Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Teen 8h päivässä, 4 päivää viikossa työtä josta pidän, ja muun ajan olen perheen kanssa, jota rakastan. Lisäksi monia harrastuksia. En näe elämääni oravanpyöränä. Mitä ihmettä ajallani tekisin, jos en töitä ja ajan viettoa läheisten kanssa? Mikä se parempi vaihtoehto olisi?
Teet 20% vähemmän töitä kuin kokoaikainen työntekijä. Voitko ajatella, että helppo olosi ja aiheen ymmärtämättömyys voisi mitenkään johtua siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oravanpyörässä olevien ihmisten taakkaa pitäisi vähentää pienentämällä verotusta jota työntekijöiltä kerätään siksi, että voitaisiin elättää tuilla syrjääntyneitä ja muita laiskoja sossunpummeja
Ansiotuloverotuksen keventäminen hyödyttää hyvätuloista ja kasvattaa tuloeroja -Jos meille tulisi orpovalta, olisi maamme brasilialaisessa mallissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaali ihminen haluaa tehdä töitä.
Mä ajattelen vähän eri tavalla. Normaali ihminen haluaa tehdä jotain, mutta se ei välttämättä ole työ. Ei varsinkaan palkkatyö. Voin rehellisesti sanoa, että mä en olisi tehnyt päivääkään palkkatyötä, jos olisin saanut saman rahan muutenkin. Sen sijaan olisin tehnyt jotain järkevää ja hyödyllistä. Olisin tehnyt vapaaehtoistyötä eläinsuojelussa, vähävaraisten auttamisessa, yksinäisten vanhusten seurana jne. Viime vuosituhannen lopussa mun palkkatyönäni oli organisoida ja kehittää silloisella työpaikallani asioita niin, että koko yksikkö voidaan lakkauttaa ja työntekijät irtisanoa. Työnantajan kannalta työni tietysti oli järkevää ja hyödyllistä, mutta itse olin eri mieltä. Ja varsinkin irtisanotut työntekijät olivat eri mieltä. Muahan irtisanominen ei koskenut vaan mut siirrettiin tekemään sama homma toiseen yksikköön, josta sitten aika pian irtisanouduin ja vaihdoin ihan muualle töihin. En koe nykyistä työtänikään järkevänä ja hyödyllisenä - päinvastoin - mutta koska siitä maksetaan hyvin ja kevään jo chillailin lyhennetyllä työajalla säästöjeni varassa, teen ihan vain palkan takia töitä taas täydellä työajalla. Ja lasken päiviä eläkeikään. Harmi vaan, että mulla on hitaasti etenevä sairaus enkä enää eläkkeellä pysty tekemään asioita, joita minä pidän järkevinä ja hyödyllisinä. Siis noita alussa mainitsemiani.
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläminen se vasta luonnotonta onkin. Siis ihan aidosti. Ihminen on eläin muiden joukossa ja joka ikinen eläin tällä planeetalla tekee työtä elääkseen, se on luonnollista ja tervettä. Jollain oravalla se on perän rakennus ja ruuan etsintä ihmisellä vaikka sairaanhoitaja josta saa rahan ostaakseen sen pesän ja ruokaa. Se et sulle vaan annetaan asiat ilman työtä on luonnon vastasta
Raha on luonnotonta. Ihmisen tärkein resurssi on aika, jota useat ihmiset vaihtavat rahaan. Rahaan, joka on tyyliin printattua paperia tai numeroita näytöllä. Sillä on arvoa vain koska niin on sovittu. Jos työ on sellaista, jota tekee vain rahan takia, eli ei tykkäisi muuten käyttää aikaansa siihen, niin silloin ihmisen elinaikaa tulee kyllä ryöstetyksi. Absurdi ajatus, että ainutkertaista olemassaoloa vaihdettais siihen, että voi saada välttämättömät elämää ylläpitävät asiat. Eläimet sentään ovat olemassa ja tekevät niille luontaisia juttuja, eikä niiltä vaadita sen enempää. Kuinka luonnollisesti ihmiset saa ylipäänsä maailmassa olla?
