Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia jotka elävät vain lapsiaan ja lapsenlapsiaan varten.

Juu, kyllä ne rajat täytyy osata vetää alusta lähtien aikuisen ihmisen, ettei tilanteet mene noin ikäviksi.

Kaikilla osapuolilla on rennompaa kun kunnioitetaan toisten yksityisyyttä!

Syytät ulkopuolista ihmistä siitä, että poikasi ei muista sinua mitenkään. Poikasi asia se olisi, eikä miniän ja lasten. Hän on se sinun poikasi, jonka äiti olet. Katso asiaa, miten se on. Poikasi ei välitä. Hän voisi tulla, pitäisi tulla, mutta menee ihan muualle. Se on hänen valintansa. Älämsyytä muita. Hän on jo aikuinen. Teillä mummeleilla tuntuu olevan joskus vaikeaa nähdä, millaisia ihmisiä teidän poikanne oikeasti ovat. Miniää syytetään kaikesta ja pojan syy ei ole mikään. Niin te toimitte ja ajattelette. Ja sitten ihmettelette, miksi on huonot välit. Et ole miniän tai niiden lasten äiti. Ainoa, joka tuossa tekee väärin on poikasi. Se on teidän välinen juttu. Miksi ei tule, on hyvä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivänä muistetaan ensisijaisesti omaa äitiä. Jos jää aikaa, voi muistaa myös isoäitiä tai puolison äitiä.

Juuri noin on toimittu ap:n ja ensimmäisen sivun kommentoijien suvuissa.

Aika itsekäs asenne, että miniän pitäisi äitienpäivänä priorisoida puolisonsa äiti, eikä esimerkiksi keskittyä olemaan oman äitienpäivänsä päähenkilö.

Äitienpäivänä muistetaan ensisijaisesti omien pienten lasten äitiä, eikä juosta pitkin päivää suorittamassa retriittejä. Osalla äideistä päivä menee autossa istuen.

-ohis

Sinä ap asut lähellä, ja SAAT viettää paljon aikaa lastenlastesi kanssa. Silti olet niin itsekäs, että kaipaat vielä erikoishuomiointia äitienpäivänä? Että se toinen kaukana asuva mummu ei saisi nähdä lastenlapsiaan edes sitä kahta kertaa vuodessa, koska se on sinulta pois?

En muutenkaan tajua  miten kukaan haluaa lapsiaan hoitamaan ihmisen, joka vielä isoäiti-iässä on niin infantiili, että kaipaa jotain äitienpäivä- tai synttärimuistamisia.

Minä en muuten koskaan näe omaa äitiäni äitienpäivänä. Näemme minun vanhempiani tosi paljon, joten äitienpäivä on varattu miehen äidille, jota emme juuri muuten näe (koska mies ei tahdo). Sitäpaitsi miehen äiti on juuri tuollainen lapsellinen inisijä, minun äitini on aikuinen joka ymmärtää olevansa äitini ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen kuullut ja nähnytkin nuorilta perheiltä niin ei yhteydenpito ole kellään tasapuolista molempia isovanhempia kohtaan. Ei, vaikka ei pitäs olla painavaa syytä " eristää" toiset isovanhemmat. Näkyy olevan yleistä se, että äidin vanhempiin ja erityisesti äidinäitiin nojataan eniten.

En ihmettele lainkaan, että miehen puolen vanhemmat ovat pettyneitä jos ei alunalkaenkaan oteta heitä tasavertausina mukaan.

Kyllä itsekin loukkaantuisin jos olisin vaan ns " varamummo".

Kelpaa kyllä hoitamaan peräänkatsomaan ja rahastusautomaatiksi, kuten oli eräässä perheessä.

Niin, että se mieskin suosii ennemmin vaimonsa vanhempia? Kai sillekin sitten on syynsä...

Vaimo sanelee ja mies on tossun alla. On ikäänkuin kynnysmatto, jolla ei ole sananvaltaa. Noita ns " vääpelivaimoja" on aika paljon.

