Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivästä (ylläriylläri) paha mieli; kuka on oikeassa?
14.05.2023 |
Miehen äiti on hoitokodissa eikä lähimuistia enää ole. Joskus tunnistaa lapsensa, joskus ei. Ei muista missä asuu eikä tiedä ikäänsä. On koko ajan etsimässä omaa äitiään, joka kuoli yli 30 vuotta sitten.
Meillä on omat lapset ja minun äitini on vielä sangen hyvävointinen joskin iäkäs hänkin. Emme asu samalla paikkakunnalla anopin kanssa ja teimme sen päätöksen ettemme tänään aja kuin yhteen paikkaan eli menemme anoppia tervehtimään vasta ensi viikolla. Ensinnäkin hoitokodissa on monta muutakin kävijää tänään ja lisäksi jotain erikoisihjelmaa, jotka kumpikin väsyttää anoppia. Toinen miehen siskoista (lapseton) veti herneet takaraivoon ja raivoaa veljelleen että kuinka hän saattaa hylätä äitinsä näin. Miksi olisi pakko käydä juuri tänään? Anopille jokainen vierailu unohtuu samantien; hän elää aivan omassa tietoisuudessaan. Eikö äitiä voi muistaa muinakin päivinä? Miksi Äitienpäivä on niin pyhä?
Kommentit (43)
Toki olet siinä oikeassa että mikään pakko ole mennä just tänään käymään. Sit taas toisaalta se sun äiti on kykenevä ajattelemaan että samahan se on milloin käy. Anopillasi voi olla juuri tänään se hetki kun hän lyhyen ajan ymmärtää että kaikkien muiden luona on kaikki lapset ja hänen luonaan ei.
Kyllä mä olisin priorisoinut anoppini tossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin luona vieraili 2/3 lapsesta ja 2/4 lapsenlapsista; häntä ei hylätty yksin. Lisäksi osastolla oli musiikkihetki ja paljon vierailijoita > kaikki normaalista poikkeava väsyttää häntä ja varsinkin vierailijat. Miten miehen (tai muun meidän perheen) vierailu olisi parantanut mitään anopin päivässä? Hän ei tunnista itseään peilistä tai valokuvista; hänen todellisuutensa on välähdyksiä menneisyydestä tai unen- ja valveen välin tapaista. Mikä päivä tänään tai huomenna on, ei ole hänelle merkityksellinen. Tutut kasvot ja jotain tuttua ihmisissä on hetkellinen häivähdys jostain, jota hän ei enää osaa hahmottaa tai ainakaan sanoittaa. Oma aviomies on milloin isä ja milloin aviomies; lapset ovat pikkuveljiä ja tyttäret ajoittain äiti jne. Osaston ulkomaalaiset, alati vaihtuvat hoitajat tuskin pitävät kirjaa vierailijoista ja jos paheksuvat niin sitten paheksuvat.
Menemme huomenna kun on kaikinpuolin rauhallisempi päivä kaikilla, oli se sitten kuinka itsekästä ja väärin ja hylkäämistä.ap
Ei niitä saatananpalvojia kovin paljon ole. Silloin tällöin kaatelevat hautakiviä ja ottavat hengiltä pikkueläimiä, siinä kaikki.