Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Olin töissä pari kuukautta viime vuonna ja olin paljon tyytyväisempi elämääni ja koin itseni vapaammaksi kuin työttömänä. Noin muuten olen ollut lähes koko aikuisikäni työttömänä. Perhettä, naista ja prismarallia ei ole, mutta miksi nekään niin paha asia olisivat?
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku ihme ajatus, että kaikki normaalit työtä tekevät ihmiset ovat maailmaa tuhoavia kapitalisteja, jotka vaan hamuaa rahaa ja materiaa. Aikuisvauvat voisivat katsella ympärilleen ja nähdä, että infra josta nauttivat joka päivä ilmaiseksi on jonkun työtä. Jos on erakko ja asuu omavaraisesti metsässä marjoja keräillen ja hoitaa sairautensa kuusenkerkillä ketään vaivaamatta, saa mun puolesta arvostella yhteiskunnan oravanpyöriä, mutta vapaamatkustajat olkoot hiljaa.
Nimenomaan näin, ensin infra, ylihyvinvointi uusavuttomuus, helppous sitten luonto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku ihme ajatus, että kaikki normaalit työtä tekevät ihmiset ovat maailmaa tuhoavia kapitalisteja, jotka vaan hamuaa rahaa ja materiaa. Aikuisvauvat voisivat katsella ympärilleen ja nähdä, että infra josta nauttivat joka päivä ilmaiseksi on jonkun työtä. Jos on erakko ja asuu omavaraisesti metsässä marjoja keräillen ja hoitaa sairautensa kuusenkerkillä ketään vaivaamatta, saa mun puolesta arvostella yhteiskunnan oravanpyöriä, mutta vapaamatkustajat olkoot hiljaa.
No eihän se ole "normaalien työtä tekevien ihmisten" vika, mutta tämä kehitys on valitettavaa ja he myös sen uhreja. Varallisuus keskittyy yhä harvempien käsiin ja samalla elinympäristöä tuhotaan. Joko täällä, tai halvempien tuotantokustannusten perässä kehitysmaissa. Kun ihmisten ostovoima on huono, on pakko ostaa sitä halpatuotantoa, jota tuodaan tänne kehitysmaista ja Aasiasta ja pyörä pyörii pyörimistään.
Mm. halpamuotifirma Fashion Novan omistaja osti itselleen maailman kalleimpana markkinoidun talon, jonka alkuperäinen myyntihinta oli 250 miljoonaa. Siitä voi laskeskella, millaisia voittoja niillä halparievuilla on nälkäpalkalla raataneiden työntekijöiden selästä revitty.
Ja tämäkö on sinun tekosyysi heittäytyä muiden elätettäväksi?
Mitä isot edellä sitä pienet perässä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
Mitähän ihmeen mielihyvä auto voi tuoda, oli sitten halpa tai kallis? Ymmärrän että maalla on pakko olla auto, mutta että mielihyvää siitä?
Auto tuo liikkuvuuden vapautta. Ainakin minä nautin siitä, että voi ajaa minnen mieli tekee vaikka hetken mielijohteesta. Tekisipä mieli käväistä Hangossa - no mennään, tai Porvoossa- miksei? Ilman jatkuvaa julkisissa kulkuvälineissä, bussien ja junien aikatauluissa ja reiteissä kiinniolemista.
No ei ole autoa-joten roadtrippien luksus rajoittuu polkupyörällä kuljettaviin matkoihin.
Sinulla on vapaus ajaa autolla muiden tekemiä teitä pitkin liikennesääntöjen mukaan. Kävelijä on paljon vapaampi, hän voi mennä vaikkapa niityn poikki. Mitä enemmän hommaa kaikenlaista yhteiskuntaromua, sitä enemmän on kahlittu yhteiskunnan sääntöihin.
Vierailija kirjoitti:
No kuvittelehan sitten jotain eläimen elämää. Nukkumaan, sitten herätään ja pitää lähteä metsästämään vähän safkaa. Siinä saattaakin sitten mennä suurin osa päivästä ja lopuksi taas nukkumaan, sama alusta. Melkoinen oravanpyörä!
