Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Vierailija kirjoitti:

Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?

Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?

Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?

No olihan. Ap kirjoittaa, että pitää koomisena täysipäiväistä työntekoa ja ettei itse halua olla osa sitä. Lanka on täynnä sitä komppaavia viestejä ja työn halveksuntaa.

Köyhänä on se hyvä ettei tarvitse välittää imagosta. Voi korjata vaikka autooan kadulla keskustassa.

Keskiluokka ei voi sitä tehdä, täytyy säilyttää menestyvä imago kaikessa. Ei voi tehdä mitään mikä saa ihmiset epäilemään että ei ole rahaa.

Vapaimpia yhteiskunnassa ovat tosirikkaat, hullut ja köyhät.

Muut todistaa kilpaa jotain itselleen tai muille.

Ap: "Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta."

Vastaus: Elämää eletään ajassa ja paikassa. Meidän moderni yhteiskunta on rakentunut työn teon kautta ja työn teolle haluttiin sitä tai ei. Itselleni on tärkeää, että työ on mielekästä ja että siitä maksetaan sen verran, että pärjään ja saan tehtyä asioita. Työn kautta tapaa myös tosi mielenkiintoisia ihmisiä ja saa hauskoja kokemuksia. Sosiaalinen aspekti on ehdottomasti yli puolet työn mielekkyydestä. Työn kautta tulee myös arvostusta, kun se vaan on fakta että ihmisten sosiaalinen asema määrittyy työn mukaan. Sen takia nuorena opiskellaan, jotta aikuisena voi saada elantonsa työstä josta tykkää. 

Oli työnteko miten rankkaa tahansa, uskon että rankempaa on jäädä siitä osattomaksi. Ainakin tutkimusten mukaan työelämän ulkopuolella olevilla on suurempi todennäköisyys mielenterveysongelmiin, parisuhdeongelmiin (vaikeus löytää kumppania), terveysongelmiin ja aitoon köyhyyteen. Se on oikeasti aika rankka tie ja varmasti muuttuu sitä kuoppaisemmaksi mitä enemmän ikää tulee. 

No, onhan tämä kaikki touhuilu aika turhaa. Vähempikin riittäisi.

Jokaisella ihmisellä on perustarpeet: saada syödäkseen ja painaa päänsä yöksi lämpimään ja turvalliseen paikkaan. Nämä perustarpeet pitää joko hankkia itse itselleen, tai saada ne joltain muulta. Meidän yhteiskunnassamme ne tarjotaan myös syrjäytyneille. Jotta se on mahdollista, enemmistö väestöstä pitää olla työelämässä tuottamassa tuota jakovaraa.

Monessa maassa näin ei ole. Jos olet 78 -vuotias indonesialainen, sinulla pitää olla joko lapsia tai lähisukulaisia jotka mahollistavat lokoisat eläkepäiväsi -tai omia säästöjä sitä varten. Jos niitä ei ole, sinun pitää myydä torilla riisitorttuja kuolemaasi asti, että saat itse syödäksesi.

On  totta, että tämä oravanpyörämme on tavallaan älytöntä. Se on kuitenkin tekninen systeemi, joka meille on muodostunut ihmisten perustarpeiden -omien ja syrjäytyneiden- tyydyttämiseen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne

Itsestään ruoka ei pöytään hypi.

Tuskin ap noin tarkoitti vaan että elämänsä ja toimeentulon voi tehdä muutoinkin kuin oravanpyörässä.

Itse ainakin arvostan maajusseja jotka ovat joutuneet ahtaalle neljän viimeisen hallituksen vuoksi kun näköjään se on tosi tyhmää olla omavarainen.

Ja nyt kun polttoaineen hinta on noussut niin millä pirskatilla tämän maan kansalaiset ruokitaan kun kohta kaikki ruoka tuodaan jostain etelä Euroopasta kun ei täällä voi pitää maatilaa. En ymmärrä.

Miten elämän ja toimeentulon voi tehdä muuten kuin oravanpyörässä?

