Äitienpäivästä (ylläriylläri) paha mieli; kuka on oikeassa?
Miehen äiti on hoitokodissa eikä lähimuistia enää ole. Joskus tunnistaa lapsensa, joskus ei. Ei muista missä asuu eikä tiedä ikäänsä. On koko ajan etsimässä omaa äitiään, joka kuoli yli 30 vuotta sitten.
Meillä on omat lapset ja minun äitini on vielä sangen hyvävointinen joskin iäkäs hänkin. Emme asu samalla paikkakunnalla anopin kanssa ja teimme sen päätöksen ettemme tänään aja kuin yhteen paikkaan eli menemme anoppia tervehtimään vasta ensi viikolla. Ensinnäkin hoitokodissa on monta muutakin kävijää tänään ja lisäksi jotain erikoisihjelmaa, jotka kumpikin väsyttää anoppia. Toinen miehen siskoista (lapseton) veti herneet takaraivoon ja raivoaa veljelleen että kuinka hän saattaa hylätä äitinsä näin. Miksi olisi pakko käydä juuri tänään? Anopille jokainen vierailu unohtuu samantien; hän elää aivan omassa tietoisuudessaan. Eikö äitiä voi muistaa muinakin päivinä? Miksi Äitienpäivä on niin pyhä?
Kommentit (43)
Koska äitienpäivästä luovutaan ainakin vanhojen lasten ja vanhempien kohdalla?
Toivoisin vanhoilta äideiltä aloitetta asiaan. Monta vuosikymmentä teitä tulee juhlia?
T. Väsynyt 65v
Koko hössötys on niin turhaa. Aivan liikaa latausta yhteen sunnuntaihin
Lapsista pitäisi huolehtia, mutta pääministeri ei välitä lapsestaan vaan on kiinnostunut avioeroamaan. Sanna korvaa aidon rakkauden pinnallisuudella.
Miksi tuosta pitäisi välittää mitään. Jokaisella on mielipiteensä ja pitäkööt sitä niin oikeana kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska äitienpäivästä luovutaan ainakin vanhojen lasten ja vanhempien kohdalla?
Toivoisin vanhoilta äideiltä aloitetta asiaan. Monta vuosikymmentä teitä tulee juhlia?
T. Väsynyt 65v
Juuri näin. Muistan, kun omat lapset oli koulussa piirtänert kortin ja isänsä kanssa tehneet kakun. Minulla iltavuoroon meno, niin aamulla ehdin saada kakun sänkyyn ja kortit ja halaukset.
Äitini oli silloin 75 v ja loukkaantui, kun emme pystyneet minun työvuoron takia käymään ja soitin kun vasta, kun ajoin klo 21.00 jälkeen töistä kotiin. Kun kaikki muut lapset kävi hänen luonaan ja minä en käynyt ja en ollut edes korttia muistanut laittaa.
Siinä unohtui kaikki ne kerrat, kun olin käyttänyt häntä kaupassa ja siivoamassa ja hoitamassa pihaa.
Mutta huono lapsi, kun äitienpäivänä menin itsekkäästi iltavuoroon
AP on ihan oikeassa, ei se muistisairas anoppi edes ymmärrä, että tänään on äitienpäivä.
Yllättävän vahvasti löytyy tuotakin mielipidettä että hoitajat tuomitsee ne, perheet joista ei kukaan/kaikki vieraile juuri äitienpäivänä.. Luulisi että hoitajille jokainen poissapysyvä vieras on helpotus; miehitys on vajaa kaikkialla ja yksi vuoden kiireisimmistä päivistä osastoilla. Miksi hoitajat tuomitsisi?
Eikös se ole muistisairaallekin mukavampi, että kävijöitä useammin. Sisko käy tänään ja te toisena päivänä. Turhaa draamaa.
Sisareni oli tuollaisella osastolla syvästi dementoituneena, vuodepotilas ihan. Kävin häntä useasti katsomassa hänen asioittensa hoitajana.
Yhtenä äitienpäivänä yksi hoitajista puuskahti kantaessaan kukkalaitteita osaston ulkopuolelle käytävään; näitäkin kantavat sadoittain nyt vaikka kukkien tuonti on kielletty astmaatikkojen ja allergisten takia.
Tulevat kerran vuoteen käymään kaikki samana päivänä, muulloin eivät edes soita ja kysy mitä kuuluu. Ja valittavat hoidosta.
Niin, osaston väki ei ainakaan nähnyt tarpeellisena että juuri samana päivänä kaikki viisi lasta perheineen tulevat 40 potilaan osastolle meluamaan. ( Oli sairaalan pitkäaikaisosasto hoitokodista siirretyille, vihanneksia liki kaikki.)
Äitienpäivästä pitää luopua. Ei ole olemassakaan äitejä eikä isiä. Sellaiset ovat seksistisiä ja alentavia ja luokittelevia ja määritteleviä nimityksiä. Äitienpäivästä pitää tehdä pelkkä päivä ilman äitiä.
Aihetta viistäen tulin vain kertomaan, että valitettavan usein parisuhteissa naiset ovat varsin itsekkäitä. Naisen omat vanhemmat ja sukulaiset ovat tärkeämpiä kuin miehen suku. Tämä näkyy siinä, että esimerkiksi joulu vietetään AINA naisen vanhempien tai sukulaisten luona, miehen läheisillä ei ole väliä. He voivat viettää joulun keskenään.
Eli tässä ap: n tapauksessakin aloittaja on tehnyt päätöksen, että miehen muistisairas äiti ei ole yhtä tärkeä ihminen kuin ap:n oma virkeä äiti. Ja mies saa sitten vaan luvan viettää äitienpäivän anoppilassa, kun akka ei hyväksy että mies menisi omaa äitiään katsomaan.
