Kukaan mun kolmesta lapsesta ei ole muistanut äitienpäivää tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi kun koko typerä äitienpäivä lopetettaisiin. Aiheuttaa monelle naiselle pelkkää pahaa mieltä ja usein myös riitoja perheissä. Amerikkalaisten kauppiaitten keksimä krääsänmyynti-päivä ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kalenterista poistaa.

Olen samaa mieltä. Ei tapahtuisi näitä mielensäpahoittamisia. Samoin joutaisi poistaa pakolliset joulukorttien lähettämiset, kun siitäkin tulee paha mieli jos joku ei muista. Ja muut pakolliset muistamiset esim syntymäpäivät ja siitäkin tulee paha mieli, jos ei muisteta.

Minä en vaadi lapsilta, kuin että ovat olemassa minun lapsinani.  Eivät ole täydellisiä kuten en ole itsekään.  Toivoisin kuitenkin että tulisivat minun hautajaisiin, kun aika jättää. Mutta sekään ei ole pakollista.

Vain Suomessa pyritään muuttamaan maailmaa ankeuttajien ja marttyyrien mielen mukaiseksi, kun joku saattaa pienen mielensä pahoittaa...

Muualla maailmassa odotettais sen pikkusieluisen itsekeskeisen marttyyrin muuttavan itsessään jotain.

Oma aikuinen lapseni toi ruusun ja kortin- tästä kiitollinen. Asun puolisoni kanssa, itse tein aamupalani, koska en ole hänen äitinsä. Olen kyllä kuullut, että jotkut miehet hemmottelee vaimojaan äitienpäivänä, tämä vallan ihanaa ja romanttista mielestäni.

Nuorempi 15v olisi ollut isällään tämän viikon mutta tuli jo eilen oma-aloitteisesti luokseni äitienpäivän vuoksi. Vanhempi 21v tuli iltapäivällä, ja yhdessä lapset lahjoivat minua kortilla, kirjalla ja lempisuklaallani.

Yhdessä mentiin sitten onnittelemaan mun äitiä.

Kyllä se kasvatuksesta on kiinni, ovatko tottuneet että merkkipäivinä muistetaan toisia.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut apn ja muiden onnittelematta jääneiden puolesta- olisikohan sitä mahdollista kertoa ihan suoraan, että kun tässä on kovan ja kivuliaan synnytyksen jälkeen sinua monien vaikeuksienkin keskellä elämäntielle toistakymmentä vuotta kasvatettu ja oma elämä sinun hyvinvointisi vuoksi jätetty monilta osin elämättä ja hyvin paljosta luovuttu vain sinun vuoksesi rakas lapseni, niin vähintä, mitä voisit kerran vuodessa antaa, olisi edes pieni kortti tai onnittelu soitto? Jos tämä ei käy, olisi syytä pitää rehellinen keskustelu siitä, miksi muistaminen äitienpäivänä on niin ylivoimaista ja onko jotain anteeksipyydettävää tai annettavaa puolin ja toisin.

On itsekin painotettava sitä, ettei kukaan ole itsestäänselvyys-ei edes se oma äiti. Nuori ihminen on usein  omasta mielestään kuolematon ja monelle sen oman vanhemman sairastuminen ja kuolema tulee nykyisin jotenkin "yllätyksenä, eikä empatiaa ja myötäelämisen kykyä enää löydy. Valmistakaa lapsianne elämän kipeäänkin todellisuuteen, jotta heidän arvomaailmansa ei jäisi vain pinnallisuudeksi.

Hyvää äitienpäivää kuitenkin jokaiselle, joka ei lapsiltaan muistamista saanut-sinä teit parhaasi, sinä rakastit niin hyvin kuin kykenit ja neuvoit parhaasi mukaan. Nyt on sinun aikasi olla itsellesikin rakkaudellinen ja päästää irti-teit sen, mihin kykenit-arvosta itseäsi siitä.