Tuohan on unelmaelämää. Saa päättää kaikesta itse ja lopputulos on sama kuin palkkaorjilla: sai riittävästi ruokaa pysyäkseen hengissä. Eikä töitä tarvinnut tehdä yhtä kauan. Afrikan heimoihmisillä työpäivä on 3-4 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin AP:n tavoin suurimman osan elämästäni, kunnes huomasin, että minulla on aivan liian monta ajanjaksoa, jotka ovat yhtä toisiinsa limittäytynyttä sumua, koska minulla ei ollut varaa mihinkään, eikä minulle koskaan tapahtunut mitään. Toisekseen, jouten olo korruptoi pahemmin, mitä turhalta tuntuva työ/koulutus/arki. Lopulta suoristin kuiten selkäni ja nautin suurenmoisesti omasta oravanpyörästni.
Elämän tarkoituksena on painaa niin kauan kuin rahkeita riittää ja jättää jälkipolville paremmat oltavat ihmiskunnan mittakaavassa. Ei pidä aliarvoida oman työpanokset merkitsevyyttä. Se miellyttää ja inspiroi yllättävästi juuri oikeita ihmisiä. Olit kuka olit, teit mitä teit.
Elämän tarkoitus ei todellakan ole työnteko - se on vain nykyihmisen harhaa, johon meidät on jo lapsesta asti aivopesty ylempien tahojen toimesta. Nämä samat tahot hyötyvät meidän työpanoksestamme, joten on loogista, että he aivopesevät meidät työmuurahaisiksi. Miettikää jotain alkuihmistä: eivät he koko aikaa työskennelleet, he metsästivät ja keräilivät ruokansa, rakensivat asumuksensa ja työkalunsa ja lepäsivät lopun aikaa.
Juu mutta duunasivat jotain kuitenkin ja toimivat yhteisöllisesti. Mitenköhän alkuihmisten heimossa oltais suhtauduttu tyyppiin joka vetää lonkkaa puun alla huudellen, että "metsästäkää te muut mulle ruokaa, mä en tee mitään".
No se oltais tapettu. :D
Sitä tyyppiä ei olisi työnnetty syrjään yhteiskunnastaan alun perinkään. Tänä päivänä tuo on arkipäivää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin nuorempana unelmoin lottovoitosta tai muusta tavasta päästä vapaaherraksi. Sitten viisastuin ja tajusin, ettei työssä sinänsä ole vikaa, vaan omassa suhtautumisessani siihen. Jos hokee vihaavansa työtä, niin ei kai se kovin kivaa voi olla. Parempi hyväksyä se, että työ on osa elämää hyvine ja huonoine puolineen. Kyllä työstä saa myös paljon mielekästä sisältöä elämään, jos sen sallii itselleen. Jatkuva lorvailu kävisi sekin raskaaksi.
Elämään saa mielekästä sisältöä RAHALLA ja jos työstä ei saa tarpeeksi rahaa, niin se on pelkkää ajanhaaskausta
Huomaatko ongelman ajattelussasi? Nostat rahan kaiken muun yläpuolelle, mikä ei ole järkevää eikä tarpeellista. Elämään voi olla tyytyväinen niin monella tavalla, ja kaikki on vain omasta suhtautumisesta kiinni.
Väärin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.
Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku ihme ajatus, että kaikki normaalit työtä tekevät ihmiset ovat maailmaa tuhoavia kapitalisteja, jotka vaan hamuaa rahaa ja materiaa. Aikuisvauvat voisivat katsella ympärilleen ja nähdä, että infra josta nauttivat joka päivä ilmaiseksi on jonkun työtä. Jos on erakko ja asuu omavaraisesti metsässä marjoja keräillen ja hoitaa sairautensa kuusenkerkillä ketään vaivaamatta, saa mun puolesta arvostella yhteiskunnan oravanpyöriä, mutta vapaamatkustajat olkoot hiljaa.
No eihän se ole "normaalien työtä tekevien ihmisten" vika, mutta tämä kehitys on valitettavaa ja he myös sen uhreja. Varallisuus keskittyy yhä harvempien käsiin ja samalla elinympäristöä tuhotaan. Joko täällä, tai halvempien tuotantokustannusten perässä kehitysmaissa. Kun ihmisten ostovoima on huono, on pakko ostaa sitä halpatuotantoa, jota tuodaan tänne kehitysmaista ja Aasiasta ja pyörä pyörii pyörimistään.
Mm. halpamuotifirma Fashion Novan omistaja osti itselleen maailman kalleimpana markkinoidun talon, jonka alkuperäinen myyntihinta oli 250 miljoonaa. Siitä voi laskeskella, millaisia voittoja niillä halparievuilla on nälkäpalkalla raataneiden työntekijöiden selästä revitty.
