Vaimo|rakastaja

Jos kaipaat oikeasti apua niin käypä katsomassa Sexpon sivuja. Siellä on ammattitaitoisia ihmisiä vastaamassa sun kysymyksiin. Täältä saa et saa mitää irti. Jos haluat vain jauhata paskaa ja puhua niitä näitä sun vaimosi selän takana niin toki voit jatkaa tässä. Miksi hukkaat aikaa? Rakastatko paskajauhanta? Kaipaatko pettäjien tukea? Vai kaipaatko todellista ratkaisua sun ongelmiin?



Sanon sinulle suoraan, mene Sexpon sivuille ja hae sieltä apua. Sieltä saat myös yhteystiedot seksiterapeutille. Menette yhdessä tai käyt yksin. Aluksi voit vain kirjoittaa heille mikä on tilanteesi ja kuunnella mitä heillä on sanottavana tähän. Sieltä saat todellista apua ja järkevän mielipiteen tähän. Siis jos oikeasti kaipaat apua.



Must tuntuu että sä vain kulutat aikasi tässä etkä tee asialle yhtään mitään. Odotat vain että asioita tapahtuu....



SEXPON SIVUILLE JA VÄESTÖLIITON SIVUILLE!



Vaimon paikkojen palautuminen ei tarkoita siitä, että hänen hormonaalinen tasapaino olisi kunnossa. Kyse on mahdollisesti monesta asiasta. Yhtälö on kuitenkin ratkastavissa. Please, kuuntele neuvoani. Saat varmasti ongelmasi ratkaistua näin parhaalla mahdollisella tavalla. Saat ammattitaitoista apua.

Kirjoitin äskeisen viestin ja laitoin sinulle aikaisemmin Brusilan tekstin.

Käy oikeasti Sexpon sivuilla ja hanki todellista apua. Et saa apua vauvalehden palstalta.



Olen itse kokenut kovia elämässä ja oppinut kantapään kautta. Sun tilanne ei ole uusi. Voisit esim. lukea mitä muut Sexpon sivuilta kysyneet, niin näet että sinun ongelma ei ole vain sinun... Monella parilla on ollut samoja ongelmia.



Omassa suhteessani olen itse kokenut haluttomutta, mieheni on kokenut....meillä on ollut monenlaista ongelmaa jne. Nyt olen kuitenkin onnellinen ja olemme vieläkin yhdessä. Ilman kolmansia osapuolia...



Eli ihan kokemuksella voin sanoa että tähän on olemassa ratkaisu. Ja miksi kaikki pelkäävät terapeutteja? Ei sun tarvitse sitä muille kertoa. Käy edes lukemassa muiden kysymyksejä niin siitäkin on sulle varmasti apua.

tunnistan 1 viestin erittäin hyvin. Vuosia sitten jouduin samaan tilanteeseen, ensimmäinen lapsi syntyi ja ennen loistava seksielämä kuihtui kasaan. Synnytys aiheutti vaimossani monia suuria myllerryksiä, parisuhteelle aivan uusia ongelmia (molemmille) ja väsyneinä emme kyenneet näkemään enää mitään järkevästi. Kävimme muutaman kriisin läpi, ja onnistuttiin jopa hakeutumaan yksinkertaiseen neuvontaan/terapiaan mutta liian pintapuoleisesti. Sexpon terapiaan vaimo ei suostunut menemään ja hän suhtautui seksuaalisuuteen erittäin agressiisivesti (" minussahan ei ole mitään vikaa" ). Toisen lapsen syntymän jälkeen seksi hävisi lopullisesti kuvioista, luovutin yrittämisenkin kun olin muutaman aloitteeni jälkeisen raivokohtauksen jälkeen tuntenut itseni totaalisen arvottomaksi.



