Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin työntekijät tietävät että minun on mahdollista tehdä etätöitä tarvittaessa joten en kehtaa viedä lasta hoitoon jos se edes vähän aivastaa aamulla tai yhtään mitään muutakaan. Tai nämä vapaiden väliset arkipäivät.

Sieltä tuli syksyn ja talven aikana monta viestiä että lapset pitää hakea pois nyt koska henkilökuntaa sairastunut, ei sijaisia ja niin pois päin.

En ymmärrä miten kukaan kehtaa viedä lastaan hoitoon jos ne työntekijät tietää siellä ettei mene töihin. Ne ap kuvailemat ihmiset ei kai osaa tuntua normaalia häpeää?

No siitä saatiin syy laittaa niiden lapset hoitoon, saavat normaalia tunnekasvatusta siellä.

Minusta ainakin tietävät; jos en ole työvaatteissa, en ole menossa töihin. Teemme tällä hetkellä kattoa ihan omin pikku kätösin ja lapset hoidossa koska olisi liian iso riski antaa samalla juoksennella pihalla. On myös osa omaa turvallisuutta että saa täysillä keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Elämässä on paljon asioita joita on hoidettava ja ei minua kiinnosta mitä joku muu siitä ajattelee.

En nyt ymmärrä miten etätyö liittyy tähän mitenkään, vai eikö päiväkodeissa ymmärretä etätyön olevan työtä? Jos teen etätöitä, niin en minä kerkiä lapsen kanssa leikkimään tai laittaa hänelle ruokaa. Onko etätyö joidenkin kuvitelmissa sellaista, että rahaa tulee automaattisesti kotona istuessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 70-luvulla. Minut laitettiin puolitoistavuotiaana päiväkotiin Helsingissä. Minut otettiin päiväkodista pois viisivuotiaana ja olin kotihoidossa vuoden ennen kuin menin eskariin joskus kasarin alussa.

Perhettäni on pidetty omituisena, syrjäytyneenä ja vanhempiani suurin piirtein vastuuttomina hulluina tämän päätöksen vuoksi. Isäni oli kasarin alussa työttömänä, eikä kukaan ole tuolloin olettanut, että työtön mies hoitaisi lapsiaan edes osapäiväisesti, päiväkoti on ollut paikka, johon on on ollut sosiaalinen pakko mennä. 

Mistäkö tämän tiedän? Sairastan erästä kroonista tautia, jota on hoidettu Lastenlinnassa koko lapsuuteni. Tilasin itseäni koskevat hoitodokumentit sieltä taannoin ja niissä oli mielenkiintoisia merkintöjä perheestäni. 

Naurattaa miten nykyään ajattelu on kääntynyt täysin päälaelleen. Nykyään päiväkotiin lapsensa tuovat ihmiset ovat itsekkäitä ikiteinejä, 80-luvulla on kotihoitoa pidetty täysin sopimattomana, esim. puolitoistavuotias on ollut korkea aika laittaa hoitoon, kun päiväkoti meni kiinni, piti lapsi työntää kesäksi maalle mummolaan tai leiriltä toiselle. 

Olin itse 80-luvulla lapsi enkä tuntenut ketään, joka olisi käynyt päiväkodissa. Minua ja sisaruksiani sekä kaikkia lapsuuskavereitani hoitivat aupairit tai välivuotta pitävät ylioppilastytöt, jotka tulivat aamulla kotiimme ja lähtivät pois iltapäivällä kun vanhemmat tulivat töistä kotiin. Joillain kavereillani asui saman katon alla mummo, joka hoiti lapsia kun vanhemmat olivat töissä. Vasta 90-luvulla on ruvettu säästämään ja laitettu lapset "tarhaan", mutta silloin minun sukupolvi oli jo menossa yläasteelle.

Noin se meidänkin perheessä oli. Meitä 2 ja 5v lapsia tuli hoitamaan joku yläasteelta valmistunut tyttö jota ei jatko-opinnot kiinnostanut. Nykyään voisi tulla lasu tuollaisesta hoitoratkaisusta.

Itse olen syntynyt 1985 ja kyllä kaikki ikätoverini olivat päiväkodissa. Isokin päiväkoti oli Perhepäivähoito oli yleisempää jossa veljeni (s. -78) oli aikanaan. Eli ei tämä mikään 90- luvulta alkanut uutuus ole.

Nykykeskustelussa on unohtunut tuoda esiin, että pienen lapsen kehityksen kannalta oleilu isoissa ryhmissä on turhaa ja omien vanhempien ja sisarusten kanssa oppii riittävät taidot. Varhaiskasvatus on saanut liian suuren painoarvon. Miksi ei voida puhua päivähoidosta, mitä se todellisuudessa onkin?

