Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.
ymmärrätkö kuinka raivostuttavaa on kun (tässä tapauksessa) mies antaa ensin vaimonsa tehdä suunnitelmat äitienpäivän vietosta valmiiksi, mutta sitten kun (tässä tapauksessa) oma äitinsä esittää toisenlaista suunnitelmaa muutamaa päivää ennen äitienpäivää, alkaa mies kyselemään siinä anopin kuullen, että eikö voitaisikin muuttaa suunnitelmaa? Eikö miehellä ollut aiemmin suuta sanoa, että entä jos käytäisi minun äitini luona? Taitaa olla kyseessä nyt mies joka haluaisi miellyttää joka suuntaan ja päätyy suututtamaan tai tuottamaan pettymyksen kaikille.
Itsellä muistuu mieleen tilanteet aiemmasta liitostani, esim kun kerran odotin baarin pihassa toista tuntia kun herralla ei ollut munaa sanoa ystävälleen että pyysin vaimon hakemaan puolilta öin koska meillä on aamulla reissuun lähtö, vaan aloitti vielä uuden biljardipelin. Puhelimeen ei voinut vastata tietenkään, vaan aloittaa yhdessä ystävän kanssa neuvottelun ja rähisemisen kun marssin sisään baariin yhden jälkeen kysymään mikä homman nimi. Mies tuli viideltä aamulla kotiin, eikä lähtenyt aamulla reissuun mukaan, mikä sekin oli minun vikani, sekä hänen, että vanhempiensa mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tunnu ajattelevan tämän väsyneen perheenäidin äitienpäivää, vaan pelkkiä mummoja. Jos lauantai menisi anopin luona kahvitellessa ja sunnuntaina ajettaisiin omalle äidille sukuloimaan, milloin tämä nuori äiti ehtisi itse rauhoittua äitienpäivän viettoon ja halailla rauhassa omia lapsiaan?
Itsehän olen se nuori äiti, joka jätti menemättä sekä anoppilaan että oman äidin luokse. Minun äitini kyllä ymmärtää, rakkaat viestit läheteltiin ja nähdään kun taas ehditään, kenties vien kukatkin jälkikäteen. Äitienpäivä on mielestäni ensisijaisesti tällä hetkellä pienten lasten kanssa raatavien äitien juhla, eikä mikään mummojen etuoikeus.
Jos ap:n tarinan mummo hakeekin treeneistä kerran viikossa, niin eiköhän se lasten oma äiti aika hemmetisti hommia silti itse tee nelilapsisessa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tunnu ajattelevan tämän väsyneen perheenäidin äitienpäivää, vaan pelkkiä mummoja. Jos lauantai menisi anopin luona kahvitellessa ja sunnuntaina ajettaisiin omalle äidille sukuloimaan, milloin tämä nuori äiti ehtisi itse rauhoittua äitienpäivän viettoon ja halailla rauhassa omia lapsiaan?
Itsehän olen se nuori äiti, joka jätti menemättä sekä anoppilaan että oman äidin luokse. Minun äitini kyllä ymmärtää, rakkaat viestit läheteltiin ja nähdään kun taas ehditään, kenties vien kukatkin jälkikäteen. Äitienpäivä on mielestäni ensisijaisesti tällä hetkellä pienten lasten kanssa raatavien äitien juhla, eikä mikään mummojen etuoikeus.
Jos ap:n tarinan mummo hakeekin treeneistä kerran viikossa, niin eiköhän se lasten oma äiti aika hemmetisti hommia silti itse tee nelilapsisessa perheessä.
Mä olen tuota mieltä myös. Äitien (ja isän)päivänä juhlitaan ennen kaikkea sitä äitiä (ja isää) jonka elämänvaiheeseen kuuluu perhearjessa raataminen. Mummot ja papat ovat hommansa aikanaan vuorollaan hoitaneet ja toivottavasti saaneet juhlansakin silloin, nyt on aika luovuttaa keskipisteenä oleminen seuraaville. Itsekin olen aikuisen äiti, en vielä mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.
