Kukaan mun kolmesta lapsesta ei ole muistanut äitienpäivää tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Otapa se sädekehä pois pääsi päältä

tilanteet on niin erilaisia. Mietin, että pojat etenkin teini-iässä oppivat isältä kuinka äitiä kohdellaan. Omani muisti ensimmäisen kerran nyt omaehtoisesti 15-vuotiaana. Erottiin kun hän oli 9 eli välissä oli monta vuotta kun muisti sitten vasta jos itse muistutin ja sain jonkun murinan "no onnee". Itse muistutan aina mummien ja ukkien ja isän merkkipäivistä, mutta isänsä ei enää eron jälkeen. Kai se on katkera, eikä välitä, että pojalleenhan hän tekee karhunpalveluksen kun ei välitä opettaa toisten huomioon ottamista, mm.

Niinpä. Lapset muistaa äitienpäivät vain, jos joku heitä muistuttaa ikävuosien 13-18 välissä. Jos ei ole ketään, niin ei he sitä tee. Hassuahan se on, että äiti itse sitä muistutustyötä tekisi, että tehkää sitä ja tätä.

Ja sitten tuetty lapsen luonne merkitsee. Toiset on parempia näissä kuin toiset. Sillä ei ole iän kanssa mitään tekemistä, eikä sen kanssa, mistä juhlapäivästäon kyse.

En pidä enää yhteyttä koska äitini ei ole hyvä ihminen. Empatian puute, henkinen väkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö, uhriutuminen, valehtelu, mustamaalaaminen jne. Annan mahdollisuuden jos hakeutuu hoitoon ja haluaa vilpittömästi korjata välit mutta en pidätä hengitystä sitä odotellessa. Minähän se viallinen kuulemma olen. Omien lasten kanssa muistetaan ja juhlitaan lasten äitiä koska hän on meille rakas ja tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Kasvatuksen osuus näyttäytyy jotenkin näin:

- pienessä lapsessa 60 % käytöksestä on kasvatuksen osuutta

- teinissä 40 %

- aikuisessa 20 %

Ikä ja asuinpaikka ovat tekosyitä. Itse olen tällä hetkellä lähes 50 ja toisella puolella maailmaa, ja kyllä vain onnistuin lähettämään sähköpostilla lahjakortin sekä soitin videopuhelun WhatsAppillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi kun koko typerä äitienpäivä lopetettaisiin. Aiheuttaa monelle naiselle pelkkää pahaa mieltä ja usein myös riitoja perheissä. Amerikkalaisten kauppiaitten keksimä krääsänmyynti-päivä ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kalenterista poistaa.

Olen samaa mieltä. Ei tapahtuisi näitä mielensäpahoittamisia. Samoin joutaisi poistaa pakolliset joulukorttien lähettämiset, kun siitäkin tulee paha mieli jos joku ei muista. Ja muut pakolliset muistamiset esim syntymäpäivät ja siitäkin tulee paha mieli, jos ei muisteta.

Minä en vaadi lapsilta, kuin että ovat olemassa minun lapsinani.  Eivät ole täydellisiä kuten en ole itsekään.  Toivoisin kuitenkin että tulisivat minun hautajaisiin, kun aika jättää. Mutta sekään ei ole pakollista.

Vain Suomessa pyritään muuttamaan maailmaa ankeuttajien ja marttyyrien mielen mukaiseksi, kun joku saattaa pienen mielensä pahoittaa...

Muualla maailmassa odotettais sen pikkusieluisen itsekeskeisen marttyyrin muuttavan itsessään jotain.

Monesti on niin, että se itsekeskeinen marttyyri on se aikuinen perheessä, joka ottaa sen epäkiitollisen kasvattajan aseman. Tiiätkö, vaatii kotitöihin osallistumista, koulutöiden hoitamista, kotiintuloaikojen noudattamista ja kaikkea muuta tylsää. Toisaalta huolehtii, että perheessä muistetaan kaikkien syntymäpäivät ja nimipäivät ja että jouluna on jouluinen juhla. Äiti on liian monessa perheessä itsestäänselvyys.

Itse omassa lapsuudessa näin kyllä läpi mikä oli kupletin juoni, mutta ehkä moni teini-ikäinen varsinkaan ei näe. Liian moni äiti joutuu olemaan "mean-mommy", eikä kukaan halua tietenkään ilahduttaa mean-mommya.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Otapa se sädekehä pois pääsi päältä

tilanteet on niin erilaisia. Mietin, että pojat etenkin teini-iässä oppivat isältä kuinka äitiä kohdellaan. Omani muisti ensimmäisen kerran nyt omaehtoisesti 15-vuotiaana. Erottiin kun hän oli 9 eli välissä oli monta vuotta kun muisti sitten vasta jos itse muistutin ja sain jonkun murinan "no onnee". Itse muistutan aina mummien ja ukkien ja isän merkkipäivistä, mutta isänsä ei enää eron jälkeen. Kai se on katkera, eikä välitä, että pojalleenhan hän tekee karhunpalveluksen kun ei välitä opettaa toisten huomioon ottamista, mm.

