Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien mielestä pitäisi "keskustella" mitä he tekevät omakotitalolleen ja omaisuudelleen kun tulevat vanhaksi eivätkä kykene sitä enää hoitamaan
20.05.2023 |
Mutta toisaalta ihanhan se on meidän oma asia, ei me ainakaan sulle mitään anneta. Minkäs takia me sulle jotain annettaisiin? Eihän mekään olla mistään mitään saatu.
Nyt tämä sama "keskustelu" on käyty läpi jo monta kertaa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion elää vanhaksi. Mulla on yksi tavoite. Aion kertoa nuorille tarinoita vanhasta maailmasta. Musta tulee se tarinamummo.
Aio mitä vaan, mutta sun elinikäsi ei ole aikomisesta kiinni. Valitan.
Olet väärässä. Geenienni perusteella elän vanhaksi. Jopa Esiäidit eli yli 100v senaikaisilla sapuskoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos olisi jokin tunteettomuuspilleri, niin voisi noita keskusteluja käydä.
Vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään iäkkäämpinä ja haluavat jälkikasvultaan vakuutuksia huolenpidosta. Sitten kun sen aika on, todennäköisesti toivookin hoivan heille järjestyvän.
Mutta tuo omaisuudella kiristäminen ja vallankäyttö tekee kaikesta vaikeaa. Onnellisissa perheissä on tietysti selvää, että kaikki auttelevat toisiaan ja esimerkiksi kuusikymppiset saavat remppa- ja pihanhoitoapua. Mutta jos on katkeruuksia ja kaunoja, voi olla vaikea auttaa.
Ehkä kannattaisi pyrkiä johonkin perheterapiaan koko sakki, jos niitä varoja kerran on.
Mielestäni on itsekästä asua asunnossa, jossa on piha/remppahommia eikä itse pysty hoitamaan niitä tavalla tai toisella ja odottaa lasten huolehtivan näistä. Vastuulliset vanhemmat muuttavat pois omakotitalosta, jos ei ole resursseja huolehtia talosta.
Aikuisilla lapsilla kun on oma elämä, lapsia, työ, ehkä ruuhkavuodet jne oma elämä.
Pahimpia on ne jotka eivät jaksa huolehtia enää talosta ja pihasta, mutta haluaa silti asua siinä. Kiva sitten lasten periä sellainen talo mikä on päästetty huonoon kuntoon ja pihakin ihan villiintynyt. Rupea sellaista siinä sitten myymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion elää vanhaksi. Mulla on yksi tavoite. Aion kertoa nuorille tarinoita vanhasta maailmasta. Musta tulee se tarinamummo.
Aio mitä vaan, mutta sun elinikäsi ei ole aikomisesta kiinni. Valitan.
Olet väärässä. Geenienni perusteella elän vanhaksi. Jopa Esiäidit eli yli 100v senaikaisilla sapuskoilla.
Onnettomuuksia ja tapaturmia tapahtuu joka sekunti, eivätkä geenit kerro koko totuutta juuri sinun elämäsi pituudesta. Mutta hienoa että todennäköisyydet kuitenkin on terveen vanhuuden puolella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos olisi jokin tunteettomuuspilleri, niin voisi noita keskusteluja käydä.
Vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään iäkkäämpinä ja haluavat jälkikasvultaan vakuutuksia huolenpidosta. Sitten kun sen aika on, todennäköisesti toivookin hoivan heille järjestyvän.
Mutta tuo omaisuudella kiristäminen ja vallankäyttö tekee kaikesta vaikeaa. Onnellisissa perheissä on tietysti selvää, että kaikki auttelevat toisiaan ja esimerkiksi kuusikymppiset saavat remppa- ja pihanhoitoapua. Mutta jos on katkeruuksia ja kaunoja, voi olla vaikea auttaa.
Ehkä kannattaisi pyrkiä johonkin perheterapiaan koko sakki, jos niitä varoja kerran on.
Mielestäni on itsekästä asua asunnossa, jossa on piha/remppahommia eikä itse pysty hoitamaan niitä tavalla tai toisella ja odottaa lasten huolehtivan näistä. Vastuulliset vanhemmat muuttavat pois omakotitalosta, jos ei ole resursseja huolehtia talosta.
Aikuisilla lapsilla kun on oma elämä, lapsia, työ, ehkä ruuhkavuodet jne oma elämä.
