Vaimo|rakastaja
Rakastamani vaimo vaihtui lapsen syntymän jälkeen 1,5 vuotta sitten naisesta äidiksi, samalla antoisa ja aktiivinen seksielämä tyrehtyi ja muuttui konservatiiviseksi sekä estoiseksi. Puolentoista vuoden jälkeen tilanne on pysytellyt samankaltaisena. Vaimo hoitaa lastamme hyvin, mutta kokee usein seksin parisuhteessa painolastiksi. Olen tullut tässä tilanteessa johtopäätökseen, että kenties vaimo ja rakastaja ovat sittenkin eri asioita, irrallaan toisistaan. En halua hajoittaa perhettä, mutta oman seksuaalisuuden tukahduttaminenkin alkaa jo vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Ratkaisuksi olen harkinnut rakastajan ottamista tyydyttämään em. puolen, vaimo hoitakoon itselleen luontevat ja mieluisat asiat. Onko tämän foorumin ihmisillä kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, ja jos on, miten kuvio on toiminut? Mielipiteitä? (M32)
Kommentit (49)
Vierailija:
Ap kirjoitti asiasta ja mietti vaihtoehtoja ja kertoi kokeilleensa ja ehdottaneensa eri vaihtoehtoja. Kertoi haluavansa rakastella vaimonsa kanssa... Se jos mikä on luonnolista ja luonnollista on myös se, että haluaa vähän villiäkin menoa;)En ole itsekkään pettämisen kannalla. Olisi hienoa jos asia korjaantuisi kuin itsestään, mutta niin harvoin käy.
AP on saanut paljon asiallisia neuvoja. Muttä järkyttävää on lukea niitä, joissa hyväksytään vaimoon toiminta, ikään kuin olisi täysin oikein lopettaa seksi lapsen/lapsien synnyttyä. Ja se miten aina vedotaan hormooneihin. Ei ihme jos Suomi on kärki maita erotilastoissa.
Meillä seksi on jatkunut normaalisti aika pian synnytysten jälkeen. Välillä olen väsynyt ollut silloin saattoi olla pidempiä taukoja. Mutta ainakin kerran viikossa ollaan rakasteltu. Minusta kaikki on mennyt aina vain parempaan suuntaan. En ota paineita muutamista kiloista ja riippuvista rinnoista. Molemmat kerromme omista toiveistamme ja täytämme toistemme toiveet, vaikka välillä toiveemme ei kohtaisisikaan.
Se on kuulkaa naiset niin, että on katsottava peiliin ja mietittävä omaakin käytöstä. Aina ei voi pihdata, muuten mies hakee muualta. Niin se vain on. Vaikka aina ei halutakkaan, niin pienen lämmittelyn jälkee sitä huomaa olevensa täysillä mukana. ;)
Toki sitten ymmärrän niitä joilla oikeasti on ongelmia ja sairauksia jotka vie halut. Mutta monesti naisena haluamme olla täydellisiä äitejä ja samalla unohdamme ne rakkaat aviopuolisot tarpeineen. ;)
Ap:lle Älä luovuta vielä, voit menettää jotain tosi arvokasta käymällä vieraissa. Viesteistäsi saa kuvan, että paljon olet huomioinut vaimoasi, mutta älä luovuta. Aurinko voi paistaa risukasaankin.
-Neljän Äiti itsekkin-
T.kolmen äiti,vaimo ja nainen :)
Rakastaja on hyvä, jos tykkäät miehistä.
eikä vain esim. pakene. Tai enhän minä tiedä, millainen tilanne on, mutta jos vaimosi sanoo, että sinä olet teidän suhteenne ainoa ongelma, sano, että muodostat kuitenkin 50% parisuhteesta.
Musta ei ole oikein hyvä ajatus tuoda lisää ongelmia kuvioon. Jos alat käydä vieraissa, suhde vaimoon muuttuu joka tapauksessa pinnallisemmaksi. Joskus tietysti sitten vaikka pettämisen paljastuttua suhde kriisiytyy ja ongelmat kohdataan tavalla tai toisella. Mielestäni olisi kuitenkin parempi kohdata ne nyt, oli tulos sitten mikä hyvänsä - vaikka sitten ero.
Minä kyllästyin 9 vuoden lähes täydelliseen selibaattiin ja " hankin" rakastajan itselleni viime vuonna. En halua hajottaa perhettäni, enkä karkottaa rakastamaa miestäni. Tietysti täytyy vaan toivoa, että mieheni ei milloinkaan tule tietämään tästä rakastajastani mitään.
