisi pois.
Kun kukaan ei kävisi töissä?
Miten ajattelit liikkua paikasta toiseen tai syödä? Kuka tekisi Kelassa tärkeät päätökset paapomisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne
Itsestään ruoka ei pöytään hypi.
Näinhän meidät on opetettu. Ehkä vähempi kuitenkin riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Haluaisit siis elää täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Ei terveydenhuoltoa, ei sairaanhoitoa, itse keräilisit ja metsästäisit (itse valmistamillasi työkaluilla) ruokasi, rakentaisit kotisi. Kaikki tarvitsemasi taidot opettelisit tyhjästä/päättelisit itse, ilman aivopesukoululaitosta, kirjastoja ym. Kyllähän tuo aika utopistiselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Haluaisit siis elää täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Ei terveydenhuoltoa, ei sairaanhoitoa, itse keräilisit ja metsästäisit (itse valmistamillasi työkaluilla) ruokasi, rakentaisit kotisi. Kaikki tarvitsemasi taidot opettelisit tyhjästä/päättelisit itse, ilman aivopesukoululaitosta, kirjastoja ym. Kyllähän tuo aika utopistiselta kuulostaa.
Tuskinpa aivan noinkaan. Ennen tuollainen on ollut mahdollista, koska heimoissa on ollut periytynyttä tietotaitoa + tietenkin sen yhteisön tuoma turva. Yksin kaiken tyhjästä päättely ei oo silleen luonnollista myöskään.
Sairaana ja "syrjäytyneenä" elämä näyttäytyy kovin erilaisena. Tajuaa olevansa samaan aikaan juuri minä ja toisaalta osa jotain paljon suurempaa kuin oravanpyörä. Ympärillä on vain todellista rakkautta ja ne ihmiset, jotka todella välittävät. Mitään ei tarvitse ihmissuhteissa epäillä tai kyseenalaistaa. Voi keskittyä niihin asioihin, joihin keskittymättömyyttä suurin osa katuu kuolinvuoteellaan rankasti. Ymmärtää, miten pieni määrä materiaalisia asioita riittää onnellisuuteen, ja loppu on jotain aivan muuta. Minusta tulee aika jättämään todennäköisesti vähän "ennenaikaisesti", mutta kun sen aika tulee niin olen ainakin elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Haluaisit siis elää täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Ei terveydenhuoltoa, ei sairaanhoitoa, itse keräilisit ja metsästäisit (itse valmistamillasi työkaluilla) ruokasi, rakentaisit kotisi. Kaikki tarvitsemasi taidot opettelisit tyhjästä/päättelisit itse, ilman aivopesukoululaitosta, kirjastoja ym. Kyllähän tuo aika utopistiselta kuulostaa.
Tuskinpa aivan noinkaan. Ennen tuollainen on ollut mahdollista, koska heimoissa on ollut periytynyttä tietotaitoa + tietenkin sen yhteisön tuoma turva. Yksin kaiken tyhjästä päättely ei oo silleen luonnollista myöskään.
Niin eli utopiaa. Oli se sitten entisaikojen heimot tai nyky-yhteiskunta, toisten ihmisten tietotaitoa ja turvaa tarvitsee.
Et halua osallistua ja makaat elättinä. Sitten loisit muka fiksuna. Koitapa olla aikuinen ja elätä itsesi. Toivon että lapsettomat ei saa eläkettä, kun eivät ole elättäneet seuraavaa sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko käy töissä tai sitten ei tee mitään. Aina yhtä hauska ja kapeakatseinen oletus
Jep, ja toinen yhtä hauska: työtön nukkuu pitkään.
Aamuvirkku ei nuku pitkään työttömänäkään, ylläri pylläri.
Vierailija kirjoitti:
Harvaa varmaan kuolinvuoteella harmittaa että teki liian vähän töitä.
Mulla ei ole varaa lapsiin. Välillä mietin että onko järjetöntä tehdä töitä hiki perseessä pikkurahojen vuoksi, vaikka työttömänä saisin melkein saman elintason.
Wanha suomalainen sanaparsi:
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Itsensä katkeriksi raatajat, katsokaa peiliin!
Jos ette tunnista ongelmaanme, hakekaa ulkopuolista apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätit vinkuu kirjoitti:
Et halua osallistua ja makaat elättinä. Sitten loisit muka fiksuna. Koitapa olla aikuinen ja elätä itlpasetonsesi. Toivon että lapsettomat ei saa eläkettä, kun eivät ole elättäneet seuraavaa sukupolvea.
Elätän sinunkin pentujesi koulunkäyntiä ja terveydenhuoltoa joka päivä verojen muodossa, valitettavasti.
