Perintö kun kuolleella pankkilaina....?
Vanha isämme elää kaukana meistä lapsista. Emme ole juurikaan tekemisissä. Isä on erakoitunut.
Tiedän että hänellä on pankkilainaa asunnostaan.
Asuu mökissä pienen järven rannalla.
Asunto ja tontti on mielestäni aika arvottomia. Siihen mörskään ei kukaan meistä muuttaisi saati pitäisi kesämökkinä.
Isä kalastaa joten vaja on täynnä kalastukseen liittyvää tavaraa.
Mitä tapahtuu kun isä kuolee. Asuntolainaa on maksettavaa varmasti pidempään mitä isä elää.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat tietämättömien neuvoja, että pitäisi kieltäytyä perinnöstä. Ei perinnöstä tarvitse kieltäytyä, jotta ei joutuisi vastuuseen vainajan veloista. Riittää, että ei ota itselleen mitään perinnöstä (ryhdy perintöön) ja hoitaa perunkirjoituksen ajoissa.
Eli toisin sanoen kieltäytyy perinnöstä. Tai luopuu, jos tarkkoja ollaan. Mikä oli pointtisi?
Olla ryhtymättä perintöön on täysin eri asia kuin luopua tai kieltäytyä perinnöstä.
Ei todellakaan ole. Perintöön ryhtyminen tarkoittaa nimenomaan sen ilmaisemista, että haluaa ottaa perinnön vastaan. Kieltäytyminen/luopuminen = ei ryhdy perintöön.
Todellakin on.
Olla ryhtymättä perintöön=jättää kuolinpesä jakamatta
Kieltäytyä perinnöstä=antaa oma osuutensa seuraavalle perimisvuorossa olevalle (tätä ei voi tehdä jakamatta kuolinpesää)
Jaat nyt ihan vääriä neuvoja. Jo perunkirjoitukseen osallistuminen on perintöön ryhtymistä. Tämä löytyy perintökaaren 16 luvun 2 pykälän 2 momentista. Luopuminen on nimenomaan sitä, ettei ryhdy perintöön.
Perunkirjoitukseen osallistuminen ei todellakaan ole sellaista perintöön ryhtymistä, josta aiheutuisi vastuu vainajan veloista. Eihän ennen perunkirjoitusta välttämättä edes tiedä, että vainajalta jäi velkaa.
Nimenomaan on jos osallistut perunkirjoitukseen!
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat tietämättömien neuvoja, että pitäisi kieltäytyä perinnöstä. Ei perinnöstä tarvitse kieltäytyä, jotta ei joutuisi vastuuseen vainajan veloista. Riittää, että ei ota itselleen mitään perinnöstä (ryhdy perintöön) ja hoitaa perunkirjoituksen ajoissa.
Mitä eroa noilla muka on, kieltäytyminen ja ei-ryhtyminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa olisi käydä isän luona ja keskustella asiasta hänen kanssaan.
Jos tapaaminen ei onnistu, perinnöstä voi myös kieltäytyä. Perukirja täytyy kuitenkin tehdä kuoleman jälkeen.
Helpoin?
Kävisitkö sinä, isäsi (jonka kanssa et ole tekemisissä) luona kysymässä että no, mites kun kuolet niin me lapset hoidetaan tää..No, miksi ei? Kaikista käytännöllisintä olisi hoitaa asiat, kun hän on vielä elossa.
Miten ajattelit hoitaa? Omaisuutta on vähemmän kuin velkaa ja siinä se. Kuoleman jälkeen tehdään perunkirjoitus, kieltäydytään perinnöstä, mökki menee velan vakuutena pankille ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat tietämättömien neuvoja, että pitäisi kieltäytyä perinnöstä. Ei perinnöstä tarvitse kieltäytyä, jotta ei joutuisi vastuuseen vainajan veloista. Riittää, että ei ota itselleen mitään perinnöstä (ryhdy perintöön) ja hoitaa perunkirjoituksen ajoissa.