Ja tämäkö on sinun tekosyysi heittäytyä muiden elätettäväksi?
Mitä isot edellä sitä pienet perässä :D
Hyvin kiteytetty lapsen taso ajattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin AP:n tavoin suurimman osan elämästäni, kunnes huomasin, että minulla on aivan liian monta ajanjaksoa, jotka ovat yhtä toisiinsa limittäytynyttä sumua, koska minulla ei ollut varaa mihinkään, eikä minulle koskaan tapahtunut mitään. Toisekseen, jouten olo korruptoi pahemmin, mitä turhalta tuntuva työ/koulutus/arki. Lopulta suoristin kuiten selkäni ja nautin suurenmoisesti omasta oravanpyörästni.
Elämän tarkoituksena on painaa niin kauan kuin rahkeita riittää ja jättää jälkipolville paremmat oltavat ihmiskunnan mittakaavassa. Ei pidä aliarvoida oman työpanokset merkitsevyyttä. Se miellyttää ja inspiroi yllättävästi juuri oikeita ihmisiä. Olit kuka olit, teit mitä teit.
Elämän tarkoitus ei todellakan ole työnteko - se on vain nykyihmisen harhaa, johon meidät on jo lapsesta asti aivopesty ylempien tahojen toimesta. Nämä samat tahot hyötyvät meidän työpanoksestamme, joten on loogista, että he aivopesevät meidät työmuurahaisiksi. Miettikää jotain alkuihmistä: eivät he koko aikaa työskennelleet, he metsästivät ja keräilivät ruokansa, rakensivat asumuksensa ja työkalunsa ja lepäsivät lopun aikaa.
Nyt on kyllä ajatus hukassa. "Alkuihmiset" eivät muuta voineet tehdäkään kuin työtä, olisivat kuolleet nälkään per heti.
Ja jos on noin paha angsti palkkatyöstä niin ryhdy yrittäjäksi. Silloin et ole kenenkään työmuurahainen.
Voit toki myös ryhtyä "alkuihmiseksi" ja kokeilla miten vähän työtä se vaatii :)
Paljonkohan sulla on ikää? 16 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen entinen masentunut ja syrjäytynyt ja nyt elän ns. normaalia elämää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, enkä todellakaan halua enää takaisin syrjäytyneeksi.
Itselläni rutiinit (joita monet kutsuvat oravanpyöräksi) tuovat elämään selkeyttä ja järjestystä, joiden avulla on helpompaa jäsentää tekemistä ja saada jotakin aikaiseksi. Syrjäytyneenä ajelehtiessa ei ollut muuta kuin omat ahdistavat ajatukset, eikä mikään yksinkertainenkaan toiminta, kuten säännöllinen siivoaminen, onnistunut. Siellä sitten vain hengailin omien roskieni kanssa pikkuasunnossani, katselin tv-sarjoja ja youtubea ja söin kaikkea epäterveellistä.
Ei normaali elämä todellakaan ole mitään suorituselämää, vaan ihmislajille tyypillistä aktiivista elämää. Nautin, kun saan itse hankkia elantoni, kasvattaa lapseni paremmin kuin millaisen kasvastuksen itse aikoinaan sain ja vapaa-ajalla urheilla ja tehdä palauttavaa puuhastelua omien mielenkiinnon kohteiden parissa. Toki lepoakin on, mutta jatkuva joutenolo ei kyllä kenellekään tee hyvää.
Osa ihmisistä on luontaisesti johtavia ja osa seuraavia. Johtavat keksivät tekemistä itsenäisesti ja yleensä kaipaavat enemmän vapautta. Heitä löytyykin paljon esimerkiksi yrittäjistä ja taidealoilta. Auktoriteettien seuraaminen voi olla haastavaa. Johtavia alkaa masentaa, jos elämä on tiukkaan raamitettua ja joku muu taho yrittää "kontrolloida" heitä.
Seuraavat tarvitsevat jonkun, joka antaa heille selkeät puitteet elämään ja kertoo, mitä tehdään ja milloin. He ovat erinomaisia suorittavan työn tekijöitä ja viihtyvät mieluiten elämässä, joka on rytmitetty säännölliseksi ulkopuolelta tulevan tahon toimesta (työnantaja, puoliso, lapset, koulu, esimies, ymv.). Seuraavat eivät välttämättä tiedä mitä tehdä ja miten, jos tämä raamitus puuttuu, tai heille on erittäin kuormittavaa ja epämukavaa yrittää johtaa itseään ja asettaa näitä raameja itselleen.
