Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vain soittelee mulle eivätkä viestittele mitään?
17.05.2023 |
En jaksa enää joka puheluun vastata kun ei ole edes mitään kunnon asiaa toisella, enkä jaksa edes pistää viestiä koska ainoa reaktio siihen on että soitetaan takaisin vastaus viestiin, ja sitten alkaa muu omasta elämästä jaarittelu. Silti muiden ystävien kanssa hän viestittelee mutta ei minun kanssani, huomaan sen silloin kun nähdään. Onkohan tämä ehkä jotain kunnioituksen puutetta? .. koska minusta viestittely on toista kohtaan kunnioittavampi kommunikaation tyyli kuin suora soittelu monta kertaa päivässä. Viestittelyssä annetaan toiselle tilaa ja aika vastata sitten kun on hyvä hetki. Eikä viestien kautta ehkä häiritä yhtä turhalla asialla kuin puheluissa.
Kommentit (62)
Ap:llä on myös ystäviä, joiden kanssa on hedelmällistä keskustella, ja joiden kanssa jutellaan YHTEISISTÄ jutuista, eikä vain sen toisen omista. Nämä ystävät usein myös käyttävät viestittelyä kommunikaation välineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on arkisin kovin kiireistä. En pidä siitä mutten juurikaan voi asialle mitään. Jos joku soittaa yllättäen puhelimella, niin siitä aiheutuu lähes aina hankaluuksia. Jokin asia keskeytyy tai myöhästyn jostain tai olen muuten vaan sellaisessa tilanteessa, etten voi tai pysty keskittymään puheluun. Siksi toivoisin, ettei minulle varoittamatta soiteltaisi, ellei kyseessä oikeasti ole hätä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en viestittele, vaan soitan. En jaksa naputella.
Tutut tietää ja suuri osa on samanlaisia.
Viestittely etäännyttää ja soittelu taas lähentää. Ihan eri yhteydenpitomuoto mun mielestä. Pakon edessä kyllä vastaan, mutta en mä mitään kuulumisia kenellekään naputtele.
Mun mielestä viestejä voi käyttää lyhyin asioihin, kuten muistutus jostain asiasta tai pikakysymyksiin, ei juuri muuhun. Yhteydenpitoon ja kuulumisiin taas soittaminen on parasta.
Just nää "mä en jaksa naputella" - tyypit on raskaita🙄
Mä taas en jaksa puhelinpölötyksiä ja - pirinöitä.
Joka helkkarin yksinkertaisenkin asian takia näiden "mä en jaksa naputella" - tyyppien pitää, jumankekka, SOITTAA 🙄
--mistä lie lankapuhelinaikakaudelta jäänyt tällainen tapa muiden riesaksi..
Minä taas mieluummin viestittelen enkä juurikaan soita koska minua ahdistaa/pelottaa/jännittää puhua muille ihmisille. Kärsin lievästä masennuksesta sekä minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Sosiaalisten tilanteiden pelko on minulle tullut varmasti siitä kun olen todella yksinäinen ja että minulla on huono itsentunto.
Jos joku soittaa minulle niin voi olla etten edes vastaa puheluun koska en halua puhua.
M30
Mulla usein tulee virheitä ja unohduksia sen asian kanssa jota olen hoitamassa, jos yhtä aikaa juttelen puhelimessa ja yritän keskittyä ymmärtämään mitä se toinen haluaa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta toi kertoo päinvastasesta eli kunnioituksesta. He haluavat puhua kanssasi. Viestejä lähetellään kelle vaan.
Kunnioituksesta ? Että jos on juttusilla kasvokkain niin viestittelee samalla muille ? Epäkohteliasta mielestäni .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en viestittele, vaan soitan. En jaksa naputella.
Tutut tietää ja suuri osa on samanlaisia.
Viestittely etäännyttää ja soittelu taas lähentää. Ihan eri yhteydenpitomuoto mun mielestä. Pakon edessä kyllä vastaan, mutta en mä mitään kuulumisia kenellekään naputtele.
Mun mielestä viestejä voi käyttää lyhyin asioihin, kuten muistutus jostain asiasta tai pikakysymyksiin, ei juuri muuhun. Yhteydenpitoon ja kuulumisiin taas soittaminen on parasta.
Just nää "mä en jaksa naputella" - tyypit on raskaita🙄
Mä taas en jaksa puhelinpölötyksiä ja - pirinöitä.
