Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2965)
Mitä apua laiskuriäiti haluaa? Speediä vai peukkua? Olisiko jälkiabortti paikallaan luuseriäideille.
Väsyyhän sitä kun makaa koko päivän sohvalla.
Nykyäidit ovat melko velttoja kun väsy tulee yhdestä lapsesta. Aikoinaan äidit hoitivat heittämällä kymmenen lasta ilman mitään nykyajan mukavuuksia kuten juoksevaa vettä, astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta. Mikä ihme nykynuoria vaivaa kun väsytään vaikka ei ole edes tehty juuri mitään.
Lapseton nainen ei saa väsymykseensä mitään apua. Hän saa vain haukut (tyhmä, laiska, hullu, valehtelija) koska hänen fyysisiä sairauksiaan ei hoideta.
Itse kärsin uupumuksesta yli 20 vuotta kunnes kävi ilmi, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeet oli otettu monta kertaa ja veriarvot olivat normaalin rajoilla rimaa hipoen. Mutta hoitava lääkäri päätti, että ei näin "lievää vajaatoimintaa kannata hoitaa".
Karu totuus on se, että joku potilas voi olla täysin työkyvytön veriarvoilla, jotka ovat normaalin rajoissa. Toinen taas jaksaa taistella, vaikka veriarvot olisivat täysin päin persettä. .
Minä jäin lapsettomaksi. Se on minun "kostoni" yhteiskunnalle, joka ei hoída nuoren (20-vuotias) naisen kilpirauhassairautta kunnolla. Kärsin kuukautishäiriöistä ja lapsettomuudesta koko hedelmällisen ikäni. Vaihdevuodet toivat helpotuksen. Ei tarvitse enää pohtia "synnytystalkoisiin" osallistumista.
Miksi kodin ulkopuolella tehty työ rasittaisi enemmän kuin kotona tehty työ,joka on kaiken lisäksi ympärivuorokautista.