Päätin hakea asiaan muutosta, vaikka vaimo ei suostunutkaan terapiaan. Itse sain apua jossa suositeltiin eroa tilanteessa jossa minulla ei ollut enää mitään. Rakastin kuitenkin perhettäni, enkä halunnut jättää lapsia. Hankin rakastajattaren, ihanan naisen jolla seksi luisti hyvin ja jonka kansa oli helppoa puhua. Suhde oli tosin lyhyt, ja päätin sitten kertoa vaimolleni.



Maailma romahti, hetkeksi. Väkivaltaisuus ja agressiivisuus leimahti hänessä taas (ei ollut ensimmäinen kerta) mutta tällä kertaa se tuntui helpommalta koska tunsin että olin oikeasti tehnyt jotain väärää.



Ensimmäisen reaktion jälkeen järkkäsin meidät kriisiterapiaan, tämän jälkeen onnistuin vihdoinkin järjestämään meille kunnon parisuhdeterapiaa ja me osallistuimme kerrankin siihen täysillä. Parisuhdeterapian lisäksi aloitimme myös molemmat henkilökohtaisessa terapiassa käynnit.



Nyt, kun kolmas lapsi on syntynyt asiat ovat taas hyvällä mallilla. Seksielämäkin on vihdoinkin järkevä kompromissi. Kohtuuttomuutta ei kenenkään toivomuksissa ole. Pitkiä taukoja tietenkin. Mutta ennen kaikkea agressiivinen hylkääminen on hävinnyt.



Oli tietenkin erittäin ikävää että sen piti tapahtua vaikeimman kautta.



En kuitenkaan kadu pettämistäni. Se oli katalyyttinen tapahtuma, joka pelasti minun seksuaalisen itseluottamukseni ja jota kautta löysimme parisuhteeseen uuden aloituksen.



Olkoot tämä myöskin varoittava esimerkki. Älä halveksi kumppanisi tarpeita lapsen syntymän jälkeen.



Mutta ennen kaikka, jos jompi kumpi pyytää terapiaan - suostu. Typerintä mitä voit tehdä on kieltäytyä.

1. Kaikki eivät todellakaan tiedä. Pidäpä katugallup ja kysäise asiaa ihmisiltä, joilla ei ole vielä lapsia.

2. Mielestäni AP ei ole epäkypsä isäksi, ei todellakaan.

3. " Hän synnytti lapsesi ja huolehtii teistä molemmista! " - Väittäisin että ongelma on juuri tässä kohtaa. Minä ainakin tahdon puolison, vertaisen, naisen, en äitiä itselleni. Kommenttisi ja katkeruutesi perusteella olet itsekin juuri äiti miehellesi. Et siis oikein ymmärrä mistä tässä puhutaan.

Ongelma perimmäinen syy on mielestäni NYKYNAISTEN ITSEKKYYS. Itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisyydestä ja herra ties mistä on paasattu niin paljon, että monilta unohtuu, että parisuhteessa on toinenkin ihminen, joka tulisi ottaa huomioon.

T: Kyllä minua vituttaa elää puutteessa parisuhteessa, jossa toinen pitää minua niin lapsena, että kaikki päivät alkavat jääkaappiin liimatulla TODO-listalla ja kyselyllä siitä mitä aion tänään tehdä, ettei päivästä varmasti löytyisi viittä minuuttia, jolloin voisin juoda kahvia rauhassa

Vierailija:

Kaikki tietävät että erityisesti ensimmäiset 1,5-2 vuotta ovat hankalia. Nainen toipuu synnytyksestä, valvo öisin vauvan kanssa ja on koko ajan vaihtamassa vaippoja tai ruokkimassa yhtä tai toista (isoa ja pientä) vauvaa. Tilanne on aivan normaali. Yleensä se vaatii molemmilta taas oppimista ja työtä jotta seksielämän saa normaaliksi.