T. Lapseton työssä käyvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko käy töissä tai sitten ei tee mitään. Aina yhtä hauska ja kapeakatseinen oletus
Jep, ja toinen yhtä hauska: työtön nukkuu pitkään.
Aamuvirkku ei nuku pitkään työttömänäkään, ylläri pylläri.
Mä valvon usein aamuyöhön, tahallani tai tahtomattani. Nukun sitten aamulla pitkään. So what? En nuku yhtään pidempään kuin työssäkäyvät.
Poikani on samanlainen. Paitsi silloin, kun joutuu menemään aamukuudeksi töihin.
Tekee lyhyitä rupeamia vuokratyöläisenä, muuten elää elämäänsä ja käyttää aikansa luovemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko käy töissä tai sitten ei tee mitään. Aina yhtä hauska ja kapeakatseinen oletus
Jep, ja toinen yhtä hauska: työtön nukkuu pitkään.
Aamuvirkku ei nuku pitkään työttömänäkään, ylläri pylläri.
Kolmas hauska: työlliset ovat vain systeemin orjia, jotka eivät ymmärrä TODELLISESTA elämästä mitään...
onhan se jokseenkin älytöntä, jos vertaa veronmaksajien rahoilla oleskeluun. Jos vertaa sillan alla asumiseen ja kerjäämiseen, niin alkaa löytymään mielekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ajattelit että maailma toimisi jos kaikki olisivat niin kuin sinä?
Tarpeeton työ jäisi pois.
Sinäkö sen määrittelet toistenkin puolesta, mikä on tarpeetonta työtä?
Onhan niitä ihan objektiivisestikin. Kuten joku puhelinmyynti ym. kusetusbisnes.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä hyvinvointivaltio vaatii työtä. Mikään ei tule ainakaan vielä ilmaiseksi. Jonkun on myös tehtävä enemmän töitä, jotta voisimme elättää nekin, jotka eivät halua töitä tehdä.
Ei tuossa vain työstä puhuttu.
Ylipäätään levottomuudesta. Kiipeillään kotona seinillä, jos joudutaan olemaan pari tuntia.
Maksetaan asunnoista joissa käydään kääntymässä 🤣
Harrastamisen pitää olla näkyvää et muut tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ajattelit että maailma toimisi jos kaikki olisivat niin kuin sinä?
Tarpeeton työ jäisi pois.
Kun kukaan ei kävisi töissä?
Miten ajattelit liikkua paikasta toiseen tai syödä? Kuka tekisi Kelassa tärkeät päätökset paapomisesta?
Miten niin kukaan ei kävisi? Ap puhui enemmän turhan hösöttämisen lopettamisesta. Kelaa ei kyllä olisi lainkaan, jos kukaan ei kävisi töissä tai jos siihen liittyvä byrokratia poistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ajattelit että maailma toimisi jos kaikki olisivat niin kuin sinä?
Tarpeeton työ jäisi pois.
Sinäkö sen määrittelet toistenkin puolesta, mikä on tarpeetonta työtä?
Onhan niitä ihan objektiivisestikin. Kuten joku puhelinmyynti ym. kusetusbisnes.
Eli pieni määrä tarpeetonta ja suuri määrä tarpeellista työtä jäisi pois, jos kaikki olisivat kuten ap.
Ai että se oli mukavaa aikaa vuodesta 1992 vuoteen 1994. Olin päässyt armeijasta, asuin äidin nurkissa, olin työtön, nostin työttömyyspäivärahaa 1250 mk kuukaudessa, josta annoin äidille 300 mk. Itellä oli yli 20000 mk säästöjä, kun olin saanut vakuutusrahoja.
Ostin niillä mm. maantiepyörän, jolla sitten kävin paljon lenkillä. Se oli semmoista musan kuuntelua, pyöräilyä ja rentoa hengailua. Aamupäivällä kävin kaupungilla jossain kahviossa, josta sitten pelaamaan R.A.Y.n pelikonetta ja vitosella 120 markkaa taskuun.
Pyöräilin, enkä hirveästi edes miettinyt jotain töitä tai koulutusta.
Lopulta sitten piti töihin mennä ja äitikin jo halusi pojan muuttavan omaan kämppään. Siihen, kesällä 95, loppui huoleton elämä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Minä lenkkeilen. Syön terveellisesti. Nukun milloin haluan. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia tubesta ja luen ja selaan kaikkea mikä kiinnostaa. Kehitän itseäni jatkuvasti. Juttelen ihmisten kanssa ja pelaan. Olen 100% vapaa ja onnellinen. En halua parisuhdetta ja lapsia. Ainoa asia mitä omaisuudella tekisin kiertäisin maailman joka kolkassa vapaana ja onnellisena.
Sinäkö sen määrittelet toistenkin puolesta, mikä on tarpeetonta työtä?