Lue keskustelun säännöt.
Elämän pahin pettymys.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todeta kolmekymppisenä, että saamattomuuteni ei johtunutkaan laiskuudesta, vaan autismista ja oppimishäiriöistä.
T: jo lapsena kiinnostunut ötököistä ja avaruudesta
Luulisi tämän olevan jollain tapaa helpotus eikä pettymys? En tarkoita vähätellä tunteitasi. T:toinen saamaton avaruudesta kiinnostunut
Kun aiemmin luulin vielä olevani normo, mutta vain poikkeuksellisen kiinnostunut erikoisista asioista. Kyllähän tuo autismidiagnoosi herätti, mutta samaan aikaan suretti kun tajusin, että tulevaisuuden rakentaminen tulisi olemaan hankalampaa näillä aivokemioilla. Työnteosta ei tunnu tulevan mitään, kun on ollut aina outolintu omillaan.
Outolintu omillaan, se on ominaisuus ei vika. Et ole ainut, eikä meitä ole vain kaksi. Mua helpotti, kun tajusin, ettei aivokemialle voi mitään, ellei halua muuttaa sitä lääkitsemällä. En ole halunnut, vaan olen poistanut elämästäni seikkoja, joihin voin vaikuttaa, loppujen kanssa pärjään. Teen työtä, jossa ei tarvitse luoda pitkiä ihmissuhteita ei työkavereitten eikä asiakkaitten kanssa. 0len hyväksynyt sen, ettei henk koht kiinnostuksen aiheet kohtaa, mutta voin tarjota yhteisölle osaamiseni. Ystäväpiiri on pieni, olen paljon itsekseni, eikä se ole ongelma.
Tulevaisuuden murehtiminen on turhaa, ainut jolle voimme mitään, on tämä hetki. Se tulee, mikä on tullakseen.
Menneisyyttä on turha tuijotella. Peruutuspeiliin keskittymällä ei näe mitä edessä tapahtuu, sitä kuuluu vain vilkaista ja todeta, että ok, noin meni, hyväksyä, ei jäädä vatkomaan, koska mitään ei saa muutettua.
Kun hyväksyy itsensä yrittämättä sopeutua raameihin, jotka on itselleen vieraat, pärjää ja löytyy paikka maailmassa. Ei sen tarvitse olla estradilla esillä, jopa kuiskaajalla on paikkansa tässä elämän suuressa performanssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että en ole vieläkään uskaltanut tap*aa itseäni.
N.21
Se on se elämännälkä, vaivaa, vaikket sitä välttämään tunnista. Se pieni liekki.
"Kaveri"suhteet. Jokaikinen niistä. Nyt yksin jo 16 vuotta enkä enää kaipaa ihmisiä elämääni.
Tämä yksinäisyys joka lisääntyy vuosi vuodelta. N59v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut kasvattaa lapsia. Rajattomuutta ja kurin puutetta. Koulu kasvatti... Nyt osaisin vai tekisinkö samat virheet uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain kuulla, että perunaleivosta ei olekaan tehty perunasta! Olin koko ikäni luullut, että se on.
On siinä perunajauhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyessä ajassa saimme 5 lasta(kaksoset joukossa) viimeistä odottaessa kahdella vanhimmalla todettiin kehitysvamma.
Tässä on tullut todettua, että olemme olmeisesti molemmat nepsy-ongelmaisia.
Kahdella muulla lapsellamme todettiin nepsy-juttuja myös, kahdella lisäksi puhkesi neurologinen sairaus.
Henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi maailman suunta on ollut hirveä pettymys.
90- luvun optimismi kylmän sodan päättyessä kääntyi islamistiterrorismiin, myttyyn menneeseen arabikevääseen ja pisteenä i:n päälle Ukrainan sota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
Mikään työ tai muu saavutus ei määritä sinua ihmisenä eikä elämässä tarvitse saavuttaa mitään. Eläminen on se juttu ja pienetkin asiat on ihmeellisiä, jos miettii laajemmasta näkökulmasta. Kaikkea hyvää sinulle ja muille pettyneille!