Niinpä. Lapset muistaa äitienpäivät vain, jos joku heitä muistuttaa ikävuosien 13-18 välissä. Jos ei ole ketään, niin ei he sitä tee. Hassuahan se on, että äiti itse sitä muistutustyötä tekisi, että tehkää sitä ja tätä.

Ja sitten tuetty lapsen luonne merkitsee. Toiset on parempia näissä kuin toiset. Sillä ei ole iän kanssa mitään tekemistä, eikä sen kanssa, mistä juhlapäivästäon kyse.

Luonne merkitsee myös. Mieheni sanoi, että poikani on vielä vähän sosiaalisesti kömpelö, että kyky ottaa muita huomioon on vähän vaatimaton. Hän on tuntenut poikani vasta kuutisen vuotta, eikä tietenkään sitä huomaa, että kehitystä on jo tapahtunut kovasti pojan sosiaalisissa taidoissa. Ihan meillä on normaali perhe- ja sosiaalinen elämä ollut. Ainoa lapsi ja kiusatuksi tuleminen uudessa päiväkodissa, jostain sieltä kai se siemen pieneen sosiaalisten suhteiden haasteeseen sai alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Missäs ulkomaassa ei toukokuun toinen sunnuntai ole äitienpäivä?

Briteissä. Briteillä on jo aiemmin kuin meillä ja isänpäivä heillä on kesäkuussa.

Viittaan joihinkin edellä oleviin kommentteihin.

Minun mielestäni äidin ei kuulu vaatia että "minua on muistettava ja kunnioitettava". Se kunnioitus pitää tulla itsestään jos on tullakseen.

Eräs kirjoitteli jotenkin niin kuinka paljon hän on uhrannut ja menettänyt lapsia hoitaessaan ja että hän on tästä puhunut lapsilleen. - Huomio! Kun alkaa ajatella lapsen hankkimista, kannattaa huomioida ennenkuin täkki alkaa heilua, että sitoudut uuteen ihmiseen ainakin 18 v, päivin öin. Jos tämä askarruttaa, jätä tähän.

Itse en ole menettänyt tai luopunut mistään kun olen saanut 2 poikaa, päin vastoin olen saanut elämääni jotain korvaamatonta. Ja kyllä, ihanat pojat muistivat, ovat aikuisia. Pidän myös miniöistäni ja lapsenlapset ovat todella rakkaita. 💙

Vierailija kirjoitti:

Poika ei muistanut viime vuonna, oli masentunut. Nyt muisti. Ei se kasvatuksesta ole kiinni, jos esim sairautensa takia ei jaksa tällaisia päiviä muistaa. Ihme syyllistämistä!

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Ai että kaikilla pojilla ja miehillä jotka ei muista äitiään, on joku sairaus :D :D :D :D

On pojilla ja miehillä kyllä helppoa! Kaiken saa aina anteeksi. Sössötetään jostain "sotatraumoista", kun isoisän isä on joskus ollut sodassa, keksitään kaikkia asperger ja adhd-diagnooseja, joilla oikeutetaan poikien ja miesten pahuus ja itsekkyys.

Minä muistan kaikkien synttärit, juhlat ja muut kemut, leivon ja laitan ja passaan. Kukaan ei muistanut minua äitienpäivänä, paitsi tytär sai raivarin, kun kieltäydyin auttamasta läksyissä. Hän on siis jo lukiolainen ja osaa itsekin. Ei ollut eilen motia istua montaa tuntia aikaa viettämässä tyttären huoneessa seuraneitinä.

Loppuu kohta kaikkien muistaminen ja hyysääminen minunkin osaltani.

taidat olla niinsanotusti paska mutsi

Meillä on aina juhlittu äitienpäivää, kuten isänpäivääkin, hyvin perinteisesti. Aamuherätys, aamupala, valkovuokot jne. Tänä vuonna emme olleetkaan aamulla kotona, joten tämä rituaali jäi välistä. Ja kyllä minua ainakin illalla todella harmitti, kun en edes korttia saanut. Harmittaa vieläkin! Kuitenkin nuo samat lapset ojentaneet eilen kukkia ja kortteja mummoilleen, ja syöneet kakkuja onnellisena eli kyllä tiesivät mikä päivä on kyseessä. Vanhin tytär oli nyt aamulla jättänyt suklaata läppärilaukulleni pienellä kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ovat kaikki poikia?

Ap ei ole vastannut tähän mitään. Vaikeneminen on myöntämisen merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistanut minun 37 v poika. Hyljätty olo 🍰

Miksi laitoit tuon kakkupala-emojin tuohon loppuun?

Se on äitienpäiväkakunpalanen. Äiti on leiponut/ostanut kakun itselleen, vaikka poika ei häntä muistakaan.

Kakunpala voi symboloida myös yksinäisyyttä. Täällä olen yksin kuin kakunpalanen ilman poikaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Väärin. Ainakaan minun masennukseni ja ujouteni ei ole äitini vika, vaikka ne ovat vaikuttaneet käytökseeni paljon tässä elämässä.

