Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.

Juu, tottakai. Minäkin olen ollut työelämän ulkopuolella niin tiedän kyllä, että sieltä haluaa äkkiä pois, on hyvin ahdistavaa elää ilman kunnon palkkaa ja esim. työyhteisöä.

Mutta ihmisillä ei nyt oikeasti tämä aloittajan pointti mene ymmärrykseen. On erittäin tervettä kyseenalaistaa kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Esimerkiksi itse olen laskenut, että kuuden aamuina minun pitäisi olla klo 22 unessa, jotta saisin sen 8h unta. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että pitäisi olla viimeistään klo 21.30 sängyssä rauhoittumassa ja lukemassa kirjaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että pitkähiuksisena minun pitää valmistautua suihkuun kasin jälkeen, jotta ehdin kaikki pesut, hoitoaineet ym. huuhteleman ja syömään vielä iltapalankin ennen tuota klo 21.30 aikaa. Kasilta iltapesuille, ok selvä juttu. Mutta miten tämä yhtälö menee, että tulen töistä klo 17 ja jos kaupan kautta niin klo 18? Tarkoittaa sitä, että klo 18-20 pitää ehtiä laittamaan ruoka, syömään, tiskaamaan, tekemään kotiaskareita ja harrastamaan tai näkemään ystäviä, tekemään töihin eväät, laittamaan kahvit latinkiin aamua varten, vaatteet valmiiksi aamuun jne. Ja jokunen perhe kuskaa ja ruokkii lapsetkin vielä.

Show must go on, juu, sen ymmärrän, mutta voisiko tälle stressikiireelle olla jokin vaihtoehtoinen järjestelmä? Ja mikä se olisi, 4-päiväinen työviikko?

Sulla menee käsittämättömän paljon aikaa kaupassa ja suihkussa käyntiin. Itsellä on suunnilleen saman mittaiset työpäivät, mutta kaupassa käydään yleensä kerran viikossa (toinen aikuinen käy), ja suihku+iltapala vie ehkä puoli tuntia puolentoista sijaan, vaikka onkin pitkä ja paksu kihara tukka. Ja yöuniin keskimäärin tunti vähemmän, kun nukahdan yleensä aika saman tien mentyäni sänkyyn ja nukun 7,5h. Näin ollen jää reilusti enemmän aikaa joka päivä siihen kaikkeen muuhun. Ja kun perheessä on kaksi aikuista, ehtii kyllä hoitaa lapset ja harrastaakin joskus. Kavereita tulee tosin nähtyä lähinnä viikonloppuisin.

Tässä taloudessa ei ole kahta aikuista ja valitettavasti en saa polkupyörällä viikon ruokia kotiin asti, niin kaupassa käyn töistä tullessa melkein joka päivä. Mutta sen haluan nähdä miten iltapesut, tukka, hoitoaineet jne hammaspesut hoidetaan vartissa ja iltapalan tekeminen ja syöminen toisessa vartissa. Toki voi olla, että muu Suomi elää nopeampaa elämää valmisruuilla ja tulokset on nähtävillä. Itse teen ruuat tai välipalat aina tuoreista aineksista ja se ei ole ihan vartin homma. Jos olisi lapsia, vartti ei riittäisi iltapalan tekemiseen ja vielä hotkimiseen mitenkään. Mutta joo, vähän huono verrata jos on useampi aikuinen talossa kuin yksi (joka auttaa sillä välin kun olet pesulla) ja lapsetkin osaavat auttaa tarvikkeiden pöytään ottamisessa.

Niin elämä on valintoja. Sinä haluat käyttää paljon aikaa iltapalojen kokkaukseen, hiusten pesuun ja kaupassa käyntiin, minä haluan että jää aikaa muuhunkin. Eikä edes se tarkoita että meillä syötäisiin erityisen paljon eineksiä.

Ja juu, jos perheessä ei olisi toista aikuista ja lapset olisi ihan pieniä, tilanne olisi ihan erilainen, silloin menisi varmasti kaikki aika ihan arjen pyöritykseen, vaikka kävisi suihkussa vain pikaisesti ja iltapala olisi nopea jugurttikipollinen.

