Kukaan mun kolmesta lapsesta ei ole muistanut äitienpäivää tänään

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsi täällä hei. Jos ei ole koskaan auttanut tai tukenut missään ja on vaan aukonut päätään ja dissannut, niin ei kannata odottaa että äitienpäivänä lapset kirmaisivat ilolla kukkien ja kakkujen kanssa kylään. Tekstarin laitoin, siskoni ei senkään vertaa halua olla yhteydessä.

Minä olen joutunut nuoreni kanssa hakkaamaan päitä yhteen ihan tosissaan. Itseohjautuvuus puuttuu vielä näin teininä täysin, eli koulutyöt jäisivät ilman äidin painostusta tekemättä ja päivä- sekä ruokailurytmi keikahtaisivat päälaelleen. Toki yritän aina sopivan tilaisuuden tullen viettää mukavaa aikaa yhdessä ja jutellaan päivittäin. Läksyjä en pelkästään patistele tekemään vaan kuulustelen kokeisiin ja etsin esim aiheeseen liittyviä videoita ja artikkeleita netistä. Palkitsen onnistumisista.

MuttA: jospa lapseni onkin lopulta täysin vailla omaa ambitiota. Jospa hän aidosti mieluitn syrjäytyisi yhteiskunnan tuille. Ehkä sitä kiitosta ei koskaan tule, ehkä hän kokee aikuisena, että aina vain dissasin. En voi tietää, joudun kuitenki oman omantuntoni kautta ottamaan sen riskin koska mielestäni tehtäväni on kasvattaa ja valmistaa aikuisuuteen. Isänsä ei puristele ollenkaan samalla lailla, huomaan, että ainakin tällä hetkellä isä on nuorelle mieluisampi vanhempi. Kuinka lapsi näkee asian sitten aikuisena, se jää nähtäväksi.

Me sovittiin exn kanssa erotessa, että äitien/isänpäivänä ja synttärinä saa aina halutessaan lapset luokseen. Tulivat tänä vuonna kesken "isäviikon" yhdeksi yöksi minun luokse. 

Minkälaiset perinteet teillä oli lasten ollessa pieniä? Meillä on aina ollut juhlava äitienpäivälounas, joko ravintolassa tai, kuten nyt, minun vanhempien luona. Samaa varmasti jatketaan kunnes toivottavasti joskus saan lapsenlapsia. 

Miksi et kutsuisi lapsia käymään äitienpäivänä? 

Mä jouduin opettamaan poikani muistamaan äitienpäivän. Siinä oli jonkin verran työtä. Asuin kahdestaan hänen kanssaan, isänsä asui muualla enkä usko että hän oli asiassa aktiivinen. Muistivat kuitenkin isän äitiä joka kerta mikä oli tietysti hyvä juttu.

Mä kerroin miten pahalta tuntuu jos et edes onnittele. Koulussa tehtiin kyllä korttia ja muuta, mutta äitienpäivän aamun onnittelu ja jonkinlainen huomioiminen on oman työni tulos. Sitä olisi ollut turha muuten odottaa.

Nyt kyllä tapahtuu joka kerta, poika on jo täysi-ikäinen. Olen opettanut siksikin, että ymmärtäisi asian tärkeyden jos hänellä joskus on vaimo ja he saavat jälkikasvua.

En minäkään onnitellut äitiäni tänä äitienpäivänä. Hän on narsisti, joka välillä saa kohtauksia ja huutaa minulle uskomattomia törkeyksiä kasvot vääristyneenä. Nyt keski-ikäisenä olen vihdoin oppinut vetämään jotain omia rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

no ei kaikessa ole aina kyse jostain draamasta tai vihasta. Moni 2-kymppinen ei ole oikein aikuistunut eikä pysty ymmärtämään tällaisia asioita, jos on tottunut siihen että joku muu muistuttaa heitä aina sukulaisten merkkipäivistä, että pitäisi ostaa kortti tai lahja sille ja sille. Itsekin taisin vielä lähemmäs 30 olla aika välinpitämätön näissä asioissa, ei sitä ymmärrä ennen  kuin itse on siinä asemassa miten se merkitsisi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä koko ympäristö ja muutkin ihmiset kuin äiti vaikuttavat siihen.

Lapsella on usein isäkin ja myös isät vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsi itsensä kokee.

Samoin koulun alettua on vaikutusta opettajilla ja koulutovereilla.

Monilla vaikeudet alkavat teininä tai koulussa jo aiemmin esim. kiusatuksi joutumisena. Murrosiässä ainakin aiemmin osa oppilaista alkoi arvostella muiden pukeutumista ja maneereja yms.

Minusta tuosta ei voi syyttää vain äitiä.

Onneksi vaikuttaakin!