Meitä on melkein 10 miljardia. Tuota väestöä ei voi ylläpitää näpertelemällä jotain pientä ja rento.

Aika valaisevaa, että vastausten mielestä tällaisen oravanpyörän toinen puoli on ihmiset jotka "eivät pane rikkaa ristiin yhteiskunnan eteen" tai makaavat kaiket päivät kotona pelaamassa pelejä.

Ei vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ollut tällaista. Toki silloinkin oli jo suorituskeskeisiä ihmisiä olemassa. Muistan etenkin yhden lääkäriperheen, jonka elämä oli aloituksessa kuvatun kaltaista jo 90-luvun alussa.

Mutta naapurustomme ja tuttavaperheemme olivat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, ja jotenkin elämälle riitti aikaa arkenakin. En tiedä miksi se tasapaino onnistui paremmin silloin? Mikä on oikeasti muuttunut?

Lapsiakaan ei kuskattu jatkuvasti harrastuksiin, ja hassua kyllä lapsuudenystävistäni niillä, jotka myöhemmin "menestyivät" parhaiten elämässään, ei ollut mitään tavoitteellisia, ohjattuja harrastuksia. Me leikimme ja käytimme mielikuvitusta. Kiipesimme puihin lukemaan yhdessä kirjoja. Kokeilimme kaikenlaisia juttuja, joskus ommeltiin vaatteita ja joskus rakennettiin majaa. Yksi alallaan menestynyt selkeästi innostui alastaan lapsuuden leikkien innoittamana - hänen alansa oli tuolloin yksi suosikkileikeistämme.

Vierailija kirjoitti:

Köyhänä on se hyvä ettei tarvitse välittää imagosta. Voi korjata vaikka autooan kadulla keskustassa.

Keskiluokka ei voi sitä tehdä, täytyy säilyttää menestyvä imago kaikessa. Ei voi tehdä mitään mikä saa ihmiset epäilemään että ei ole rahaa.

Mistä näin kategorinen mielikuva? Itse kuulun keskiluokkaan tulojen ja koulutuksen puolesta, mutta en koe teeskenteleväni mitään, en koe siihen tarvetta. Suurin osa keskiluokkaisista on ihan tavallisia ihmisiä. Tottakai joukossa on pätijöitä, mutta niin on köyhissäkin. Monet köyhät kuvittelevat olevansa henkeviä ja immuuneja materialismille, mutta veikkaan että jos nämä saisi satatonnia käteen niin menisivät aivan takki auki ja maailman omistajina ostellen ja matkustellen :D

Minä olen sellainen melko nuori ihminen minkä elämää varmaan moni haluaisi arvostella. Olin kiusattu lukioon asti ja näin tavallaan opin elämään erossa muista ja arvostamaan yksinkertaista elämää. Muutin maaseudulle asumaan ja elän täällä rauhallisessa ympäristössä. Monelle tämä elämä olisi tylsää ja ikävää. Itselle riittää tämä ja en juuri käy missään. Ihmisten seurassa en enää pahemmin viihdy. En myöskään pidä kiireestä ja voin huonosti jos pitää stressata paljon kaikesta. Näin minusta ei varmaan koskaan ole siihen mihin jostakin muusta. En pysty tekemään töitä tai kestä elämää sillä tavalla mitä moni muu. Välillä häpeän sitä itsekin.

Monet viestit täällä ja ihmisten yleinen asenne saavat minut kokemaan, että olen epäonnistut ja vääränlainen. Silti kaiken keskellä ymmärrän sen, ettei kenenkään arvoa ihmisenä saisi määrittää hänen taustansa. Jokainen lähtee täältä kuitenkin joskus. Niin kuninkaat kuin kerjäläiset. Mitään et mukaasi saa. Samalla onko oikein jos minä veisin jonkun työpaikan sellaisen ihmisen edestä joka pärjäisi töissä hyvin. Tai miten huonolla työkokemuksella yms pääsee edes töihin. Edessäni on monta parempaa ehdokasta. Kaikki eivät myöskään asu paikoissa missä on työpaikkoja. Muutto voi olla apu, mutta vuokrat kalliita yms.