Tajuan sen pointin, että tyhjästä rahan ja sitä kautta kodin ja ruoan saaminen on epäluonnollista, mutta se mahdollistaa mulle ainakin luonnollisempaa elämäntapaa. Unirytmi on aivan 5/5 ja voin muutenkin elellä silleen, että annan asioiden tulla itsestään minusta. Ei tarvi tehdä asioita vain koska kello näyttää tiettyä lukemaa tai koen olevani velvollinen johonkin. Että tavallaan luonnotonta, mutta toisella osa-alueella luonnollisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten vedätys on mennyt niin ylipitkälle työelämässä ja tässä yhteiskunnassa muutenkin että en halua osallistua moiseen kusetukseen, täysin järjetöntä menoa.
Työelämän järjetöntä menoa pääsee pakoon sillä, kun jää työttömäksi ja alkaa periaatteesta sossupummiksi. Mutta yhteiskunnan järjettömyyttä ei pääse pakoon muuten kuin esim. loikkaamalla pipo silmillä junan alle.
Työpaikasta voi lähteä nostelemaan ja aatella, että tästä se ikuinen sapattivapaa ja vappu alkaa, mutta kohta TE-toimisto ja kela yhteistyössä roiskasee märän rätin silmille ja pakottaa johonkin työtoimintaan mukaan. Jos ei suostu, saa tuopin eteensä vaikeimman kautta, eli pyörii kadulla kerjäämässä ihmisiltä paria kopeekkaa. Sitten on oravanpyörässä, missä saa kaikilta kuulla: Mene töiiiihin! Se on sitä samaa sitten päivästä ja vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Tyhjänpäiväistä lässytystä. Sinusta ei yksinkertaisesti vain ole huolehtimaan itsestäsi ja koitat ulkoistaa koko asian koska se hävettää itseäsikin.
Ai onko joku noista kohdista epätosi tai epäoleellinen?
Kunhan perskekohallitus aloittaa leikkaustoimet niin loppuu tuollainen turhanpäivänen joutenolo.
Me oravanpyörässä raatavat olemme kyllästyneet maksamaan veroeuroillamme lystin ja kuuntelemaan joutilaiden veettuilua elämästämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan perskekohallitus aloittaa leikkaustoimet niin loppuu tuollainen turhanpäivänen joutenolo.
Me oravanpyörässä raatavat olemme kyllästyneet maksamaan veroeuroillamme lystin ja kuuntelemaan joutilaiden veettuilua elämästämme.
Toivossa on hyvä elää. Niinhän sitä monet jaksaa oravanpyörääkin pyöritellä, kun on jotain mitä odottaa. Oli se sitten viikonloppu, kesäloma, lomamatka, joku materiaalinen hankinta tai muutos, niin se kivasti tuo mielelle sellaisen harhautuksen siittä epämieluisasta senhetkisestä todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se työssäkäynti tuo elämään sisältöä ja onnellisuutta. En olisi onnellinen, jos ei olisi töitä tai jotain vastaavaa toimintaa, kaipaan sen tuomaa rytmiä ja merkityksellisyyden tunnetta. Tiedän sen ihan kokemuksesta. Olisi valtava shokki, jos ei enää pystyisi työn tekoon vaan joutuisi jäämään muitten elätettäväksi, vaatisi ison henkisen työn oppia nauttimaan siitä joutilaisuudesta ja löytää mielekkyys elämään ilman työn antamia raameja.
Miten ajattelit selvitä elämästä eläkkeellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi kirjoitti:
Tuliko syrjäytyneellä mieleen että ihmisillä on laskuja maksettavana ja olisi mukava asua muualla kuin veneen alla? Ruokaa pitää ostaa jotta elää, vaatteita on hankittava jne.
Mun mielestä se kotona makaaminen ja sossun tuilla eleleminen on törkeää kun me muut painetaan niska limassa töitä jotta verottaja saa teille " syrjäytyneille" sitä rahaa että voitte maata himassa.
Ei se kuule siivoojan ammattikaan mikään ihana ole mutta oma elämä on rahoitettava jollakin, minulla se on nyt tämä. Nousen aamuisin jotta saisin pitää työpaikkani ja siitä saatavilla roposilla maksan omat kuluni. Koitahan ryhdistäytyä ja alkaa tuottamaan yhteiskunnalle jotakin tuon velttoilun sijasta.
Oksettavaa.
No nyt on katkeraa settiä! Huh-huh!
Ehkä sä voisit ryhdistäytyä ja kouluttautua uudelle alalle jos noin pahalta tuntuu?