Mutta joka tapauksessa, kumpikin teistä "haluaa" käyttää suurimman osan hereilläoloajastaan töiden tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?

Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?

No olihan. Ap kirjoittaa, että pitää koomisena täysipäiväistä työntekoa ja ettei itse halua olla osa sitä. Lanka on täynnä sitä komppaavia viestejä ja työn halveksuntaa.

Mukava huomata, että tämä aihe on herättänyt näin paljon keskustelua.

Kannattaa lukea aloitus huolella ajatuksen kanssa. En todellakaan pidä koomisena täysipäiväistä työntekoa. Puhun yleisesti siitä kiireen ja stressin täyttämästä elämästä, jota moni elää. 

Joskus kun istuu itse kaikessa rauhassa kahvilassa ja katselee ihmisten ja perheiden menemistä ja tulemista ja "hössöttämistä", niin se näyttäytyy minulle koomisena. Siis esimerkiksi se, kuinka tärkeää on saada juuri sitä tietynmerkkistä homejuustoa viikonlopun ateriaan. Tai kun pitää ravata kaupasta toiseen etsimässä pikku-Irmelille sitä Pipsa Possu vappupalloa, jotka on joka paikasta loppu! Ihmiset helposti "hukkuvat" siihen arkeen ja kaikkeen hyvinkin merkityksettömään, mitä siihen liittyy. Se on se komiikka.

Olen korkeasti kouluttautunut, mutta en ehtinyt olla työelämässä koska sairastuin. Tämä yhteiskunnasta syrjäytyminen ei siis ole ollut oma valintani. Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä; työtä tekeviä, työttömiä, sairaita...

Täällä keskustelussa on monia hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja, niitä on ollut mukava lukea :)

ap

Katkeruus paistaa kyllä läpi jutuistasi. Mitä muuta motiivia olisi lähteä tällaista ketjua avaamaan? Jos se "oravanpyörä" ei kiinnosta ja näyttäytyy koomisena, etkä itse ole siinä mukana, niin mitä inisemistä sinulla on? Pysy rauhassa syrjäytyneenä, jos siitä onnen saat. Et vaan taida saada.

Ja perustelut oli? En ole ap, mutta tarvii olla aika erikoinen että löytää tuosta hyväntuulisesta kommentista katkeruutta. Jossain kommentissani sanoinkin, että on terveen merkki välillä tarkistaa ja kritisoida kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Hyvä aloitus tämä ketju siis. Tuli ihan outo olo, että joku hyökkäsi noinkin vahvasti. Kyllä av:lla katkeruutta riittää, mutta sitä on ollut enemmän tyyliin maisa- tai marin-ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olen miettinyt usein että miten järjetöntä elämä oikein onkaan: uhraat koko elämäsi että saat rahaa joka riittää juuri hengissä pysymiseen. Kuka on keksinyt että yhteiskunnan pitää pyöriä näin? Miksi juuri 8h päivässä töitä? Miksi ne työt alkavat melkein aina aamutuimaan? Itse olen siis osa-aikatöissä, en mitenkään syrjäytynyt mielestäni.

Minun töistäni saama raha riittää kyllä hyvin paljon muuhunkin kuin hengissä pysymiseen. Käyn ilomielin töissä, että voin asua mukavasti, ostaa sellaista ruokaa mitä haluan ja kustantaa lapsilleni harrastukset ja muutenkin hyvät puitteet. Lisäksi se työ on itsessään ihan palkitsevaa.

Toki jos vaihtoehtona olisi joko kotona lojuminen tai joku ankea huonosti palkattu työ, voisi suhtautuminen olla erilaista. Olen onnekas, kun on ollut rahkeita opiskella hyvä ammatti ja olen löytänyt työn jossa viihdyn.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole inhimillinen yhteiskuntarakenne sellainen, että pari viikkoa lapsen syntymästä lapselle luodaan sosiaaliturvatunnus, se jo kertoo jotakin.