Ilman isäni turvallista ja vakaata luonnetta olisin sekaisin kuin seinäkello.

Äitini vaikutuksesta jäi riesaksi turvattomat kiintymyssuhdemallit ja ilman isääni olisin varmasti samanlainen narsistinen hullu marttyyri, kuin äitini.

Kuis meni vanhemmuus noin niin kuin omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Otapa se sädekehä pois pääsi päältä

Ei voi. Se on liimautunut kiinni ja tulee häikäisemään myös vävyt ja miniät ja heidän anoppinsa, kun kiistellään missä the Äitienpäivää jatkossa vietetään.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään onnitellut äitiäni tänä äitienpäivänä. Hän on narsisti, joka välillä saa kohtauksia ja huutaa minulle uskomattomia törkeyksiä kasvot vääristyneenä. Nyt keski-ikäisenä olen vihdoin oppinut vetämään jotain omia rajoja.

Lähetin omalle narsku äidilleni kortin, syytön hän on siihen, että hänen oma lapsuutensa ei ollut kovin tasapainoinen. Rajat vedän sillä, että vietän minimimäärän aikaa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joutunut nuoreni ka[nssa hakkaamaan päitä yhteen ihan tosissaan. Itseohjautuvuus puuttuu vielä näin teininä täysin, eli koulutyöt jäisivät ilman äidin painostusta tekemättä ja päivä- sekä ruokailurytmi keikahtaisivat päälaelleen. Toki yritän aina sopivan tilaisuuden tullen viettää mukavaa aikaa yhdessä ja jutellaan päivittäin. Läksyjä en pelkästään patistele tekemään vaan kuulustelen kokeisiin ja etsin esim aiheeseen liittyviä videoita ja artikkeleita netistä. Palkitsen onnistumisista.

MuttA: jospa lapseni onkin lopulta täysin vailla omaa ambitiota. Jospa hän aidosti mieluitn syrjäytyisi yhteiskunnan tuille. Ehkä sitä kiitosta ei koskaan tule, ehkä hän kokee aikuisena, että aina vain dissasin. En voi tietää, joudun kuitenki oman omantuntoni kautta ottamaan sen riskin koska mielestäni tehtäväni on kasvattaa ja valmistaa aikuisuuteen. Isänsä ei puristele ollenkaan samalla lailla, huomaan, että ainakin tällä hetkellä isä on nuorelle mieluisampi vanhempi. Kuinka lapsi näkee asian sitten aikuisena, se jää nähtäväksi.

Voisitte marttyyriäidit olla ottamatta aina itseenne. Joillaki toisilla vaan on ihan oikeasti pahantahtoisia äitejä, eikä sinun huonolla omallatunnolla ja epävarmuuksilla ole mitään tekemistä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vuodessa 365 äitienpäivää enkä arvosta kaupallistunutta äitienpäivää lainkaan. Tyttäreni kanssa olemme päivittäin puhelin- ja WhatsApp-yhteydessä. En halua äitienpäivälahjaksi muuta kuin lapseni ja lapsenlapseni luokseni. Nyt se toteutuukin.

Just näin. Että saa heidät luokseen. Heille voi laittaa kakut ja kahvit, jotka juodaan yhdessä ja juhlitaan äitiyttä. Ihme kitisijöitä tässä ketjussa, odotetaan joitakin teini-ikäisiltä, että he laittaisivat kruunun päähän kävelyttäisivät kultaistuimessa ympäriinsä, jotta saisi tunteen siitä, että he arvostavat. Sitten loukkaannutaan kuin 3-vuotias, joka ei saa toivomaansa joululahjaa. Äitienpäivää voi juhlia vaikka yksin ja olla ihan tyytyväinen ja pohtia omaa äitiyttään. Tarvitaanko siihen muiden yllätyksiä ja lahjoja. Ei minusta. Voi ne kakut itsekin laittaa ja kutsua lapset luokseen ja sanoa heille, että olette rakkainta ja parasta elämässäni, kiitos ettämsaan olla teidän äiti, juuri teidän. Mutta ei kun mökötetään ja mäkätetään pienille lapsille, kun ei saa jotain korttia. Noloa keskenkasvuisuutta aikuiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Toinen tälläkin asuu ulkomailla,ei kuulu mitään hänestä,oma asiansa.Toinen asuu Keski-Suomessa ja Vei minut Lounalle 14-5- Helsingissä.

Jäin lasten ainoaksi huoltajaksi heidän ollessa 0 ja 1 vuotta. En koskaan olettanut, että he voisivat järjestää äitienpäivän, tuoda kahvia sänkyyn tai ostaa lahjoja.

Meille tuli aivan uudenlaiset kuviot. Minä tein kakun illalla, että lapsilla oli kivaa äitienpäivänä, kun meillä oli kakku.