Kirjoitit "AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä." Niin, mutta ajattelitko yhtään tyttären anoppia, hänen aviomiehensä äitiä, joka taas joutui pettymään, kun miniän äiti saa äitienpäivän itselleen eikä hänen luokse tulla käymään. Miksi tytär on hyvä, kun miniä samalla tavalla toimiessaan on kylmä ja ilkeä?
Itse inhoan tuolla tavalla lennosta ehdotettuja suunnitelmien muutoksia, jos jotain muuta on jo sovittu. Oma mieskin yritti tuota aikoinaan. Saman päivän aikana olisi pitänyt käydä kummankin vanhempien luona, aikataulut oli sovittu ja miehen takia päästiin lähtemään tunteja myöhässä. Kukas saikaan kummassakin paikassa syyt niskoilleen, kun ruuat oli menneet pilalle ja muut vieraat lähteneet? Minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.Oletko koskaan miettinyt miksi kivasta naisesta on tullut tuollainen? Otitko sen ensimmäisen tyrkyn itsellesi vaimoksi?
Mies kirjoitti täyttä asiaa. Suominaiset ovat nykyään maailman itsekkäimpiä eläjiä. Kun saa miehen koukkuun ja lapsen hommattua, muuttuu ääni kellossa. Pahaksi.
Suomimies sitten on epäitsekkyyden perikuva? Kun on saatu nainen koukkuun ja lapsi hommattua, niin ei enää kiinnosta kotityöt ja lapset.
Kun ottaa huomioon suomalaisten naisten tason, niin oikeastihan kuvio menee niin, että pottunokkanainen houkuttelee miehen panemaan ja hupsistakeikkaa, yrittää raskaudella kiristää miehen jäämään vierelleen. Noh, koska kummallakin alkuperäinen suunnitelma oli vain panna, niin ei kai se mies siihen vierelle jää, tietenkään. Ja niinpä meillä on taas yksi yh lisää sankkaan ja vankkaan joukkoon.
Kyllä, näinhän se menee. Suomalaiset naiset ovat sinnikkäitä ja taitavia, suomimiehiä on todella vaikea saada houkuteltua seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoitaja auttaa pukemisessa, antaa lääkkeet ja aamupalaa. Kotihoitaja käy eläkeläisen luona 2-3 kertaa ja on eläkeläisen luona 10 minuuttia kerrallaa. Maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan.
Ateriapalvelu tuo lämpimän ruoan, mutta se maksaa noin 200 kuukaudessa.
Muut ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa kotiinkuljetusmaksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä. Moni kunta ja kaupunki ei myönnä enää palveluseteliä eläkeläiselle kodin siivouksen ostoon nyt kun tuli tämä uusi hyvinvointialue. Jos eläke on 900 niin ei saa verovähennystä. Eläkeläinen saa kodin siivouksesta alv-alennuksen.
Jos eläkeläinen lämmittää asuntoa puilla niin puiden kantaminen sisälle ostetaan yksityiseltä yritykseltä.
Pyykit haetaan kotoa pestäväksi muualle, mutta se maksaa, monella kunnalla on hinnasto netissä.
Osastohoito ei kuulu maksukattoon, kun maksukatto on täynnä maksaa vuorokausi sairaalassa 22,80 eli 2 viikkoa 320.
Vakuutus ei korvaa vanhoja putkia esim. 1970 - luvun, jos tulee vesivahinko.
Eli ennenkuin haukutte nuoret ikäpolvet niin varmistakaa, että rahanne riittävät nouhin kaikkiin juttuihin.