Yrittäjänä oli helpompaa kuin työntekijänä. Nykyään joutuu valvovan silmän alla tekemään sen 8! Tuntia 5! Päivänä viikossa töitä. Hitto että rasittaa kroppaa ja päätä. Yrittäjänä sai ihan omassa rauhassa tehdä sen verran kuin jaksoi ja lopun aikaa vaikka makoili sohvalla. Lomia pidin milloin halusin. Ihan hyvin riittäisi 6 tunnin työpäivät ja 4 päivää töitä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tk-eläkkeellä jo n. 35 vuotta.
Eläkkeeni on edelleen ihan kohtuullinen, vaikka ostovoima onkin vähentynyt.
En kaipaa syytä, miksi aikoinaan jouduin/pääsin eläkkeelle.
Totta kai se mullisti elämän ja olin kriisissä muutaman vuoden ihan sen takia, kun tajusin, että olen lopullisesti pudonnut ulos normaalista elämänmenosta. Olinhan opiskellut toiveammattiini ja urani oli edennyt ihan hyvin.
Nyt vanhemmiten en ole mitenkään katkera, päin vastoin. Olen saanut rakentaa elämäni 'ajattomuuteen' ja kaikki aika on ollut omaani. Olisin todennäköisesti stressaantunut työelämässä joka tapauksessa. Ehdin saada burnoutin jo ennen eläkkeelle jäämistä.
Olen (edelleen) aktiivinen ihminen ja pääni tuottaa uusia ideoita. Välttämättömistä rutiineista en ole koskaan tykännyt, ne saavat minut tuntemaan itseni robotiksi, joka vain suorittaa. Pakosta.
Eläkkeellä olen pystynyt pitkälti välttymään tuollaisesta. Ainoastaan lasten ollessa pieniä harmitti iänikuiset vaipanvaihdot ym. tylsyys, jase, että lapset sitoivat minut heidän 'palvelukseensa'.
Onhan lastenhoito ihan työtä!
Nyt olen taas vapaa olemaan ja tekemään tai olla tekemättä. Kesä on aluillaan, ja on mukavaa ettei ajankäyttöäni rajoita mikään. Ei tarvi odotella lomaa eikä miettiä aikatauluja. 🌞🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläminen se vasta luonnotonta onkin. Siis ihan aidosti. Ihminen on eläin muiden joukossa ja joka ikinen eläin tällä planeetalla tekee työtä elääkseen, se on luonnollista ja tervettä. Jollain oravalla se on perän rakennus ja ruuan etsintä ihmisellä vaikka sairaanhoitaja josta saa rahan ostaakseen sen pesän ja ruokaa. Se et sulle vaan annetaan asiat ilman työtä on luonnon vastasta
Raha on luonnotonta. Ihmisen tärkein resurssi on aika, jota useat ihmiset vaihtavat rahaan. Rahaan, joka on tyyliin printattua paperia tai numeroita näytöllä. Sillä on arvoa vain koska niin on sovittu. Jos työ on sellaista, jota tekee vain rahan takia, eli ei tykkäisi muuten käyttää aikaansa siihen, niin silloin ihmisen elinaikaa tulee kyllä ryöstetyksi. Absurdi ajatus, että ainutkertaista olemassaoloa vaihdettais siihen, että voi saada välttämättömät elämää ylläpitävät asiat. Eläimet sentään ovat olemassa ja tekevät niille luontaisia juttuja, eikä niiltä vaadita sen enempää. Kuinka luonnollisesti ihmiset saa ylipäänsä maailmassa olla?
Tajuan sen pointin, että tyhjästä rahan ja sitä kautta kodin ja ruoan saaminen on epäluonnollista, mutta se mahdollistaa mulle ainakin luonnollisempaa elämäntapaa. Unirytmi on aivan 5/5 ja voin muutenkin elellä silleen, että annan asioiden tulla itsestään minusta. Ei tarvi tehdä asioita vain koska kello näyttää tiettyä lukemaa tai koen olevani velvollinen johonkin. Että tavallaan luonnotonta, mutta toisella osa-alueella luonnollisempaa.
Raha todellakin on luonnottomin asia maailmassa ja sen perässä juoksu. Kaikki on illuusiota. Kukaan ei todellisuudessa omista mitään, se on vain sovittu niin. Ehkä olen täysin poikkeava, mutta minun silmissä kaikki näyttää todella huonolta nukkekoti leikiltä.
