Mies sanoo että aikoo muuttaa pois sitten kun viimeinen lapsi on lähtenyt. Minä kuulemma määrään liikaa
Ei suostu keskustelemaan asiasta. Olen räväkkä ihminen ja joskus roiskuu yli laidan, mutta siitä sitten kyllä lepyn. 2 lasta tehty ja nyt mies ei kuulemma "jaksa" enää vaan sitten kun nyt 15-vuotias tyttö on muuttanut omilleen niin hänkin lähtee.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kertoa aikeistaan.
Saat aikaa järjestää ja suunnitella loppuelämääsi.
Esim talous, rahat, asunto..Ehkä lapsille ei paha sokki, jos asiaa voi sulatella.
Moni mies lähtisi. Pakkaisi tärkeimmät mukaansa ja moi.
Aika hirveä stressi nuorelle odottaa sitä päivää kun ero tulee ja kuunnella riitelyä.
No katso peiliin, sieltä se vika löytyy. Muutenkin mies varmasti heivaa sinut kun vaihdevuodet iskee ja mieheen viidenkympin villitys, yleensähän miehet silloin katselevat vähän nuoremman ja nätimmän naisen rinnalleen.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan räväköitä naisia. Se on vaan synonyymi vittumaiselle käytökselle. Ja tuo naisen määräilynhalu on miehille kauhistus. Ei ihme että ukkos ei jaksa sinua
Juuri näin.
Naisellinen = ylilihava laiskuri.
Räväkkä = v...mainen huutaja.
Tahtonainen = jyrää kaikki muut minäminäminä, alle jäävät jopa omat lapset
Semmoisia akkojahan nuo jätetyt yleensä ovat. Mutta itsessään eivät näe ikinäkoskaan mitään vikaa, vika on aina narsistisessa miehessä. Hohhoijaa.
Narsisteja ovat nimittäin kaikki, jotka eivät toimi kuten nainen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lasten takia pitäisi olla loppuun asti tai sinä. Tai voihan sen tytön potkia pihalle aikasemmin.
Joutuu maksamaan elarit.
Kuulostat myös vähän siltä, että on ollut aika villit vuodet.
Kaikinpuolin huono kumppani.
Mitäs oot tommonen Justiina kaulin kädessä. Ottaisit huomioon myös miehesi tunteet ja olemisen.
Räväkkä nainen on sama kuin miespuolinen tyranni. Yhtä pahoja kumpikin. En sietäisi määräilevää ja dominoivaa miestä. Toki mikään perässä vedettävä tohvelikaan ei saa olla.
Itsellä on räväkkä äiti, joka on rikkonut rajojani ja isän rajoja lapsesta asti. Muistan kun kerran isän kanssa oltiin kävelyllä ja oltiin ihan hiljaa ja isä syvissä mietteissään. Isä sanoi kuin itsekseen, että kai tästä ero tulee. Ero tuli kuitenkin vasta kun olin 18 vuotias ja isä kuoli syöpään. Mietin usein, mikä vaikutus äidin "räväkkyydellä" oli isän sairastumiseen.
Itse koko nuoruuteni vietin hissukkana, joka varoi suututtamasta ketään. Räväkkä äitini purki kaikkiin pahan tuulensa.
Nyt jo nuorena aikuisena olen oppinut käsittelemään räväköitä ihmisiä. Pomoni on uhmaikäisen tasolla ja muut työntekijät suurinpiirtein pillittävät ja kutistuvat joutuessaan hänen raivareittensa kohteeksi. Minä vain tuijotan häntä rauhallisena ja odotan että itkupotkuraivari laantuu ja puhun sen jälkeen ystävällisen asiallisesti mielipiteeni. Välillä kysyn, että rauhotuitko jo, voidaanko keskustella. Pomo yllättäen pitää minusta ja muut työntekijät tietävät että olen "kova luu" ja pitävät minusta koska he voivat puhua minulle mistä tahansa, aroistakin aiheista ja tietävät, etten pillastu tai tuomitse heitä.
Meidän räväköiden äitien lapsilla oli traumaattinen lapsuus. Se kuitenkin kasvatti meille tuntosarvet vaistoamaan energioita ja tunnelmia ja kasvatti meille norsun nahan olla piittaamatta muiden itkupotkuraivareista. Se myös kouli meidät jo lapsesta asti käsittelemään yksin omat tunteensa ja älyämään, että ne ovat vain tunteita, jotka ovat kuin pilvenhattaroita, muuttuvat ja häviävät. Se myös antoi meille vahvuutta olla myös rinnallakulkijoina heille, joilla on ollut hyvä lapsuus ja joiden tunteita on kunnioitettu ja jotka ovat oppineet kunnioittamaan omia tunteitaan ja joille tulee järkytyksenä, että esimies tai oma puoliso mitätöi tai tallookin ne.
Mieheni on samalla tavalla traumatisoitunut kuin minäkin. Hän on myös samalla tavalla vahva. Ollaan muodostettu toimiva liitto.
Aluksi pelkäsin, kun huomasi parisuhteessa että käyttäydyin samalla tapaa kuin äitini. Löysin kauhukseni samoja elementtejä käytöksestäni. Kitkin pois niitä ja tein tietoisen päätöksen, että äidikseni en ala.
Pelkään, kun ollaan lasta hankkimassa, että miten onnistun äitinä. jaksanko olla hyvä äiti? Entä jos alistan lastani ja puran kiukkuni lapseen? Missä menee raja lapsen tukahduttamisen ja oikeaoppisen käytöksen ohjaamisen välillä? Entä jos ja jos...?