On edelleen valtioita, jossa koko ID -järjestelmää ei vieläkään ole, eivät ne ehkä paratiiseja nekään ole, mutta mitä me todellisuudessa edes tiedämme niistä (heidän onnekseen), koska eivät ole kehdosta hautaan numeroituina ja valvottavissa / seurattavissa?

Millainen ihminen on oikeasti sitä mieltä, että noissa valtioissa olisi asiat jotenkin paremmin? Ne on yleisesti ottaen maita jossa eriarvoisuus kukoistaa ja tasa-arvo ja ihmisoikeudet riippuu ihan kunkin lompakon paksuudesta.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.

Ja se on sitä aitoa ja oikeaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.

Juu, tottakai. Minäkin olen ollut työelämän ulkopuolella niin tiedän kyllä, että sieltä haluaa äkkiä pois, on hyvin ahdistavaa elää ilman kunnon palkkaa ja esim. työyhteisöä.

Mutta ihmisillä ei nyt oikeasti tämä aloittajan pointti mene ymmärrykseen. On erittäin tervettä kyseenalaistaa kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Esimerkiksi itse olen laskenut, että kuuden aamuina minun pitäisi olla klo 22 unessa, jotta saisin sen 8h unta. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että pitäisi olla viimeistään klo 21.30 sängyssä rauhoittumassa ja lukemassa kirjaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että pitkähiuksisena minun pitää valmistautua suihkuun kasin jälkeen, jotta ehdin kaikki pesut, hoitoaineet ym. huuhteleman ja syömään vielä iltapalankin ennen tuota klo 21.30 aikaa. Kasilta iltapesuille, ok selvä juttu. Mutta miten tämä yhtälö menee, että tulen töistä klo 17 ja jos kaupan kautta niin klo 18? Tarkoittaa sitä, että klo 18-20 pitää ehtiä laittamaan ruoka, syömään, tiskaamaan, tekemään kotiaskareita ja harrastamaan tai näkemään ystäviä, tekemään töihin eväät, laittamaan kahvit latinkiin aamua varten, vaatteet valmiiksi aamuun jne. Ja jokunen perhe kuskaa ja ruokkii lapsetkin vielä.

Show must go on, juu, sen ymmärrän, mutta voisiko tälle stressikiireelle olla jokin vaihtoehtoinen järjestelmä? Ja mikä se olisi, 4-päiväinen työviikko?

Sulla menee käsittämättömän paljon aikaa kaupassa ja suihkussa käyntiin. Itsellä on suunnilleen saman mittaiset työpäivät, mutta kaupassa käydään yleensä kerran viikossa (toinen aikuinen käy), ja suihku+iltapala vie ehkä puoli tuntia puolentoista sijaan, vaikka onkin pitkä ja paksu kihara tukka. Ja yöuniin keskimäärin tunti vähemmän, kun nukahdan yleensä aika saman tien mentyäni sänkyyn ja nukun 7,5h. Näin ollen jää reilusti enemmän aikaa joka päivä siihen kaikkeen muuhun. Ja kun perheessä on kaksi aikuista, ehtii kyllä hoitaa lapset ja harrastaakin joskus. Kavereita tulee tosin nähtyä lähinnä viikonloppuisin.

Tässä taloudessa ei ole kahta aikuista ja valitettavasti en saa polkupyörällä viikon ruokia kotiin asti, niin kaupassa käyn töistä tullessa melkein joka päivä. Mutta sen haluan nähdä miten iltapesut, tukka, hoitoaineet jne hammaspesut hoidetaan vartissa ja iltapalan tekeminen ja syöminen toisessa vartissa. Toki voi olla, että muu Suomi elää nopeampaa elämää valmisruuilla ja tulokset on nähtävillä. Itse teen ruuat tai välipalat aina tuoreista aineksista ja se ei ole ihan vartin homma. Jos olisi lapsia, vartti ei riittäisi iltapalan tekemiseen ja vielä hotkimiseen mitenkään. Mutta joo, vähän huono verrata jos on useampi aikuinen talossa kuin yksi (joka auttaa sillä välin kun olet pesulla) ja lapsetkin osaavat auttaa tarvikkeiden pöytään ottamisessa.