Lapsen syyllistäminen siitä että oma elämä on jäänyt elämättä.... Eih. Ennemmin kertoo suoraan, että odotti äitienpäivämuistamista lapsiltaan ja on harmissaan kun sellaista ei tullut. Että se olisi hänelle tärkeää ja toivottavasti lapset ottavat onkeensa että seuraavana vuonna muistetaan äitiä. Jos ei vieläkään mene jakeluun, voi sanoa että niin vain kuuluu tehdä koska se kuuluu hyviin tapoihin.

Voi ei!

Aina jotenkin niin surullista että ei voi muistaa omaa äitiä mitenkään? Edes viestillä!

Mun pojat muisti minua. Vanhin toi kukkia ja tekivät aamupalaa. Vanhin poika ei enää edes asu kotona.

Tytär ei muistanut mitenkään.

Voisiko äitienpäivän lopettaa aikuisten lasten osalta?

Riittäisikö, että äitiä muistetaan syntymäpäivänä?

Miksi kahdet juhlat vuodessa, kun ei ole enää äidin velvollisuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi kun koko typerä äitienpäivä lopetettaisiin. Aiheuttaa monelle naiselle pelkkää pahaa mieltä ja usein myös riitoja perheissä. Amerikkalaisten kauppiaitten keksimä krääsänmyynti-päivä ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kalenterista poistaa.

Mitkä kaikki "juhlapyhät" ovatkaan meille muualta tulleita? Joulu, pääsiäinen, juhannus, naisten päivä, Eurooppa päivä, ruotsalaisuuden päivä, lapsen oikeuksien päivä, ystävyys päivä jne. Voihan jokainen viettää näitä päiviä omalla tavallaan tai jättää viettämättä. Jos joka ikinen liputuspäivä jotain kissanristiäisiä viettää, ei muuhun jää aikaa. Kyse on jälleen arvovalinnoista-mitä sinä pidät tärkeänä, mikä sinulle on merkittävä liputuspäivä ja muistamisen aihe? Äitiys on mielestäni maailmanlaajuisesti täysin aliarvostettua, aivan samoin kuin naiseuskin, joten on vain oikeus ja kohtuus, että kansakuntien peruspilareita muistetaan edes nimellisesti ja toivottavasti kodeissa myös muutenkin.

Minua muistettiin. Aikuiset lapseni tyttö ja poika tulivat kakun sekä lahjakortin kera. Kaiken kaikkiaan onnistunut äitienpäivä.

Ja ne sanoo, hanki lapsia niin et jää vanhana yksin 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi kun koko typerä äitienpäivä lopetettaisiin. Aiheuttaa monelle naiselle pelkkää pahaa mieltä ja usein myös riitoja perheissä. Amerikkalaisten kauppiaitten keksimä krääsänmyynti-päivä ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kalenterista poistaa.

Mitkä kaikki "juhlapyhät" ovatkaan meille muualta tulleita? Joulu, pääsiäinen, juhannus, naisten päivä, Eurooppa päivä, ruotsalaisuuden päivä, lapsen oikeuksien päivä, ystävyys päivä jne. Voihan jokainen viettää näitä päiviä omalla tavallaan tai jättää viettämättä. Jos joka ikinen liputuspäivä jotain kissanristiäisiä viettää, ei muuhun jää aikaa. Kyse on jälleen arvovalinnoista-mitä sinä pidät tärkeänä, mikä sinulle on merkittävä liputuspäivä ja muistamisen aihe? Äitiys on mielestäni maailmanlaajuisesti täysin aliarvostettua, aivan samoin kuin naiseuskin, joten on vain oikeus ja kohtuus, että kansakuntien peruspilareita muistetaan edes nimellisesti ja toivottavasti kodeissa myös muutenkin.

Juhannus? Keskikesän, yöttömän yön juhla tuontitavaraa? Ei ole. Siihen on liimattu päälle sontaa, mutta juhla on täysin kotoperäinen kuten muillakin pohjoisilla kansoilla.