Osaisin kuvitella sellaisen skenaarion, jossa kolmekymppinen tulee perheineen vanhemmilleen auttamaan pihahommissa. Isovanhemmat huolehtivat sillä aikaa lapsista. Porukalla on sovittu, että kymmenen vuoden päästä vanhat muuttavat kerrostaloon ja jälkikasvu siihen omakotitaloon. Voidaan myös suunnitella miten järjestelystä saadaan oikeudenmukainen myös muualla asuvan sisaruksen suhteen. Ja niin edelleen. Mutta tähän vaaditaan ne hyvät ja lämpimät suhteet ja aitoa keskustelua edellyttämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion elää vanhaksi. Mulla on yksi tavoite. Aion kertoa nuorille tarinoita vanhasta maailmasta. Musta tulee se tarinamummo.
Aio mitä vaan, mutta sun elinikäsi ei ole aikomisesta kiinni. Valitan.
Olet väärässä. Geenienni perusteella elän vanhaksi. Jopa Esiäidit eli yli 100v senaikaisilla sapuskoilla.
Onnettomuuksia ja tapaturmia tapahtuu joka sekunti, eivätkä geenit kerro koko totuutta juuri sinun elämäsi pituudesta. Mutta hienoa että todennäköisyydet kuitenkin on terveen vanhuuden puolella!
Olen ottanut osumaa ja olen ollut pahassa autokolarissa. Kuitenkin olen vielä hengissä ja aion pysyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos olisi jokin tunteettomuuspilleri, niin voisi noita keskusteluja käydä.
Vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään iäkkäämpinä ja haluavat jälkikasvultaan vakuutuksia huolenpidosta. Sitten kun sen aika on, todennäköisesti toivookin hoivan heille järjestyvän.
Mutta tuo omaisuudella kiristäminen ja vallankäyttö tekee kaikesta vaikeaa. Onnellisissa perheissä on tietysti selvää, että kaikki auttelevat toisiaan ja esimerkiksi kuusikymppiset saavat remppa- ja pihanhoitoapua. Mutta jos on katkeruuksia ja kaunoja, voi olla vaikea auttaa.
Ehkä kannattaisi pyrkiä johonkin perheterapiaan koko sakki, jos niitä varoja kerran on.
Mielestäni on itsekästä asua asunnossa, jossa on piha/remppahommia eikä itse pysty hoitamaan niitä tavalla tai toisella ja odottaa lasten huolehtivan näistä. Vastuulliset vanhemmat muuttavat pois omakotitalosta, jos ei ole resursseja huolehtia talosta.
Aikuisilla lapsilla kun on oma elämä, lapsia, työ, ehkä ruuhkavuodet jne oma elämä.
Osaisin kuvitella sellaisen skenaarion, jossa kolmekymppinen tulee perheineen vanhemmilleen auttamaan pihahommissa. Isovanhemmat huolehtivat sillä aikaa lapsista. Porukalla on sovittu, että kymmenen vuoden päästä vanhat muuttavat kerrostaloon ja jälkikasvu siihen omakotitaloon. Voidaan myös suunnitella miten järjestelystä saadaan oikeudenmukainen myös muualla asuvan sisaruksen suhteen. Ja niin edelleen. Mutta tähän vaaditaan ne hyvät ja lämpimät suhteet ja aitoa keskustelua edellyttämisen sijaan.
Kuulostaa ahdistavalta, ikäänkuin ei olla itsenäistytty ja eriydytty puolin ja toisin. Plus että aikamoista sitoutumista nuorelta perheeltä kiinnittyä 10 vuoden suunnitelmaan...ja vanhaan taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion elää vanhaksi. Mulla on yksi tavoite. Aion kertoa nuorille tarinoita vanhasta maailmasta. Musta tulee se tarinamummo.
Aio mitä vaan, mutta sun elinikäsi ei ole aikomisesta kiinni. Valitan.
Olet väärässä. Geenienni perusteella elän vanhaksi. Jopa Esiäidit eli yli 100v senaikaisilla sapuskoilla.
Onnettomuuksia ja tapaturmia tapahtuu joka sekunti, eivätkä geenit kerro koko totuutta juuri sinun elämäsi pituudesta. Mutta hienoa että todennäköisyydet kuitenkin on terveen vanhuuden puolella!
Olen ottanut osumaa ja olen ollut pahassa autokolarissa. Kuitenkin olen vielä hengissä ja aion pysyäkin.
Voin kertoa luitani pakattaneen ja on myös tikattu pariin kertaan.
