Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei yhteiskunnassamme muitakaan heitetä bussin alle. Miksi heittäisimme kaikken tärkeimmät ja haavoittuvimmat, eli vauvat? Niin käytännössä ehdotat.
jos ei kykene omaa lastaan kasvattamaan, niin ei pidä lisääntyä. ei sitten tarvitse heittää vauvaa bussin alle.
Sitten kun talosi palaa, toivottavasti sammutat itse. Jos et kykene itse sammuttamaan, ei tule talossa asua.
luuletko, että joku muu muka sammuttaisi? palokunta tulee paikalle silloin, kun ei ole enää muuta tehtävissä, kuin rajoittaa palon leviäminen naapuritaloihin.
Taidamme elää eri valtioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Tukiverkko on käytännössä isovanhemmat ja omat sisarukset, jotka ehtii, suostuu, pystyy ja haluaa hoitaa vauvaa. Ystävät ei käytännössä ole tällainen tukiverkko, enemmän ovat se kuunteleva korva ja leffaseura.
Tarkoitatko siis, että ei saa perustaa perhettä, jos omat vanhemmat tai appivanhemmat tai sisko ei asu lähellä, ole terveitä ja hyväkuntoisia ja sen lisäksi myös halua auttaa? Jos naisen oma äiti on vaikka kuollut, vanhainkodissa tai alkoholisti niin nainen ei saa saada lasta?
Silloin kannattaa palkata joku auttamaan. Jos ei ole raha siihen, niin silloin pitää vain hyväksyä se, että ei ole ketään auttamassa. En sano etteikö nainen saa tehdä lapsia, sanon vain että kannattaa varautua väsymykseen, etenkin jos ei ole apua/rahaa palkata sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Tukiverkko on käytännössä isovanhemmat ja omat sisarukset, jotka ehtii, suostuu, pystyy ja haluaa hoitaa vauvaa. Ystävät ei käytännössä ole tällainen tukiverkko, enemmän ovat se kuunteleva korva ja leffaseura.
Tarkoitatko siis, että ei saa perustaa perhettä, jos omat vanhemmat tai appivanhemmat tai sisko ei asu lähellä, ole terveitä ja hyväkuntoisia ja sen lisäksi myös halua auttaa? Jos naisen oma äiti on vaikka kuollut, vanhainkodissa tai alkoholisti niin nainen ei saa saada lasta?
Silloin kannattaa palkata joku auttamaan. Jos ei ole raha siihen, niin silloin pitää vain hyväksyä se, että ei ole ketään auttamassa. En sano etteikö nainen saa tehdä lapsia, sanon vain että kannattaa varautua väsymykseen, etenkin jos ei ole apua/rahaa palkata sellaista.
Miten käytännössä varaudutaan väsymykseen, jos ei ole tukiverkkoa eikä ole rikas? Anna vinkkejä.
minä minä minä mammat taas valittamassa, mikseivät saa vieläkin enemmän kaikkea muilta ihmisiltä. ihan liikaa muut joutuvat jo nyt elättämään yh mammoja. niille maksetaan tukia jotka on riistetty veroina työssäkäyviltä. sitten pummivat vielä elatusmaksuja ja sen lisäksi pitäisi vielä muka muutenkin auttaa.
mammojen ahneus on pohjatonta.
mikä saa mammat kuvittelemaan, että työssäkäyvät haluavat maksaa veroja yh-mammojen elättämiseksi ja miksi ihmeessä niitä loisia pitäisi vielä muutenkin auttaa?
pitäisi laittaa joku lapsivero ja lisääntymismaksu, etteivät kaikki laiskat pummit lisääntyisi muiden elätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Maat joissa äitejä "hemmotellaan" ovat yleensä köyhiä maita joissa on pakko huolehtia toisista tai muuten kuolee, ei ole töitä joissa käydä 8h päivässä joten on aikaa, eikä valtio huolehdi ja tue lapsien tekoa (toisin kuin Suomessa) eikä ole ehkäisyä, joten niitä lapsia nyt vaan tulee.