Tämä suuri siirtymä varhaiskasvatuksen ihannointiin johtuu mielestäni S2 lapsista.

Lisäksi hoitorahaa on pienennetty ja äitiyslomaa lyhennetty, joten kaikki nämä toimenpiteet lisäävät hoitotarvetta.

Tää palsta on täynnä täydellisiä kasvattajia, jotka viettää aikaa omien lastensa kanssa. 24/7/365. Ei tälläisen tavallisen ihmisen tarvi näiden kanssa koittaa keskustella, nää täydelliset kasvattajat lyttää muut maan rakoon omalla täydellisellä kasvattamisella ja bessetwisseröinnillä. Jatkakaa vaan sitä sädekehän kiillotusta te TÄYDELLISET kasvattajat. Teissähän ei oo mitään vikaa.

Haluan sormettaa rauhassa ja juoda parvekkeella siideriä. Siinä se rehellisesti sanottuna.

Kun minulla on vapaapäivä niin todellakin vien lapsen hoitoon. Vaimo on kuitenkin töissä, niin saan vetää käteen ja katsoa eroottisia videoita koko päivän.

Välillä kertyy rästiasioita, hammaslääkäri, lääkäri, ikkunoiden pesua näin kevätaikaan, muutenkin suursiivousta jne.  Varsinkin ne jotka on lapsen kanssa suurimman osan ja isä on nk joka toinen vl isä ja välillä arkena. 

Meillä lapsi on vapaalla silloin kun vanhemmat on vapaalla. Hänkin  tarvitsee vapaata varhaiskasvatuksesta. Nyt on Ruotsin risteilyllä isovanhempien kanssa. Ei pienten lasten mielestäni tarvitse suorittaa arkea jos vain on mahdollisuus siihen. Toki vanhemmilla on myös menoja mitä pitää hoitaa, mutta niinä päivinä voi vaikka lapsi olla lyhyemmän päivän päiväkodissa. 

Ainakin täällä Vantaalla päiväkotimaksuista saa alennusta vasta jos lapsi on koko kalenterikuukauden poissa hoidosta, ennen raja oli 2vko/kk. Että toisaalta ymmärrän, kun siitä päivähoidosta täytyy maksaa oli siellä tai ei niin monet laittavat hoitoon, kun maksut menevät joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä miten etätyö liittyy tähän mitenkään, vai eikö päiväkodeissa ymmärretä etätyön olevan työtä? Jos teen etätöitä, niin en minä kerkiä lapsen kanssa leikkimään tai laittaa hänelle ruokaa. Onko etätyö joidenkin kuvitelmissa sellaista, että rahaa tulee automaattisesti kotona istuessa?

Mietin kanssa tätä! Teen etätöitä 4-5 päivää viikossa. Kyllä, tauolla ehdin tosiaan palstailla, mutta työ itsessään vaatii tiukkaa keskittymistä eikä siinä mitään lapsia hoideta samalla. Joten kyllä on lapset hoidossa vaikka itse olisin kotona - koska koti on työpaikkani. Lomat on sitten asia erikseen, en omina lomapäivinäni vie lapsia hoitoon ellei sitten ole kyse siitä, että olen joutunut ottamaan lomapäivän/ palkattoman päivän töistä esimerkiksi lääkäriä & tutkimuksia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 70-luvulla. Minut laitettiin puolitoistavuotiaana päiväkotiin Helsingissä. Minut otettiin päiväkodista pois viisivuotiaana ja olin kotihoidossa vuoden ennen kuin menin eskariin joskus kasarin alussa.

Perhettäni on pidetty omituisena, syrjäytyneenä ja vanhempiani suurin piirtein vastuuttomina hulluina tämän päätöksen vuoksi. Isäni oli kasarin alussa työttömänä, eikä kukaan ole tuolloin olettanut, että työtön mies hoitaisi lapsiaan edes osapäiväisesti, päiväkoti on ollut paikka, johon on on ollut sosiaalinen pakko mennä. 

Mistäkö tämän tiedän? Sairastan erästä kroonista tautia, jota on hoidettu Lastenlinnassa koko lapsuuteni. Tilasin itseäni koskevat hoitodokumentit sieltä taannoin ja niissä oli mielenkiintoisia merkintöjä perheestäni. 

Naurattaa miten nykyään ajattelu on kääntynyt täysin päälaelleen. Nykyään päiväkotiin lapsensa tuovat ihmiset ovat itsekkäitä ikiteinejä, 80-luvulla on kotihoitoa pidetty täysin sopimattomana, esim. puolitoistavuotias on ollut korkea aika laittaa hoitoon, kun päiväkoti meni kiinni, piti lapsi työntää kesäksi maalle mummolaan tai leiriltä toiselle. 

