Kukaan mun kolmesta lapsesta ei ole muistanut äitienpäivää tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Väärin. Ainakaan minun masennukseni ja ujouteni ei ole äitini vika, vaikka ne ovat vaikuttaneet käytökseeni paljon tässä elämässä.

Ujous johtuu siitä, ettei sinua tarpeeksi kannustettu jo ihan pienenä vauvana kommunikoimaan toisten kanssa useasti ja tottumaan pettymyksiin.

Vaikka moni luulee,niin ei ujous ole mikään synnynnäinen juttu vaan se lähtee siitä miten vauvaa kohdellaan jo pienestä lähtien

Mitäpä jos lukisit vähän temperamentista. Todellakin ujous on synnynnäinen ominaisuus, joka sitten kokemusten myötä muuttuu suuntaan tai toiseen.

Tämäkin muistamisen tapa täytyy opettaa pienestä pitäen. Äitinä olen opettanut, että isää on kohteliasta muistaa isänpäivänä ja mieheni että äitiä muistetaan äitienpäivänä. Lapsena keitetty kahvia ja muuta. Jäänyt tavaksi niin että aikuiset lapset tulivat ihanalle onnittelukäynnille. Arvostin kovasti. Asuvat myös kaikki samassa kaupungissa. Tiettyä kulttuuriperintöä , joka ei tietenkään jatku jos siitä ei pidetä huolta lapsille opettaen.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Muistutat sisartani. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, mitä ja miten haluaa tietyt asiat. Sen jälkeen odottaa, että ne tapahtuvat. Kostaa, jos ei tapahdu. Ja kostaa kovaa.

Kun sitten tapahtuu, heti kuvat someen ja kehumaan jokaiselle vastaantulijalle, miten HÄNTÄ aina huomioidaan.

Jos kakara on kiittämätön, kenen syy se lie ettei häntä ole kasvatettu arvostamaan vanhempiaan? Vai oisko kenties kyse siitä, että arvostusta ei voi vaatia, se ansaitaan. Onnittelin kyllä omaa äitiäni kohteliaisuudesta, vaikka en sinällään oikein hahmota miksi mun tarkalleen ottaen pitäis kiittää siitä väkivallan ja pelon täyteisestä lapsuudesta minkä jäljiltä olen psykologisesti rampa MT-keissi lopun elämääni.

Äitienpäivä on ihan syvältä konseptina. Onnellisen lapsuuden saanut keskivertoihminen ei pysty käsittämään miten on edes mahdollista, että joku ei ole väleissä äitinsä kanssa, ja vetää siitä sitten yleensä sellaisen erikoisen johtopäätöksen, että vian on oltava 100% jälkeläisessä eikä ikinä siinä tahossa joka jälkeläisestä on ihmisen muovannut.

Mutta aidosti hyvää myöhäistä äitienpäivää kaikille äideille, jotka aidosti välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat on muistaneet kun isänsä on muistuttanut ja mummonsa. Se jonka kanssa asun vielä on autuaan tietämätön mistään äitienpäivistä.

13v ei tiedä millon on äitienpäivä? Ei ole koulussakaan kuullut? Onko lapsesi jotenkin vajaa?

Yläkoulussa ei äitienpäiväkortteja enää askarrella.

Poikani, 38v. vei minut ulos syömään. Tytär, 40, soitti ja onnitteli. Yksi lapsenlapsista toi pikku lahjan ja suklaata. Itse unohdin sytyttää kynttilän oman äitini muistoksi. Olisin edes sen verran voinut tehdä, kun ei äitiä enää ole olemassa, kuitenkin antoi minulle niin hyvän lapsuuden kuin niissä olosuhteissa pystyi.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Miksi alapeukkua, mitä väärää viestissä oli ja keneltä se on pois. 

Totuushan se on, kannattaa jokaisen miettiä olenko ansainnut muistamisen ja miksi. Olen kiitollinen, että ainoa poikani avovaimonsa kanssa antoi ruusun ja veivät minut syömään.

-eri

syvästi kiintollisena.

Minulla on oikeistovanhemmat.

Perivät vuokraa minusta kun täytin 18v, molemmilla kunnon tulot. Korkeastikoulutettuja molemmat.

Kaikki tuet vetivät vuokraan, aamupalaan, lounaaseen, päivälliseen, iltapalaan. Minun piti myös hoitaa kotiaskareet. Käytännössä olin heidän hovimestarinsa.

Pääsin armeijaan pakoon näitä kahjoja. Heti armeijan jälkeen majoituin kavereille ja lopulta tyttöystävän vanhemmille. HE eivät perineet minulta mitään. Oli ok, jos opiskelulta kerkesin tiskikoneen tyhjentää ja välillä imuroida vapaaehtoisesti. Puolen vuoden päästä pääsin vuokralle.

Mitenhän vaikeaa nykynuorilla on?

Omiin vanhempiin en ole ollut sittemmin yhteydessä. Eivät edes tiedä lapsenlapsista. Todennäköisesti ottaisivat lapsilta kertalipun hinnan mummolaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Missäs ulkomaassa ei toukokuun toinen sunnuntai ole äitienpäivä?