Kipsit ja kastat on tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat siis miettii, ottaisinko omakotitalon sitten kun tulevat vanhoiksi. No siihen on aikaa vielä vuosikymmeniä, ovat syntyneet 1966 ja 1970
Täh? Eikö nää olleetkaan 70-vuotiaita. Jutut kuulosti siltä. Itse olen s-68 eikä tulis mieleenkään hehkuttaa jotain jälkeeni jäävää perintöä. Omatkin vanhemmat ovst vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä ne aikoo jättää jotain. Olisi järkevää kyllä nyt antaa irtorahoista, jos aikoo. Olen joskus miettinyt, että jos perin (todennäköisesti perinkin) kohtuullisen summan, niin olen varmaan itse jotain 60+ siinä vaiheessa. Mihin sitä sitten tarvitsee? Tiukimmilla ihminen on asuntovelkaisena lasten asuessa kotona.
Jotkut on tiukilla koko elämänsä matalapalkka-alalla. Itse pian 50, elän kädestä suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä keskustelemista tuossa on, jos heti ilmoitetaan että mitään perintöä ei ole tulossa. Itse hoitavat omaisuutensa miten parhaaksi katsovat. Ap ei liity asiaan mitenkään.
Tosi narsistisia viiskymppisiä, ja puhuvat niin kuin olisivat 90v.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä ne aikoo jättää jotain. Olisi järkevää kyllä nyt antaa irtorahoista, jos aikoo. Olen joskus miettinyt, että jos perin (todennäköisesti perinkin) kohtuullisen summan, niin olen varmaan itse jotain 60+ siinä vaiheessa. Mihin sitä sitten tarvitsee? Tiukimmilla ihminen on asuntovelkaisena lasten asuessa kotona.
Jotkut on tiukilla koko elämänsä matalapalkka-alalla. Itse pian 50, elän kädestä suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilla on 7 v ikäeroa ja kun äiti jöi 63 v eläkkeelle, laittoi talon myyntiin.
Kesti vuoden, ennen kuin ostaja löytyi ja sinä
Aikana äiti oli käynyt koko kodin läpi.
Toivan sängyn alakertaan ja myivät yläkerran huonekalut ja karsivat tarpeetonta.
Muutto lopulta piti tehdä kuukaudessa.
Äiti oli kerännyt banaanilaatikoita tyhjään huoneeseen ja veljeni vei aina, kun kävi heillä, sellaista, mitä haluttiin säilyttää, heille säilöön.
Talo myytiin pääsiäisenä ja vanhemmat muutti mökille.
Kerran kk kävivät, välittäjä esitteli n 10 asuntoa kerralla.
Syyskuussa uusi löytyi. Ja sitten tavaroiden haalimiset takaisin.
Etenkin, jos on kyse muuttotappiokunnasta, ei myyminen ole helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isovanhemmat kävi tuon keskustelun ja antoi koko omaisuutensa suvun ulkopuoliselle, joka sitten huolehti isovanhemmistani viimeset 5 vuotta. Rintaperillisille oli melkoinen kauhistus, kun iso omaisuus oli mennyt muille. Ja ei, en ollut ahne kakara, olin isovanhempien kuollessa alle 10v ikäinen.
Tuohan oli fiksua isovanhemmiltasi. Vai olisiko sun vanhemmat ja muut rintaperilliset halunneet huolehtia heistä viimeiset vuodet? Veikkaanpa että ei.
Ei aavistustakaan! Asuttiin tuolloin isän työn takia Saksassa 3 vuoden ajan ja isän sisko on edelleen katkera, kun vanhempien rahat meni muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä ne aikoo jättää jotain. Olisi järkevää kyllä nyt antaa irtorahoista, jos aikoo. Olen joskus miettinyt, että jos perin (todennäköisesti perinkin) kohtuullisen summan, niin olen varmaan itse jotain 60+ siinä vaiheessa. Mihin sitä sitten tarvitsee? Tiukimmilla ihminen on asuntovelkaisena lasten asuessa kotona.
Jotkut on tiukilla koko elämänsä matalapalkka-alalla. Itse pian 50, elän kädestä suuhun.
Ymmärrän. Olen joskus itsekin tehnyt kädestäsuuhun duunia opiskellessani. Työ on työtä ja sillä voi elää.
Olen siivonnut, tehnyt tiedonsiirtoa ja tiputtanut katoilta lunta.
Olen myös poiminut mansikoita, laittanut rönsyistä taimia ja tehnyt istushommat.
Nyt haen päällikkötason hommia.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä ne aikoo jättää jotain. Olisi järkevää kyllä nyt antaa irtorahoista, jos aikoo. Olen joskus miettinyt, että jos perin (todennäköisesti perinkin) kohtuullisen summan, niin olen varmaan itse jotain 60+ siinä vaiheessa. Mihin sitä sitten tarvitsee? Tiukimmilla ihminen on asuntovelkaisena lasten asuessa kotona.