En halua osallistua tylsään ja tyhmään leikkiin.
Varsinkaan en, kun leikissä taklataan jatkuvasti, tavoitellaan omaa etua, soditaan ja tapellaan eikä ihmisyydellä eikä luonnolla ole arvoa.
Köyhyys johtuu IHMISEN AHNEUDESTA JA PAHUUDESTA. Se on yksi JÄRJETTÖMIMPIÄ ASIOITA MAAILMASSA; TOISET JOUTUU KÄRSIMÄÄN SYVÄSI LÄPI ELÄMÄNSÄ TOISTEN PAHUUDEN TAKIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se työssäkäynti tuo elämään sisältöä ja onnellisuutta. En olisi onnellinen, jos ei olisi töitä tai jotain vastaavaa toimintaa, kaipaan sen tuomaa rytmiä ja merkityksellisyyden tunnetta. Tiedän sen ihan kokemuksesta. Olisi valtava shokki, jos ei enää pystyisi työn tekoon vaan joutuisi jäämään muitten elätettäväksi, vaatisi ison henkisen työn oppia nauttimaan siitä joutilaisuudesta ja löytää mielekkyys elämään ilman työn antamia raameja.
Miten ajattelit selvitä elämästä eläkkeellä?
Tässähän on yksi syy sille, että keskivertomies kuolee naista nuorempana. Elämästä katoaa merkitys, kun jäädään eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
köyhyys kuulostaa paremmalta kuin espoosta helsinkiin töihin menevän keskiluokkaisen perheen isän elämä ,joka on menossa "kauluspaita" töihin!. sen lisäksi kärvistelee monta vuotta ylivelkaantuneena siinä 100 neliön ok-talossa!. jonka keittiöstä löytyy se seksiä pihtaava voimaantunut keittiöjyrä jäkättämässä joka asiasta. penskat huutaa harmonioita keittiöjyrän takana!. loppujen lopuksi tulee ero ja perheen isä harmittelee kun talo pitää myydä ja eipä kerennyt paljoo sen lattioita kuluttaa kun suurin osa ajasta meni , työpaikalla asumiseen työ droidina...
Ei tässä mitään kauluspaitaa tarvii kun etähommia tekee. Aloittellaan vaimon kanssa kun lapset on lähtenyt kouluun. Välillä käydään ravintolassa lounaalla tai otetaan päiväpanot. Töitäkin toki pitää painaa, mutta ei liikaa ja liikaa ei stressata.
Illalla sit vein lapsen treeneihin ja käyn ite sillä aikaa lenkillä ja puoliso käy sillä aikaa salilla.
Meidän elämää varmaan jollekin karmivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tk-eläkkeellä jo n. 35 vuotta.
Eläkkeeni on edelleen ihan kohtuullinen, vaikka ostovoima onkin vähentynyt.
En kaipaa syytä, miksi aikoinaan jouduin/pääsin eläkkeelle.
Totta kai se mullisti elämän ja olin kriisissä muutaman vuoden ihan sen takia, kun tajusin, että olen lopullisesti pudonnut ulos normaalista elämänmenosta. Olinhan opiskellut toiveammattiini ja urani oli edennyt ihan hyvin.Nyt vanhemmiten en ole mitenkään katkera, päin vastoin. Olen saanut rakentaa elämäni 'ajattomuuteen' ja kaikki aika on ollut omaani. Olisin todennäköisesti stressaantunut työelämässä joka tapauksessa. Ehdin saada burnoutin jo ennen eläkkeelle jäämistä.
Olen (edelleen) aktiivinen ihminen ja pääni tuottaa uusia ideoita. Välttämättömistä rutiineista en ole koskaan tykännyt, ne saavat minut tuntemaan itseni robotiksi, joka vain suorittaa. Pakosta.
Eläkkeellä olen pystynyt pitkälti välttymään tuollaisesta. Ainoastaan lasten ollessa pieniä harmitti iänikuiset vaipanvaihdot ym. tylsyys, jase, että lapset sitoivat minut heidän 'palvelukseensa'.
Onhan lastenhoito ihan työtä!