Teidän pitäisi hakea apua. On olemassa parisuhdeterapia, joka ennen kaikkea suunnattu pareille, joille on tullut vauva. Naisen hormonitasapaino on aivan erilainen tässä vaiheessa. Sekin pelkästään vaikuttaa siihen, ettei nainen ajattele seksiä. Hän on varmasti väsynyt ja ehkä sinäkään et ole tehnyt paljon mitään jotta hän tuntisi olonsa jälleen seksikkääksi ja haluttavaksi.

Sinun viestisi osoitti että olet todella epäkypsä isäksi ja aikuiseksi mieheksi. Vaimosi varmasti rakastaa sinua ja tekee todella paljon teidän eteen. Hän synnytti lapsesi ja huolehtii teistä molemmista! Mietipä vähän tilannettasi uudestaan. Menkää parisuhdeterapeutin puheille. Aluksi voit kuitenkin ostaa vaikkapa vaimollesi lahjaksi yhden yön vaikkapa kylpylähotellista ja jätä vauvelin esim. mummin hoitoon. Osta vaimollesi lahjan ja kehu kauniiksi. Ota hänet huomioon joka päivä. Kuule hän ei ole ensimmäinen nainen jolla on ollut samanlainen tilanne. Tämä on aivan normaalia. Tilanne tule muuttumaan. Se vaatii kuitenkin sun kärsivällisyyttä ja rakkautta. Ennen kaikkea tarvitaan sinun uskollisuutta!

Se hinta on monen maksettava " isyyden ilosta ja onnesta" , tuollainen kuuluu naisen luontoon, seksiä annetaan vain kun siitä saa jotain vastineeksi..

Vierailija:

Se hinta on monen maksettava " isyyden ilosta ja onnesta" , tuollainen kuuluu naisen luontoon, seksiä annetaan vain kun siitä saa jotain vastineeksi..

Vaimo | rakastajatar -dilemman moralisointi, sekä joissain kirjoituksissa tapahtuvat syytökset, äkkipikainen ja perustelematon leimahtelu eivät ole mielestäni kovin rakentavaa ko. asian ratkaisun kannalta.



Mitä Sexpon ja Vauva-lehden sivustoihin tulee, niiden luonne on erilainen: Sexpon sivulla kysymyksiin vastaavat säätiön asiantuntijat, Vauva-lehden sivuilla palstan lukijat. Alkuperäisessä viestissäni kyselin nimenomaan ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia ja ratkaisuja vastaavanlaisessa tilanteessa. Sexpo suosittelee parisuhdeterapiaa, kuten muutama muukin tälläkin palstalla.



Oman hyvinvointini kannalta tällä hetkellä olennaista on saada seksielämä edes jonkinlaiseen balanssiin. Vuosikausien seksielämän puute on sekä parisuhteen että sen muodostavien ihmisten henkilökohtainen tragedia (joihin voi tutustua myös ketjussa " MIEHILLE: Miten raskaus vaikutti seksielämään" ) josta en ole kiinnostunut ja jolle en näe mahdollisuutta omassa elämässsäni.

Nro 35:den tapaan en tarvitse rinnalle äitiä, tarvitsen naisen.



Tunnistan nro 34:n kirjoituksesta kiinnostavaksi rakastajattaren mahdollisesta katalyyttisestä ja katharttisesta vaikutuksesta parisuhteeseen ja seksielämään.



Muista viestiketjuista voi päätellä onneksi sen, että kaikilla pareilla seksielämä ei tyrehdy laps(i)en syntymään vaan se pysyy aktiivisena, avoimena ja jopa kehittyy. Kiitokset kirjoittajille kerrotuista henkilökohtaisista tarinoista ja ratkaisuista. (M32, AP)

... vaimo ei ole missään nimessä äitihahmo miehelle... huolehtimisella ei heti tarkoiteta että vaimo passaa miestä kuin äiti! joku käsitti taas kaiken aivan väärin!

haluat vain häntä etkä ketään muuta (vaikka ei olisikaan totta) ja sano, että tilanne on sinulle tosi vaikeaa.