Eläkeläisiä on 1 600 000 ja on jo sanottu, että apua ja hoitoa ei riitä kaikille valtion puolesta, että en tiedä kannaattaako nuorempaa sukupolvea haukkua, jos haluaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.Oletko koskaan miettinyt miksi kivasta naisesta on tullut tuollainen? Otitko sen ensimmäisen tyrkyn itsellesi vaimoksi?
Mies kirjoitti täyttä asiaa. Suominaiset ovat nykyään maailman itsekkäimpiä eläjiä. Kun saa miehen koukkuun ja lapsen hommattua, muuttuu ääni kellossa. Pahaksi.
Suomimies sitten on epäitsekkyyden perikuva? Kun on saatu nainen koukkuun ja lapsi hommattua, niin ei enää kiinnosta kotityöt ja lapset.
Kun ottaa huomioon suomalaisten naisten tason, niin oikeastihan kuvio menee niin, että pottunokkanainen houkuttelee miehen panemaan ja hupsistakeikkaa, yrittää raskaudella kiristää miehen jäämään vierelleen. Noh, koska kummallakin alkuperäinen suunnitelma oli vain panna, niin ei kai se mies siihen vierelle jää, tietenkään. Ja niinpä meillä on taas yksi yh lisää sankkaan ja vankkaan joukkoon.
Tää on kyllä kans yksi hienosti näkyvä merkki naisen asemasta, että yksinhuoltajuudesta sätitään sitä äitiä, joka jää lastensa huoltajaksi, eikä isää, joka hylkää lapsensa. Spekuloidaan naisen seksuaalimoraalia ja moititaan epäviehättävää ulkonäköä, joka pakotti miehen häipymään. Omasta mielestäni tämä kuvaamasi tilanne antaa paljon enemmän negatiivisiä viboja miehestä, kuin naisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tarvinnut anopin tai appiukon apuja mihinkään. Hoidamme lapset itse kotona eivätkä lapset ole hoidossa "tarhassa". Lastentarhoja on ollut Suomessa joskus 1960- ja 1970-luvulla.
Anopin ei tarvitse hoitaa meidän lapsia koskaan. Anopin ei tarvitse viedä lapsia harrastuksiin. Lapset eivät ole anoppilassa yötä kylässä. Kyläilemme anoppilassa harvoin ja päiväseltään. Hoidan ja valvon lapset kylässä itse.
Anoppia eí tarvita meille edes juhlien takia lastenhoitajaksi. Jos lapsia ei voi ottaa juhliin mukaan, niin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin. Jos tulisi tilanne, että tarvittaisiin lastenhoitajaa, niin lastenhoitajan saa kotiin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. MLL:n kautta saa lastenhoitajan kotiin kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen vanhemmille. En ymmärrä isoäidin vuodatusta: "Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Useat vanhemmat tekevät tuon kaIken ihan itse. Juhliin ei vain mennä.
Kuulostaa kyllä surulliselta ja surkealta tuo teidän meininki. Onneksi omilla lapsilla on ollut liuta turvallisia aikuisia joiden kanssa kasvaa, on ollut kolmet isovanhemmat joista kaikki ovat olleet apuna turvaverkkona.
On se vähän eri asia olla kipeänä oman mummun hoivissa kuin tuntemattoman hoitajan. Mutta eihän tunnevammaiset minäminä-suorittaja-äidit sellaista tajua. Kun ei siellä ihan oikeasti tärkeintä ole se lapsen hyvinvointi ja lapsen mahdollisimman turvallinen ja hyvä kasvu, vaan se oma suoritus.
Itse aion myös olla käytettävissä oleva mummi aikanaan, niin tärkeää se apu on ollut itselleni.