Niin elämä on valintoja. Sinä haluat käyttää paljon aikaa iltapalojen kokkaukseen, hiusten pesuun ja kaupassa käyntiin, minä haluan että jää aikaa muuhunkin. Eikä edes se tarkoita että meillä syötäisiin erityisen paljon eineksiä.

Ja juu, jos perheessä ei olisi toista aikuista ja lapset olisi ihan pieniä, tilanne olisi ihan erilainen, silloin menisi varmasti kaikki aika ihan arjen pyöritykseen, vaikka kävisi suihkussa vain pikaisesti ja iltapala olisi nopea jugurttikipollinen.

Mutta joka tapauksessa, kumpikin teistä "haluaa" käyttää suurimman osan hereilläoloajastaan töiden tekemiseen.

Kieltämättä lyhyempi työaika olisi mukavampi. Kokonaan en työn tekoa haluaisi lopettaa, sitäkin on kokeiltu enkä viihtynyt. Toimettomuus lamaannuttaa.

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Ihminen on ainut elollinen olento, jonka tarvii maksaa, että vois elellä tällä planeetalla

Uskon, että suurin osa ihmisistä tavoittelee ja elää kyllä ihan vain sellaista elämää, jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan. Töissä on vähän pakko käydä, jos ei halua tuilla roikkua/ei ole muuten varakas. Jos lapsia haluaa, he sitten myös paljolti rytmittävät elämää. Varmasti lähes jokaisen elämä menee ajoittain myös suorittamiseksi, kun tietyt asiat on vain pakko hoitaa esim. väsyneenä/sairaanakin.

Itse koen oman elämäni syrjäytyneenä kyllä melko älyttömänä ja surullisena, vaikka on tässäkin puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole inhimillinen yhteiskuntarakenne sellainen, että pari viikkoa lapsen syntymästä lapselle luodaan sosiaaliturvatunnus, se jo kertoo jotakin.

On edelleen valtioita, jossa koko ID -järjestelmää ei vieläkään ole, eivät ne ehkä paratiiseja nekään ole, mutta mitä me todellisuudessa edes tiedämme niistä (heidän onnekseen), koska eivät ole kehdosta hautaan numeroituina ja valvottavissa / seurattavissa?

Millainen ihminen on oikeasti sitä mieltä, että noissa valtioissa olisi asiat jotenkin paremmin? Ne on yleisesti ottaen maita jossa eriarvoisuus kukoistaa ja tasa-arvo ja ihmisoikeudet riippuu ihan kunkin lompakon paksuudesta.

Kummasti vaan näissä valtioissa on täysin päinvastainen väestörakenne, kuin Suomessa, jos siellä on pelkkää korruptiota, mitä Suomessa "ei ole", miksi näissä valtioissa innovaatiot ja väestö tuplaantuu, mikäli ne ovat pelkkiä helvettejä?

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että suurin osa ihmisistä tavoittelee ja elää kyllä ihan vain sellaista elämää, jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan. Töissä on vähän pakko käydä, jos ei halua tuilla roikkua/ei ole muuten varakas. Jos lapsia haluaa, he sitten myös paljolti rytmittävät elämää. Varmasti lähes jokaisen elämä menee ajoittain myös suorittamiseksi, kun tietyt asiat on vain pakko hoitaa esim. väsyneenä/sairaanakin.

Itse koen oman elämäni syrjäytyneenä kyllä melko älyttömänä ja surullisena, vaikka on tässäkin puolensa.