Kyllä muistivat. 2 vanhinta tulivat yöksi ja illalla jännitettiin heidän ja kotona vielä asuvan kuopuksen kanssa Euroviisuja. Aamulla paikalle tuli vielä tytär ja nautittiin yhdessä brunssia ja myöhemmin kahvit. Tämä on ainoa kerta vuodessa saada kaikki yhteen. Joskus jopa juhannuksena mutta ei ainakaan tänä vuonna.

Pojat 17 v ja 19 v kävivät ostamassa kukkia ja jälkkärit. Kävivät onnittelemassa mummoakin ihan oma-alotteisesti.

Mies teki ruoan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistettu. Toinen asuu ulkomailla, siellä ei kyllä äitienpäivää vietetä. Toinen toisella puolella Suomea. Ei ole kuulunut hänestäkään. Eikä kyllä kuulu muutenkaan paitsi kun on rahan tarve.

Mina muistin joka vuosi aitiani kukkalahetyksella ja ihan ulkomailta kasin. Ei ole temppu eika mikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut apn ja muiden onnittelematta jääneiden puolesta- olisikohan sitä mahdollista kertoa ihan suoraan, että kun tässä on kovan ja kivuliaan synnytyksen jälkeen sinua monien vaikeuksienkin keskellä elämäntielle toistakymmentä vuotta kasvatettu ja oma elämä sinun hyvinvointisi vuoksi jätetty monilta osin elämättä ja hyvin paljosta luovuttu vain sinun vuoksesi rakas lapseni, niin vähintä, mitä voisit kerran vuodessa antaa, olisi edes pieni kortti tai onnittelu soitto? Jos tämä ei käy, olisi syytä pitää rehellinen keskustelu siitä, miksi muistaminen äitienpäivänä on niin ylivoimaista ja onko jotain anteeksipyydettävää tai annettavaa puolin ja toisin.

On itsekin painotettava sitä, ettei kukaan ole itsestäänselvyys-ei edes se oma äiti. Nuori ihminen on usein  omasta mielestään kuolematon ja monelle sen oman vanhemman sairastuminen ja kuolema tulee nykyisin jotenkin "yllätyksenä, eikä empatiaa ja myötäelämisen kykyä enää löydy. Valmistakaa lapsianne elämän kipeäänkin todellisuuteen, jotta heidän arvomaailmansa ei jäisi vain pinnallisuudeksi.

Hyvää äitienpäivää kuitenkin jokaiselle, joka ei lapsiltaan muistamista saanut-sinä teit parhaasi, sinä rakastit niin hyvin kuin kykenit ja neuvoit parhaasi mukaan. Nyt on sinun aikasi olla itsellesikin rakkaudellinen ja päästää irti-teit sen, mihin kykenit-arvosta itseäsi siitä.

Lapsen syyllistäminen siitä että oma elämä on jäänyt elämättä.... Eih. Ennemmin kertoo suoraan, että odotti äitienpäivämuistamista lapsiltaan ja on harmissaan kun sellaista ei tullut. Että se olisi hänelle tärkeää ja toivottavasti lapset ottavat onkeensa että seuraavana vuonna muistetaan äitiä. Jos ei vieläkään mene jakeluun, voi sanoa että niin vain kuuluu tehdä koska se kuuluu hyviin tapoihin.

En sanonut että "se kuuluu hyviin tapoihin" vaan puhuin paljon syvemmistä asioista ja arvoista. Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeutta?

En myöskään syyllistänyt, vaan totesin tosiasian, jota moni äiti suruissaan miettii, mutta ei ääneen voi sanoa.

Jos sinä et ole joutunut kokemaan vaikeuksia äitiytesi aikana tai sen seurauksena, jos et ole joutunut valitsemaan oman etusi tai hyvinvointisi ja lapsesi tarpeiden välillä koskaan, onpa hienoa.

Hyvin moni muu on kuitenkin joutunut luopumaan todella paljosta tässä elämässä, jotta heidän lapsensa voisivat hyvin ja lasten tulee olla siitä tietoisia siinä määrin, että he ymmärtävät kunnioittaa lähimmäistään, myös äitiään.