Noin niinku hyvin karkeasti veitsellä leikaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tekisi mieli kuulla, että millä työn ulkopuolella keikkujat kustantavat elämänsä?
Tuilla ja Onlyfansilla tai vastaavilla pimeästi. Ei käy kateeksi. Aika ankealta toi syrjäytymiselämä näyttää. Itse tykkään olla koulutetun ja työssäkäyvän keskiluokan jäsen, joka viettää vapaa-aikaansa muiden samanlaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
Mitähän ihmeen mielihyvä auto voi tuoda, oli sitten halpa tai kallis? Ymmärrän että maalla on pakko olla auto, mutta että mielihyvää siitä?
Auto tuo liikkuvuuden vapautta. Ainakin minä nautin siitä, että voi ajaa minnen mieli tekee vaikka hetken mielijohteesta. Tekisipä mieli käväistä Hangossa - no mennään, tai Porvoossa- miksei? Ilman jatkuvaa julkisissa kulkuvälineissä, bussien ja junien aikatauluissa ja reiteissä kiinniolemista.
No ei ole autoa-joten roadtrippien luksus rajoittuu polkupyörällä kuljettaviin matkoihin.
Sinulla on vapaus ajaa autolla muiden tekemiä teitä pitkin liikennesääntöjen mukaan. Kävelijä on paljon vapaampi, hän voi mennä vaikkapa niityn poikki. Mitä enemmän hommaa kaikenlaista yhteiskuntaromua, sitä enemmän on kahlittu yhteiskunnan sääntöihin.
Autoilija voi koska tahansa kulkea myös jalan, tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä on asua ahtaasti jossain slummissa mielenterveys-, päihde- ja islamongelmaisten kanssa. Niin kuin syrjäytyneet tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputtoman kasvun vaade ja kvartaalitalous.
Vaurautta maailmassa on, mutta se kasaantuu enemmän ja enemmän pienelle porukalle.Afrikassa on ollut nälänhätä ainakin viimeiset 48 vuotta. Ongelma olisi taatusti ratkaistu, jos siihen olisi haluja.
Taloutta vain hyödyttää pitää Afrikka köyhänä.
Ahneus on jo absurdia.Sellaista se kapitalismi on, moraalitonta hyväksikäyttöä
Kasvun vaade tulee siitä, että julkiselle sektorille mätkitään koko ajan lisää tehtäviä. Jotka kustannetaan verovaroista. Mitä isompi loisluokka, sitä enemmän tarvitaan talouskasvua.
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.
Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.
Tämä on todella totta ja saman olen huomannut. Elämäntapatyöttömät eivät ole kasvaneet aikuisiksi, ajattelu on jämähtänyttä ja mustavalkoista, jotenkin naiivia. Ei nähdä yhteiskuntaa monisyisenä kompleksina, vaan hirveän yksinkertaisesti ratkaistavana. Esim. kapitalismi saatetaan kokea yksinomaan pahana ja tuomittavana, mutta samaan aikaan ei koeta mitään ongelmaa siinä, että korjataan sen hedelmiä. Monet ovat hirveän tarkkoja siitä, että saavat kaikki kelatuet, joihin ovat oikeutettuja ja että palvelu pelaa. Osataan vaatia, mutta vastuuta ei oteta. Lapsenomaista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien työ ei ole pakkopullaa tai oravanpyörässä juoksemista. Osa töistä on kivoja, inspiroivia. Jopa niin kivoja, että jaksaa nousta klo 6 aamulla ja lähteä räntäsateeseen.
Mikä sitten on kenellekin kivaa ja inspiroivaa? Ihmiset ovat erilaisia, ja pitävät eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen entinen masentunut ja syrjäytynyt ja nyt elän ns. normaalia elämää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, enkä todellakaan halua enää takaisin syrjäytyneeksi.
Itselläni rutiinit (joita monet kutsuvat oravanpyöräksi) tuovat elämään selkeyttä ja järjestystä, joiden avulla on helpompaa jäsentää tekemistä ja saada jotakin aikaiseksi. Syrjäytyneenä ajelehtiessa ei ollut muuta kuin omat ahdistavat ajatukset, eikä mikään yksinkertainenkaan toiminta, kuten säännöllinen siivoaminen, onnistunut. Siellä sitten vain hengailin omien roskieni kanssa pikkuasunnossani, katselin tv-sarjoja ja youtubea ja söin kaikkea epäterveellistä.