Minusta tuntuu aika oudolta, että vaimosi ei halua edes suuseksiä tms. antaa. Minä ainakin synnytysten jälkeen olen aina turvautunut tähän keinoon pitääkseni miehen ruodussa.

Minusta tuntuu aika oudolta, että vaimosi ei halua edes suuseksiä tms. antaa. Minä ainakin synnytysten jälkeen olen aina turvautunut tähän keinoon pitääkseni miehen ruodussa.

Sinulla on hieno ja kunnioitettava asenne. Parisuhde on antamista, molemmin puolin - myös silloin kun on rankempaa.

Sehän tuossa onkin osa ongelmaa, kun naiselle tuossa on kyse usein myös siitä että jatkuvasti pitäisi olla " antamassa" ja eikös se mies nyt pysy siinä ilman että minun pitäisi hänelle antaa.

Meillä agressiot syntyivät juuri siitä; " älä tule tänne pyytämään, minulla on niin rankkaa, sinun pitäisi nyt vaan antaa mulle" -asenteesta.

Se ei odottamalla parane. Sille pitää tehdä jotain.

Tulikohan mieleen, että estoisuus johtuu sinun käyttäytymisestä äidistyneeseen naiseen? Etpä vaikuta, etta hyväksyisin naisesi sellaisena kun hän on. Vaan hänen pitäisi olla villi rakastaja. Lapsen saaminen mullistaa naisen maailman. Okei, se mullistaa miehenkin, mutta on tosi kohtuutonta tulla ruikuttamaan, miten vaikeaa sinulla on, kun " kukaan ei kertonut etukäteen, mikä mullistus lapsi on" . Ja vielä seksikin vähenee. On se vähentynyt naisellakin. Onko se sinusta kiva ja mukava ja toivottava asia.



Kyllä minä naisena haluan villiä seksiä, mutta en tuollaisen keskenkasvuisen kakaran kanssa. Jos huokuisit arvostusta minua kohtaan nytkin kun olen nainen, asemasi olisi toinen. Mutta ei sinusta pelkurista siihen ole. Mene psykologille ja hommauta pääsi kuntoon. Olisi kivempi olla liitossa tasa-arvoinen oikean Miehen kanssa.

Kyllä minä naisena haluan villiä seksiä, mutta en tuollaisen keskenkasvuisen kakaran kanssa. Jos huokuisit arvostusta minua kohtaan nytkin kun olen nainen, asemasi olisi toinen. Mutta ei sinusta pelkurista siihen ole. Mene psykologille ja hommauta pääsi kuntoon. Olisi kivempi olla liitossa tasa-arvoinen oikean Miehen kanssa.

Mikset eroa ja hae sitä oikeata miestä?

Juuri tuollaisista epäkypsistä äideistä täällä puhutaankin. Sääliksi käy. Ei tuollaisten kanssa kenenkään miehen pitäisi elää.

42 on oikeassa.



Kaikki lähtee susta itsestäsi ensin. Odotan että vaimosi on kiihkeä rakastaja, äiti ja vaikka mitä ... Todellinen elämä ei kuitenkaan aina ole helppo. Välillä on vaikeata ja se, että edes ajattelet jotain rakastaja sen sijaan että tartut ongelmaan aikuisen miehen tapaan osoittaa miten epäkypsä olet.



Kerroin susta mun miehelleni ja hän ihmetteli suuresti. Omaa mieheni osaa suhtautua tähän aikuismaisesti. Hän sanoi ymmärtävänsä mikä on tilanne ja ihmetteli sun aikomuksia rakastajan suhteen. Mieheni ymmärtää että lapsen tulo tarkoittaa monia muutoksia elämässä. Se myös aiheuttaa monenlaisia onglemia, joita pitää osata selvittää yhdessä kumppaninsa kanssa.



Tuen 42 sta!!!

Jotta ei kenellekään jää epäselväksi niin lukekaa millaiseen logiiseen solmuun 42 itsensä kirjoittaa:



" Etpä vaikuta, etta hyväksyisin naisesi sellaisena kun hän on."