Elämä ja hyvinvointi lahja, joka ei ole itsestäänselvyys ja vanhempien sukupolvien kunnioituksen tulisi olla itsestäänselvyys, heidän puutteistaan huolimatta. Se on kiitollisuutta, kypsyyttä, realismia ja oikeudenmukaisuutta, ei säälinkerjäämistä tai syyllistämistä.

Kannattaa muistaa, että ne lapset käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin olette ne teidän lapset kasvattaneet.

Vierailija kirjoitti:

Oletko pitänyt kännykän kiinni, että et voi vastaanottaa onnitteluja? Sitten on hyvä itkeä kaksi päivää, kun kukaan ei muista. Ja kaikki kiukuttelu sen vuoksi, että lapsi esim. ei tee kaikkea juuri niin kuin sanot tai sattui vaikkapa joutumaan sairaalaan juuri äitienpäiväksi. Uskokaa tai älkää, näinkin käyttäytyviä ihmisiä on olemassa. Terveisin ahdistuneisuushäiriötä poteva aikuinen lapsi

Miksihän tämä sai niin paljon alapeukkuja? Onko teistäkin ihan ok, että äiti pitää tarkoituksella kännykkää kiinni, ettei voi vastaanottaa onnitteluja? Ja syyllistää lasta 2 päivää siitä, miksi tämä joutui olemaan sairaalapotilaana merkkipäivänä? Oli miten oli, minusta se ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy vastuunkantaja.

Terv. Äiti, jota kaikki 4 lasta muistivat yhdessä ja erikseen

Hämmentävää miten noin rumasti käyttäytyvää äitiä on edes lapset muistaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi kun koko typerä äitienpäivä lopetettaisiin. Aiheuttaa monelle naiselle pelkkää pahaa mieltä ja usein myös riitoja perheissä. Amerikkalaisten kauppiaitten keksimä krääsänmyynti-päivä ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi kalenterista poistaa.

Mitkä kaikki "juhlapyhät" ovatkaan meille muualta tulleita? Joulu, pääsiäinen, juhannus, naisten päivä, Eurooppa päivä, ruotsalaisuuden päivä, lapsen oikeuksien päivä, ystävyys päivä jne. Voihan jokainen viettää näitä päiviä omalla tavallaan tai jättää viettämättä. Jos joka ikinen liputuspäivä jotain kissanristiäisiä viettää, ei muuhun jää aikaa. Kyse on jälleen arvovalinnoista-mitä sinä pidät tärkeänä, mikä sinulle on merkittävä liputuspäivä ja muistamisen aihe? Äitiys on mielestäni maailmanlaajuisesti täysin aliarvostettua, aivan samoin kuin naiseuskin, joten on vain oikeus ja kohtuus, että kansakuntien peruspilareita muistetaan edes nimellisesti ja toivottavasti kodeissa myös muutenkin.

Juhannus? Keskikesän, yöttömän yön juhla tuontitavaraa? Ei ole. Siihen on liimattu päälle sontaa, mutta juhla on täysin kotoperäinen kuten muillakin pohjoisilla kansoilla.

Myös ystävänpäivä on täysin suomalainen. Se on jostain syystä samaan aikaan kuin muualla maailmassa vietettävä rakastavaisten päivä.

Esikoisen kanssa pidettiin eilen zoomin välityksellä viisukatsomoa, hän kun ei päässyt viikonlopuksi kotiin. Toivotti hyvää äitenpäiväö vuorokauden vaihduttua ja laittoi vielä illalla uuden viestin. Keskimmäinen tuli ip kotiin. Toi ruusukimpun ja suklaata. Kuopus asuu kotona ja hän onnitteli ja on viettänyt kanssani aikaa tavallista enemmän. Aivopuoliso ja lasteni isä vei ulos syömään ja jäätelölle. Tunnen itseni rakastetuksi enkä erityisesti olisi näitä muistamisia kaivannut, vaikka toki hyvältä tuntuivat.