Ei normaali elämä todellakaan ole mitään suorituselämää, vaan ihmislajille tyypillistä aktiivista elämää. Nautin, kun saan itse hankkia elantoni, kasvattaa lapseni paremmin kuin millaisen kasvastuksen itse aikoinaan sain ja vapaa-ajalla urheilla ja tehdä palauttavaa puuhastelua omien mielenkiinnon kohteiden parissa. Toki lepoakin on, mutta jatkuva joutenolo ei kyllä kenellekään tee hyvää.
Osa ihmisistä on luontaisesti johtavia ja osa seuraavia. Johtavat keksivät tekemistä itsenäisesti ja yleensä kaipaavat enemmän vapautta. Heitä löytyykin paljon esimerkiksi yrittäjistä ja taidealoilta. Auktoriteettien seuraaminen voi olla haastavaa. Johtavia alkaa masentaa, jos elämä on tiukkaan raamitettua ja joku muu taho yrittää "kontrolloida" heitä.
Seuraavat tarvitsevat jonkun, joka antaa heille selkeät puitteet elämään ja kertoo, mitä tehdään ja milloin. He ovat erinomaisia suorittavan työn tekijöitä ja viihtyvät mieluiten elämässä, joka on rytmitetty säännölliseksi ulkopuolelta tulevan tahon toimesta (työnantaja, puoliso, lapset, koulu, esimies, ymv.). Seuraavat eivät välttämättä tiedä mitä tehdä ja miten, jos tämä raamitus puuttuu, tai heille on erittäin kuormittavaa ja epämukavaa yrittää johtaa itseään ja asettaa näitä raameja itselleen.
Noin niinku hyvin karkeasti veitsellä leikaten.
Hohhoijaa. Suurin osa ihmisistä on värikäs sekoitus näitä molempia. Jokaisella on tarve seurata joitakin tiettyjä "raameja" ja samalla kaipuu vapauteen. Ihminen kun ei ole mikään mustavalkoinen ameeba.
Jos kuitenkin tarkastellaan ihmistä biologisena olentona ja laumaeläimenä:
Täydellinen johtaja on yksilö joka on päämäärätietoinen, älykäs ja ennen kaikkea kykenevä uhraamaan oman hyvinvointinsa ja mukavuutensa yhteisönsä eteen. Johtaja on tietää, että hänen auktoriteettinsa ja egonsa ei kärsi, vaikka ei pystyisikään aina toimimaan täysin omien halujensa mukaan. Johtaja osaa kuunnella myös muita, ja kaikki johtajan valinnat tähtäävät yhteisen hyvän toteuttamiseen. Hyvä johtaja tarttuu myös itse töihin ja on erinomainen suorittaja.
Seuraajat ovat niitä jotka elävät mukavaa elämää ilman johtajuuden tuomia paineita. Seuraajat voivat halutessaan olla myös itsekkäitä sillä seuraajilla on enemmän vapauksia kuin johtajalla.
Laumasta hylätyt taas ovat niitä jotka kitisevät siitä mitä johtaja ja lauma tekee. Hylkiöitä harmittaa kun eivät pääse toteuttamaan itseään kun auktoriteetit rajoittavat heidän elämäänsä. Siksi he mieluummin vetäytyvät kauas laumasta omaan luolaansa marisemaan ja kehittelevät voimafantasioita omasta erinomaisuudesta paikatakseen kolhiintunutta egoaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne
Itsestään ruoka ei pöytään hypi.
Tuskin ap noin tarkoitti vaan että elämänsä ja toimeentulon voi tehdä muutoinkin kuin oravanpyörässä.
Itse ainakin arvostan maajusseja jotka ovat joutuneet ahtaalle neljän viimeisen hallituksen vuoksi kun näköjään se on tosi tyhmää olla omavarainen.
Ja nyt kun polttoaineen hinta on noussut niin millä pirskatilla tämän maan kansalaiset ruokitaan kun kohta kaikki ruoka tuodaan jostain etelä Euroopasta kun ei täällä voi pitää maatilaa. En ymmärrä.
Afrikkaan on "lähetetty" kehitysapuna yms murto-osa siitä varallisuudesta, jonka entiset siirtomaavallat (ja omalla pienellä panostuksellaan myös Suomi, muiden länsimaiden ohessa) sieltä jatkuvasti laivaavat pois. Valitettavasti "rikkaat" maat eivät hyödy siitä, että Afrikasta kansoineen tulisi saman arvoisia meidän muiden kanssa.