Joka helkkarin yksinkertaisenkin asian takia näiden "mä en jaksa naputella" - tyyppien pitää, jumankekka, SOITTAA 🙄
--mistä lie lankapuhelinaikakaudelta jäänyt tällainen tapa muiden riesaksi..
Olisi ideaali jos puhelimessa pälättämisestä nauttivat ymmärtäisivät soitella keskenään ja jättäisivät meidät muut rauhaan . Soittakaa sitten kun oikea tilanne vaikka että on sovitusti alaovella , tuletko avaamaan tms .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on arkisin kovin kiireistä. En pidä siitä mutten juurikaan voi asialle mitään. Jos joku soittaa yllättäen puhelimella, niin siitä aiheutuu lähes aina hankaluuksia. Jokin asia keskeytyy tai myöhästyn jostain tai olen muuten vaan sellaisessa tilanteessa, etten voi tai pysty keskittymään puheluun. Siksi toivoisin, ettei minulle varoittamatta soiteltaisi, ellei kyseessä oikeasti ole hätä.
Mulle viimeinen pisara yhden tuttavan kohdalla oli se kun itse olin kaikessa rauhassa tietokoneella suunnittelemassa tulevan lomamatkan ohjelmaa ja varaamassa lippuja nähtävyyksiin ja tapahtumiin eli keskittymistä vaativaa hommaa.
No, puhelin soi. Tällainen ihminen jolle ei sanota ei tai soittaa seuraavaksi mun lapselle että sano sille että vastaa mun puheluun!!!
No, vastasin pyrkimyksenä pitää puhelun tiiviinä ja kattia kanssa. Sieltä tulee puheripuli ja tämä kyseinen ihminen kertoo vielä jo aikaisemmin kertomansa asiat nyt uusina. Alzheimer nelikymppisellä???
En vastaa tälle enää ollenkaan. En tajua sitä miksei hän voi ensinnäkin kysyä että ehdinkö puhua, toisekseen kysyä että niin kerroinko tämän jutun jo jne. Mun ajan kunnioittaminen on täysin nolla.
Siinä meni itsellä se kiva, kutkuttava matkan odotuksen fiilis kokonaan tähän jonninjoutavaan puheluun.
Parempi siis etten enää vastaa hänelle ollenkaan.
Tämä kyseinen henkilö ei tuolloin tiennyt reissusuunnitelmistani eikä nyttemmin reissun toteuteutumisen jälkeenkään. Kun ei häntä minun asiani/elämäni kiinnosta lainkaan, mun pitäisi olla vaan sankona johon hän oksentaa omat asiansa. Ja tämä tosiaan 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Mä en viestittele, vaan soitan. En jaksa naputella.
Tutut tietää ja suuri osa on samanlaisia.
Viestittely etäännyttää ja soittelu taas lähentää. Ihan eri yhteydenpitomuoto mun mielestä. Pakon edessä kyllä vastaan, mutta en mä mitään kuulumisia kenellekään naputtele.
Mun mielestä viestejä voi käyttää lyhyin asioihin, kuten muistutus jostain asiasta tai pikakysymyksiin, ei juuri muuhun. Yhteydenpitoon ja kuulumisiin taas soittaminen on parasta.
Miksi pitää soittaa ja jaaritella puhelimessa jos on vaikka jo sovittuna kahvittelut ja olen tulossa ? Ehtii sitten kasvokkain rupatella .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yhteydessä monta kertaa päivässä? Helpompi kai puhelimessa kerralla jutella.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhteydessä monta kertaa päivässä? Helpompi kai puhelimessa kerralla jutella.
Kuten sanoin, niin itse juttelen mieluummin sitten kun tavataan, että sille on ihan omistettu oma aikansa. Että myös tehdään jotain ihan oikeasti hauskaa yhdessä. Eikä niin että toinen on vain purkualustana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaana mä tapaamisajat ja -paikat sovitaan jopa helpommin viesteissä, niin jää muistiin missä ja milloin nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhteydessä monta kertaa päivässä? Helpompi kai puhelimessa kerralla jutella.
Kuten sanoin, niin itse juttelen mieluummin sitten kun tavataan, että sille on ihan omistettu oma aikansa. Että myös tehdään jotain ihan oikeasti hauskaa yhdessä. Eikä niin että toinen on vain purkualustana.
