Kukaan mun kolmesta lapsesta ei ole muistanut äitienpäivää tänään

Vierailija kirjoitti:

Pojat muisti ja vietettiin päivää yhdessä. Tyttö ei laittanut edes viestiä, mutta ei haittaa se on narkkari ja parempi että pysyy meistä erossa. Toki surullista mutta ei voi mitään!

🥰

Minun äiti on mielisairas psykoottinen narsisti, joka haukkuu meidät lapset milloin mistäkin syystä. Ei suostu hakemaan itselleen apua, kun ei itsessään ja käytöksessään mitään vikaa näe.

Ei todellakaan ansaitse mitään muistamista, sen verran kärsimystä meille aiheuttanut.

Poika ei muistanut viime vuonna, oli masentunut. Nyt muisti. Ei se kasvatuksesta ole kiinni, jos esim sairautensa takia ei jaksa tällaisia päiviä muistaa. Ihme syyllistämistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äitini kanssa vielä toistaiseksi jonkinlaisissa väleissä, mutta en ole pystynyt laittamaan hänelle edes viestillä onnitteluja. Kävimme pari kuukautta sitten varsin kipeän keskustelun lapsuudestani ja hän itsekin myöntää, että kohteli minua aikanaan törkeästi ja tuhosi lapsuuteni.

Keskusteluista huolimatta, ja siitä huolimatta että hän vähän martyyrimaisesti kysyy mitä haluan ja tarvitsen päästäkseni asiasta yli, ei hän ole valmis tarvitsemaani asiaa tekemään.

Sen sijaan yrittää rahallisesti ja auttamalla hyvitellä ja mielistellä, niistä kieltäydyn vaikka tilanteeni sairaseläkeläisenä on heikko.

Tulen todennäköisesti sairauteni takia kuolemaan kauan ennen äitiäni ja vihaan miten elämäni on mennyt. Uskon että äiti rakastaa kyllä, mutta en jaksa olla hänen kanssaan tekemisissä. En voi vilpittömästi onnitella, en halua lounaalle, en halua nähdä. Ensi vuonna toivottavasti olen jo saanut asiallisesti viilennettyä välit ja muutettua kauas pois.

Ymmärrän sinua, mutta tiedän myös, että on todella raskasta myöhemmin tajuta, millainen vanhempi on aikoinaan ollut, mitä virheitä on tehnyt, miten ei ole osannut, pystynyt tai ymmärtänyt. Ja kantaa siitä syyllisyyttä ja häpeää, ja surua, ja tietää, ettei mennyttä voi muuttaa. Äitisi on siihen havahtunut, kun kerran myöntää asian. Se on paljon. Tule häntä hiukan vastaan jos kerran on sovinnollinen?

Yritän kyllä. Tiedän että hän varmasti häpeää ja suree miten lapsuuteni meni. Hän oli todella vaikeasti päihde - ja mielenterveysongelmainen. En viitsi sen yksityiskohtaisemmin kertoa, mutta hän todella otti perheessä minut silmätikuksi ja ihan todella satutti henkisesti ja fyysisesti. Sisaruksilla ei tällaista lapsuutta ollut vaikka muuten kärsivät tilanteesta. Nuorimmalla varsinkin ihan eri lapsuus kun hän oli vauva äidin saadessa apua, minä taas jo täysi-ikäinen.

Asia on minulle todella vaikea nyt taas kun tiedän, etten voi ikinä saada omia lapsia tai tule edes olemaan elossa kovin kauan. Haluaisin käsitellä asiaa äitini kanssa, enkä vihaa häntä vaikka olen kyllä joskus vihainen.

En vain pysty, koska asia on juurikin hänellekin kipeä ja kommunikointi on vaikeaa tämän takia puolin ja toisin.

Olen pahoillani tilanteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Voi, kun se olisikin noin helppoa! Mun kolme lasta saaneet aivan samanlaisen kasvatuksen ja kuitenkin niistä kasvoi kolme täysin erilaista ihmistä.

Menisin peilin eteen ja miettisin, missä tuli mokattua.

Muistavat sitten kun oot vanha. Toi on ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kanssa pidettiin eilen zoomin välityksellä viisukatsomoa, hän kun ei päässyt viikonlopuksi kotiin. Toivotti hyvää äitenpäiväö vuorokauden vaihduttua ja laittoi vielä illalla uuden viestin. Keskimmäinen tuli ip kotiin. Toi ruusukimpun ja suklaata. Kuopus asuu kotona ja hän onnitteli ja on viettänyt kanssani aikaa tavallista enemmän. Aivopuoliso ja lasteni isä vei ulos syömään ja jäätelölle. Tunnen itseni rakastetuksi enkä erityisesti olisi näitä muistamisia kaivannut, vaikka toki hyvältä tuntuivat.