Tosi hienoa, että saat apua. Mutta kävikö sinulla mielessä ollenkaan, että se ei ehkä ole sinun ansiostasi? Olet selvästi syntynyt sukuun, jossa toisista välitetään ja autetaan toisen rajoja kunnioittaen. Me emme ole juuri saaneet apua sukulaisilta eikä siihen ole syynä mikään minun oma suorituskeskeisyyteni, vaan (minun näkökulmastani) sukulaisten laiskuus ja itsekkyys. Mutta näillä nyt mennään kun ei muutakaan voi, onneksi lapsista on kasvanut ihan hyvinvoivia silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.Kirjoitit "AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä." Niin, mutta ajattelitko yhtään tyttären anoppia, hänen aviomiehensä äitiä, joka taas joutui pettymään, kun miniän äiti saa äitienpäivän itselleen eikä hänen luokse tulla käymään. Miksi tytär on hyvä, kun miniä samalla tavalla toimiessaan on kylmä ja ilkeä?
Itse inhoan tuolla tavalla lennosta ehdotettuja suunnitelmien muutoksia, jos jotain muuta on jo sovittu. Oma mieskin yritti tuota aikoinaan. Saman päivän aikana olisi pitänyt käydä kummankin vanhempien luona, aikataulut oli sovittu ja miehen takia päästiin lähtemään tunteja myöhässä. Kukas saikaan kummassakin paikassa syyt niskoilleen, kun ruuat oli menneet pilalle ja muut vieraat lähteneet? Minä.
Kyllä ajattelin, mutta en jaksanut ryhtyä sitä asian ulottuvuutta edelleen viemään eteenpäin keskusteltavaksi tässä. Ajattelin vain, että hyvä kun on se tytär. Hänen ja hänen miehensä toimiminen miehen äidin kanssa on sitten oma lukunsa. Kukaan meistä ei tiedä, miten se hoituu, onko sitä miehen äitiä edes olemassa.
Ehkä tässä kannattaa ottaa sellainen kanta ihan yleisesti sopien, että mikäli äitienpäivänä halutaan koko perheenä mennä isoäidin luokse, niin olkoon se aina ja ikuisesti se äidin äiti. Aina.
Jos joku ei saa kuin poikia, niin hänen kohtalonsa olkoon sitten se mikä on. Hän ottakoon sen huomioon jo varhain, että häntä ei tulla onnittelemaan äitienpäivänä. Sen sijaanhan häntä voidaan tulla onnittelemaan vaikkapa syntymäpäivänään. Äitienpäivät kuuluvat vain äideille ja isoäideistä vain äidinäideille.
Kun tämä on täysin selvää kaikille, ei tule minkäänlaista epäselvyyttä eikä murhetta. Äidin ja tyttären suhde ei siis lopu koskaan, mutta äidin ja pojan suhde loppuu tai ainakin muuttuu radikaalisti miniän tullessa kuvioon.
Mutta entä jos asia muutettaisiinkin sitten vielä niin, että pojat perheineen tulevat onnittelemaan ja juhlimaan isoisää isänpäivänä. Tyttäret taas menvät onnittelemaan silloin sitä appiukkoa, joka on miehensä isä. Silloin ollaan aika lähellä tasa-arvoa.
Ja lapsenlapsia ei oikeastaan tarvitse hoitaa kumpienkaan isovanhempien. Ei tule epätasapainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.Oletko koskaan miettinyt miksi kivasta naisesta on tullut tuollainen? Otitko sen ensimmäisen tyrkyn itsellesi vaimoksi?
Mies kirjoitti täyttä asiaa. Suominaiset ovat nykyään maailman itsekkäimpiä eläjiä. Kun saa miehen koukkuun ja lapsen hommattua, muuttuu ääni kellossa. Pahaksi.
Suomimies sitten on epäitsekkyyden perikuva? Kun on saatu nainen koukkuun ja lapsi hommattua, niin ei enää kiinnosta kotityöt ja lapset.
Kun ottaa huomioon suomalaisten naisten tason, niin oikeastihan kuvio menee niin, että pottunokkanainen houkuttelee miehen panemaan ja hupsistakeikkaa, yrittää raskaudella kiristää miehen jäämään vierelleen. Noh, koska kummallakin alkuperäinen suunnitelma oli vain panna, niin ei kai se mies siihen vierelle jää, tietenkään. Ja niinpä meillä on taas yksi yh lisää sankkaan ja vankkaan joukkoon.