Koen silti itsekin monesti kaiken niin etten elä elämää mitä monen mielestä pitäisi. Kun töissä käynti tai opiskelu ovat "parhaita" asioita täyttää arkensa ja joutilaana olo on jopa outoa. Väitän silti, että moni käy töissä vaan rahan vuoksi. Varsinkin "huonoissa" töissä. Myönnän silti sen, että onhan se ikävää jos muut elättävät toisia. Kaikkia ei vaan töihin saada koskaan. Ei, vaikka joku ihminen kuinka itsekin sinne tahtoisi. Se taas ei ole yksin työttömän syy. Ehkä minäkin liityn työllisten joukkoon myöhemmin. Saisin nyt edes ammatin nyt seuraavaksi. Ja jos joku pelkää, että kulutan rahojanne niin olen jättänyt paljon tukia hakematta. Näin moni oikeasti jättää niitäkin käyttämättä. Huolimatta siitä kuinka pieniä ne yksin asuvalle ovat.

Minäkin tekisin töitä vuoden ajan jos paksuja rahanippuja lentelisi ikkunoista ja ovista vuoden tupaan : )

No olen samaa mieltä ja syrjäytyneenä myös näkee hyvin (tai ainakin minä näen) sen miten helkkarin helpostiohjailtavia nk. kunnon ihmiset ovat. Muutenkin täällä on jengiltä hukkunut täysin inhimillisyys ja muiden huomioiminen, ei ole enää kun se oma itsensä ja se toisen käden päässä oleva älyluuri. Kaupassa käydessä esim vielä 15 vuotta sitten ei ollut samanlaista sekoilua, käytävien edessä olevia lihavien tätien muureja, jotka eivät edes yritä väistää jos koittaa läpi päästä tai haluaa hyllystä jotakin, lapset saa tehdä ihan mitä haluaa ja sit jos on puoliksi syöty patukka tarttunut mukaan, niin kassalla voi sanoa: tää ei kait haittaa :D", siis helvete mä vihaan tätä aikaa ja meidän ihmiskunta on ikävä kyllä täysin tuhoontuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhänä on se hyvä ettei tarvitse välittää imagosta. Voi korjata vaikka autooan kadulla keskustassa.

Keskiluokka ei voi sitä tehdä, täytyy säilyttää menestyvä imago kaikessa. Ei voi tehdä mitään mikä saa ihmiset epäilemään että ei ole rahaa.

Mistä näin kategorinen mielikuva? Itse kuulun keskiluokkaan tulojen ja koulutuksen puolesta, mutta en koe teeskenteleväni mitään, en koe siihen tarvetta. Suurin osa keskiluokkaisista on ihan tavallisia ihmisiä. Tottakai joukossa on pätijöitä, mutta niin on köyhissäkin. Monet köyhät kuvittelevat olevansa henkeviä ja immuuneja materialismille, mutta veikkaan että jos nämä saisi satatonnia käteen niin menisivät aivan takki auki ja maailman omistajina ostellen ja matkustellen :D

Tämä näkyy palstalla selvästi. Kaikenlaiset yksityisajattelijat halveksuvat ns. massoja eli itseään koulutetumpia ihmisiä, joilla  on työn takia parempi elintaso kuin lokeilla. Samat omaa omaperäistä briljanssiaan puhkuvat tahot eivät yleensä pysty kirjoittamaan kolmea lausetta ilman vähintään kolmea kielioppivirhettä. He pitävät itseään sivistyneinä oikeasti olematta sitä. Ylikompensaatiota. Klassista kettu ja pihlajanmarjat-meininki. No, siinähän larppaavat sitten. Onneksi en joudu tapaamaan tuota porukkaa IRL. 

Vierailija kirjoitti:

Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.

Juu, tottakai. Minäkin olen ollut työelämän ulkopuolella niin tiedän kyllä, että sieltä haluaa äkkiä pois, on hyvin ahdistavaa elää ilman kunnon palkkaa ja esim. työyhteisöä.