Olen luullut puheluiden olevan sitä varten, että kaukaisemmat ystävät voivat vaihtaa kuulumisensa, mutta näköjään jossain on joku rasittava puheripuli-ihmistyyppinsä, jota kartetaan karsinoimalla ne Wappiin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on arkisin kovin kiireistä. En pidä siitä mutten juurikaan voi asialle mitään. Jos joku soittaa yllättäen puhelimella, niin siitä aiheutuu lähes aina hankaluuksia. Jokin asia keskeytyy tai myöhästyn jostain tai olen muuten vaan sellaisessa tilanteessa, etten voi tai pysty keskittymään puheluun. Siksi toivoisin, ettei minulle varoittamatta soiteltaisi, ellei kyseessä oikeasti ole hätä.
Mulle viimeinen pisara yhden tuttavan kohdalla oli se kun itse olin kaikessa rauhassa tietokoneella suunnittelemassa tulevan lomamatkan ohjelmaa ja varaamassa lippuja nähtävyyksiin ja tapahtumiin eli keskittymistä vaativaa hommaa.
No, puhelin soi. Tällainen ihminen jolle ei sanota ei tai soittaa seuraavaksi mun lapselle että sano sille että vastaa mun puheluun!!!
No, vastasin pyrkimyksenä pitää puhelun tiiviinä ja kattia kanssa. Sieltä tulee puheripuli ja tämä kyseinen ihminen kertoo vielä jo aikaisemmin kertomansa asiat nyt uusina. Alzheimer nelikymppisellä???
En vastaa tälle enää ollenkaan. En tajua sitä miksei hän voi ensinnäkin kysyä että ehdinkö puhua, toisekseen kysyä että niin kerroinko tämän jutun jo jne. Mun ajan kunnioittaminen on täysin nolla.
Siinä meni itsellä se kiva, kutkuttava matkan odotuksen fiilis kokonaan tähän jonninjoutavaan puheluun.
Parempi siis etten enää vastaa hänelle ollenkaan.
Tämä kyseinen henkilö ei tuolloin tiennyt reissusuunnitelmistani eikä nyttemmin reissun toteuteutumisen jälkeenkään. Kun ei häntä minun asiani/elämäni kiinnosta lainkaan, mun pitäisi olla vaan sankona johon hän oksentaa omat asiansa. Ja tämä tosiaan 24/7.
Eikö sinulla ole yhtään ihmistä, kenen kanssa olisi mukava puhua puhelimessa? Ulkomaille muuttanut ystävä tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on arkisin kovin kiireistä. En pidä siitä mutten juurikaan voi asialle mitään. Jos joku soittaa yllättäen puhelimella, niin siitä aiheutuu lähes aina hankaluuksia. Jokin asia keskeytyy tai myöhästyn jostain tai olen muuten vaan sellaisessa tilanteessa, etten voi tai pysty keskittymään puheluun. Siksi toivoisin, ettei minulle varoittamatta soiteltaisi, ellei kyseessä oikeasti ole hätä.
Mulle viimeinen pisara yhden tuttavan kohdalla oli se kun itse olin kaikessa rauhassa tietokoneella suunnittelemassa tulevan lomamatkan ohjelmaa ja varaamassa lippuja nähtävyyksiin ja tapahtumiin eli keskittymistä vaativaa hommaa.
No, puhelin soi. Tällainen ihminen jolle ei sanota ei tai soittaa seuraavaksi mun lapselle että sano sille että vastaa mun puheluun!!!
No, vastasin pyrkimyksenä pitää puhelun tiiviinä ja kattia kanssa. Sieltä tulee puheripuli ja tämä kyseinen ihminen kertoo vielä jo aikaisemmin kertomansa asiat nyt uusina. Alzheimer nelikymppisellä???
En vastaa tälle enää ollenkaan. En tajua sitä miksei hän voi ensinnäkin kysyä että ehdinkö puhua, toisekseen kysyä että niin kerroinko tämän jutun jo jne. Mun ajan kunnioittaminen on täysin nolla.
Siinä meni itsellä se kiva, kutkuttava matkan odotuksen fiilis kokonaan tähän jonninjoutavaan puheluun.
Parempi siis etten enää vastaa hänelle ollenkaan.
Tämä kyseinen henkilö ei tuolloin tiennyt reissusuunnitelmistani eikä nyttemmin reissun toteuteutumisen jälkeenkään. Kun ei häntä minun asiani/elämäni kiinnosta lainkaan, mun pitäisi olla vaan sankona johon hän oksentaa omat asiansa. Ja tämä tosiaan 24/7.
Eikö sinulla ole yhtään ihmistä, kenen kanssa olisi mukava puhua puhelimessa? Ulkomaille muuttanut ystävä tms.?