Pottunokkainen houkuttelee pottunokkaisen? Jestas olet pimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisiä on 1 600 000 ja on jo sanottu, että apua ja hoitoa ei riitä kaikille valtion puolesta, että en tiedä kannaattaako nuorempaa sukupolvea haukkua, jos haluaa apua.
Ja käänteisesti: Kannattaako nuorempien sukupolvien haukkua eläkeläisiä, jos haluavat apua?
Minulla on kaksi aikuista poikaa. He eivät asu tässä meidän lähellä vaan välimatkaa kumpaakin on satoja kilometreja, joskus on ollut tuhansia. He ovat harvoin tulleet äitienpäiväksi kotiin käymään eikä se ole minulle ongelma, sillä pitkää matkaa ei kannata lähteä kulkemaan yhden viikonlopun takia. Vaikka he joskus muuttaisivatkin meidän lähelle, niin minulle on itsestään selvää, että perheen perustamisen jälkeen se omien lasten äiti on juhlinnan kohde.
Itse sain ensimmäisen oman äitienpäivän vasta sitten, kun esikoinen oli parikymppinen. Sitä ennen päivä oli mennyt isoäitien ehdoilla. No, oma moka, kun olin liian mukautuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotihoitaja auttaa pukemisessa, antaa lääkkeet ja aamupalaa. Kotihoitaja käy eläkeläisen luona 2-3 kertaa ja on eläkeläisen luona 10 minuuttia kerrallaa. Maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan.
Ateriapalvelu tuo lämpimän ruoan, mutta se maksaa noin 200 kuukaudessa.
Muut ruoat tilataan kaupasta, kauppa ottaa kotiinkuljetusmaksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä. Moni kunta ja kaupunki ei myönnä enää palveluseteliä eläkeläiselle kodin siivouksen ostoon nyt kun tuli tämä uusi hyvinvointialue. Jos eläke on 900 niin ei saa verovähennystä. Eläkeläinen saa kodin siivouksesta alv-alennuksen.
Jos eläkeläinen lämmittää asuntoa puilla niin puiden kantaminen sisälle ostetaan yksityiseltä yritykseltä.
Pyykit haetaan kotoa pestäväksi muualle, mutta se maksaa, monella kunnalla on hinnasto netissä.
Osastohoito ei kuulu maksukattoon, kun maksukatto on täynnä maksaa vuorokausi sairaalassa 22,80 eli 2 viikkoa 320.
Vakuutus ei korvaa vanhoja putkia esim. 1970 - luvun, jos tulee vesivahinko.
Eli ennenkuin haukutte nuoret ikäpolvet niin varmistakaa, että rahanne riittävät nouhin kaikkiin juttuihin.
Kovasti sinä olet nähnyt vaivaa laskelmiesi kanssa. Ilmeisesti jokin tarve sulla siihen.
Totuus on se, että haukutaan tai ei, ei nuo asiat nuoria koske kumminkaan. Ei niitä kukaan nuori tule vanhemmilleen maksamaan. Vaikka enkelien kielillä laulelisi.
Ettekö te voisi vain elää sitä omaa elämäänne laskelmoimatta nyt niin kovasti, mitä ne eläkeläiset tarvitsee, ja mitä te ette tule heidän hyväkseen tekemään.
Jokaisella teistä on vain ne yhdet omat vanhemmat ja itse junailette asiat vain ja ainoastaan heidän kanssaan ja kannaltaan, ihan miten omat voimanne tai tahtotilanne sanelevat. Joe ette piiruakaan välitä, sitä ei teidän tarvitse tehdäkään. Mitä te sitä energiaanne tämmöiseen kulutatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.Kirjoitit "AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä." Niin, mutta ajattelitko yhtään tyttären anoppia, hänen aviomiehensä äitiä, joka taas joutui pettymään, kun miniän äiti saa äitienpäivän itselleen eikä hänen luokse tulla käymään. Miksi tytär on hyvä, kun miniä samalla tavalla toimiessaan on kylmä ja ilkeä?