Kannattaa vähän katsella maailmaa joka suunnalta ennen kuin alkaa valittamaan että Suomessa äidit eivät saa tarpeeksi. Jos alkaisimme hemmotella jokaista joka päättää avata jalkansa miehelle, ei meillä olisi aikaa millekkään muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Tukiverkko on käytännössä isovanhemmat ja omat sisarukset, jotka ehtii, suostuu, pystyy ja haluaa hoitaa vauvaa. Ystävät ei käytännössä ole tällainen tukiverkko, enemmän ovat se kuunteleva korva ja leffaseura.
Tarkoitatko siis, että ei saa perustaa perhettä, jos omat vanhemmat tai appivanhemmat tai sisko ei asu lähellä, ole terveitä ja hyväkuntoisia ja sen lisäksi myös halua auttaa? Jos naisen oma äiti on vaikka kuollut, vanhainkodissa tai alkoholisti niin nainen ei saa saada lasta?
Silloin kannattaa palkata joku auttamaan. Jos ei ole raha siihen, niin silloin pitää vain hyväksyä se, että ei ole ketään auttamassa. En sano etteikö nainen saa tehdä lapsia, sanon vain että kannattaa varautua väsymykseen, etenkin jos ei ole apua/rahaa palkata sellaista.
Miten käytännössä varaudutaan väsymykseen, jos ei ole tukiverkkoa eikä ole rikas? Anna vinkkejä.
kondomilla ja e-pillereillä
Kun lapsenteko tuli ajankohtaiseksi en millään olisi osannut aavistaa että:
- Saisimme kaksi lasta joilla molemmilla terveysongelmia
- Appivabhemmat joiden piti olla tukiverkko (omat vanhempani asuvat toisella puolella suomea) eroaisivat ja anoppi alkaisi ryypätä sekä elää uutta nuoruutta
- Mieheni päättäisi seurata vanhempien esimerkkiä ja ottaa eron
Äkkiä olin kaksin lasten kanssa joista toinen ei nukkunut kunnolla atooppisen ihottuman takia ja toista ei vonut jättää hetkeäkään yksin( tuolloin vasta epäiltiin adhd:ta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa maksetaan äideille lapsista tukia, on neuvola jo ennen lapsen syntymää, tarvittaessa lastensuojelu ja vapaaehtoisia auttamassa ja lisäksi vielä pitäisi alkaa hemmottelemaan. Kyllä jos aikuinen nainen päättää tehdä lapsia, ovat ne myös hänen ja puolisonsa vastuulla, ei yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Olin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lasta ja hän haaveili minua enemmän perheestä, aloite lapsentekoon tuli häneltä. Työssäkäyvä, koulutettu asiat vastuullisesti hoitava mies, joka teki paljon kotitöitä ja auttoi minua aina kun olin sairas, ei juossut baareissa. Tunsin hänen vanhemmat eikä mitään ihmeellistä tullut ilmi hänen lapsuudesta. Silti oman lapsen syntymä aktivoi hänessä sellaiset lapsuustraumat, joita hänkään ei ollut tajunnut olevan olemassa ja ne ajoi hänet pakenemaan lapsiperhearkea. Ei osallistunut juuri mihinkään, oli aina töissä ja pinna kireällä kotona.
En sentään ennustaja ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI pitää tehdä enemmän lapsia kuin jaksaa hoitaa?!?!?
Missä lapsen/lasten isä? Ei työ voi niin paljon viedä aikaa ettei isä ehdi ottaa osaa hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Olin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lasta ja hän haaveili minua enemmän perheestä, aloite lapsentekoon tuli häneltä. Työssäkäyvä, koulutettu asiat vastuullisesti hoitava mies, joka teki paljon kotitöitä ja auttoi minua aina kun olin sairas, ei juossut baareissa. Tunsin hänen vanhemmat eikä mitään ihmeellistä tullut ilmi hänen lapsuudesta. Silti oman lapsen syntymä aktivoi hänessä sellaiset lapsuustraumat, joita hänkään ei ollut tajunnut olevan olemassa ja ne ajoi hänet pakenemaan lapsiperhearkea. Ei osallistunut juuri mihinkään, oli aina töissä ja pinna kireällä kotona.