Olin itse 80-luvulla lapsi enkä tuntenut ketään, joka olisi käynyt päiväkodissa. Minua ja sisaruksiani sekä kaikkia lapsuuskavereitani hoitivat aupairit tai välivuotta pitävät ylioppilastytöt, jotka tulivat aamulla kotiimme ja lähtivät pois iltapäivällä kun vanhemmat tulivat töistä kotiin. Joillain kavereillani asui saman katon alla mummo, joka hoiti lapsia kun vanhemmat olivat töissä. Vasta 90-luvulla on ruvettu säästämään ja laitettu lapset "tarhaan", mutta silloin minun sukupolvi oli jo menossa yläasteelle.

Noin se meidänkin perheessä oli. Meitä 2 ja 5v lapsia tuli hoitamaan joku yläasteelta valmistunut tyttö jota ei jatko-opinnot kiinnostanut. Nykyään voisi tulla lasu tuollaisesta hoitoratkaisusta.

Tosin se ilmoitus tehtäisiin oppivelvollisuutta "pakoilevasta" hoitajasta, eikä hoitolapsista.

Itse asiassa pientä lasta ei lastensuojelusäännösten mukaan ole sallittua jättää alle 18-vuotiaan valvontaan. Tästä syystä myöskään varhaiskasvatusyksiköistä ei luovuteta lasta alle 18-vuotiaan haltuun.

Ihan varhaiskasvatuksen opettajalta kuultuna juttuna toteaisin tähän, että on varsin tavallista että alaikäiset lastenhoitajaopiskelijat ovat kesätöissä päiväkodissa sijaistamassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on vapaalla silloin kun vanhemmat on vapaalla. Hänkin  tarvitsee vapaata varhaiskasvatuksesta. Nyt on Ruotsin risteilyllä isovanhempien kanssa. Ei pienten lasten mielestäni tarvitse suorittaa arkea jos vain on mahdollisuus siihen. Toki vanhemmilla on myös menoja mitä pitää hoitaa, mutta niinä päivinä voi vaikka lapsi olla lyhyemmän päivän päiväkodissa. 

Ainakin täällä Vantaalla päiväkotimaksuista saa alennusta vasta jos lapsi on koko kalenterikuukauden poissa hoidosta, ennen raja oli 2vko/kk. Että toisaalta ymmärrän, kun siitä päivähoidosta täytyy maksaa oli siellä tai ei niin monet laittavat hoitoon, kun maksut menevät joka tapauksessa.

Kaikki lapset tarvitsevat vapaata varhaiskasvatuksesta. Jos ei ole isovanhempia viemässä risteilylle, niin vapaan järjestäminen on vanhemmille/vanhemmalle hankalampaa. Kiva että teillä on noin, mutta kyllä me muutkin vanhemmat TIEDÄMME sen, että vapaat ovat tarpeen lapselle.

selaan kännykkää ja lilluttelen nyt varpaita vedessä

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on vapaalla silloin kun vanhemmat on vapaalla. Hänkin  tarvitsee vapaata varhaiskasvatuksesta. Nyt on Ruotsin risteilyllä isovanhempien kanssa. Ei pienten lasten mielestäni tarvitse suorittaa arkea jos vain on mahdollisuus siihen. Toki vanhemmilla on myös menoja mitä pitää hoitaa, mutta niinä päivinä voi vaikka lapsi olla lyhyemmän päivän päiväkodissa. 

Ainakin täällä Vantaalla päiväkotimaksuista saa alennusta vasta jos lapsi on koko kalenterikuukauden poissa hoidosta, ennen raja oli 2vko/kk. Että toisaalta ymmärrän, kun siitä päivähoidosta täytyy maksaa oli siellä tai ei niin monet laittavat hoitoon, kun maksut menevät joka tapauksessa.

On ollut aina, että koko kuun poissaolosta tulee puolen kuun maksu. Jos lapsi on sairaana väh. 10 päivää kuussa, tulee puolen kuun maksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikö vein aikoinani joinain vapaapäivinäni?

Päiväkoti vapaapäivinäni tuli halvemmaksi kuin yksityiseltä hoitajan osto mm. seuraavien ajaksi:

lääkärikäyntini: hammaslääkäri ihon valohoito, silmälääkäri, gynekologi, terapia, ihotautilääkäri

Ja juu. 3 päivää vuodessa pidin omaa lomaa yksin: 1 päivä kesällä, 1 ennen joulua ja 1 pääsiäisenä. Tuolloin valmistelin lapselta salaa synttärit, joulun ja pääsiäisyllätykset.