Ja sitten:



" Mutta ei sinusta pelkurista siihen ole. Mene psykologille ja hommauta pääsi kuntoon. Olisi kivempi olla liitossa tasa-arvoinen oikean Miehen kanssa."



Anteeksi vain, se epäkypsä henkilö on juuri 42.



Jättäisit unelmoista siitä Miehestä ja aloittaisit suhteen kunnostamisen yhdessä lapsesi isän kanssa. Tuollainen ruikuttaminen on lapsellista narsismia.



Eikö 44 tätä näe?



Ihme miesvihaa täälläkin.

Ketjun aloittajahan on juuri TARTTUNUT ongelmaan, yrittää purkaa asioita ja pohtia niitä eri kantilta.



On äärimmäisen tärkeätä huomioida että pienen lapsen syntyessä se on raskasta MOLEMMILLE ja uupumus, väsymys, pettymykset, vaatimukset ja katteettomat odotukset saavat ihmisen pohtimaan asioita mitä kummellisimmista näkökulmista. Miesten syyttely ja haikailu " oikean miehen" perään on epäkypsää naisen taholta. Ihan yhtä epäkypsää kuin miehen valittaminen seksin puutteesta jos hän ei kunnioita naista. Mutta molempien hyvinvointiin kuuluu se että MOLEMMAT, ei pelkästään nainen, tuntevat itsensä rakastetuksi ja kunnioitetuksi suhteessa ja molempien tarpeita huomioidaan.



Vaihtoehtojen pohtiminen, asioiden purkaminen vaikka tekstitse, on juuri sitä ongelmaan tarttumista mitä peräänkuulutatte. Aina ei siippa siihen suostu, kun ei suostu näkemään miestään muuna kuin reppanana, kuten 42 ja joku muu aikaisemmin tässä ketjussa.



Kysy vaikka partneriltasi suostuuko hän terapiaan yhdessäsi? Jos ei, niin kysynpä vaan ketä silloin pitäisi syyllistää? Mutta onko siitäkään mitään ratkaisua ongelmaan? Ei tietenkään.

Kiteytetään vielä ohjeet 1:lle:



1. toimi aktiivisesti niin että vaimosi saa:

- tarpeeksi unta

- aikaa olla itsekseen

- huomata kaipaavansa sinua (esimerkiksi jos lähdet lapsen kanssa ulos)



2. keskustele rauhallisesti vaimosi kanssa:

- kerro mitä asioita hänessä rakastat

- kerro miten rakastat teidän yhteistä lastanne

- kerro myös mitä kaipaat vaimoltasi, syyllistämättä

- kuuntele keskeyttämättä mitä hänellä on sanottavaa



3. älä hyväksy:

- syyllistämistä

- vähättelyä

- henkistä tai fyysistä väkivaltaa



4. mutta älä koskaan:

- suutu

- uhkaile

- syyllistä



5. hae apua, sekä itsellesi että molemmille

- miesten kriisikeskuksesta itsellesi juttuseuraa

- parisuhdeterapiaa teille molemmille (esim. seurakunnat)





nimim. Tosimies, joka sekä puhuu että pussaa

Näillä säännöillä on helpompi keskustella:



Sinä-alkuisena vain positiiviset asiat.

Minä-alkuisena sinua vaivaavat asiat.

Ap kirjoitti asiasta ja mietti vaihtoehtoja ja kertoi kokeilleensa ja ehdottaneensa eri vaihtoehtoja. Kertoi haluavansa rakastella vaimonsa kanssa... Se jos mikä on luonnolista ja luonnollista on myös se, että haluaa vähän villiäkin menoa;)



En ole itsekkään pettämisen kannalla. Olisi hienoa jos asia korjaantuisi kuin itsestään, mutta niin harvoin käy.