Ihmiset elää sellaista elämää jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan, MUTTA niissä rajoissa, mitkä yhteiskunta on meille asettanut. Yhteiskuntarakennehan suurinpiirtein määrittää, millaista elämää ihmisen kuuluu elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on ainut elollinen olento, jonka tarvii maksaa, että vois elellä tällä planeetalla

Ihminen on ainut elollinen olento joka voi vaan maata sohvalla kun muut hankkii hänelle ruuan ja elinolosuhteet. Muut eläimet ei ehkä käytä rahaa mutta tekevät ruokansa eteen asioita

Jep-jep, syrjääntyneen elämä se onkin todella hienoa ja tavoiteltavaa, ihan normaalia. Normaalin ihmisen elämä ei sitten ole normaalia, niinkö?

Okei, olehan sitten tyytyväinen, kun olet onnistunut syrjäytymään, mutta muista yksi asia: Älä ota vastaan minkäänlaisia tukia sitä täydellistä  elämäntilannettasi ylläpitämään, koska silloin tulet ottaneeksi vastaan jotain, mitä nämä mielestäsi epänormaalit normaalia elämää elävät ihmiset maksavat. Elä sitten kunnolla syrjäytyneenä äläkä kikkaile! 

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne

Itsestään ruoka ei pöytään hypi.

Kyllä sekin osaltaan auttaisi, jos kulttuuri olisi vielä sellainen että lapset leikkivät ja urheilisivat keskenään kodin lähimaastossa yhdessä naapuruston lapsien kanssa. Mutta monestakin syystä ei vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.

Juu, tottakai. Minäkin olen ollut työelämän ulkopuolella niin tiedän kyllä, että sieltä haluaa äkkiä pois, on hyvin ahdistavaa elää ilman kunnon palkkaa ja esim. työyhteisöä.

Mutta ihmisillä ei nyt oikeasti tämä aloittajan pointti mene ymmärrykseen. On erittäin tervettä kyseenalaistaa kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Esimerkiksi itse olen laskenut, että kuuden aamuina minun pitäisi olla klo 22 unessa, jotta saisin sen 8h unta. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että pitäisi olla viimeistään klo 21.30 sängyssä rauhoittumassa ja lukemassa kirjaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että pitkähiuksisena minun pitää valmistautua suihkuun kasin jälkeen, jotta ehdin kaikki pesut, hoitoaineet ym. huuhteleman ja syömään vielä iltapalankin ennen tuota klo 21.30 aikaa. Kasilta iltapesuille, ok selvä juttu. Mutta miten tämä yhtälö menee, että tulen töistä klo 17 ja jos kaupan kautta niin klo 18? Tarkoittaa sitä, että klo 18-20 pitää ehtiä laittamaan ruoka, syömään, tiskaamaan, tekemään kotiaskareita ja harrastamaan tai näkemään ystäviä, tekemään töihin eväät, laittamaan kahvit latinkiin aamua varten, vaatteet valmiiksi aamuun jne. Ja jokunen perhe kuskaa ja ruokkii lapsetkin vielä.

Show must go on, juu, sen ymmärrän, mutta voisiko tälle stressikiireelle olla jokin vaihtoehtoinen järjestelmä? Ja mikä se olisi, 4-päiväinen työviikko?

Sulla menee käsittämättömän paljon aikaa kaupassa ja suihkussa käyntiin. Itsellä on suunnilleen saman mittaiset työpäivät, mutta kaupassa käydään yleensä kerran viikossa (toinen aikuinen käy), ja suihku+iltapala vie ehkä puoli tuntia puolentoista sijaan, vaikka onkin pitkä ja paksu kihara tukka. Ja yöuniin keskimäärin tunti vähemmän, kun nukahdan yleensä aika saman tien mentyäni sänkyyn ja nukun 7,5h. Näin ollen jää reilusti enemmän aikaa joka päivä siihen kaikkeen muuhun. Ja kun perheessä on kaksi aikuista, ehtii kyllä hoitaa lapset ja harrastaakin joskus. Kavereita tulee tosin nähtyä lähinnä viikonloppuisin.