Itse inhoan tuolla tavalla lennosta ehdotettuja suunnitelmien muutoksia, jos jotain muuta on jo sovittu. Oma mieskin yritti tuota aikoinaan. Saman päivän aikana olisi pitänyt käydä kummankin vanhempien luona, aikataulut oli sovittu ja miehen takia päästiin lähtemään tunteja myöhässä. Kukas saikaan kummassakin paikassa syyt niskoilleen, kun ruuat oli menneet pilalle ja muut vieraat lähteneet? Minä.
Tätä juuri! Itsekkyys huipussaan... Tällainenkin aloitus saanut noin paljon yläpeukkuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.Oletko koskaan miettinyt miksi kivasta naisesta on tullut tuollainen? Otitko sen ensimmäisen tyrkyn itsellesi vaimoksi?
Mies kirjoitti täyttä asiaa. Suominaiset ovat nykyään maailman itsekkäimpiä eläjiä. Kun saa miehen koukkuun ja lapsen hommattua, muuttuu ääni kellossa. Pahaksi.
Suomimies sitten on epäitsekkyyden perikuva? Kun on saatu nainen koukkuun ja lapsi hommattua, niin ei enää kiinnosta kotityöt ja lapset.
Kun ottaa huomioon suomalaisten naisten tason, niin oikeastihan kuvio menee niin, että pottunokkanainen houkuttelee miehen panemaan ja hupsistakeikkaa, yrittää raskaudella kiristää miehen jäämään vierelleen. Noh, koska kummallakin alkuperäinen suunnitelma oli vain panna, niin ei kai se mies siihen vierelle jää, tietenkään. Ja niinpä meillä on taas yksi yh lisää sankkaan ja vankkaan joukkoon.
Niin, ja taas yksi mies, jolla on lapsi elätettävänä ja sen seurauksena aina riitoja ja vallankäyttöä niin uusien naisten kuin sen lapsen äidinkin kanssa. Yhtä sählinkiä koko elämä.
Tyttäresi vie katraansa (eli miehensä) sinun luo ja ohittavat miehen äidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä sukuriitoja, joissa anopilla ja miniällä on sukset ristissä ja se molempia yhdistävä tekijä, eli mies, on vain joku tahdoton ja saamaton vauveli ja heittopussi koko tilanteessa.
On ensisijaisesti lapsen tehtävä muistaa vanhempaansa äitien-/isänpäivänä, eikä lapsen puolison, mutta jostain syystä vastuu tällaisenkin tilanteen mönkään menemisestä on laitettava aina lähimmän nuoremman naisen harteille. Eikö sinua, ap yhtään ärsytä se poikasi kun tuolla tavoin meni sinusta enempiä kiinnostumatta anopilleen? Pitäisi kyllä ärsyttää, ei aikuinen mies ole enää mikään vauveli, joka lasten tavoin vaan kulkee siinä mukana sinne, minne vaimo päättää mennä, vaan hänellä on ihan samanlainen päätäntävalta. Eli ei, miniä ei "vienyt" hämmentynyttä poikaraasuasi äidilleen, vaan äijä itse päätti mennä sinne.
Mietin, että syyttäisitkö vävyä, jos tyttäresi olisi mennyt viikonlopuksi omalle anopilleen? Luultavasti olisit ollut vihainen lähinnä tyttärelle, koska misogynia best
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Että eikö tätäkin ap:ta yhtään hävetä, että on kasvattanut pojastaan ainakin omasta mielestään perässävedettävän lapasen, jota minä voi viedä mulkusta vetäen mihin mielii? Oma poika on tahdoton vässykkä, mutta silti ei nähdä vikaa siinä pojassa, saati omissa kasvattajan taidoissa? Vaan vain ja ainoastaan miniässä?
