Itsemurha pyörii mielessä

Minä en ole itsetuhoinen, mutta jos joutuisin esimerkiksi stressaavaan tylelämään, tai haastavaan lapsiperhearkeen niin olisin sitä välittömästi. Pärjään ihan ok lähes erakoituneena, omia touhujani hiljakseen puuhastellen. Tiedän kyllä valitettavan hyvin historiasta mistä puhut. Paljon voimia!

Ap voisi olla vaikka rakkain ystäväni, joka teki itsemurhan muutamaa kuukautta tämän ketjun aloittamisen jälkeen. En vain oikein usko hänen roikkuneen tällä palstalla.

Olisi hyvä, että pääsisit keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ahdistuksestasi. Voisitko ottaa yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja kysyä lääkäriä, jolle voisit luottamukseloisesti kertoa ahdistuksestasi? Lääkäri voi sitten lähettää sinut mielenterveyspalveluihin. Monia ahdistaa enemmän ja vähemmän nykyään, mutta yksin miettiminen usein pahentaa asiaa. Myös auttavassa puhelimessa löytyy keskusteluapua. Luottamuksellista keskusteluapua pitäisi kyllä löytyä Suomesta. Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta!

olisin jo tappanut itseni jos siihen olisi varma keino ilman kohtuuttoman pitkää kipua. harmi ettei meillä ole laillista eutanasiaa. eläimiäkin lopetetaan jos ovat pitkään kärsineet, miksi ihmisten pitää täällä väkisin olla

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, että pääsisit keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ahdistuksestasi. Voisitko ottaa yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja kysyä lääkäriä, jolle voisit luottamukseloisesti kertoa ahdistuksestasi? Lääkäri voi sitten lähettää sinut mielenterveyspalveluihin. Monia ahdistaa enemmän ja vähemmän nykyään, mutta yksin miettiminen usein pahentaa asiaa. Myös auttavassa puhelimessa löytyy keskusteluapua. Luottamuksellista keskusteluapua pitäisi kyllä löytyä Suomesta. Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta!

 

Kyllä, ja yrittäkää ihmiset vaatia itsellenne sitä kunnollista apua. Psykologi tai terapeutti, jos mahdollista hakeutua Kelan kuntoutukseen, tai omilla rahoilla jos on varaa. Itsellä nuo on ollut ainoat joista on ollut mitään hyötyä. Pilipali jutteluhoitajista on yhtä vähän kuin hyötyä kuin lehmä veteen paskantaa. Tiedän kyllä, että sairaana ja voimattomana on vaikea hakea oikeaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi olla vaikka rakkain ystäväni, joka teki itsemurhan muutamaa kuukautta tämän ketjun aloittamisen jälkeen. En vain oikein usko hänen roikkuneen tällä palstalla.

Hyvän ratkaisun teki. Hänellä on nyt murheet ohi eikä oravanpyörä ahdista <3

Vierailija kirjoitti:

olisin jo tappanut itseni jos siihen olisi varma keino ilman kohtuuttoman pitkää kipua. harmi ettei meillä ole laillista eutanasiaa. eläimiäkin lopetetaan jos ovat pitkään kärsineet, miksi ihmisten pitää täällä väkisin olla

Ilokaasua netistä ja muovipussi + letku. Nukahdat ensin, jonka jälkeen tukehdut tietämättäsi. Erittäin siisti ja helppo exit.

Vierailija kirjoitti:

Joskus käväisee mielessä. Työttömyys on ikuinen murhe.

Kyllä se parinkymmenen työttömyysvuoden jälkeen alkaa helpottaa. Ihan ilman sarkasmia.

Kolmekymmentä vuotta kun olet ollut työtön, niin olo on kuin varpusella kesäiltana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi olla vaikka rakkain ystäväni, joka teki itsemurhan muutamaa kuukautta tämän ketjun aloittamisen jälkeen. En vain oikein usko hänen roikkuneen tällä palstalla.

 

Hyvän ratkaisun teki. Hänellä on nyt murheet ohi eikä oravanpyörä ahdista <3

Omaisten ja ystävien murheet ovat vasta alussa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, että pääsisit keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ahdistuksestasi. Voisitko ottaa yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja kysyä lääkäriä, jolle voisit luottamukseloisesti kertoa ahdistuksestasi? Lääkäri voi sitten lähettää sinut mielenterveyspalveluihin. Monia ahdistaa enemmän ja vähemmän nykyään, mutta yksin miettiminen usein pahentaa asiaa. Myös auttavassa puhelimessa löytyy keskusteluapua. Luottamuksellista keskusteluapua pitäisi kyllä löytyä Suomesta. Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta!

Minä kävin mielenterveydessä ahdistuksen takia. Siellä olisi haluttu hoitaa masennusta. Lopetin siellä käymisen kun ei ole hyötyä hoitaa olematonta vaivaa. Keskusteleminen ei auta se saa vain ongelmat pyörimään entistä enemmän päässä. Mielialalääkkeitä tuputtavat ja niistä on enemmän haittoja kuin hyötyä. Toivottavasti joku muu saa mielenterveydestä apua. Minulle siitä ei ollut apua. 