Mitä eroa noilla muka on, kieltäytyminen ja ei-ryhtyminen?
Ryhtyminen tarkoittaa sitä, että ottaa kuolinpesästä jotain perintöä. Vuokra-asunnon irtisanominen ja tyhjentäminen ei ole ryhtymistä, vaikka arvottoman koti-irtaimiston ottaisikin käyttöönsä. Kuolinpesä vaan jää siihen tilaan, missä oli sen jättäjän kuollessa.
Kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että ei ota perintöä vastaan. Se tehdään silloin, kun on jotain perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat tietämättömien neuvoja, että pitäisi kieltäytyä perinnöstä. Ei perinnöstä tarvitse kieltäytyä, jotta ei joutuisi vastuuseen vainajan veloista. Riittää, että ei ota itselleen mitään perinnöstä (ryhdy perintöön) ja hoitaa perunkirjoituksen ajoissa.
Eli toisin sanoen kieltäytyy perinnöstä. Tai luopuu, jos tarkkoja ollaan. Mikä oli pointtisi?
Olla ryhtymättä perintöön on täysin eri asia kuin luopua tai kieltäytyä perinnöstä.
Ei todellakaan ole. Perintöön ryhtyminen tarkoittaa nimenomaan sen ilmaisemista, että haluaa ottaa perinnön vastaan. Kieltäytyminen/luopuminen = ei ryhdy perintöön.
Todellakin on.
Olla ryhtymättä perintöön=jättää kuolinpesä jakamatta
Kieltäytyä perinnöstä=antaa oma osuutensa seuraavalle perimisvuorossa olevalle (tätä ei voi tehdä jakamatta kuolinpesää)
Jaat nyt ihan vääriä neuvoja. Jo perunkirjoitukseen osallistuminen on perintöön ryhtymistä. Tämä löytyy perintökaaren 16 luvun 2 pykälän 2 momentista. Luopuminen on nimenomaan sitä, ettei ryhdy perintöön.
Perunkirjoitukseen osallistuminen ei todellakaan ole sellaista perintöön ryhtymistä, josta aiheutuisi vastuu vainajan veloista. Eihän ennen perunkirjoitusta välttämättä edes tiedä, että vainajalta jäi velkaa.
Nimenomaan on jos osallistut perunkirjoitukseen!
Miksi tähän ketjuun kirjoitatte te, jotka ette tiedä asiasta mitään?
Minun äitini on aikoinaan ryhtynyt isänsä perintöön puolen vuoden ikäisenä, mutta kuolinpesä on jakamatta edelleen, yli 80 vuotta myöhemmin.
Perunkirjoitus on tehtävä, jotta ei joudu vastuuseen vainajan veloista. Ettekö itse huomaa ristiriitaa kirjoituksissanne?
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt faktat, koska olen joutunut olemaan osallisena tällasessa jutussa ja selvittämään asiat, vaikka ei koskenut omia sukulaisia. Tarina lyhykäisyydessään, ei tarvetta yksityiskohdille.
Mieheni äiti kuoli vuosia sitten, omisti talon josta velkaa pankille vielä 73 0000€. Kulutusluottoja otettu, yhteensä velkaa kaikille tahoille n. 100 000€. Perunkirja tehtiin ajoissa, listattiin varat ja velat yms. mitä kuuluukin. Leski (eli mieheni isä) jäi asumaan taloon, eli perintö jäi jakamatta. Hän ei kyennyt maksamaan kuluja.
Muutama vuosi tämän jälkeen talo pakkohuutokaupattiin. Myyntisumma oli 60 000€, joka tietenkin meni pankille. Muita rahoja ei koskaan tullut, joten pankki otti takkiinsa sen 13 000€ ja muut velkojat sen n. 30 000€. That's it. Muut velkojat lähettelivät toki laskujaan meille, ja miehen edesmenneen veljen lapsille. Niitä ei pidä maksaa koskaan. Sanotaan vain, että jako kesken, ei ole varaa.