Oman äitini kanssa en ole väleissä. Ahdistun hänen vuorovaikutustyylistään ja olen lapsuudesta asti pyrkinyt pitämään häntä hyvällä tuulella. Nyt en enää halua ja helpointa on olla pitämättä yhteyttä ollenkaan. Kuvaavaa on, et äidiltä kesti 5 vuotta huomata, että en ota häneen yhteyttä. En ole siis hänelle toivottanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut apn ja muiden onnittelematta jääneiden puolesta- olisikohan sitä mahdollista kertoa ihan suoraan, että kun tässä on kovan ja kivuliaan synnytyksen jälkeen sinua monien vaikeuksienkin keskellä elämäntielle toistakymmentä vuotta kasvatettu ja oma elämä sinun hyvinvointisi vuoksi jätetty monilta osin elämättä ja hyvin paljosta luovuttu vain sinun vuoksesi rakas lapseni, niin vähintä, mitä voisit kerran vuodessa antaa, olisi edes pieni kortti tai onnittelu soitto? Jos tämä ei käy, olisi syytä pitää rehellinen keskustelu siitä, miksi muistaminen äitienpäivänä on niin ylivoimaista ja onko jotain anteeksipyydettävää tai annettavaa puolin ja toisin.

On itsekin painotettava sitä, ettei kukaan ole itsestäänselvyys-ei edes se oma äiti. Nuori ihminen on usein  omasta mielestään kuolematon ja monelle sen oman vanhemman sairastuminen ja kuolema tulee nykyisin jotenkin "yllätyksenä, eikä empatiaa ja myötäelämisen kykyä enää löydy. Valmistakaa lapsianne elämän kipeäänkin todellisuuteen, jotta heidän arvomaailmansa ei jäisi vain pinnallisuudeksi.

Hyvää äitienpäivää kuitenkin jokaiselle, joka ei lapsiltaan muistamista saanut-sinä teit parhaasi, sinä rakastit niin hyvin kuin kykenit ja neuvoit parhaasi mukaan. Nyt on sinun aikasi olla itsellesikin rakkaudellinen ja päästää irti-teit sen, mihin kykenit-arvosta itseäsi siitä.

Lapsen syyllistäminen siitä että oma elämä on jäänyt elämättä.... Eih. Ennemmin kertoo suoraan, että odotti äitienpäivämuistamista lapsiltaan ja on harmissaan kun sellaista ei tullut. Että se olisi hänelle tärkeää ja toivottavasti lapset ottavat onkeensa että seuraavana vuonna muistetaan äitiä. Jos ei vieläkään mene jakeluun, voi sanoa että niin vain kuuluu tehdä koska se kuuluu hyviin tapoihin.

En sanonut että "se kuuluu hyviin tapoihin" vaan puhuin paljon syvemmistä asioista ja arvoista. Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeutta?

En myöskään syyllistänyt, vaan totesin tosiasian, jota moni äiti suruissaan miettii, mutta ei ääneen voi sanoa.

Jos sinä et ole joutunut kokemaan vaikeuksia äitiytesi aikana tai sen seurauksena, jos et ole joutunut valitsemaan oman etusi tai hyvinvointisi ja lapsesi tarpeiden välillä koskaan, onpa hienoa.

Hyvin moni muu on kuitenkin joutunut luopumaan todella paljosta tässä elämässä, jotta heidän lapsensa voisivat hyvin ja lasten tulee olla siitä tietoisia siinä määrin, että he ymmärtävät kunnioittaa lähimmäistään, myös äitiään.

Elämä ja hyvinvointi lahja, joka ei ole itsestäänselvyys ja vanhempien sukupolvien kunnioituksen tulisi olla itsestäänselvyys, heidän puutteistaan huolimatta. Se on kiitollisuutta, kypsyyttä, realismia ja oikeudenmukaisuutta, ei säälinkerjäämistä tai syyllistämistä.

Jos olet kasvattanut lapsesi siihen, ettei äitejä tai naisia tarvitse arvostaa tai muistaa, niin eivät he silloin arvosta tai muista. Ja se on ihan omaa syytä.