Mutta ihmisillä ei nyt oikeasti tämä aloittajan pointti mene ymmärrykseen. On erittäin tervettä kyseenalaistaa kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Esimerkiksi itse olen laskenut, että kuuden aamuina minun pitäisi olla klo 22 unessa, jotta saisin sen 8h unta. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että pitäisi olla viimeistään klo 21.30 sängyssä rauhoittumassa ja lukemassa kirjaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että pitkähiuksisena minun pitää valmistautua suihkuun kasin jälkeen, jotta ehdin kaikki pesut, hoitoaineet ym. huuhteleman ja syömään vielä iltapalankin ennen tuota klo 21.30 aikaa. Kasilta iltapesuille, ok selvä juttu. Mutta miten tämä yhtälö menee, että tulen töistä klo 17 ja jos kaupan kautta niin klo 18? Tarkoittaa sitä, että klo 18-20 pitää ehtiä laittamaan ruoka, syömään, tiskaamaan, tekemään kotiaskareita ja harrastamaan tai näkemään ystäviä, tekemään töihin eväät, laittamaan kahvit latinkiin aamua varten, vaatteet valmiiksi aamuun jne. Ja jokunen perhe kuskaa ja ruokkii lapsetkin vielä.

Show must go on, juu, sen ymmärrän, mutta voisiko tälle stressikiireelle olla jokin vaihtoehtoinen järjestelmä? Ja mikä se olisi, 4-päiväinen työviikko?

Vierailija kirjoitti:

Oli työnteko miten rankkaa tahansa, uskon että rankempaa on jäädä siitä osattomaksi. Ainakin tutkimusten mukaan työelämän ulkopuolella olevilla on suurempi todennäköisyys mielenterveysongelmiin, parisuhdeongelmiin (vaikeus löytää kumppania), terveysongelmiin ja aitoon köyhyyteen. Se on oikeasti aika rankka tie ja varmasti muuttuu sitä kuoppaisemmaksi mitä enemmän ikää tulee. 

2400 bruttopalkalla kun tekee 30 vuotta töitä niin saa eläkettä 1500 brutto-verot.

Kun taas muut saa 922 netto + eläkeläisen asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.

Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.

Työttömiä on 90000 aktivoituna ja sairaalan työkokeilussa työtön saa tunnukset Lifecareen eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.

Työttömiä on lähes kaikki työpaikat täynnä työkokeiluissa ja palkkatuella, moni vakituinen luulee heitä opiskelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne

Itsestään ruoka ei pöytään hypi.

Tuskin ap noin tarkoitti vaan että elämänsä ja toimeentulon voi tehdä muutoinkin kuin oravanpyörässä.

Itse ainakin arvostan maajusseja jotka ovat joutuneet ahtaalle neljän viimeisen hallituksen vuoksi kun näköjään se on tosi tyhmää olla omavarainen.

Ja nyt kun polttoaineen hinta on noussut niin millä pirskatilla tämän maan kansalaiset ruokitaan kun kohta kaikki ruoka tuodaan jostain etelä Euroopasta kun ei täällä voi pitää maatilaa. En ymmärrä.

Tuo maajussien ainainen ulina on mtk:n propagandaa. Ihme, että siihen vielä kaupungissakin joku uskoo. Saavat miljardituet ja silti sama marina vuosikymmenestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.

Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.

Työttömiä on 90000 aktivoituna ja sairaalan työkokeilussa työtön saa tunnukset Lifecareen eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.

Työttömiä on lähes kaikki työpaikat täynnä työkokeiluissa ja palkkatuella, moni vakituinen luulee heitä opiskelijaksi.

Työttömiä on sairaaloissa osastoilla työkokeilussa auttamassa osastonsihteeriä, lisäksi työttömiä on palkkatuella sairaalan infossa töissä ja hallinto-osastolla toimistotöissä sekä sairaalan arkistossa kuntouttavassa työtoiminnassa.