Oikeusavusta vielä kysyin, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa, ettei ole mitään perintöä jaettavaksi kellekään, rahat on mennyt pankin lainanmaksuun eikä muille ole mitään. Sieltä sanottiin, että ei tarvitse enää tehdä mitään, verottaja saa tiedon pankilta ja ne menee muillekin velkojille tiedoksi. He kärsivät tappiot.
Siinä se. Ei muuta. Ei ole miehelläni äitinsä velkoja.
Oikea vastaus olisi ollut "kuolinpesä on varaton". Jako voi olla kesken vaikka tuomiopäivään eikä sillä ole mitään merkitystä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omaisuuden myynnin hoitaa?
Kuolinpesän hoitajat? Eli me lapset..?
ApTietysti mutta pankin kanssa keskustelemalla selviää mitä ne haluaa tehdä, oletusarvoisesti pankki ei anna vakuudetonta lainaa, jotta kyllä sen kiinteistön pitäisi kattaa jäljellä oleva.
Ei pankin kanssa tarvitse mitään keskustella, koska kukaan ei ole ottamassa uutta lainaa. Ap:n isän laina kuitataan ap:n isän eli kuolinpesän omaisuudella ja mahdollinen ylijäävä lainaosuus jää pankin tappioksi. Tämä asia on hyvin yksiselitteinen eikä vaadi pankin kanssa keskustelemista.
Todennäköisesti asunto on lainan vakuutena. Silloin sitä ei voi myydä keskustelematta pankin kanssa eli myyntiin pitää olla pankin hyväksyntä.
No tasan varmasti ei ole asunto lainan vakuutena, jos laina on otettu ko. asunnon ostamista varten :D
Pankki ei jää tappiolle on sen arvioineet lainaa myöntäessään, mutta sen joutuu joko perikunta myymään ottamalla loppuvelan vastattavakseen tai pankki hakee siihen selvittäjän joka sitten myy ja tilittää loput perillisille jos jotain jää.
Tietysti jää, jos kuolinpesän omaisuus ei riitä kattamaan jäljellä olevaa lainaa. Kun velka ei vieläkään periydy. Ja jokainen luotonantaja tietää tämän ja ottaa luottoa myöntäessään riskin, että osa saatavista menee luottotappioksi.
Ja tuo nyt on ihan puppua, että pankki osallistuisi jotenkin pesänjakoon. Ei osallistu, vaan se on kuolinpesän osakkaiden asia.
Velkoja oikeutettu hakemaan pesänselvitystä, ettei ole yksinomaan perikunnan käsissä jos ei päästä sopimukseen tai vakuudet riitä kattamaan ilman myyntiä.
Velkoja sitten pesänselvityksen maksaa ja ottaa vielä enemmän tappiota.
Pesänselvitys EI ole pakollinen. Pesänjako ei ole pakollinen. Vain perunkirjoitus on, sillä jos se jää tekemättä, perilliset joutuvat vastuuseen vainajan veloista.
Äskettäin satuin näkemään perukirjan, jossa vainajan puolison kuoleman jälkeen oli jäänyt perunkirjoitus tekemättä vuosikymmeniä sitten. Vainaja oli velkainen, mutta perilliset ottivat perinnöksi pikkuisen palstan, josta on lainhuuto tekemättä. Ei ole mitenkään tavatonta, että joskus viime vuosisadan alkupuolella kuolleen ihmisen kuolinpesä on jakamatta vielä sata vuotta myöhemmin.
Onko isä nyt kuollut. Pankki ulosmitata omansa asunnosta .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omaisuuden myynnin hoitaa?
Kuolinpesän hoitajat? Eli me lapset..?
