Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ennen oltiin enemmän perhekeskeisiä, rehellisiä ja ahkeria?
14.05.2023 |
Nykyään ollaan kamalan itsekeskeisiä. Ahdistaa oikein.
Olen viisikymppinen ja yhä itsekeskeisemmäksi tuntuu ihmiset menevän.
Päätarkoitus on itse nauttia mahdollisimman paljon.
Mielestäni pitäisi pitää yllä kaikkien hyvinvointia. Huolestuttaa jo oma vanhuus. Kurjistuuko vanhushoito, jos ei ole itsellä 5000 euroa kuussa varaa maksaa siitä.
Perheetkään ei kestä. Ja rikkinäisestä perheestä mallin saanut eroaa itsekin herkemmin.
Eikö kaikki saisi lisää hyvinvointia, jos parisuhteet olisivat enimmäkseen elinikäiset. (Vanhushoivassakin säästettäisiin, jos toinen jaksaisi vähän aikaa hoivata omaishoitajana toista.)
Yhteiskunnan pitäisi satsata parisuhteiden kestävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että valitsee juuri itselle sopivan kumppanin eikä tee sitä hätiköiden. Sitten parisuhdetta pitäisi osata hoitaa.
Kommentit (167)
Muistan kun mummoni aikoinaan aina sanoi, miten on noloa, kun naapurin leski elelee susiparina uuden miehen kanssa.
Siinä ne nytkin istuu yhdessä keinussa.
On ajat tuosta kyllä muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota ja itsenäistyminen yhdisti kansan.
Nyt tänne tuppaa kansainvälinen rikollisuus netin kautta
Some
Netti on hyvä renki, huono isäntä.
Ja valitettavasti monet ovat päästäneet sen isännäksi 🤷
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso syy lienee ehkäisypillerit.
Sen kautta naiset ikään kuin riehaantuivat. (Neutraali ilmaisu)
70 luvun seksuaalimoraalin vallankumous kuului länsimaiden hippi aatteisiin joiden arkkitehteina oli boomerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sota ja itsenäistyminen yhdisti kansan.
Nyt tänne tuppaa kansainvälinen rikollisuus netin kautta
Isoin turvallisuus uhka on kuitenkin sisäinen teroilu.
Somesta voi aina lukea, miten voi mennä yli siitä mistä aita on matalin. Ja kun sen lukee riittävän monta kertaa niin omaa tämän käyttäytymismallin myös itselleen.
Kun on se oma elämä noin tärkeä ei toisista ennätä väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden hallituksen myötä olemme murrokohdassa. Mielihyväperiaatteen mukaan nautinnosta nautintoon hyppivät addiktit joutuvat pikkuhiljaa yhä enemmän paitsioon, yhteiskunnan reunamille.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun mummoni aikoinaan aina sanoi, miten on noloa, kun naapurin leski elelee susiparina uuden miehen kanssa.
Siinä ne nytkin istuu yhdessä keinussa.
On ajat tuosta kyllä muuttuneet.
Mummosi kuului fiksuun sukupolveen. Milleniaalina kaipaan sotasukupolvea.
Heillä oli huoli suomesta ja samalla avarakatseisuutta. Eivät kaivaneet rusinoita pullasta ja lopuksi kaataneet syanidia päälle ettei kukaan seuraavasta sukupolvesta saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yhteiskunnan pitäisi satsata parisuhteiden kestävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että valitsee juuri itselle sopivan kumppanin eikä tee sitä hätiköiden. Sitten parisuhdetta pitäisi osata hoitaa."
Tarkoitako että yhteiskunnan pitäisi auttaa sinua valitsemaan juuri oikea kumppani ja hoitaa parisuhdetta.
Ennen vanhemmat ei olleet aikuisia lapsia, jotka kävelee naaman kännyköihin liimattuna ja jakaa joka mitättömän elämänsä yksityisasian somessa. Eikä lapset olleet tällaisten aikuisten lasten tai tablettien kasvattamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.
Perhekeskeisiä ei kyllä maalla oltu. Isät eivät tehneet lasten kanssa yleensä yhtään mitään ja äidit hoitivat, mutta muuten ei mitään muuta. Ehkä kerran vuodessa käytiin kaupungissa koko perheen kera. Mutta muuten lapset leikkivät keskenään ja isompien tehtävä oli pitää huoli pienemmistä. Siitä kun muksu alkoi suunnilleen kävellä, se heitettiin toisten sekaan leikkimään ja vanhemmat olivat töissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.
Henkinen väkivalta eri muodoissaan on lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.
Milleniaaleilla eli laman lapsilla on eniten mielenterveys ongelmia siksi myös alhainen syntyvyys ja riippuvuus netistä/tietokonepeleistä.
Yhteiskunnan pitäisi satsata parisuhteiden kestävyyteen.
Ai kuten aiemmin satsattiin? Eli tekemällä jopa onnettomasta, vakivaltaisesta ja vaarallisesta liitosta eroamisesta yhteiskunnallisesti paheksuttavaa, oikeuttamalla naisten huonot palkat miesten tuloilla (Paasikiven hallitus) ja muutenkin kaventamalla naisten oikeuksia?
Missä on sanottu että noin tehtäisiin nyt?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan pitäisi satsata parisuhteiden kestävyyteen.
Ai kuten aiemmin satsattiin? Eli tekemällä jopa onnettomasta, vakivaltaisesta ja vaarallisesta liitosta eroamisesta yhteiskunnallisesti paheksuttavaa, oikeuttamalla naisten huonot palkat miesten tuloilla (Paasikiven hallitus) ja muutenkin kaventamalla naisten oikeuksia?
Naisten oikeus on nyt tehdä töitä. Onko asiat menneet paremmaksi vai huonommaksi?
Kyse ei ollut oikeuksista vaan huomiosta mitä ei saa omalta mieheltä eli arvostus. kunnioitus ja päteminen.
Alue: Aihe vapaa
Ennen yhteisö katsoi eroa karsaasti.
60-luvulla poistui laista, että lapset elättää vanhempansa vanhoina.
Moni valitsi ennen perinteisen roolin kotiäitinä
Jne