AP on saanut paljon asiallisia neuvoja. Muttä järkyttävää on lukea niitä, joissa hyväksytään vaimoon toiminta, ikään kuin olisi täysin oikein lopettaa seksi lapsen/lapsien synnyttyä. Ja se miten aina vedotaan hormooneihin. Ei ihme jos Suomi on kärki maita erotilastoissa.



Meillä seksi on jatkunut normaalisti aika pian synnytysten jälkeen. Välillä olen väsynyt ollut silloin saattoi olla pidempiä taukoja. Mutta ainakin kerran viikossa ollaan rakasteltu. Minusta kaikki on mennyt aina vain parempaan suuntaan. En ota paineita muutamista kiloista ja riippuvista rinnoista. Molemmat kerromme omista toiveistamme ja täytämme toistemme toiveet, vaikka välillä toiveemme ei kohtaisisikaan.



Se on kuulkaa naiset niin, että on katsottava peiliin ja mietittävä omaakin käytöstä. Aina ei voi pihdata, muuten mies hakee muualta. Niin se vain on. Vaikka aina ei halutakkaan, niin pienen lämmittelyn jälkee sitä huomaa olevensa täysillä mukana. ;)



Toki sitten ymmärrän niitä joilla oikeasti on ongelmia ja sairauksia jotka vie halut. Mutta monesti naisena haluamme olla täydellisiä äitejä ja samalla unohdamme ne rakkaat aviopuolisot tarpeineen. ;)



Ap:lle Älä luovuta vielä, voit menettää jotain tosi arvokasta käymällä vieraissa. Viesteistäsi saa kuvan, että paljon olet huomioinut vaimoasi, mutta älä luovuta. Aurinko voi paistaa risukasaankin.



-Neljän Äiti itsekkin-

Pidän kyllä ihmistä aika kypsänä, jos hän jaksaa odottaa puolisonsa " toipumist" eikä lähde itse suin päin ulos suhteesta, vaikka näkeekin, että puoliso meinaa hurahtaa lapsellisille teille. On ihan järkevää odottaa, että puoliso katsoisi peiliin ja käsittelisi asiat, joiden vuoksi ei pysty rehelliseen kommunikointiin, vaan lähtee selvittämään omia sisäisiä ongelmia toisen suhteen avulla.



Aiempi kirjoitukseni on provosointi ja ei kerro minusta itsestäni mitään ;) Oli pakko vähän provosoida, kun ap vaikuttaa täysidiootilta itseään tuntemattomalta ja parisuhdetta halventavalta tyypiltä. Ei kai kukaan oikeasti voi luulla, että suhde paranee, jos menee vieraisiin? Kyllä se matka itseen on siinä vaiheessa paikallaa, kun suhde mättää - ei itsestä poispäin. No, maailma on täynnä ihmisiä, jotka suhtautuvat vaikeuksiin defenssillä.



Kiva palsta, eka kerta kävin ja täähän on hubaa ;)

oletko miettinyt että syitä tähän seksittömyyteen voi olla monia.. kerroit että vaimoasi ei siis kiinnosta muu kuin vauva... voiko olla niin ettei hän ole enään onnellinen jos hän onkin vaan väsynyt jatkuvasta lapsen hoitamisesta se kun kuitenkin käy työstä jos ei ole koskaan vapaata ehkäpä sinun pitäisi suoda hänelle hiukan vapaata tästä äitiydestä! tietysti naisella seksihaluja ei ole myöskään siinä tapauksessa että hän on kyllästynyt sinuun ja suhteeseenne ehkei hän rakasta sinua enään? kysyisit joskus.. sillä nainen joka rakastaa ei varmasti pihtaa äitiydestä eikä vauvasta huolimatta! ja jos vieraisiin menet niin luulempa ettei se ainakaan asiota paranna... Vierailija:

Rakastamani vaimo vaihtui lapsen syntymän jälkeen 1,5 vuotta sitten naisesta äidiksi, samalla antoisa ja aktiivinen seksielämä tyrehtyi ja muuttui konservatiiviseksi sekä estoiseksi.