Pikkujoulupetetty(kö)

Kerrotko naapurin miehelle? Miltä tuntuu pystytkö jatkossa luottamaan mieheesi ja kysyitkö miksi hän valehteli ensin?

Mutta onneksi haluatte jatkaa.

Minä en hyväksyisi tuollaista mistään hinnasta. Asia on selvitettävä pohjamutia myöten. Miehen käytös on törkeää. Syyllistää ja on nokkava ja epäluotettavan tuntuinen. Minä kertoisin kaiken naapurinrouvan miehelle.

Onkos luistimia myös? Entä mailoja?

Ja varmasti täyttä totta.



Kyllä se on kumma juttu että pikkujoulut pistää ihmiset tekemään kaikenlaista typerää :( Toivottavasti saatte nyt välinne selvitettyä ja pystytte toisiinne luottamaan. Kaikkea hyvää teille! :)

Tiedän että vanha ja kulunut aihe, mutta kun omalle kohdalle nassahtaa niin eipä naurata. Mieheni oli eilen työpaikan pikkujouluissa ja oli puhunut, että tulee viimeistään puolilta öin kotiin ja kovasti vastahakoisena lähti. Lienee ollut teatteria kaikki, sillä yöllä heräsin kolinaan, joka ei kuulunut meiltä sisältä, mutta jotenkin kummallisen kovana kuitenkin. Sydän kurkussa hiivin katsomaan kettiön ikkunasta näkyykö pihalla mitään ja näkyihän siellä, mies kampesi ulos tuosta ulko-ovemme vieressä olevasta varastokopista tuhannen päissään ja laskettelusuksia oli kaatunut sikin sokin varaston ovelle. Hänen jälkeensä sieltä kampesi myös meistä parin talon päässä asuva neljän lapsen naimisissa oleva äiti. Menin raivon vallassa rappusille karjumaan ja nainen luikki tiehensä. Mieheni väittää ihan pokalla, että nainen oli seurannut häntä varastoon ja halunnut vaan jutella jotain tienaurausmaksuista, kun hän oli kaivamassa vara-avainta. Molemmilla oli vaatteet suht siististi päällä ja vara-avain on kyllä samaisessa varastossa, mutta silti en todellakaan usko mieheni tarinaa. Tämä päivä on mennyt mykkäkoulussa. Mieleni tekisi poiketa tuon naisen luona ja kysyä hänen versiotansa tapahtuneesta, teenkö itsestäni naurettavan, jos mieheni puhuukin totta??? Olen tulossa sekopäiseksi ja vainoharhaiseksi kun mietin mitä varastossa on voinut tapahtua...

Onko muuten miehesi osoittanut kiinnostuksen merkkejä naapurin naista kohtaan ennen pikkujouluja ?

Mikä olisi kamalinta, mitä he ympäripäissään varastossa olisivat voineet tehdä?

Ja mitä sinä sitten tekisit? Miten reagoisit?

Täällä on saman asian ympärillä vaan pyöritty kunnes tänään tapahtui se minkä ennemmin tai myöhemmin ajattelinkin tapahtuvan eli törmäsin kyseiseen naapurin naiseen lenkiltä palatessani. Kävellessäni heidän talonsa ohi huomasin hänet pihalla autoa puhdistelemassa ja marssin saman tien hänen pakeilleen. Ihan rauhallisesti kysyin että voisiko hän vähän valottaa mitä peliä tässä pelataan. Nainen meni ihan punaiseksi ja jatkoi auton puhdistelua niinkuin ei olisi minua huomannutkaan. Kysyin, että voiko hän selvittää tilannetta vai täytyykö minun käydä jututtamassa hänen miestään. Käyttäytyminen muuttui heti ja hän alkoi aggressiivisesti sättiä minua harhaluuloiseksi ihmiseksi ja sanoi, että ymmärtää miksi miehenikin häpeää käytöstäni. Tämän sanottuaan hän pomppasi autoon ja ajoi tiehensä. Minulla kiehahti tästä kommentista niin viha pinnalle, koska tajusin että hän on ollut mieheeni yhteydessä tapahtuneen jälkeenkin, jos kerran mieheni " ei katuvasta" käytöksestä on tietoinen, että marssin heidän ovelleen ja soitin ovikelloa kun kerran valot paloivat sisällä. Mies tuli avaamaan oven yllättyneen näköinenä ja itku kurkussa vuodatin koko tarinan. Naapurin mies oli järkyttyneen oloinen, mutta kertoi, että hänkin on ihmetellyt mitä pikkujouluissa on tapahtunut, koska vaimo on sen jälkeen käyttäytynyt kummallisesti ja naputellut vähän väliä tekstiviestejä. Koska heidän lapset olivat kotona, keskustelua ei ollut mahdollisuutta jatkaa, mutta sovimme että tapaamme huomenna asian tiimoilta tavaratalon kahviossa ja mietimme tilannetta. Kaikki on nyt siis melko hyvällä mallilla ja tuntuu hyvältä että voimme yhdessä miettiä tätä tilannetta. Mieheni on tosin poissaoleva ja yrmeä, kuten nämä viimeiset päivätkin, mutta antaa vaan olla...

mielikuvitustasi. Mitä kahdelle humalaiselle perheelliselle nyt voi neljän aikaan aamuyöllä tapahtua? Anteeksi tyly vastaus, mutta kysymys oli mielestäni tarpeeton.

ihan oikealla asialla miksei olisi jäänyt sitä selvittämään. Tuskin yöpaidassani kuitenkaan niiiin kamala näky olin, vaikka kovasti karjuinkin.

aika kehnoa jos miehesi täytyy vonkaa naapurinmuijaa pihavarastossa, luulisi että ravintelistakin olisi pikkujoulupimppaa irronnut...

eikö harmita? ;)

Sanoi kuka mitä tahansa, mun mielestä sä selvitit tämän sopan kunniakkaasti :).