Ja juu, tiedän olleeni tämän takia paha vanhempi ja vielä huonompi 24/7/365 yh.

Juuri tämä. Kai nyt vanhemmallakin pitää joskus olla mahdollisuus myös omaan aikaan ja mitä se kenellekään kuuluu, mitä silloin tekee. Jos lapsi on rutinoitunut käymään päiväkodissa ja viihtyy siellä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa (eikö?), niin onhan se tuttu hoitopaikka nyt lapselle parempi kuin joku erikseen palkattu vieras hoitaja, jonka kanssa lapsi olisi kaksin ilman kavereitaan.

Ja kyllä nämä yh-vanhemmat aivan taatusti viettävät hyvinkin paljon aikaa lastensa kanssa. Usein heillä ei ole mitään omia harrastuksia, eivätkä juuri lastenhoitoapuja muilta kysele, vaan ovat itse lastensa kanssa kaiket illat ja viikonloput. Jos siinä sitten yhtenä perjantaina helatorstain jälkeen haluaa vähän omaa aikaa, niin on se nyt kumma, että se jotakuta noin riepoo.

Olen jo lapseni kasvattanut ja yh:na ollessani en koskaan vienyt lapsia päiväkotiin. Tuntui ihan hassulta ajatukselta silloin. Ei vienyt kukaan muukaan, ei ainakaan kukaan tuntemistani. Hyvin onnistui lääkärikäynnit ja muut lastenkin kanssa ja joskus lapsi saattoi olla hetken aikaa eli pari tuntia isovanhemmallaan jos tuntui ettei lasta voi ottaa lääkärille mukaan. 

Nuorimmaisen aikana olin jo uudessa suhteessa ja kadun sitä, että pitkiä päiviä tehdessämme hänenkin päiväkotipäivät venyivät pitkiksi. Päiväkodissa olo on raskasta myös lapsille. 

Ei uskoisi, että tuosta ajasta on vasta 20 vuotta, kaikki on muuttunut aivan totaalisesti eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikö vein aikoinani joinain vapaapäivinäni?

Päiväkoti vapaapäivinäni tuli halvemmaksi kuin yksityiseltä hoitajan osto mm. seuraavien ajaksi:

lääkärikäyntini: hammaslääkäri ihon valohoito, silmälääkäri, gynekologi, terapia, ihotautilääkäri

Ja juu. 3 päivää vuodessa pidin omaa lomaa yksin: 1 päivä kesällä, 1 ennen joulua ja 1 pääsiäisenä. Tuolloin valmistelin lapselta salaa synttärit, joulun ja pääsiäisyllätykset.

Ja juu, tiedän olleeni tämän takia paha vanhempi ja vielä huonompi 24/7/365 yh.

Juuri tämä. Kai nyt vanhemmallakin pitää joskus olla mahdollisuus myös omaan aikaan ja mitä se kenellekään kuuluu, mitä silloin tekee. Jos lapsi on rutinoitunut käymään päiväkodissa ja viihtyy siellä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa (eikö?), niin onhan se tuttu hoitopaikka nyt lapselle parempi kuin joku erikseen palkattu vieras hoitaja, jonka kanssa lapsi olisi kaksin ilman kavereitaan.

Ja kyllä nämä yh-vanhemmat aivan taatusti viettävät hyvinkin paljon aikaa lastensa kanssa. Usein heillä ei ole mitään omia harrastuksia, eivätkä juuri lastenhoitoapuja muilta kysele, vaan ovat itse lastensa kanssa kaiket illat ja viikonloput. Jos siinä sitten yhtenä perjantaina helatorstain jälkeen haluaa vähän omaa aikaa, niin on se nyt kumma, että se jotakuta noin riepoo.

Olen jo lapseni kasvattanut ja yh:na ollessani en koskaan vienyt lapsia päiväkotiin. Tuntui ihan hassulta ajatukselta silloin. Ei vienyt kukaan muukaan, ei ainakaan kukaan tuntemistani. Hyvin onnistui lääkärikäynnit ja muut lastenkin kanssa ja joskus lapsi saattoi olla hetken aikaa eli pari tuntia isovanhemmallaan jos tuntui ettei lasta voi ottaa lääkärille mukaan. 

Nuorimmaisen aikana olin jo uudessa suhteessa ja kadun sitä, että pitkiä päiviä tehdessämme hänenkin päiväkotipäivät venyivät pitkiksi. Päiväkodissa olo on raskasta myös lapsille. 