Useille meistä isäksi tulleista. Ongelma on ollut samankaltainen myös meillä. Se on tavallaan tosi kohtuutonta, koska sitä ei voi tietää etukäteen. Seksi on yksi täkeimmistä asioista miehelle, sitten se otetaan pois. Yhtäkkiä sulla ei enää olekaan sitä naista jonka kanssa menit naimisiin, ainakaan makkarissa... Ja muitakaan ei saisi käyttää!En yhtään ihmettele että tulee ajatuksia rakastajattaren hankkimisesta. On niitä ollut itselläkin.
Et kerro tuossa onko seksi loppunut teillä kokonaan, vai onko sitä vain harvoin jolloin se on väkinäistä.
Aika voi hoitaa asiaa. Meillä tilanne on muuttunut jonkin verran paremmaksi nyt kun nuorimmainen on kohta 4v. Se vaan kuuluu äitiyteen että hormoonit on selkaisin ja ne ajatukset on ensimmäiset vuodet täysin niissä lapsissa. Julmaa miehen kannalta mutta toisaalta hirveäähän sekin olisi jos näin ei olisi.
Mitenkö asian yli (luulisin) ollaan päästy meillä? Useiden vakavien keskustelujen jälkeen on sovittu että molemmat tulevat niin paljon " puolitiehen" vastaan kuin mahdollista. Se tarkoittaa toiselle suostumista siihen vähän useammin kuin itseä huvittaisi, toiselle taas tyytymistä vähän vähempään ja korvaamaan loput " kotikonstein" .
Selviäminen tuosta kuiville vaatii ensinnäkin sitä että molemmin puolin ongelma tiedostetaan eikä siitä syyllistetä toista Ja tietysti sitä että ongelma halutaan korjata kahdestaan, jonka nyt luulisi olevan itsestään selvää.
Jos teillä on tosi pienet lapset niin sanoisin että kannattaa yrittää jaksaa. Kuitenkin niin monella asiat korjautuvat kun lapset vähän vanhenee.
Vieraisiin lähtisin itse vasta siinä vaiheessa jos vaimosta käy ilmi että häntä ei kiinnostakaan korjata ongelmaa, mutta myönnän kyllä että ilman seksiä en minäkään eläisi edes puolta vuotta, missään nimessä.
Jaksamisia!
M
Sanoit erittäin hienosti !!!!!
t: myöskin äiti ja nainen
mieheni kirjoittama.
Tuossa vaiheessa ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon vielä, taitaa kuulua suurinpaan osaan parisuhteita tuo sen jälkeen kun lapset syntyvät.
Itsellänikin on muuttunut niin että kaipaisin hellyyttä ja romantiikkaa enkä vähääkään mitään rohkeaa ja villiä - toisin kuin mies. Minullakin on tullut mieleen ottaa rakastaja jonka kanssa voisin viettää helliä ja romanttisia hetkiä.
Mitä jos koittaisit antaa sellaisia vaimollesi? Toivottavasti teillä tilanne korjautuu ajan kanssa, uskon että meilläkin, halusin vain valottaa asiaa toiselta puolelta.
t. vaimo (kenties sinun?)
rakastajatar, mutta muista pitää tunteet poissa pelistä. itselläni on rakastaja ja suhde on toiminut jo 5 vuotta.
Provosointehin paljoakaan huomiota kiinnittämättä selvennettäköön tilannetta sen verran, että tieto naisen hormonaalisista muutoksista syntymän jälkeen ovat olleet hyvin tiedossa. Se ei ole esoteerista tietoa. Onneksi. Yllättävää sen sijaan on ollut (mahdollisesti hormonaalisten) muutoksien aiheuttama seksuaalisen haluttomuuden pitkäkestoisuus. Voi tietysti olla mahdollista että vaimoni on kyllästynyt minuun ja sen myötä myös rakkaus on hiipunut, tosin hän itse kertoo päinvastaista. Seksin kadotessa suhteesta usein se myös valitettavasti kiristyy ja viilenee, olivatpa sen osapuolet sitten täysidiootteja tai eivät. Jos vakisuhteen toinen osapuoli tuntee elävänsä vuosikausien puutteessa, aletaan olla jo pahasti pakkasen puolella. Omasta mielestäni seksittömyys halventaa parisuhdetta.
Kommentoin lapsen syntymää omasta näkökulmastani sen verran, että vaikka nainen kokeekin rajummat fysiologiset ja todennäköisesti myös psykologiset muutokset, lapsi muuttaa myös miehen elämää, arvoja ja maailmankuvaa, ei siis pelkästään naisen. Myös miehelle tilanne on uusi, tuntematon, raskas ja toisinaan vaikea. Tähän(kään) kohti ei mielestäni kannata rakentaa kovin korkeaa sukupuolten välistä muuria.
Kaikista muutoksista huolimatta seksuaalivietti muistuttaa kuitenkin olemassaolostaan. Toisilla tosin enemmän ja toisilla vähemmän.
(M32, AP)