Tässä taloudessa ei ole kahta aikuista ja valitettavasti en saa polkupyörällä viikon ruokia kotiin asti, niin kaupassa käyn töistä tullessa melkein joka päivä. Mutta sen haluan nähdä miten iltapesut, tukka, hoitoaineet jne hammaspesut hoidetaan vartissa ja iltapalan tekeminen ja syöminen toisessa vartissa. Toki voi olla, että muu Suomi elää nopeampaa elämää valmisruuilla ja tulokset on nähtävillä. Itse teen ruuat tai välipalat aina tuoreista aineksista ja se ei ole ihan vartin homma. Jos olisi lapsia, vartti ei riittäisi iltapalan tekemiseen ja vielä hotkimiseen mitenkään. Mutta joo, vähän huono verrata jos on useampi aikuinen talossa kuin yksi (joka auttaa sillä välin kun olet pesulla) ja lapsetkin osaavat auttaa tarvikkeiden pöytään ottamisessa.

Niin elämä on valintoja. Sinä haluat käyttää paljon aikaa iltapalojen kokkaukseen, hiusten pesuun ja kaupassa käyntiin, minä haluan että jää aikaa muuhunkin. Eikä edes se tarkoita että meillä syötäisiin erityisen paljon eineksiä.

Ja juu, jos perheessä ei olisi toista aikuista ja lapset olisi ihan pieniä, tilanne olisi ihan erilainen, silloin menisi varmasti kaikki aika ihan arjen pyöritykseen, vaikka kävisi suihkussa vain pikaisesti ja iltapala olisi nopea jugurttikipollinen.

Haluan? Helppohan se on huudella jos mies tekee kauppareissut ja auttaa. Vähän suhteellista "haluaako" joku käyttää aikaa johonkin x määrän aikaa vai ei. Esim. 8h on se keskiarvo minkä ihminen tarvii nukkumiseen, halusi tai ei. Samoin hiusten aukisetvimiseen ennen suihkua menee aikaa, halusi tai ei, shampooseen, hoitoaineilla on oma vaikutusaikansa.. jne. Ja suihkun jälkeen tukan kuivaus vie 5min myös, ellei ole kalju. Puhumattakaan atooppisen ihon rasvaamisesta pesujen jälkeen. Ikävästi sanottu, että nimenomaan HALUAN käyttää aikaa johonkin omalla ajalla, mikä liittyy siistittynä töihin saapumiseen tai iltapala hengissä pysymiseen, ei omaan valintaan. Mutta onneksi on välillä näitä ylimääräisiä vapaita kun ei tarvi kokata, suihkutella ja suorittaa kohti seuraavan päivän työhönlähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Jep-jep, syrjääntyneen elämä se onkin todella hienoa ja tavoiteltavaa, ihan normaalia. Normaalin ihmisen elämä ei sitten ole normaalia, niinkö?

Okei, olehan sitten tyytyväinen, kun olet onnistunut syrjäytymään, mutta muista yksi asia: Älä ota vastaan minkäänlaisia tukia sitä täydellistä  elämäntilannettasi ylläpitämään, koska silloin tulet ottaneeksi vastaan jotain, mitä nämä mielestäsi epänormaalit normaalia elämää elävät ihmiset maksavat. Elä sitten kunnolla syrjäytyneenä äläkä kikkaile! 

Aloittaja kertoi olevansa eläkkeellä. Mikä on ongelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on ainut elollinen olento, jonka tarvii maksaa, että vois elellä tällä planeetalla

Ihminen on ainut elollinen olento joka voi vaan maata sohvalla kun muut hankkii hänelle ruuan ja elinolosuhteet. Muut eläimet ei ehkä käytä rahaa mutta tekevät ruokansa eteen asioita

Eläimet tekee ruokansa eteen suorasti työtä, juoksee pupun kiinni tai laiduntaa ilman ylemmältä taholta myönnettyjä laidunnuslupia. Sen sijaan ihmisten on normaalia olla palkkaorjana elantonsa eteen. Siinä on selvä ero, mutta eihän tätä varmaan kaikki ymmärrä.