Jostain syystä pääsevät vallan makuun ja mies tottelee jostain syystä. Saisin novellin eräästä perheestä ja erostaan, jossa mies oli kynnysmattona. Kun ero viimein toteutui mies joutui käymään terapiassa ja käsittelemään elämäänsä oikein kunnolla. Silti kaikista haavoistaan huolimatta yritti puolustaa ex- vaimoa. Koska tämä on lastensa äiti. Erosta on kauan ja vieläkin mies saa " takaumia" ja painajaisia entisestä avioliitostaan.

Se on edelleen tabu, jos mies on alistettu kynnysmatoksi. Eihän ny kukaan nainen voi olle niin ilkeä? Ei voi. on kirjojakin  ja tais Heli Vaaranen sohaista muurahaispesää kun kirjoitti kirjan joka on pitkälle totta parisuhteissa. Alistettuja miehiä on parisuhteissa ja eivät voi hyvin. En muista kirjan nimeä mutta siitä oli puhetta aikoinaan.

Siinäpä kysymys jokaiselle. Onko teillä tasavertainen parisuhde siten, ettei kumpikaan määräile mitä tehdään, minne mennään, mitä hankitaan jne..?

Psyykkinen väkivalta on yleistä parisuhteissa.

Kuulostat ihan anopiltani, jolle mikään hänen kanssaan vietetty aika ei riitä vaan hän vaatii sitä lisää. Hän ei myöskään ymmärrä ettei kaikkia juhlapyhiä voida viettää HÄNEN kanssaan vaan välillä haluamme tavata myös minun vanhempia tai olla keskenämme perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Että siis auttaminen on väärin?

Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.

Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?

Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.

Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.

Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.

Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?

Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.

Sano todellskin että nyt loppui hyväksikäyttö tähän. Kilttejä ihmisiä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Huomaavatpa miten tärkeä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.

Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.

Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,

Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!

Ap hyvää äitienpäivää sinulle.

Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.

Sanoiko joku niin, miksi minä en löydä sitä kohtaa.. Käsittääkseni ap puhuu vain äitienpäivästä, jolloin häntä ei huomioida mutta hän on se joka auttaa ja jolta apua vaaditaan.

Ap, kun miniä tai poikasi pyytää taas apuun, voi rauhallisesti sanoa, että annetaanpa nyt toiselle mummullekin aikaa olla lasten kanssa, pyytäkää hänet apuun. Niin minä tein, välit meni joksikin aikaa, kunnes miniä tuli hattu kourassa pyytämään anteeksi. Oli huomannut, että ilman apua jää, jos äitiinsä turvaa.

Niin se elämä opettaa.

Ilmeisesti minö en osaa lukea.

Joo tämä on hyvä neuvo tuommoisessa tapauksessa. Jos toisellakin mummolla on ihan hyvät mahdollisuudet hoitaa lapsenlapsia, niin se hänelle sitten suodaan. Ja jos näin ei käy, niin kiitos ja arvo annetaan sitten sille mummolle, joka sen hoitamisen tekee.

Eikös täällä miniät pauhaa, ettei auteta mummoa sitten kun tämä apua tarvitsee, jos ei mummo ole antanut omaa apuaan heille aikanaan. Eli AP: n tapauksessa miniän äiti ei sitten heiltä tule apua saamaan, se apu varataan anopille. Jos nyt jotain logiikkaa tässä noudatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen kuullut ja nähnytkin nuorilta perheiltä niin ei yhteydenpito ole kellään tasapuolista molempia isovanhempia kohtaan. Ei, vaikka ei pitäs olla painavaa syytä " eristää" toiset isovanhemmat. Näkyy olevan yleistä se, että äidin vanhempiin ja erityisesti äidinäitiin nojataan eniten.

En ihmettele lainkaan, että miehen puolen vanhemmat ovat pettyneitä jos ei alunalkaenkaan oteta heitä tasavertausina mukaan.

Kyllä itsekin loukkaantuisin jos olisin vaan ns " varamummo".

Kelpaa kyllä hoitamaan peräänkatsomaan ja rahastusautomaatiksi, kuten oli eräässä perheessä.

Niin, että se mieskin suosii ennemmin vaimonsa vanhempia? Kai sillekin sitten on syynsä...