Vai olisiko kuitenkin niin, että voipi olla peiliin katsomisen paikka? Yleensä, kun muiden ihmisen tekemiset aiheuttaa pahaa mieltä, syyllinen löytyy peilistä. Kas kun meillä kaikilla on ikävien ihmisten kanssa kaksi keinoa ratkaista mikä hyvänsä ongelma. Niitä kutsutaan vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Toisin sanoen, kävele pois ja keskity omaan elämääsi, älä oleta muiden olevan sinulle mieliksi. Se, että on itse valinnut hoitaa lastenlapsia ja siitä nyt marttailee ja uhriutuu, on oma valinta, ei miniän syy. Vaikka pyydetään, ei tarvitse suostua. Miniä voi sitten puolestaan itkeä täällä, mutta ei sekään ole ap:n ongelma.
Että siis auttaminen on väärin?
Ja jos toivoo että joskus saisi jotain kiitostakin auttamisesta, onkin uhriutumista ja marttailua.
Onhan se kivaa, että autetaan vaikka ihan hyvästä sydämestä, mutta kyllä sekin joskus pitäisi kiitoksen arvoiseksi lukea. Vai oletko eri mieltä?
Ei vaan, tämähän on nykyajan ilmiö. Ketään ei kiitetä eikä kukaan mitään ansaitse, varsinkaan äiti tai anoppi.
Mitäs jos se poika ja miniä ihan itse kieltäytyisivät siitä avusta? Ettei tarvitsisi sitten syytellä uhriutumisesta.
Ja kun kiitostakin on niin hemmetin vaikea osoittaa.
Vai ei ole sen mummon syy, jos miniä täällä valittaa, ettei mummo hoida lapsia tarpeeksi tai ei yhtään?
Kyllä täällä vaan on niin paljon tällaista valitusta ollut, ja leegioittain on miniöitä jotka täsmälleen on sitä mieltä, että se on sen mummon syy. Sano sinä mitä sanot, enemmistö täällä mummoja haukkuu. Olisikohan kyse miniöitten uhriutumisesta ja marttailusta? Kun joutuvatkin sitten ihan itse lapsensa hoitamaan.Kyse on siitä, että mummon paha mieli ja loukkaantuminen laitetaan aina miniän kontolle, eikä aikuisen pojan, jonka ensisijaisesti pitäisi muistaa hänen ja äitinsä välinen vastavuoroisuus. On epäreilua, että mies saa olla yksi tenavista ja syyntakeeton aina silloin, kun se on hänen etunsa mukaista ja vaimo laitetaan hoitamaan riitatilanteet kummankin osapuolen suvun kanssa.
On todella ankeaa, että ap naisena on sitä mieltä, että oli juuri miniän tehtävä tajuta suunnitella äitienpäivä niin, että perhe on oikeassa paikassa ja poikansa passiivisuus koko jupakassa on myös miniän syytä. Sekin taitaa ap:sta olla miniän syytä, että hän joutuu lapsenvahdiksi niin usein, vaikka on niillä lapsilla isäkin. Eipä ap ainakaan tasa-arvon kannalla taida olla
Luin aloituksen uudestaan ihan muistin virkistämiseksi.
Miniän suunnittelemahan se heidän äitienpäivän ohjelmansa oli.
Ja poikahan yritti esittää muutosta, mutta miniä nosti rähäkän.
Onko se nyt sitten tämän mummon syy, jos poika on kiltti ja antoi periksi.
Voi varmaan tuon kirjoituksen perusteella arvata, mitä olisi tapahtunut, jos poika olisi vain päättänyt, että me kyllä tulemme nyt MINUN äidilleni äitienpäivänä ja sillä siisti. Jos jo anopin aikana nostetaan rähinä, millainen se olisikaan sitten kun ollaan keskenään. Varmasti lapsistakin mukavaa kuultavaa.