Oli hyvä veto mennä juttelemaan sen naapurin miehen kanssa, vaikka itkeskely saattaakin nolottaa. Naapurin mies on takuulla tyytyväinen, että toimit kuten toimit.



Ja takuulla tilanne myös ratkesi sen takia nopeammin ja niin paljoa ei vahinkoa päässyt tapahtuaan kuin muuten olisi voinut.



Toivottavasti pystytte jättämään tämän taaksenne.



Anteeksi voi antaa vähän kerrassaan vuosien kuluessa, mutta unohda sitä ei koskaan. Pitää vaan oppia elämään asian kanssa.

sillä naapurin naisella on narsistinen persoonallisuushäiriö, varmasti vielä heikkona hetkenä pommittaa miestäsi. Et vastannut aiemmin onko miehesi hyvännäköinen?

näyttäisin sen meihelle sen viestin. Vai olitteko niin tyhmiä, että että poistitte viestin? no niinpä tietysti. Turha muuten kuivtella, että juttu jää muijan osalta tähän. Ei se muuten noin ois vastannu niin.

huomenna, niin muistakaa mennä jatkoille ;)

Ja valitkaa joku yhtä tyhmä paikka kuin suksivarasto. Sitten tahalleen olette siellä niin kauan, että jomman kumman puoliso näkee. Sitten sanotte vaikka, että piti kysellä autonkorjausohjeita tms...



Teette niinkuin samanlailla takaisin!

Toivottavasti pystyt antamaan miehellesi anteeksi ja pysyty joskus taas luottamaan häneen.



Hyvää jatkoa!

Jos et olisi mennyt naapurin miehelle kertomaan koko tapausta, luulen, että tämä juttu olisi vieläkin auki ja epätietoisuus vaan jatkuisi. Tuo naapurin akka on kyllä uskomaton käytökseltään. Koska sun oma mies reagoi nyt näin, luulen, että teillä on nyt toivoa. Mutta menkää avioliittoleirille tai jollekin terapeutille joka tapauksessa. Itse laittaisin kyllä talon myyntiin ja muuttaisin pois. En kestäisi asua tuollaisessa ympäristössä.

Jotenkin tuntuu, että tuo, mitä tapahtui, on vain elämää, välillä tällaista vähän ikävämpää, mutta varmasti sellaista, josta selviätte ihan hienosti. Katsopa vaan, eikö koko episodi vaan vahvista liittoanne! Enkä suinkaan välttämättä ajattele, että sinun luottamuksesi mieheesi pitäisi nyt olla mennyttä. Uskon, että miehesi on oppinut aika paljon ja joutunut miettimään,m ikä on arvokasta ja mikä ei.

Hienosti toimittu ja pisteet myös miehellesi, että lopulta kertoi sinulle totuuden ja hoiti asian päätökseen. Ikävää tietysti, että nainen asuu naapurissa. Toivottavasti hekin saavat asiansa kuntoon.



Olen itse tuskaillut elämäni pahimman viikon läpi ja tunteet heittelevät laidasta laitaan. Mies on siis rakastunut työkaveriinsa, olen itse viimeisellä neljänneksellä raskaana. Toistaiseksi se on tuossa pysynyt, kuulemma liikaa yhteisiä asioita (pian 2 lasta, kaikki yhdessä hankittu omaisuus ja muistot, tulevaisuuden suunnitelmat yms. ja kyllä se kuulemma mua vielä rakastaakin). Ollaan pystytty puhumaan ja mies on kyllä aika totuudenmukaisesti (kai?) kertonut mitä on tapahtunut. Mutta miten tästä eteenpäin? Miten voi enää luottaa ja pahinta on vielä tuo, että mies käy joka päivä töissä ja mä mietin, että mitä siellä tehdään ja mihin suuntaan tuo suhde on menossa. Mä en voi muuta kuin odottaa, että mies tekee päätöksen.



Mua on loukattu kaikin mahdollisin tavoin, vaimona, naisena ja äitinä. Vaikka saataisiinkin nämä asiat selvitettyä mä tulen aina yhdistämään tämän asian tähän raskauteen. En sano, ettei tämä lapsi olisi yhtä toivottu tai rakastettu kuin ensimmäinenkin, mutta silti jotenkin tämä raskaus tuntuu miehen puolelta mitätöidyltä, liatulta ja väheksytyltä. Miten nuo miehet voi olla noin ajattelemattomia?



Iso halaus ja voimia tulevaisuuteen AP:lle!