PäivämääräMaa

helmikuun toinen sunnuntai: Norja

8. maaliskuuta: Albania, Bulgaria, Romania

neljäs sunnuntai paastonaikaa (Mothering Sunday): Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta

21. maaliskuuta (kevätpäiväntasaus): Egypti, Jordania, Libanon, Syyria

toukokuun ensimmäinen sunnuntai: Espanja, Etelä-Afrikka, Liettua, Portugali, Unkari

8. toukokuuta: Etelä-Korea (Vanhempien päivä)

10. toukokuuta: Arabiemiirikunnat, Bahrain, Intia, Malesia, Meksiko, Oman, Pakistan, Qatar, Saudi-Arabia

Yleisesti vietetty Etelä-Amerikassa.

toukokuun toinen sunnuntai: Alankomaat,  Australia,  Belgia,  Brasilia,  Filippiinit,  Hongkong,  Italia,  Itävalta, Japani, Kanada, Kenia, Kiina, Kuuba, Latvia, Malta, Peru, Saksa, Singapore, Slovakia, Suomi, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Tšekki, Turkki, Uusi-Seelanti, Viro, Yhdysvallat

26. toukokuuta: Puola

27. toukokuuta: Bolivia

toukokuun viimeinen sunnuntai: Dominikaaninen tasavalta, Ruotsi

kesäkuun ensimmäinen sunnuntai tai toukokuun viimeinen sunnuntai: Ranska

12. elokuuta: Thaimaa (kuningatar Sirikitin syntymäpäivä)

15. elokuuta: Belgia (Antwerpen), Costa Rica

lokakuun toinen sunnuntai: Argentiina

14. lokakuuta: Valko-Venäjä

marraskuun viimeinen sunnuntai: Venäjä

8. joulukuuta: Panama

22. joulukuuta: Indonesia

Menin syömään hienoon paikkaan poikani kanssa ja ruoka oli hyvää samaten seura. Ei ole muita lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempi 15v olisi ollut isällään tämän viikon mutta tuli jo eilen oma-aloitteisesti luokseni äitienpäivän vuoksi. Vanhempi 21v tuli iltapäivällä, ja yhdessä lapset lahjoivat minua kortilla, kirjalla ja lempisuklaallani.

Yhdessä mentiin sitten onnittelemaan mun äitiä.

Kyllä se kasvatuksesta on kiinni, ovatko tottuneet että merkkipäivinä muistetaan toisia.

Niin ja sitten jotkut osaavat huomioida läheisiään ihan arjessa ja muulloinkin kuin merkkipäivinä. Minä juttelen äitini kanssa päivittäin ja muistutan häntä siitä kuinka rakas hän on. Ei tarvitse sitten yhtenä päivänä vuodessa paineen takia hikoilla.

Niin se käy kun on ***mainen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Tuliko nyt hyvä mieli?

Minä kutsuin lapset syömään. "Ehdittekö äitienpäivä viikonloppuna, lauantaina tai sunnuntaina päivälliselle?". Usein kun antaa, niin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Kasvatuksen osuus näyttäytyy jotenkin näin:

- pienessä lapsessa 60 % käytöksestä on kasvatuksen osuutta

- teinissä 40 %

- aikuisessa 20 %

Näin se menee. Miksiköhän joku on alpeukuttanut faktaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Miksi alapeukkua, mitä väärää viestissä oli ja keneltä se on pois. 

Totuushan se on, kannattaa jokaisen miettiä olenko ansainnut muistamisen ja miksi. Olen kiitollinen, että ainoa poikani avovaimonsa kanssa antoi ruusun ja veivät minut syömään.

-eri

syvästi kiintollisena.

Siksi, koska tuollainen omahyväinen mustavalkoisuus on ärsyttävää ja epä-älyllistä, eikä kerro tuosta "täydellisestä" äidistä hyvää. Asiat ei mene aina niin kuin luulisi tai joku muu kokee.

Pikemminkin ajattelen, että on isän tehtävä muistuttaa, että äitienpäivänä äitiä on tapana muistaa. Ei kaikki hyvienkään äitien lapset osaa ajatella näitä loppuun asti. Rakas äiti voi olla niin itsestäänselvä asia, että ei muista muistaa. Eli lapsilla on hyvä isä, jos opettaa tätäkin käytöskulttuuria :)

Älkääpäs nyt pahastuilko suorin tein.

Nykymaailmassa työelämä on semmosta hulabaloota välillä, että unohtuu paljon tiuhenmpaankin tapahtuvia asioita. Paljon asioita jää ajoittain arjessa roikkumaan ja kun aikaa jää, ne hoidetaan. Tätä jatkuu vähän aikaa, niin oikeaa vapaa-aikaa ei enää jää,  joten kun tulee breikki, sillon levätään. Viimeistään tuossa kohtaa on niin puhki, että ei jaksa eikä muista.  Eli se ei ole välttämättä mikään mielenosoitus tai välinpitämätön unohdus, vaan ihan vaan ajautuma.

Sanotaan nyt täältä vaikka sitten myöhässä onnittelut kaikille äideille, kun oma vastikään nukkui pois.

Kyllä mun veli aina muistaa äitiä ja veli on lähes viiskymppinen. Ei muistamiset tai muistamatta jääminen ole ikä tai sukupuoli kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun veli aina muistaa äitiä ja veli on lähes viiskymppinen. Ei muistamiset tai muistamatta jääminen ole ikä tai sukupuoli kysymys.

Ja muistin siis itsekin jotenkin vain ajattelin että aloittajalla olisi vain poikia.

Mun ainokaiseni (nuori omillaan asuva nainen) ei pääse unohtamaan, koska varaan hänet joka vuosi piknikseurakseni äitienpäiväksi. Poikaystävänsä viettää juhlapäivää omien sukulaistensa kanssa. Hyvin on toiminut tähän asti! Meillä ei harrasteta äitienpäivänä mitään muodollisuuksia (lahjoja, kortteja tms.), yhdessäolo on ihan paras lahja mulle eikä tytärkään tunnu pistävän pahakseen tuota yhteistä päivää.