Mä olen kahden aikuisen lapsen äiti. Mä en pidä äitienpäivää tärkeänä siinä mielessä että pitäisi väkisin nähdä ja saada lahjoja ym. Meidän lapset eivät käyneet tänään luonani enkä minä käynyt oman äitini luona, soitin kyllä. Viimeiset kaksi viikkoa on joka tuutista tullut mainoksia miten muistat äitiäsi, ostakaa ostakaa... ärsyttää koko kaupallinen hurmos äitienpäivän ympärillä. Mä kävin tänään kalassa miehen kanssa ja tein saaliista kalamurekepihvejä ja pulahdin järvessäkin. Mulla on ollut ihan mahtava äitienpäivää ilman mitään kukkia, kakkuja ja lahjoja. Kun lapset oli pieniä niin päivän merkitys oli erilainen lähinnä lasten kannalta, he olivat askarrelleet kortit ja heistä oli kivaa kun oli jo aamupalalla kakkua. Oli se tietysti mullekin kivaa mutta nyt on tilanne erilainen kun lapset on muuttanut pois. Minusta olisi sairasta painostaa väkisin kaikkia käymään ja loukkaantua jos ei saa jotain lahjoja.
Näin on, aikuisilla lapsilla ja heidän lapsillaan on omat menonsa, ei koko maailma pysähdy äitienpäivän takia.
Se soitto riittää tai tekstari , meillä, kun kuitenkin lapset aikuisikänsäkin ovat niin tehneet.
Ihan turha olisi lähteä 100-200 kmn päästä ajamaan, perheissä kun on ihan oma äiti muistettavana. Nähdään kun on aikaa , ja kaikille sopiva aika.
Kun lapset oli pieniä se oli tärkeää, heidän itsetehdyt korttinsa ja askartelunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kahden aikuisen lapsen äiti. Mä en pidä äitienpäivää tärkeänä siinä mielessä että pitäisi väkisin nähdä ja saada lahjoja ym. Meidän lapset eivät käyneet tänään luonani enkä minä käynyt oman äitini luona, soitin kyllä. Viimeiset kaksi viikkoa on joka tuutista tullut mainoksia miten muistat äitiäsi, ostakaa ostakaa... ärsyttää koko kaupallinen hurmos äitienpäivän ympärillä. Mä kävin tänään kalassa miehen kanssa ja tein saaliista kalamurekepihvejä ja pulahdin järvessäkin. Mulla on ollut ihan mahtava äitienpäivää ilman mitään kukkia, kakkuja ja lahjoja. Kun lapset oli pieniä niin päivän merkitys oli erilainen lähinnä lasten kannalta, he olivat askarrelleet kortit ja heistä oli kivaa kun oli jo aamupalalla kakkua. Oli se tietysti mullekin kivaa mutta nyt on tilanne erilainen kun lapset on muuttanut pois. Minusta olisi sairasta painostaa väkisin kaikkia käymään ja loukkaantua jos ei saa jotain lahjoja.
Kaupallisia hömpötyksiä kaikki äitienpäivä, isänpäivä, ystävänpäivä jne...
Kukin voi muistaa milloin vaan ja ketä vaan, eikä niihin tarvita mitään nimettyä päivää.
Itse on oo koskaan tykännyt mistään " merkkipäivistä" ja onneksi lähisuku on sen oppinut eivätkä ole muistuttamassa että nyt on se ja se päivä joten onnea vaan...
Taitaa sisko potea huonoa omaatuntoa omista käymättömyyksistään.
Eikö ole ihan sama, koska sinne anopille, menee, kun hänelle joka päivä voi olla äitienpäivä, toisinkuin sinun äidillesi, jolla vielä järki pelaa?
Muistahan ap mitä sanoit sitten kun omasta äidistäsi aika jättää ja mieli tekisi mennä haudalle äitienpäivänä ja miehesi sanoo: No voi siellä aivan hyvin käydä ihan minä tahansa muuna päivänä, ei se kuollut siitä mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Muistahan ap mitä sanoit sitten kun omasta äidistäsi aika jättää ja mieli tekisi mennä haudalle äitienpäivänä ja miehesi sanoo: No voi siellä aivan hyvin käydä ihan minä tahansa muuna päivänä, ei se kuollut siitä mitään tiedä.
Ei kaikki ole haudanpalvojia. Isäni kuoli 6 vuotta sitten enkä ole uurnanlaskua lukuunottamatta kertaakaan käynyt haudalla. Miksi pitäisi?
Miten on ap, käykö kälysi kovinkin usein äitiään tapaamassa, vai vain lähinnä äitienpäivänä? Entä kuinka usein te käytte hoitokodissa anoppia / miehen äitiä tervehtimässä? Jotenkin haiskahtaa siltä, että käly ei juurikaan käy äitiään tervehtimässä, mutta sitten kun käy, niin sovittelee hyveellisen tyttären sädekehää päänsä päälle ja syyllistää veljeään. Voi olla ihan viisasta, että ette menneet tänään sinne hoitokotiin. Jos siellä on parikymmentä dementoitunutta mummelia ja papparaista, niin siellä on aikamoinen hurlumhei, kun talo pöllähtää täyteen ohjelmansuorittajia ja asukkaiden omaisia. Suurin osa ei edes tajua, mistä on kysymys, miksi tuollainen häslinki. Paljon parempi on käydä jonain toisena päivänä, kun talossa ei ole vierailijoita kuin pari. Asukkaat ovat rauhallisia ja jos hyvin käy, niin jopa tunnistavat vieraansa, tai sitten ei.