Ujous johtuu siitä, ettei sinua tarpeeksi kannustettu jo ihan pienenä vauvana kommunikoimaan toisten kanssa useasti ja tottumaan pettymyksiin.

Vaikka moni luulee,niin ei ujous ole mikään synnynnäinen juttu vaan se lähtee siitä miten vauvaa kohdellaan jo pienestä lähtien

Pohjaatko väitteesi tieteeseen?

Kyllä.

Esimerkiksi kiintymyssuhteella mikä muodostuu vauvaiässä on vaikutusta siihen millainen persoonallisuus henkilölle muodostuu.

Mutta kyllä koko ympäristö ja muutkin ihmiset kuin äiti vaikuttavat siihen.

Lapsella on usein isäkin ja myös isät vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsi itsensä kokee.

Samoin koulun alettua on vaikutusta opettajilla ja koulutovereilla.

Monilla vaikeudet alkavat teininä tai koulussa jo aiemmin esim. kiusatuksi joutumisena. Murrosiässä ainakin aiemmin osa oppilaista alkoi arvostella muiden pukeutumista ja maneereja yms.

Minusta tuosta ei voi syyttää vain äitiä.

Tytär soitti, juteltiin pitkään, oli kiva puhelu. Ei ehtinyt käymään syistä, jotka ymmärrän.  Puoliso tarjosi äitienpäivälounaan ja sain ruusuja. Oli tosi kiva päivä. 

Ostin aiemmin äitienpäivälahjaksi lahjakortin. Ei käyttänyt sitä ja raha meni hukkaan. Siihen loppuivat muistamiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Otapa se sädekehä pois pääsi päältä

tilanteet on niin erilaisia. Mietin, että pojat etenkin teini-iässä oppivat isältä kuinka äitiä kohdellaan. Omani muisti ensimmäisen kerran nyt omaehtoisesti 15-vuotiaana. Erottiin kun hän oli 9 eli välissä oli monta vuotta kun muisti sitten vasta jos itse muistutin ja sain jonkun murinan "no onnee". Itse muistutan aina mummien ja ukkien ja isän merkkipäivistä, mutta isänsä ei enää eron jälkeen. Kai se on katkera, eikä välitä, että pojalleenhan hän tekee karhunpalveluksen kun ei välitä opettaa toisten huomioon ottamista, mm.

Niinpä. Lapset muistaa äitienpäivät vain, jos joku heitä muistuttaa ikävuosien 13-18 välissä. Jos ei ole ketään, niin ei he sitä tee. Hassuahan se on, että äiti itse sitä muistutustyötä tekisi, että tehkää sitä ja tätä.

Ja sitten tuetty lapsen luonne merkitsee. Toiset on parempia näissä kuin toiset. Sillä ei ole iän kanssa mitään tekemistä, eikä sen kanssa, mistä juhlapäivästäon kyse.

Luonne merkitsee myös. Mieheni sanoi, että poikani on vielä vähän sosiaalisesti kömpelö, että kyky ottaa muita huomioon on vähän vaatimaton. Hän on tuntenut poikani vasta kuutisen vuotta, eikä tietenkään sitä huomaa, että kehitystä on jo tapahtunut kovasti pojan sosiaalisissa taidoissa. Ihan meillä on normaali perhe- ja sosiaalinen elämä ollut. Ainoa lapsi ja kiusatuksi tuleminen uudessa päiväkodissa, jostain sieltä kai se siemen pieneen sosiaalisten suhteiden haasteeseen sai alkunsa.

Lisään, että kehitystä pojan sosiaalisissa taidoissa tapahtui kovasti jossain 9-12 ikävuoden välillä ja murrosikä on tuonut ehkä vähän jonkinlaista taantumaa. Ei voi osoittaa myönteisiä tunteita, kiitollisuutta, myöntää virheitään jne. Liittynee murrosikään. Nyt viimeinen puoli vuotta on taas tuonut jonkinlaista kypsymistä kun 16v alkaa lähestyä. Eli älkää teini-ikäisten äidit pahoittako mieltänne, kuuluu ikään, että on vaikeaa osoittaa että välittää. Kaverit on monella ne joihin kohdistetaan myönteistä huomiota, ihan normaalia itsenäistymisprosessia

2 aikuisista lapsistani muisti onnitella! Poikia molemmat.

1 asuu ulkomailla eikä siellä vietetty eilen äitienpäivää. Tyttö.

Olen itse asunut mökilläni jo jonkun aikaa, enkä edes olisi halunnut ketään sinne.

Illalla sain yllätysvieraita. He tulivat auttamaan minua ulkotöissä. Jes!

Aikuinen lapsi täällä hei. Jos ei ole koskaan auttanut tai tukenut missään ja on vaan aukonut päätään ja dissannut, niin ei kannata odottaa että äitienpäivänä lapset kirmaisivat ilolla kukkien ja kakkujen kanssa kylään. Tekstarin laitoin, siskoni ei senkään vertaa halua olla yhteydessä.