Tottakai on ja heidän kanssaan toimii toisen ajan kunnioitus molempiin suuntiin sekä yleensäkin molempien kuulumisista keskustelu. Heidän kanssaan on nautinto olla tekemisissä. Näiden toisenlaisten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on arkisin kovin kiireistä. En pidä siitä mutten juurikaan voi asialle mitään. Jos joku soittaa yllättäen puhelimella, niin siitä aiheutuu lähes aina hankaluuksia. Jokin asia keskeytyy tai myöhästyn jostain tai olen muuten vaan sellaisessa tilanteessa, etten voi tai pysty keskittymään puheluun. Siksi toivoisin, ettei minulle varoittamatta soiteltaisi, ellei kyseessä oikeasti ole hätä.
Mulle viimeinen pisara yhden tuttavan kohdalla oli se kun itse olin kaikessa rauhassa tietokoneella suunnittelemassa tulevan lomamatkan ohjelmaa ja varaamassa lippuja nähtävyyksiin ja tapahtumiin eli keskittymistä vaativaa hommaa.
No, puhelin soi. Tällainen ihminen jolle ei sanota ei tai soittaa seuraavaksi mun lapselle että sano sille että vastaa mun puheluun!!!
No, vastasin pyrkimyksenä pitää puhelun tiiviinä ja kattia kanssa. Sieltä tulee puheripuli ja tämä kyseinen ihminen kertoo vielä jo aikaisemmin kertomansa asiat nyt uusina. Alzheimer nelikymppisellä???
En vastaa tälle enää ollenkaan. En tajua sitä miksei hän voi ensinnäkin kysyä että ehdinkö puhua, toisekseen kysyä että niin kerroinko tämän jutun jo jne. Mun ajan kunnioittaminen on täysin nolla.
Siinä meni itsellä se kiva, kutkuttava matkan odotuksen fiilis kokonaan tähän jonninjoutavaan puheluun.
Parempi siis etten enää vastaa hänelle ollenkaan.
Tämä kyseinen henkilö ei tuolloin tiennyt reissusuunnitelmistani eikä nyttemmin reissun toteuteutumisen jälkeenkään. Kun ei häntä minun asiani/elämäni kiinnosta lainkaan, mun pitäisi olla vaan sankona johon hän oksentaa omat asiansa. Ja tämä tosiaan 24/7.
Eikö sinulla ole yhtään ihmistä, kenen kanssa olisi mukava puhua puhelimessa? Ulkomaille muuttanut ystävä tms.?
Tottakai on ja heidän kanssaan toimii toisen ajan kunnioitus molempiin suuntiin sekä yleensäkin molempien kuulumisista keskustelu. Heidän kanssaan on nautinto olla tekemisissä. Näiden toisenlaisten ei.
No mutta eihän ongelma ole silloin soittelu (joka on mukavaa) vaan esimerkiksi se, että ystävyys ei ole vastavuoroista. Silloin on ihan ymmärrettävää, että nämä hallitsevat ihmiset yrittää tuupata sinne wapin puolelle, missä niille voi vastata kun jaksaa jos jaksaa.
Läheisten kanssa puhun puhelimessa ja ei niin läheisten kanssa viestittelen lyhyesti.
Itse en kestä ihmisiä, joiden pääasiallinen kommunikointitapa on viestittely. Lyhyitä asioita voidaan hoitaa viestittelyllä.
Ihmissuhteet eivät voi perustua viestittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhteydessä monta kertaa päivässä? Helpompi kai puhelimessa kerralla jutella.
Kuten sanoin, niin itse juttelen mieluummin sitten kun tavataan, että sille on ihan omistettu oma aikansa. Että myös tehdään jotain ihan oikeasti hauskaa yhdessä. Eikä niin että toinen on vain purkualustana.
Olen luullut puheluiden olevan sitä varten, että kaukaisemmat ystävät voivat vaihtaa kuulumisensa, mutta näköjään jossain on joku rasittava puheripuli-ihmistyyppinsä, jota kartetaan karsinoimalla ne Wappiin :D
Kyllä tuollaiset yleensä unohtuu, jotka ovat niin kaukana ettei heitä ikinä edes tavata eikä ole mitään yhteistä tekemistä. Mitä yhteistä sinulla enää on ihmisen kanssa, jota et koskaan tapaa? ... Jos olette toisillenne tärkeitä, niin varmasti myös joskus teette jotain yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tämä johtopäätös? ... Vai oletko sinäkin vain vauvafoorumin roskaporukkaa?