Saman sanoisin tähän. Tiedän, että olosi on varmasti murheellinen ja näet itsesi alempiarvoisena. Mutta kannustan, luo omanlaisesi merkityksellinen tie. Älä tyydy otsassasi näkymättömänä olevaan leimaan (jonka olet itse asettanut) "syrjäytynyt". Ota elämä omiin käsiisi ja tee siitä oma tarinasi. Tee suunnitelma ja ala toteuttaa ensin jotain aivan pientä yhtä osa-aluetta. Se voi olla vaikka vain vastaantulijan silmiin katsominen kävelyllä aluksi (jos kuvittelisi, että olisit niin eristäytynyt toisista, että et katso heitä).
Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen erakko kerrostalon yksiössä.Pahinta on se että olen jo tottunut tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kaikki elämänvoima ja energia katosivat nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
Sama se on meillä naisillakin.
Ei ihan. Miehet hyväksyvät puolisoksi syrjäytyneen naisen, joten merkitystä voi löytää perheen kautta.
No ei välttämättä ihan syrjäytynyttä mutta jos toinen luo uraa eikä voi olla pois työstä niin toinen pystyy enemmän hoitamaan kotia ja mahdollisia jälkeläisiä.
Ei kaikissa töissä saikuteta eikä varsinkaan jos on yrittäjä. Minä olen pystynyt tekemään pätkätöitä ja opiskelemaan välillä niin etten ole ollut ihan syrjäytynyt ja kotiin hautautunut. Mitään uraa en tietenkään pääse luomaan enkä haluakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan oma pelokkuus tarttua eteen pölähtäneisiin yllättäviin tilaisuuksiin. Kaikki on jurnuteltu työ- ja ihmissuhderintamalla perustylsän ja turvallisen mukaan, perhe-elämässä joka ei oikeastaan ole koskaan kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Että kaikki elämänvoima ja energia katosivat nelikymppisenä.
Minä tunsin niin vasta 50v jälkeen. Olin vielä nelikymppisenä vireämpi kuin paljon minua nuoremmat.
Kyllähän sitä elämään mahtuu paljon myös pettymystä kun vanhaksi elää.
Job kirjoitti:
Lyhyessä ajassa saimme 5 lasta(kaksoset joukossa) viimeistä odottaessa kahdella vanhimmalla todettiin kehitysvamma.
Tässä on tullut todettua, että olemme olmeisesti molemmat nepsy-ongelmaisia.
Kahdella muulla lapsellamme todettiin nepsy-juttuja myös, kahdella lisäksi puhkesi neurologinen sairaus.
Henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi maailman suunta on ollut hirveä pettymys.
90- luvun optimismi kylmän sodan päättyessä kääntyi islamistiterrorismiin, myttyyn menneeseen arabikevääseen ja pisteenä i:n päälle Ukrainan sota.
Ikäihmisillä on kertynyt elohopeaa elimistöön merkittäviä määriä, mm. isoista kaloista ja kalaöljykapseleista joissa elohopea on siinä muodossa että se läpäisee jopa veriaivoesteen ja kertyy mm. aivoihin.
Elohopeaa siirtyy istukan läpi sikiöön, mitä enemmän sitä on elimistöön kertynyt iän aikana, sitä vammautuneempi syntyvä lapsi on aivotoiminnaaltaan.
Elohopeaa siirtyy myös mieheltä naiseen ja kohtuun yhdynnän aikana, mitä vanhempi mies, sitä enemmän elohopeaa.
Tämän asian vuoksi vanhat ihmiset saavat vammautuneita lapsia ja nuoret terveitä ja ensimmäiseen lapseen siirtyy eniten elohopeaa joten sitä seuraavat lapset ovat todennäköisemmin terveempiä.
Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta pahin pettymys on suomalaiset. 40- vuotiaaksi asti luulin tämän kansan olevan tiedostavaa, fiksua, sivistynyttä sekä empatiaan kykeneviä. Silmät aukesi pandemian aikaan ja sen jälkeen. Tämä kansa on ihan järkyttävän tyhmä.