Vaimo sanelee ja mies on tossun alla. On ikäänkuin kynnysmatto, jolla ei ole sananvaltaa. Noita ns " vääpelivaimoja" on aika paljon.

Jostain syystä pääsevät vallan makuun ja mies tottelee jostain syystä. Saisin novellin eräästä perheestä ja erostaan, jossa mies oli kynnysmattona. Kun ero viimein toteutui mies joutui käymään terapiassa ja käsittelemään elämäänsä oikein kunnolla. Silti kaikista haavoistaan huolimatta yritti puolustaa ex- vaimoa. Koska tämä on lastensa äiti. Erosta on kauan ja vieläkin mies saa " takaumia" ja painajaisia entisestä avioliitostaan.

Se on edelleen tabu, jos mies on alistettu kynnysmatoksi. Eihän ny kukaan nainen voi olle niin ilkeä? Ei voi. on kirjojakin  ja tais Heli Vaaranen sohaista muurahaispesää kun kirjoitti kirjan joka on pitkälle totta parisuhteissa. Alistettuja miehiä on parisuhteissa ja eivät voi hyvin. En muista kirjan nimeä mutta siitä oli puhetta aikoinaan.

Siinäpä kysymys jokaiselle. Onko teillä tasavertainen parisuhde siten, ettei kumpikaan määräile mitä tehdään, minne mennään, mitä hankitaan jne..?

Psyykkinen väkivalta on yleistä parisuhteissa.

Ristiriitoja tulee kun äiti joutuu luopumaan kynnysmattopojastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Että siis auttaminen on väärin?

Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.

Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?

Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.

Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.

Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.

Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?

Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.

Jos mummi tai ukki tarjoutuu tekemään jotain ja siitä kieltäytyy, ei sekään mene oikein. Sitten saa kuulla, miten he ihan hyvää hyvyyttään tekisi sitä tai tätä, mutta mikään ei kelpaa. Mitä pitää vastata siihenkin, kun mummi ihan pyytämällä pyytää, että eikö lapsenlapsi pääse heille yökylään? Tuohon vielä mummien keskinäinen kilpailu ja vahtiminen, että juuri hän on se ykkösmummi ja ettei toinen mummi vaan saa enemmän. Ei ole helppoa, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Että siis auttaminen on väärin?

Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.

Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?

Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.

Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.

Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.

Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?

Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.

Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.

On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla

Yrittäkää nuoret äidit kuvitella itsenne siihen ikään kun olette itse mummoja? Jotain n 60- 70v jolloin jotkut ovat ehtineet isomummoiksi.

Millaista se elämä on kun lapset tarviivat hoitoapua tai mitä apua milloinkin? On lastenlapsia moneen lähtöön ns jos on useita lapsia.

Tilannetta ei voi ymmärtää koskaan ennen kuin itse kokenut ja kokemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.

Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.

Mistä keksit tuollaisen typeryyden. Et tiedä yhtään mitään heidän tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Että siis auttaminen on väärin?

Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.

Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?

Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.

Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.

Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.

Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?

Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.

Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.

On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla

Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.

Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.

Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.

Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.

Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.

Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.

AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.

Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nuoret äidit kuvitella itsenne siihen ikään kun olette itse mummoja? Jotain n 60- 70v jolloin jotkut ovat ehtineet isomummoiksi.

Millaista se elämä on kun lapset tarviivat hoitoapua tai mitä apua milloinkin? On lastenlapsia moneen lähtöön ns jos on useita lapsia.

Tilannetta ei voi ymmärtää koskaan ennen kuin itse kokenut ja kokemassa.

Erityisesti nuorten isienkin on syvennyttävä kuvittelemaan juuri tätä. Muutaman kymmenen vuoden päästä heidän lapsensa tosiaan saattavat perustaa perhettä, joten minkälaisen miehen mallin he siihen mennessä ovat halunneet antaa pojilleen? Vetelän ikuisen esiteinin, vai vastuullisen aikuisen?

Entäs tyttäret? Millaisen äidin roolin he omaksuvat seuraamalla isäänsä? Oppivatko he, että aviomies on vanhin heidän lapsistaan, vai toinen fiksu aikuinen?