ApTietysti mutta pankin kanssa keskustelemalla selviää mitä ne haluaa tehdä, oletusarvoisesti pankki ei anna vakuudetonta lainaa, jotta kyllä sen kiinteistön pitäisi kattaa jäljellä oleva.
Periaatteessa joo - mutta viimeisten vuosien aikana on moni asia ehtinyt muuttumaan. Kuten vakuusarvo. Vielä kait pankit eivät ole kuitenkaan hakemassa paljon pelättyjä lisävakuuksia.
Pankeilla ei ole oikeutta vaatia lisävakuuksia asuntolainoihin, jos vaan hoitaan lainansa. Asiat on muuttuneet sitten 90 luvun.
Kyllä näin ikävä on asia, että niitä laskuja tulee vielä maksettavaksi omaisille kuolemankin jälkeen.
Ja tuo ei ole hyvä asia että erakoituu , pitäisi kuitenkin olla ihmisten ilmoilla ei montaa päivää ole kun täällä asuin kunnassani löyty erakoituneen miehen ruumis pienestä lampareesta.
Kuulemma ne jotka hänet tunti puketu siististi.
Eli ei ulkoa päin tiennyt että on erakko.
Ottakaa Te kuitenkin isäänne yhteyttä usemmin ei enää näitä ikäviä löydöksiä !
🚒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt faktat, koska olen joutunut olemaan osallisena tällasessa jutussa ja selvittämään asiat, vaikka ei koskenut omia sukulaisia. Tarina lyhykäisyydessään, ei tarvetta yksityiskohdille.
Mieheni äiti kuoli vuosia sitten, omisti talon josta velkaa pankille vielä 73 0000€. Kulutusluottoja otettu, yhteensä velkaa kaikille tahoille n. 100 000€. Perunkirja tehtiin ajoissa, listattiin varat ja velat yms. mitä kuuluukin. Leski (eli mieheni isä) jäi asumaan taloon, eli perintö jäi jakamatta. Hän ei kyennyt maksamaan kuluja.
Muutama vuosi tämän jälkeen talo pakkohuutokaupattiin. Myyntisumma oli 60 000€, joka tietenkin meni pankille. Muita rahoja ei koskaan tullut, joten pankki otti takkiinsa sen 13 000€ ja muut velkojat sen n. 30 000€. That's it. Muut velkojat lähettelivät toki laskujaan meille, ja miehen edesmenneen veljen lapsille. Niitä ei pidä maksaa koskaan. Sanotaan vain, että jako kesken, ei ole varaa.
Oikeusavusta vielä kysyin, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa, ettei ole mitään perintöä jaettavaksi kellekään, rahat on mennyt pankin lainanmaksuun eikä muille ole mitään. Sieltä sanottiin, että ei tarvitse enää tehdä mitään, verottaja saa tiedon pankilta ja ne menee muillekin velkojille tiedoksi. He kärsivät tappiot.
Siinä se. Ei muuta. Ei ole miehelläni äitinsä velkoja.
Aika jännä tuo, että kulutusluottoja oli 30000€, mutta mitään jaettavaa ei löytynyt.
Olisikohan miehesi äiti jollain tapaa järjestänyt vähän omaisuutta miehelleen/lapsilleen silleen "piiloon", ettei luettu pesään kuuluvaksi.
Et ole pienistä eläkkeistä kuullut?
Mä olen vuosien varrella laittanut niin paöjon muiden omaisuutta kiertoon, mm tyhjentämällä kuolinpesiä. Ihan vihonviimeistä työtä.
Jokaisella pitäisi olla pakollisena luettavana kuolinpesän siivous tai vst.
Mun ystävä peri isänsä omakotitalon ja hänellä oli iso työ löytää siihen vuokralaista.
Nyt kunta on piristynyt. Kaikkihan tuntee kaikki jne.
