Kumman kanssa seurustelisit mielummin, säästeliään kitupiikin vai törsääjän kanssa?

Säästelijään kitupiikin. Selvä se, että omat kulunsa maksaa, minä maksan omani.

Säästeliäs

Törsääjän kanssa niin omat rahani säästyisi.

En kummankaan noista. Siltä väliltä. Ei pihi, muttei mikään tuhlari.

Ihan sama. Jos kitupiikki ei maksa omia kulujaan niin suhde loppuu.

Jos törmääjä yrittää maksattaa kuluja tuhlattuaan omansa niin suhde loppuu.

Kunhan ihminen ei ole kitupiikki tunteissa, välittämisessä ja rakkaudessa.

Kunhan törsääjä ei törsää ilkeyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Jos kitupiikki ei maksa omia kulujaan niin suhde loppuu.

Jos törmääjä yrittää maksattaa kuluja tuhlattuaan omansa niin suhde loppuu.

Kunhan ihminen ei ole kitupiikki tunteissa, välittämisessä ja rakkaudessa.

Kunhan törsääjä ei törsää ilkeyksiä.

Itsellisesti on tultava toimeen. On vain ärsyttävää, jos pitää elättää toista aikuista ihmistä.

Jossain ihmisissä on sateenkaaren kaikki puolet. 

Se kuuluisa kultainen keskitie olisi paras, mutta noista kahdesta se joka törsää vain omat rahansa eikä yritä laittaa minua törsäämään hänen takiaan myös omani on parempi vaihtoehto kuin kitupiikki, joka luultavasti yrittäisi myös laittaa minut maksajaksi.

Irl seurustelenkin nyt törsääjän kanssa, joka ei halua kuitenkaan sotkea minun raha-asioitani. Ainakaan toistaiseksi.

Riippuu tuloista ja varallisuudesta. Sekä hänen että minun.

En kummankaan kanssa. En aio ruveta niin rasittavaan hommaan kuin seurustelu. 

Lapsellisena ihmisenä ymmärrän mielummin kitupiikkiä. Isä ei voi tuhlata kaikkia rahojaan pelkästään itseensä.

Törsääjän, kunhan törsäisi omia rahojaan eikä minun. Toki silläkin on merkitystä, mitä ostaa. Täysin turhien asioiden ostelu saa minut turhautuneeksi.

En välittäisi mihin seurustelukumppani käyttää rahansa.

Törsääjän, niin että pitää huolta kuitenkin, että tärkeät kulut kuten asumiskulut sun muut tulee maksetuksi. Säästeliäs kitupiikki on vastenmielisintä mitä tiedän. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja joillekin se ei ole sitä, että kituu kuluttamatta ja kaikki mahdollinen säästöön. Eri asia jos tykkää elää niin, eikä koe kituvansa jos ei kuluttaa oikein mihinkään.

On varmaan muunlaisiakin rahankäyttöjä kun törsäys ja kitupiikkiys.

Me olemme kaksi säästeliästä kitupiikkiä yhdessä. Molemmat esittelevät ylpeinä punalappuisia hankintojaan.

Ei kumpikaan. Ei ainakaan kitupiikin, tulisi hulluksi jos taloudessa ei voi ostaa edes mitään normaalia, jota tarvitaan.

Minä koen olevani kitupiikki. Syön terveellisesti ja panostan ruuan laatuun, mutta en osta heräteostoksia. En tuhlaa ravintoloihin, koska kotona ruuanvalmistus on niin paljon edullisempaa. En tuhlaa vaatteisiin tai turhaan krääsään, en ymmärrä ihmisiä, jotka tilailevat tuotteita netistä huvikseen. Ostan vaatteenikin vain tarpeeseen ja niin hyvää materiaalia, ettei se ole heti kulunut puhki. Yritän elää ekologisesti ja käytän mahdollisimman vähän kuormittavia tuotteita. Työmatkat kuljen mielummin pyörällä kuin bussilla. Sähköpyörää en osta, koska vanha pyöräni on oikein hyvä. Kännykän uusin vasta kuin vanha hajoaa. Sama koskee kaikkia kodinkoneita. Silti tuhlasin juuri pari-kolme tuhatta euroa kesälomamatkaan, koska lapsille on hyvä antaa välillä elämyksiä. Kitupiikkejäkin on varmasti erilaisia.

Olen naimisissa sellaisen kitupiikki-törsääjän välimuodon kanssa, ja itsekin olen samanlainen. Ensin ollaan kitupiikkejä, joskus jopa vuosia, ja sitten törsätään kun oikea aika tulee. Ei kuitenkaan törsätä niin paljon, että kaikki kitupiikkiaikana säästetyt menee, mutta silleen ihan sopivasti. Pieniä törsäysaikoja saattaa tulla välillä yllättäen.

Mä olen kitupiikki ja mies on törsääjä. Yritän pitää miestä aisoissa, mutta aina ei onnistu, joten on tarpeen, että osaan venyttää pennejä.

Kitupiikin; haluan käyttää aikaa keskittyvään seurustelevaan keskusteluun, en törsäämiseen.

En kummankaan. Jos valittavana on vain nuo kaksi, niin pysyn sinkkuna.