En sentään ennustaja ollut.
Valitettava tilanne, mutta lapset ovat silti SINUN vastuullasi. Sinä suostuit tekemään lapsia, joten sinä huolehdit heistä. Ei yhteiskunta, vaan sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.
Minäkin olen tosi naiivisti olettanut, että tukiverkoston voi rakentaa. Hädässä olen saanut kyllä apua ystäviltä ja naapureilta, mutta mitään haaveilemaani hoitorinkiä en kyllä ole saanut aikaan. Tosi harvalla on kuitenkaan sitä tilannetta, että ei saisi sukulaisilta yhtään apua eikä silloin ole oikein tarvettakaan kaveriavulle. Minä en ainakaan ole valmiiksi väsyneenä jaksanut ottaa vielä kaverinkin lapsia hoitoon, että joskus ehkä saisin itse vapaata, jos hyvin käy. Sukulaisten kanssa ei jää samanlaiseen vastavuoroisuuden vaatimukseen. Toki aina kannattaa yrittää rakentaa verkostoja, mutta jos siinä ei onnistu, niin ei kannata kyllä itseään mollata.
Ennenkuin päättää lisääntyä, kannattaa miettiä pärjääkö/haluaako olla yh. Jos ei, ei kannata tehdä lapsia koska ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Olin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lasta ja hän haaveili minua enemmän perheestä, aloite lapsentekoon tuli häneltä. Työssäkäyvä, koulutettu asiat vastuullisesti hoitava mies, joka teki paljon kotitöitä ja auttoi minua aina kun olin sairas, ei juossut baareissa. Tunsin hänen vanhemmat eikä mitään ihmeellistä tullut ilmi hänen lapsuudesta. Silti oman lapsen syntymä aktivoi hänessä sellaiset lapsuustraumat, joita hänkään ei ollut tajunnut olevan olemassa ja ne ajoi hänet pakenemaan lapsiperhearkea. Ei osallistunut juuri mihinkään, oli aina töissä ja pinna kireällä kotona.
En sentään ennustaja ollut.
ei kukaan sinun nalkutusta ja kiukuttelua jaksa kuunnella. ei tuohon olisi ennustajaa tarvittu.
Kannattiko tehdä pentyja jos ei kyvyt ja ihmisuhteet ei riitä niiden elättämiseen. Itsehän on päättänyt tehdä lapsia ja se on vain ja ainoastaan naisen oman päätöksen seuraus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Olin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lasta ja hän haaveili minua enemmän perheestä, aloite lapsentekoon tuli häneltä. Työssäkäyvä, koulutettu asiat vastuullisesti hoitava mies, joka teki paljon kotitöitä ja auttoi minua aina kun olin sairas, ei juossut baareissa. Tunsin hänen vanhemmat eikä mitään ihmeellistä tullut ilmi hänen lapsuudesta. Silti oman lapsen syntymä aktivoi hänessä sellaiset lapsuustraumat, joita hänkään ei ollut tajunnut olevan olemassa ja ne ajoi hänet pakenemaan lapsiperhearkea. Ei osallistunut juuri mihinkään, oli aina töissä ja pinna kireällä kotona.
En sentään ennustaja ollut.
Valitettava tilanne, mutta lapset ovat silti SINUN vastuullasi. Sinä suostuit tekemään lapsia, joten sinä huolehdit heistä. Ei yhteiskunta, vaan sinä.
Lapsia on vain yksi ja niin huolehdinkin. En minä ole täällä valittanut mistään tai vaatinut apua. Vastasin vain kysymykseen miten voi päätyä tilanteeseen että mies ei osallistu.
Mutta eipä muuten mieskään ole saanut mitään apua itselleen mistään. Ei terapiaa eikä vastaavaa. Neuvolaakin kiinnosti vain vauvan kasvu vaikka yritin puhua meidän perhetilanteesta siellä.
Miksi teit lapsen, jos ei ole tukiverkot, taloudellinen tilanne ja oma mielenterveys kunnossa?