Joku kunnan sihteeri oli ottanut yhteyttä tyhjillään oleviin talojen omistajiin. Siellä on talkootöinä tyhjennetty talosta kaikkea tarpeetonta ja sitten vuokrattu 100-300 e kk talo . Näin kunta saa asukkaita. Yleensä nämä asukkaat eivät ole kovin varakkaita, päinvastoin, mutta tässä yhdessä kunnassa on mm pariskunta, jossa toinen on kirjanpitäjä ja toinen taiteilija.
Pitää joltain löytyä tahtoa etsiä asukkaita.
Tämä taiteilija halusi maalle ja tilaa. Kirjanpitäjä nettiyhteyden.
Tämä urakka vaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristia iltaselailulla vähän naurattaa. Oikeisiin vastauksiin eniten alapeukkuja, vääriin yläpeukkuja. Ehdoton suosikkini oli "tietämättömät vastailee" ja koko viestin sisältö väärää tietoa.
Kun nämä tilanteet tulee oikeasti eteen, kannattaa konsultoida ammattilaista eikä kysyä täältä, ei tule niin paljon ikäviä yllätyksiä.
Tällä palstalla aivan poikkeuksetta yläpeukutetaan vuosisadan kiimassa kaikkea mahdollista lainopillista mambojamboa ja alapeukutetaan lainopillista faktaa. Jokaisessa ketjussa, joka mitenkään sivuaa lainoppia.
- toinen juristi
Hauskaa kun yhtäkkiä tähän ketjuun tuli oikein juristien ryntäys. Joko tuli orgasmi oman edon pönkittämisestä?
Miten ego pönkittyy siitä että sanoo olevansa juristi? En ymmärrä. Helevetin nolo ammatti! 😀
Kukaan ei heistä pidä ja palkkakin aika surkea verrattuna koulutuksen määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyvää perinnöstä, tuollaisesta kohteesta ei ole kuin harmia vaikka olisi velaton.
Ja mikä tää palstalegenda on että alaikäiset lapsenlapset ei saa kieltäytyä perinnöstä ja jos vanhemmat kieltäytyy se tulee heille? Ihan varmasti ei kenenkään ole pakko ottaa perinnöksi esimerkiksi kuolinpesä jolla on pelkkä velkaa, vaikka olisikin alaikäinen.
Jos vanhempi kieltäytyy perinnöstä ja hänellä on alaikäisiä lapsia, perinnön vastaanotosta täytyy konsultoida entistä maistraattia, joka valvoo lapsen etua. Jos onnistuu vakuuttaa heidät ettei perinnön vastaanotto ole lapsen etu, niin asia on selvä. Varsinkin jos perintö olisi pelkkää velkaa.
Eikö tuossa tarvita kuitenkin edunvalvojan sijaista? Vai riittääkö, että vanhempi itse pyytää DVD:ltä lupaa siihen, että lapsi kieltäytyy perinnöstä?
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt faktat, koska olen joutunut olemaan osallisena tällasessa jutussa ja selvittämään asiat, vaikka ei koskenut omia sukulaisia. Tarina lyhykäisyydessään, ei tarvetta yksityiskohdille.
Mieheni äiti kuoli vuosia sitten, omisti talon josta velkaa pankille vielä 73 0000€. Kulutusluottoja otettu, yhteensä velkaa kaikille tahoille n. 100 000€. Perunkirja tehtiin ajoissa, listattiin varat ja velat yms. mitä kuuluukin. Leski (eli mieheni isä) jäi asumaan taloon, eli perintö jäi jakamatta. Hän ei kyennyt maksamaan kuluja.
Muutama vuosi tämän jälkeen talo pakkohuutokaupattiin. Myyntisumma oli 60 000€, joka tietenkin meni pankille. Muita rahoja ei koskaan tullut, joten pankki otti takkiinsa sen 13 000€ ja muut velkojat sen n. 30 000€. That's it. Muut velkojat lähettelivät toki laskujaan meille, ja miehen edesmenneen veljen lapsille. Niitä ei pidä maksaa koskaan. Sanotaan vain, että jako kesken, ei ole varaa.