Voi voi nuoren ihmisen puheita. Kyllä 60+ keksii rahalle käyttöä vaikka kuinka. Sinäkin tulet keksimään.
Siinähän voi olla parhaassa ( tai pahimmassa) tapauksessa 30-40 vuotta vielä elämää jäljellä.
Kun seuraa tätä nykymeininkiä , miten vanhuksia hoidetaan, saattaa ylimääräiselle rahalle olla paljonkin tarvetta tulevaisuudessa, kun pitää ostaa itse itselleen hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos olisi jokin tunteettomuuspilleri, niin voisi noita keskusteluja käydä.
Vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään iäkkäämpinä ja haluavat jälkikasvultaan vakuutuksia huolenpidosta. Sitten kun sen aika on, todennäköisesti toivookin hoivan heille järjestyvän.
Mutta tuo omaisuudella kiristäminen ja vallankäyttö tekee kaikesta vaikeaa. Onnellisissa perheissä on tietysti selvää, että kaikki auttelevat toisiaan ja esimerkiksi kuusikymppiset saavat remppa- ja pihanhoitoapua. Mutta jos on katkeruuksia ja kaunoja, voi olla vaikea auttaa.
Ehkä kannattaisi pyrkiä johonkin perheterapiaan koko sakki, jos niitä varoja kerran on.
Mielestäni on itsekästä asua asunnossa, jossa on piha/remppahommia eikä itse pysty hoitamaan niitä tavalla tai toisella ja odottaa lasten huolehtivan näistä. Vastuulliset vanhemmat muuttavat pois omakotitalosta, jos ei ole resursseja huolehtia talosta.
Aikuisilla lapsilla kun on oma elämä, lapsia, työ, ehkä ruuhkavuodet jne oma elämä.
Osaisin kuvitella sellaisen skenaarion, jossa kolmekymppinen tulee perheineen vanhemmilleen auttamaan pihahommissa. Isovanhemmat huolehtivat sillä aikaa lapsista. Porukalla on sovittu, että kymmenen vuoden päästä vanhat muuttavat kerrostaloon ja jälkikasvu siihen omakotitaloon. Voidaan myös suunnitella miten järjestelystä saadaan oikeudenmukainen myös muualla asuvan sisaruksen suhteen. Ja niin edelleen. Mutta tähän vaaditaan ne hyvät ja lämpimät suhteet ja aitoa keskustelua edellyttämisen sijaan.
Tässä versiossa useimmilla on pari ongelmaa:
- talo on Mörönperseenmutkan kuolevassa taajamassa
- talo on sen ikäinen, että kalliita remppoja tulossa
- lasten elämä on täysin toisaalla, useiden tuntien ajomatkan päässä
Vierailija kirjoitti:
Olen siivonnut, tehnyt tiedonsiirtoa ja tiputtanut katoilta lunta.
Olen myös poiminut mansikoita, laittanut rönsyistä taimia ja tehnyt istushommat.
Nyt haen päällikkötason hommia.
Unohdin jotain. Olen myös pessyt paloautolla parkkipaikkojen hiekat keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion elää vanhaksi. Mulla on yksi tavoite. Aion kertoa nuorille tarinoita vanhasta maailmasta. Musta tulee se tarinamummo.
Aio mitä vaan, mutta sun elinikäsi ei ole aikomisesta kiinni. Valitan.
Olet väärässä. Geenienni perusteella elän vanhaksi. Jopa Esiäidit eli yli 100v senaikaisilla sapuskoilla.
Onnettomuuksia ja tapaturmia tapahtuu joka sekunti, eivätkä geenit kerro koko totuutta juuri sinun elämäsi pituudesta. Mutta hienoa että todennäköisyydet kuitenkin on terveen vanhuuden puolella!
Olen ottanut osumaa ja olen ollut pahassa autokolarissa. Kuitenkin olen vielä hengissä ja aion pysyäkin.
Logiikka ja todennäköisyyslaskenta ei ole kyllä sun vahvinta aluetta.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni on itsekästä asua asunnossa, jossa on piha/remppahommia eikä itse pysty hoitamaan niitä tavalla tai toisella ja odottaa lasten huolehtivan näistä. Vastuulliset vanhemmat muuttavat pois omakotitalosta, jos ei ole resursseja huolehtia talosta.
Aikuisilla lapsilla kun on oma elämä, lapsia, työ, ehkä ruuhkavuodet jne oma elämä.