Ei uskoisi, että tuosta ajasta on vasta 20 vuotta, kaikki on muuttunut aivan totaalisesti eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Niin, oliko silloin edes mahdollisuutta viedä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus taitaa olla vähän uudempi asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikö vein aikoinani joinain vapaapäivinäni?

Päiväkoti vapaapäivinäni tuli halvemmaksi kuin yksityiseltä hoitajan osto mm. seuraavien ajaksi:

lääkärikäyntini: hammaslääkäri ihon valohoito, silmälääkäri, gynekologi, terapia, ihotautilääkäri

Ja juu. 3 päivää vuodessa pidin omaa lomaa yksin: 1 päivä kesällä, 1 ennen joulua ja 1 pääsiäisenä. Tuolloin valmistelin lapselta salaa synttärit, joulun ja pääsiäisyllätykset.

Ja juu, tiedän olleeni tämän takia paha vanhempi ja vielä huonompi 24/7/365 yh.

Juuri tämä. Kai nyt vanhemmallakin pitää joskus olla mahdollisuus myös omaan aikaan ja mitä se kenellekään kuuluu, mitä silloin tekee. Jos lapsi on rutinoitunut käymään päiväkodissa ja viihtyy siellä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa (eikö?), niin onhan se tuttu hoitopaikka nyt lapselle parempi kuin joku erikseen palkattu vieras hoitaja, jonka kanssa lapsi olisi kaksin ilman kavereitaan.

Ja kyllä nämä yh-vanhemmat aivan taatusti viettävät hyvinkin paljon aikaa lastensa kanssa. Usein heillä ei ole mitään omia harrastuksia, eivätkä juuri lastenhoitoapuja muilta kysele, vaan ovat itse lastensa kanssa kaiket illat ja viikonloput. Jos siinä sitten yhtenä perjantaina helatorstain jälkeen haluaa vähän omaa aikaa, niin on se nyt kumma, että se jotakuta noin riepoo.

Olen jo lapseni kasvattanut ja yh:na ollessani en koskaan vienyt lapsia päiväkotiin. Tuntui ihan hassulta ajatukselta silloin. Ei vienyt kukaan muukaan, ei ainakaan kukaan tuntemistani. Hyvin onnistui lääkärikäynnit ja muut lastenkin kanssa ja joskus lapsi saattoi olla hetken aikaa eli pari tuntia isovanhemmallaan jos tuntui ettei lasta voi ottaa lääkärille mukaan. 

Nuorimmaisen aikana olin jo uudessa suhteessa ja kadun sitä, että pitkiä päiviä tehdessämme hänenkin päiväkotipäivät venyivät pitkiksi. Päiväkodissa olo on raskasta myös lapsille. 

Ei uskoisi, että tuosta ajasta on vasta 20 vuotta, kaikki on muuttunut aivan totaalisesti eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Niin, oliko silloin edes mahdollisuutta viedä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus taitaa olla vähän uudempi asia.

Ei varmaan ollutkaan ja kaikki sujui silti ihan mainiosti. 

En ole ollut ikinä päivähoidossa, asuin maaseudulla maatilalla.  Oli nk laajennettu perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on vapaalla silloin kun vanhemmat on vapaalla. Hänkin  tarvitsee vapaata varhaiskasvatuksesta. Nyt on Ruotsin risteilyllä isovanhempien kanssa. Ei pienten lasten mielestäni tarvitse suorittaa arkea jos vain on mahdollisuus siihen. Toki vanhemmilla on myös menoja mitä pitää hoitaa, mutta niinä päivinä voi vaikka lapsi olla lyhyemmän päivän päiväkodissa. 

Ainakin täällä Vantaalla päiväkotimaksuista saa alennusta vasta jos lapsi on koko kalenterikuukauden poissa hoidosta, ennen raja oli 2vko/kk. Että toisaalta ymmärrän, kun siitä päivähoidosta täytyy maksaa oli siellä tai ei niin monet laittavat hoitoon, kun maksut menevät joka tapauksessa.

Tuo "vien hoitoon kun maksu siitä menee joka tapauksessa" ihan sama mikä olisi hyväksi a) lapselle b) jo äärirajoillaan olevalle päiväkodille ja henkilöstölle, on sama kuin "syön buffetista järkyttävät määrät ruokaa jotta saan rahalle vastinetta, ihan sama vaikka oon jo täynnä ja vakavasti ylipainoinen". Vaikka johonkin on oikeus, niin kannattaa silti miettiä onko se järkevää.

Vuonna 92 sain poikkeusluvalla viedä 2v kaksoset yhtenä vapaapäivänä päiväkotiin. Muistutettiin monta kertaa,että tämä oli poikkeus.