Kortteja on tullut tarhasta ja koulusta. Nyt jo aikuisena muistavat kyllä ja useimmiten nähdään. Kaikki nämä vuodet olemme kokoontuneet äitini luokse kakkukahveille: lapset, lapsenlapset, jne. (ketkä pääsevät paikalle).

Omaa äitiäni haluan muistaa, mutta kiireiden takia lahjaa ei ollut mietitty kovin kauaa, vaikka äidille parasta haluankin.

Nuorilla varsinkin opiskelujen keskellä voi olla kiire. Viesti tai soitto voi olla silloin ihan hyvä muistaminen. Tilanne voi muuttua, kun ovat perheellisiä. Sinäkin voit pyytää lapsia kakkukahville äitienpäivänä, jos jossain vaiheessa asuvat lähempänä.

Kyllä äidin tehtävä on järjestää juhlat, jos kunnolla haluaa juhlia

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivä on yksi päivä vuodessa muiden joukossa, mikä tarve silloin olisi erityisesti muistaa, jos ei muutenkaan ole sellainen että huomioisi äitiä.  Kyllä se muiden päivien merkitys korostuu enemmän miten huomioi äitiä. Jos on välinpitämätön, on sitä myös äitienpäivänä. 

Tai voi huomioida 365 päivää vuodessa, nostamatta yhtä päivää muiden ylle.

Itse en huomioi koskaan mitään merkkipäiviä, kenenkään, koska tuollainen ei merkitse minulle mitään. Olen tehnyt läheisilleni selväksi, että en kaipaa mitään huomiointia, mutta huomioivat silti, omaa egoaan buustatakseen. Kun kerran tietävät, että en minä siitä mitään saa.

Huomioin kyllä ihmisiä muuten, mutta en tajua miksi minun pitäisi ostaa äidilleni kukkaluuta vain siksi, että markkinavoimat käskee. Äitini se on aina, ja äitienpäivän juhliminen on silkkaa kommunistista hapatusta alunperin, nykyään sitten yksi turhanaikainen kulutusjuhla lisää.

On älytöntä ajatella, että jonkun ihmisen halu tulla huomioiduksi Juuri Tänä Ihan Tavallisena Päivänä velvoittaisi muita johonkin erityishuomiointiin.

Mun mutsi pilasi lapsuuteni dokaamalla. En vienyt haudalle kukkia. Eläessään muistin kyllä aina. Omat nuoret eivät huomioineet mua mitenkään, vaikka olen tietoisesti aivan erilainen kuin oma äitini, vaikka en aina jaksaisi. Elämä on sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Missäs ulkomaassa ei toukokuun toinen sunnuntai ole äitienpäivä?

Esim Britanniassa, Serbiassa, Ranskassa, Lähi-idässä, Espanjassa ja Ruotsissa nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Mina muistin joka vuosi aitiani kukkalahetyksella ja ihan ulkomailta kasin. Ei ole temppu eika mikaan.

Samoin ja soitan aina heti aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivä on yksi päivä vuodessa muiden joukossa, mikä tarve silloin olisi erityisesti muistaa, jos ei muutenkaan ole sellainen että huomioisi äitiä.  Kyllä se muiden päivien merkitys korostuu enemmän miten huomioi äitiä. Jos on välinpitämätön, on sitä myös äitienpäivänä. 

Tai voi huomioida 365 päivää vuodessa, nostamatta yhtä päivää muiden ylle.

Itse en huomioi koskaan mitään merkkipäiviä, kenenkään, koska tuollainen ei merkitse minulle mitään. Olen tehnyt läheisilleni selväksi, että en kaipaa mitään huomiointia, mutta huomioivat silti, omaa egoaan buustatakseen. Kun kerran tietävät, että en minä siitä mitään saa.

Huomioin kyllä ihmisiä muuten, mutta en tajua miksi minun pitäisi ostaa äidilleni kukkaluuta vain siksi, että markkinavoimat käskee. Äitini se on aina, ja äitienpäivän juhliminen on silkkaa kommunistista hapatusta alunperin, nykyään sitten yksi turhanaikainen kulutusjuhla lisää.

On älytöntä ajatella, että jonkun ihmisen halu tulla huomioiduksi Juuri Tänä Ihan Tavallisena Päivänä velvoittaisi muita johonkin erityishuomiointiin.

You must be fun at parties

Vierailija kirjoitti:

Eivät siis ole olleet puhelimella tänään..

Varmasti ovat tietoisia. Kannataisi varmaan kysyä heiltä, että mikseivät ole onnitelleet?

Ehkä et ollut äiti lainkaan. Miksi ovat isällään.

Jätä AP seuraavat synttärit huomiotta, taitaa tulla tenaville yllätyksenä.