Nyt olen taas vapaa olemaan ja tekemään tai olla tekemättä. Kesä on aluillaan, ja on mukavaa ettei ajankäyttöäni rajoita mikään. Ei tarvi odotella lomaa eikä miettiä aikatauluja. 🌞🥰
Mä ymmärrän sua oikein hyvin. Mun elämäni ehkä parasta aikaa oli vuosi 2013 syksyyn asti. Sain silloin edellisen vuoden lopulla valitimorepeämän ja makasin kolmisen viikkoa Meilahdessa. Kun pääsin uudenvuodenpäivänä kotiin, olin fyysisesti tosi huonossa kunnossa (liikuinkin rollaattorilla). Ensin olin sairaslomalla ja sitten aloin pikkuhiljaa tehtä töitä. Etänä ja oman vointini mukaan. Ensin tunti tai kaksi päivässä, sitten neljä. Oli aivan ihanaa, kun ei tarvinnut lainkaan katsoa kelloa. Ja ihanaa sekin, että ihmiset eivät vaatineet eivätkä edes odottaneet multa yhtään mitään vaan antoivat olla rauhassa. Kun syksy saapui, kaikki katsoivat, että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa taas ja eiku orava takas oravanpyörään. Mun "luontainen" vuorokausirytmini ei ole tämä, missä yleensä elän. Mä menisin mieluiten nukkumaan jo klo 19 ja heräisin klo 04. Tämä ei kuitenkaan oikein onnistu, jos haluaa huolehtia ihmissuhteistaankin. 2013 onnistui, koska läheisimmätkin ihmiset antoivat mun toipua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.
Vapaus valita mitä tekee, milloin tekee tai tekeekö ollenkaan on taas se mun juttu ilman aikataulurajoja.
Voi kalastella ja saunoa mökillä lähteä ulkomaille tehdä töitä ja nauttia vaan jos siltä tuntuu ilman aikataulurajoja.
Ihminen on pienestä pitäen opetettu ja totutettu aikatauluihin mikä on kanssa yksi aivopesun keino itse olen aina vihannut auktoriteettejä ja muiden määräämää aikataulustusta, nyt vihdoinkin vapaus valita! :D
Pellen biisin sanoin Vapaus on suuri vankila
Miten noi mökit ja ulkomaanmatkat maksetaan tt-tuella? Aika harva syntyy niin rikkaaseen sukuun että voi olla oloneuvoksena ja ei niissäkään yleensä hyvällä katsota tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä kanssasi, vaikka tässä pyörässä pyörin ja toisinaan ahdistaa.
En kuitenkaan halua tinkiä palkastani, saati alkaa elämään tuilla. Ei tämä yhteiskunta pyörisi, jos kukaan ei tekisi töitä.
Haluan myös, että lapsillani on hyvät edellytykset kehittää sosiaalisia suhteitaan, koulu sujuu ja että jokaisella on yksi mieleinen harrastus. Joskus hekin kasvavat isoiksi ja sitten on taas minun aika harrastella.
Haluan myös asua omakotitalossa ja sekin tuottaa hieman työtä.
Ison osan kuormasta olen siis "itse itselleni aiheuttanut", mutta olisi se elämä aika surullista myös minimituilla, ilman lapsia, taloa, työtä ym..
Kyllä se ahdistaa olla näin työttömänäkin. Omalla koulutuksella olevaa työtä ei voi tehdä terveydentilan takia, ja koulutuksen hommaaminen ammattiin jonka terveys kestää on liian kallista kun on juurikin se ok-talokin hoidettavana miehen kanssa puoliksi. Lainaa en voi ottaa opiskeluun ,kun nyt jo niin tiukilla, eikä löydy sellaista ammattia ammattikoulusta johon terveydentilani sopisi. Ainoa keino on olla työttömänä ja tehdä pikkuvuoroja jotta saa vähän ekstraa.
Pitäisiköhän systeemiä jotenkin muuttaa?
Oikeastihan siellä Prismassa ei käydä kuin kerran pari viikossa ja se lapsien kuskailuvaihekin kestää vain 5-10 vuotta. Ja sinne lomallekin pääsee välillä.
Itseäni ahdistaisi olla tekemättä mitään jo pari kuukautta. Toivottavasti en koskaan jää työttömäksi tms.
tavallaan joo. sinun pääomatuloista kerätyillä veroilla maksetuilla tuilla minä elän