Oikeusavusta vielä kysyin, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa, ettei ole mitään perintöä jaettavaksi kellekään, rahat on mennyt pankin lainanmaksuun eikä muille ole mitään. Sieltä sanottiin, että ei tarvitse enää tehdä mitään, verottaja saa tiedon pankilta ja ne menee muillekin velkojille tiedoksi. He kärsivät tappiot.
Siinä se. Ei muuta. Ei ole miehelläni äitinsä velkoja.
No olisiko ollut iso homma kirjoittaa tuosta joku 'perinnönjakosopimus' -otsikolla oleva paperi, missä olisi eritelty lähtötilanne (varat ja velat), tilanne talon myynnin ja velkojen maksun jälkeen (ei enää varoja, osa velasta jäänyt pankin tappioksi) ja todeta sitten, että perittävää ei jäänyt ja perinnönjako on tällä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omaisuuden myynnin hoitaa?
Kuolinpesän hoitajat? Eli me lapset..?
ApTietysti mutta pankin kanssa keskustelemalla selviää mitä ne haluaa tehdä, oletusarvoisesti pankki ei anna vakuudetonta lainaa, jotta kyllä sen kiinteistön pitäisi kattaa jäljellä oleva.
Ei pankin kanssa tarvitse mitään keskustella, koska kukaan ei ole ottamassa uutta lainaa. Ap:n isän laina kuitataan ap:n isän eli kuolinpesän omaisuudella ja mahdollinen ylijäävä lainaosuus jää pankin tappioksi. Tämä asia on hyvin yksiselitteinen eikä vaadi pankin kanssa keskustelemista.
Todennäköisesti asunto on lainan vakuutena. Silloin sitä ei voi myydä keskustelematta pankin kanssa eli myyntiin pitää olla pankin hyväksyntä.
No tasan varmasti ei ole asunto lainan vakuutena, jos laina on otettu ko. asunnon ostamista varten :D
Asunto on aina pankin omaisuutta jos sitä varten on saanut lainaa niin kauan kun laina on maksettu pois. Eli se on aina vakuutena. Mistä olet saanut päähäsi ettei muka olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyvää perinnöstä, tuollaisesta kohteesta ei ole kuin harmia vaikka olisi velaton.
Ja mikä tää palstalegenda on että alaikäiset lapsenlapset ei saa kieltäytyä perinnöstä ja jos vanhemmat kieltäytyy se tulee heille? Ihan varmasti ei kenenkään ole pakko ottaa perinnöksi esimerkiksi kuolinpesä jolla on pelkkä velkaa, vaikka olisikin alaikäinen.
Jos vanhempi kieltäytyy perinnöstä ja hänellä on alaikäisiä lapsia, perinnön vastaanotosta täytyy konsultoida entistä maistraattia, joka valvoo lapsen etua. Jos onnistuu vakuuttaa heidät ettei perinnön vastaanotto ole lapsen etu, niin asia on selvä. Varsinkin jos perintö olisi pelkkää velkaa.
Eikö tuossa tarvita kuitenkin edunvalvojan sijaista? Vai riittääkö, että vanhempi itse pyytää DVD:ltä lupaa siihen, että lapsi kieltäytyy perinnöstä?
Kun kuolinpesä on varaton, siitä ei kai varsinaisesti tarvitse edes kieltäytyä vaan ilmoittaa sen perunkirjoituksessa varattomaksi. Veloista ei joudu siinä tapauksessa vastuuseen. Eli kun ei ole ryhtynyt perintöön, siitä ei tarvitse erikseen kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omaisuuden myynnin hoitaa?
Kuolinpesän hoitajat? Eli me lapset..?
ApTietysti mutta pankin kanssa keskustelemalla selviää mitä ne haluaa tehdä, oletusarvoisesti pankki ei anna vakuudetonta lainaa, jotta kyllä sen kiinteistön pitäisi kattaa jäljellä oleva.