No, ainakin on rehellisesti kertonut mitä meinaa, ja kumpikin voi jo alkaa valmistautumaan tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on jäädä odottamaan, kun parisuhde on jo päättynyt? Siitä vaan lusikat jakoon.
Ehkäpä isä rakastaa tytärtään eikä halua jättää tätä ennen kuin lapsi on kypsä muuttamaan omille siivilleen.
Lisäksi aika paljon helpommalla pääsee kun odottaa että lapsi täyttää 18. Ei tarvitse riidellä elatusmaksuista eikä lähiasumispäivistä yms.
Itselläni on vain valitettavasti turhan monta vuotta siihen että nuorimmainen lähtee pesästä joten voi olla ettei pysty niin kauan odottamaan. .
Voihan isä lähteä jo nyt ja ottaa lapsen mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
No katso peiliin, sieltä se vika löytyy. Muutenkin mies varmasti heivaa sinut kun vaihdevuodet iskee ja mieheen viidenkympin villitys, yleensähän miehet silloin katselevat vähän nuoremman ja nätimmän naisen rinnalleen.
Ei kannata yleistää. Omassa tuttavapiirissäni ei ole noin käynyt.
Lykkäsin tossa lapsosen tulemaan..pulla kenties pullat uuniin..
Alkaa vanhimmat kohta kouluun..
T.mies
Kun mies ilmoittaa lähtevänsä = palstanaiset haukkuu miestä
Kun nainen ilmoittaa lähtevänsä = palstanaiset kehuu naista
Miksi mies ei saisi olla onnellinen?
Itse en ole mikään temperamenttinen luonne mutta jopa minusta löytyy räväkyyttä sen verran että jos puolisoni puhuisi minulle noin niin saisi parituntia aikaa pakata kamansa ja häipyä saman tien. En todellakaan jäisi odottelemaan vuosia että lapset kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää kertoa aikeistaan.
Saat aikaa järjestää ja suunnitella loppuelämääsi.
Esim talous, rahat, asunto..Ehkä lapsille ei paha sokki, jos asiaa voi sulatella.
Moni mies lähtisi. Pakkaisi tärkeimmät mukaansa ja moi.
Mielestäni ei ole yllättävää vaan moni pari sopii yhdessä, että erotaan, kun lapset ovat täysi-ikäisisiä. Jos välit ovat ok, niin se voi olla järkevin ratkaius. Monen eroavan parin elämä menee nimittäin erossa täysin sekaisin. Vaikka liiton aikana on pärjätty yhdessä, niin eron jälkeen tulee kaikenlaisia tunteita, jotka saavat käytäytymään sekopäisesti ja lapset kärsivät. Kun erotaan vasta lasten aikuistuttua, niin tilanne sujuu paljon helpommin, koska lapsia ei voi enää käyttää kiistakapuloina.
Aikuiset lapset kärsivät lopun elämäänsä vanhempiensa nihkeistä väleistä. On juhlia johon ei voi kumpaakin kutsua yhtäaikaa tai sitten pitää itse revetä moneen kyläpaikkaan juhlapyhinä.
Eronneet itse viettävät jotain omituista uutta teini-ikää vaihtuvine kumppaneineen ja kuvittelevat lasten haluavanheihintutustua yhä uudelleen ja uudelleen.
-ohis
Miksi mies paljastaisi suunnitelmansa jos oikeasti olisi lähdössä?
Räväkkä ihminen = henkilö, joka ei ota vastuuta omasta käyttäytymisestään ja henkisestä kasvustaan vaan käyttää sitä tekosyynä käyttäytyä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan räväköitä naisia. Se on vaan synonyymi vittumaiselle käytökselle. Ja tuo naisen määräilynhalu on miehille kauhistus. Ei ihme että ukkos ei jaksa sinua
Joo se on kauheeta kun naisella on persoonallisuus ja oma tahto. Turpa kii ämm* ja näytä nätiltä, se riittää!
Vierailija kirjoitti:
Räväkkä nainen on sama kuin miespuolinen tyranni. Yhtä pahoja kumpikin. En sietäisi määräilevää ja dominoivaa miestä. Toki mikään perässä vedettävä tohvelikaan ei saa olla.
Omituisia käsityksiä ihmisillä. Mä olen jokseenkin räväkkä nainen ja lähinnä se näyttäytyy hassutteluna, huumorina ja luonnonlapsimaisuutena. Yhtä ex-poikaystävistäni voisin kuvailla räväkäksi. Hän oli sellainen villi ja vapaa, rohkea tyyppi. Liiankin vapaa kun piti aina olla menossa.
Onpas tyypillinen tyhmä mies. Ajattelee muka lapsen parasta ja kuvittelee ettei lapsi kuule, näe eikä ymmärrä että mies on yksi lapsista jota oikeasti pelottaa muuttaa pois. Hakee muista syitä (akka määrää eikä saa olla vapaa pikkupoika) kun ei uskalla tehdä päätöksiä, ei kotona perheessä eikä omassa elämässään. Kyllä se roikkuu siinä sun passattavana vielä 10v päästä kun pääsee helpolla, kun on kiva esittää marttyyriä jolla nalkuttava akka kotona. Saa kavereilta sympatiaa, palvelu kotona pelaa ja voi vaikka ketutukseen vetäistä piiloviinaa.
Miehet tekee uskomattomia tekoja, jäätävän määrän työtä ja puhetta että saa olla edelleen äitin pikku poika.