Hyvä kun nostit tämän esille. Tulevaisuutta sopii todella miettiä, se kasvatuksen lopullinen tulos, kun useimmiten näkyy lapsissa vasta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Syytät ulkopuolista ihmistä siitä, että poikasi ei muista sinua mitenkään. Poikasi asia se olisi, eikä miniän ja lasten. Hän on se sinun poikasi, jonka äiti olet. Katso asiaa, miten se on. Poikasi ei välitä. Hän voisi tulla, pitäisi tulla, mutta menee ihan muualle. Se on hänen valintansa. Älämsyytä muita. Hän on jo aikuinen. Teillä mummeleilla tuntuu olevan joskus vaikeaa nähdä, millaisia ihmisiä teidän poikanne oikeasti ovat. Miniää syytetään kaikesta ja pojan syy ei ole mikään. Niin te toimitte ja ajattelette. Ja sitten ihmettelette, miksi on huonot välit. Et ole miniän tai niiden lasten äiti. Ainoa, joka tuossa tekee väärin on poikasi. Se on teidän välinen juttu. Miksi ei tule, on hyvä kysymys.

Näin se on meilläkin.

Miehellä on trauma äitinsä juopottelusta, koko lapsuus meni ahdistuessa vanhempien juomisesta.

Kesäksi vietiin maalle mummolaan ja vanhemmat palasivat kaupunkiin lomalle ja juomaan.

Mutta miehen trauma tuli esiin vasta lapsen myötä, sitä ennen oli vain etäiset ja asialliset välit äitiinsä.

Yhtäkkiä vauvan myötä äitinsä yritti aivan liikaa olla jotain mikä ei häneltä vaan luonnistu; eli hoivaava.

Yritti mummoilla, neuloa vauvansukkia ja osteli maanisesti kirppareilta vauvakamaa ja jatkuvasti hirveä yliyritys.

Siltikään ei yhtään välittänyt pojastaan tai minusta, vain itsestään ja mummoudestaan, vauvakin oli ihan sivuroolissa kun hän sai olla mummo.

Anoppi lopetti juomisen vasta muutama vuosi sitten, ja nyt sitten vit tuilee jos joku juo, jakelee äitiyden ohjeita ja viisastelee.

Mies ei edes pidä äidistään, ei ehdota sinne menemistä ja tapaa äitiään jossain kahvilassa harvakselti.

Se on anopin mukaan minun syytäni, ja aika pitkään syyttikin minua ettei näe lapsenlastaan.

Puhui musta miehelle pahaa, joka tietty surkutteli asiaa mulle.

Kävimme perheterapiassa puhumassa hänen äiti-suhteestaan, ja sydäntä särki kuulla, miten tunnekylmä lapsuus miehellä on äitinsä takia ollut (isä kuoli miehen ollessa nuori).

Kirjoitin anopille lopulta tekstarin, että mies ei ihan itse halua tulla kylään ja kokee kaikki syytökset ahdistavana ja että mummon tarpeet eivät nyt ole keskiössä.

Niin etäiset välit anopilla ja miehellä on, ettei saanut itse mies sanotuksi.

Tuosta viestistä on jo vuosi ja vieläkin anoppi jaksaa mankua siitä miehelle.

Kertaakaan ei ole anoppi ajatellut, että ehkäpä hän itse on hieman raskasta seuraa ja että syy on hänessä itsessään, ettei näe lapsenlastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.

On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.

Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?

Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.

Että siis auttaminen on väärin?

Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.

Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?

Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.

Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.

Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.

Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?

Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.

Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.

On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla

Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.

Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.

Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.

Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.

Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.

Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.

AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.

Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.

Niin olivat sopineet, että menevät sunnuntaina miniän äidille ja ap:n poika yritti, että menisivät miniän äidille lauantaina ja omalleen sunnuntaina... Ei lapsiperheissä noin vaan muutella aikatauluja ja olisihan tuo myös törkeää miniän äitiä kohtaan. Näkevät harvoin ja syitä voi olla monia miksi esim. miniän äiti ei kyläile.

Ja kyllä se on miehen tehtävä muistaa omaa äitiään. Ja ilmeisesti näkevät myös usein...

Hyvää viikkoa sinulle, kuulostat ihanalta mummolta. (Ei sarkasmia!)