Oman äitini kanssa en ole väleissä. Ahdistun hänen vuorovaikutustyylistään ja olen lapsuudesta asti pyrkinyt pitämään häntä hyvällä tuulella. Nyt en enää halua ja helpointa on olla pitämättä yhteyttä ollenkaan. Kuvaavaa on, et äidiltä kesti 5 vuotta huomata, että en ota häneen yhteyttä. En ole siis hänelle toivottanut mitään.

Olisit nyt kuitenkin toivotuksen laittanut, entä lapsesi muistivatko he mummia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Voi, kun se olisikin noin helppoa! Mun kolme lasta saaneet aivan samanlaisen kasvatuksen ja kuitenkin niistä kasvoi kolme täysin erilaista ihmistä.

Ei kukaan saa täysin samanlaista kasvatusta. Tässä olet siis sokea omalle käyttäytymiselle.

Molemmat pojat olivat kotona käymässä, halaukset sain, lahjoja ei koska olen kieltänyt kaikenlaisen lahjomisen jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Nuoriin vaikuttaa tosi paljon ympäristö. Jos ovat päässeet Laasasen tai Ylilaudan makuun niin siellähän opetetaan, ettei naisille saa antaa lahjoja. Ei nämä opit äideiltä tule, vaan toisilta miehiltä. Isän kasvatus vaikuttaa tosi paljon poikiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Voi, kun se olisikin noin helppoa! Mun kolme lasta saaneet aivan samanlaisen kasvatuksen ja kuitenkin niistä kasvoi kolme täysin erilaista ihmistä.

Jos sun lapsista kaikki olisi saaneet samanlaisen kasvatuksen niin heidän kaikkien olisi pitänyt omata 100% samat persoonallisuudet, mieltymykset ynnämuut.

Eli eivät saaneet samanlaista kasvatusta.

Meillä juhlitaan sitä, että minulla on kaksi ihanaa lasta. Päätin ensimmäisen saatuani, että marttyyrinkruunua en omaan päähäni äitienpäivänä sovita. Lapsille aloinkin kertoa, että äitienpäivänä äiti juhlii sitä, että sillä on ihania lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Nuoriin vaikuttaa tosi paljon ympäristö. Jos ovat päässeet Laasasen tai Ylilaudan makuun niin siellähän opetetaan, ettei naisille saa antaa lahjoja. Ei nämä opit äideiltä tule, vaan toisilta miehiltä. Isän kasvatus vaikuttaa tosi paljon poikiin.

Se kasvatus pitää aloittaa jo kuule vauva iästä, ei siinä iässä kun ne on teinejä ja pääsevät noille ylilauta sivuille. Jos lapsi tykkää hengata jossain ylilaudalla niin silloin se kasvatus siinä vaiheessa on mennyt jo pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Missäs ulkomaassa ei toukokuun toinen sunnuntai ole äitienpäivä?

Täällä Ruotsissa äitienpäivä on toukokuun viimeinen sunnuntai.

Muistivat kaikki. Poika 21v kävi tuomassa lahjakassin jossa kukkia, kahvia ja ihovoide. Oon valitettavasti flunssassa niin eivät tulleet pidemmäksi aikaa.

Varmaan se on vähän siitäkin kiinni, miten perheessä ylipäänsä vietetään äitienpäivää. Itse olen eronnut kun lapset olivat hyvin pieniä. En todellakaan jaksanut järjestää itselleni mitään sen kummempia muistamisia. Ei se siitä muuksi ole muuttunut lasten kasvaessa: alakouluikäisinä tekivät toki aina koulussa kortit. Nyt ovat lukioikäisiä. Toiselta sain ihanan kortin, toinen ei tainnut muistaa koko juttua. Puuhasteltiin normaaleja juttuja kuten aina ja oikein kiva päivä oli.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ovat kaikki poikia?

ei pojat niin välitä kaikista kissanristiäisistä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Sama täällä. Maksoin aikoinaan tonnilla ainokaiseni vuokrarästit, ettei joudu kämpästä kadulle tai ulosottoon, lisäksi jätti mulle useamman satasen velan maksamatta. Ruokaa oon vienyt, kyydittänyt, hoitanut hänen lapsiaan, mutta ainoa yhteydenotto koskee taas uutta valitusta kun on vaikeaa ja rahat loppu.

Jospa vaikka aloittais siitä että lopettais tupakanpolton? Kämppä täynnä heräteostoksia ja lapsille kelpaa vain merkkituotteet. Kännykät pitää uusia tiuhaan, ja pelituoleja ostella. Hohhoijaa.

Oikeastaan hyväkin, ettei onnitellut, olisi vaan taas pyytänyt rahaa seuraavassa lauseessa. Hyvä sentään ettei noita ole enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Nuoriin vaikuttaa tosi paljon ympäristö. Jos ovat päässeet Laasasen tai Ylilaudan makuun niin siellähän opetetaan, ettei naisille saa antaa lahjoja. Ei nämä opit äideiltä tule, vaan toisilta miehiltä. Isän kasvatus vaikuttaa tosi paljon poikiin.

Yksinhuoltajanaisten lapset häiriintyneitä --> miesten vika.