Vierailija kirjoitti:

olisin jo tappanut itseni jos siihen olisi varma keino ilman kohtuuttoman pitkää kipua. harmi ettei meillä ole laillista eutanasiaa. eläimiäkin lopetetaan jos ovat pitkään kärsineet, miksi ihmisten pitää täällä väkisin olla

Se on suomessa eutanasiakin tehtävä itse. Oma suunnitelma on tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä. 

Kyllä se elämä pitää elää, vaikka kuinka paskaa olis. Kannattaa ajatella, että jaksan vielä huomisen. Sitten niitä huomisia on hurahtanut ohi enemmänkin ja on saattanut jotain iloakin tulla elämään. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi olla vaikka rakkain ystäväni, joka teki itsemurhan muutamaa kuukautta tämän ketjun aloittamisen jälkeen. En vain oikein usko hänen roikkuneen tällä palstalla.

 

Hyvän ratkaisun teki. Hänellä on nyt murheet ohi eikä oravanpyörä ahdista <3

 

Omaisten ja ystävien murheet ovat vasta alussa.

Ja se kiinnostaa ketä? Ei ainakaan sitä joka näkee ainoan mahdollisuuden exitissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä pitää elää, vaikka kuinka paskaa olis. Kannattaa ajatella, että jaksan vielä huomisen. Sitten niitä huomisia on hurahtanut ohi enemmänkin ja on saattanut jotain iloakin tulla elämään. <3

Mulla ei masennus ole koskaan parantunut koskaan. Oon alkanut hyväksyä, että se ehkä kulkee mun mukana hautaan asti. Mutta sitten se kulkee. Voin sitten sanoa, että paska reissu, mutta tulipa tehtyä.

Mulla oli pitkään itsemurha-ajatuksia, mutta vapaaehtoistyö eläinten parissa auttoi pääsemään niistä pois. Ja kun ymmärsin eläinten tilanteen ja sen että voin auttaa. Elämällä on ihan uusi merkitys. Tajusin että jos lähden täältä, on yksi ihminen vähemmän joka välittää. Ja asiat jotka ahdisti ennen, sopeutuminen tähän järjestelmään, ei ahdista enää. Miksi edes haluaisin olla osana ja pitää yllä tätä juuriltaan huonoa ja epäoikeudenmukaista systeemiä? Miksi kiinnostaa mitä kukaan joka siinä toimii, ajattelee minusta. Ei kiinnosta enää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä pitää elää, vaikka kuinka paskaa olis. Kannattaa ajatella, että jaksan vielä huomisen. Sitten niitä huomisia on hurahtanut ohi enemmänkin ja on saattanut jotain iloakin tulla elämään. <3

Ei suomessa saa olla iloa elämässä ja reseptiä on mahdoton saada.

Jätä pois lisätty sokeri, einekset, alkoholi ja tupakka. Lisä kasviksia, juureksia, kanaa, kalaa, lihaa.

Raskausajan multitabs, ubiquinol, methylfolate, d vitamiini ja hyviä antioksidantteja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä, että pääsisit keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ahdistuksestasi. Voisitko ottaa yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja kysyä lääkäriä, jolle voisit luottamukseloisesti kertoa ahdistuksestasi? Lääkäri voi sitten lähettää sinut mielenterveyspalveluihin. Monia ahdistaa enemmän ja vähemmän nykyään, mutta yksin miettiminen usein pahentaa asiaa. Myös auttavassa puhelimessa löytyy keskusteluapua. Luottamuksellista keskusteluapua pitäisi kyllä löytyä Suomesta. Kaikkea hyvää sinulle, älä luovuta!

 

Minä kävin mielenterveydessä ahdistuksen takia. Siellä olisi haluttu hoitaa masennusta. Lopetin siellä käymisen kun ei ole hyötyä hoitaa olematonta vaivaa. Keskusteleminen ei auta se saa vain ongelmat pyörimään entistä enemmän päässä. Mielialalääkkeitä tuputtavat ja niistä on enemmän haittoja kuin hyötyä. Toivottavasti joku muu s

Juuri loppui onneksi käynnit hoitajalla, josta ei ollut mitään hyötyä. Helposti hermostuva ja kärsimätön ihminen, joka ei edes kuunnellut puolia ajasta ja teki ihan vääriä johtopäätöksiä, joita en jaksanut korjata kun olin niin väsynyt. Pitäisi jatkaa toisella henkilöllä mutta ei kiinnosta. On tarpeeksi vahvat lääkkeet ja pidän huolta itsestäni niin kuin olen aina joutunut tekemään. Olen jo antanut itselleni luvan tehdä exitin jos kesän jälkeen ei olo ole parempi

Ainahan se joku pyörii mielessä..

Aika monilla pyörii itsari mielessä. Radiosta kuulin että viisi poliisia on tehnyt itsemurhan vähän yli vuodessa. Olen harkinnut pillereiden ostamista. Pelkään että houkutus voi nousta liian suureksi jos kivuton lähtö löytyy omasta lääkekaapista. Siihen tarvitsee vain yhden huonon hetken ja niitä riittää.