Ei pankin kanssa tarvitse mitään keskustella, koska kukaan ei ole ottamassa uutta lainaa. Ap:n isän laina kuitataan ap:n isän eli kuolinpesän omaisuudella ja mahdollinen ylijäävä lainaosuus jää pankin tappioksi. Tämä asia on hyvin yksiselitteinen eikä vaadi pankin kanssa keskustelemista.
Todennäköisesti asunto on lainan vakuutena. Silloin sitä ei voi myydä keskustelematta pankin kanssa eli myyntiin pitää olla pankin hyväksyntä.
No tasan varmasti ei ole asunto lainan vakuutena, jos laina on otettu ko. asunnon ostamista varten :D
Asunto on aina pankin omaisuutta jos sitä varten on saanut lainaa niin kauan kun laina on maksettu pois. Eli se on aina vakuutena. Mistä olet saanut päähäsi ettei muka olisi?
Auto on rekisterissä rahoittajan omaisuutta, kunnes viimeinenkin osamaksuerä on maksettu. Asunto ei ole koskaan pankin omaisuutta velan vuoksi.
Asunto sen sijaan on oma! Tämä on varma tieto ja voit tarkistaa lainhuutotodistuksesta, jos epäilet. Siinä on kuitenkin erikseen merkitty rasitteeksi pankin kiinnitys, ja osakekirjat voivat olla pantattuna pankille. Silti asunto on aivan oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt faktat, koska olen joutunut olemaan osallisena tällasessa jutussa ja selvittämään asiat, vaikka ei koskenut omia sukulaisia. Tarina lyhykäisyydessään, ei tarvetta yksityiskohdille.
Mieheni äiti kuoli vuosia sitten, omisti talon josta velkaa pankille vielä 73 0000€. Kulutusluottoja otettu, yhteensä velkaa kaikille tahoille n. 100 000€. Perunkirja tehtiin ajoissa, listattiin varat ja velat yms. mitä kuuluukin. Leski (eli mieheni isä) jäi asumaan taloon, eli perintö jäi jakamatta. Hän ei kyennyt maksamaan kuluja.
Muutama vuosi tämän jälkeen talo pakkohuutokaupattiin. Myyntisumma oli 60 000€, joka tietenkin meni pankille. Muita rahoja ei koskaan tullut, joten pankki otti takkiinsa sen 13 000€ ja muut velkojat sen n. 30 000€. That's it. Muut velkojat lähettelivät toki laskujaan meille, ja miehen edesmenneen veljen lapsille. Niitä ei pidä maksaa koskaan. Sanotaan vain, että jako kesken, ei ole varaa.
Oikeusavusta vielä kysyin, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa, ettei ole mitään perintöä jaettavaksi kellekään, rahat on mennyt pankin lainanmaksuun eikä muille ole mitään. Sieltä sanottiin, että ei tarvitse enää tehdä mitään, verottaja saa tiedon pankilta ja ne menee muillekin velkojille tiedoksi. He kärsivät tappiot.
Siinä se. Ei muuta. Ei ole miehelläni äitinsä velkoja.
No olisiko ollut iso homma kirjoittaa tuosta joku 'perinnönjakosopimus' -otsikolla oleva paperi, missä olisi eritelty lähtötilanne (varat ja velat), tilanne talon myynnin ja velkojen maksun jälkeen (ei enää varoja, osa velasta jäänyt pankin tappioksi) ja todeta sitten, että perittävää ei jäänyt ja perinnönjako on tällä selvä.
Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että ei ole omaisuutta = ei ole jaettavaa. Miksi kukaan kirjoittaisi nollasta jakokirjan, kun jokaisen osuus olisi vain nolla? Vähemmällä pääsee kun saman tien perunkirjoituksessa ilmoittaa kuolinpesän lakkautettavaksi.
Jaahas verta imevät paskiaiset taas vauhdissa