Kovasti aina hoetaan, että onhan se poikakin siinä, mutta jos se poika olisikin sellainen, että päättäisi perheen puolesta, minne mennään, niin johan olisi kamala tyranni äijä ja kuorossa huudettaisiin että jätä se sika.
AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä.
Poikia niin usein suositaan, mutta totuushan on se, että tyttäret ne äidin luokse jäävät, kun pojat menevät miniöiden kelkkaan. Ehkäpä se tytärkin toimii samalla tavalla oman miehensä suhteen, kukapa tietää.Kirjoitit "AP on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on tytär, joka muistaa äitiään äitienpäivänä." Niin, mutta ajattelitko yhtään tyttären anoppia, hänen aviomiehensä äitiä, joka taas joutui pettymään, kun miniän äiti saa äitienpäivän itselleen eikä hänen luokse tulla käymään. Miksi tytär on hyvä, kun miniä samalla tavalla toimiessaan on kylmä ja ilkeä?
Itse inhoan tuolla tavalla lennosta ehdotettuja suunnitelmien muutoksia, jos jotain muuta on jo sovittu. Oma mieskin yritti tuota aikoinaan. Saman päivän aikana olisi pitänyt käydä kummankin vanhempien luona, aikataulut oli sovittu ja miehen takia päästiin lähtemään tunteja myöhässä. Kukas saikaan kummassakin paikassa syyt niskoilleen, kun ruuat oli menneet pilalle ja muut vieraat lähteneet? Minä.
Kyllä ajattelin, mutta en jaksanut ryhtyä sitä asian ulottuvuutta edelleen viemään eteenpäin keskusteltavaksi tässä. Ajattelin vain, että hyvä kun on se tytär. Hänen ja hänen miehensä toimiminen miehen äidin kanssa on sitten oma lukunsa. Kukaan meistä ei tiedä, miten se hoituu, onko sitä miehen äitiä edes olemassa.
Ehkä tässä kannattaa ottaa sellainen kanta ihan yleisesti sopien, että mikäli äitienpäivänä halutaan koko perheenä mennä isoäidin luokse, niin olkoon se aina ja ikuisesti se äidin äiti. Aina.
Jos joku ei saa kuin poikia, niin hänen kohtalonsa olkoon sitten se mikä on. Hän ottakoon sen huomioon jo varhain, että häntä ei tulla onnittelemaan äitienpäivänä. Sen sijaanhan häntä voidaan tulla onnittelemaan vaikkapa syntymäpäivänään. Äitienpäivät kuuluvat vain äideille ja isoäideistä vain äidinäideille.
Kun tämä on täysin selvää kaikille, ei tule minkäänlaista epäselvyyttä eikä murhetta. Äidin ja tyttären suhde ei siis lopu koskaan, mutta äidin ja pojan suhde loppuu tai ainakin muuttuu radikaalisti miniän tullessa kuvioon.
Mutta entä jos asia muutettaisiinkin sitten vielä niin, että pojat perheineen tulevat onnittelemaan ja juhlimaan isoisää isänpäivänä. Tyttäret taas menvät onnittelemaan silloin sitä appiukkoa, joka on miehensä isä. Silloin ollaan aika lähellä tasa-arvoa.
Ja lapsenlapsia ei oikeastaan tarvitse hoitaa kumpienkaan isovanhempien. Ei tule epätasapainoa.
Huhhuh mitä liibadaabaa.
Kappas, ap:han on löytänyt sisäisen marttyyrinsä ja jakelee pian syyllistämistä ja uhriutumista pojan perheelle ihan koko rahalla.
Nyt kannattaa olla hyvin tarkkana, sillä saattaa olla että sitä saa mitä tilaa. Ja ihan koko rahalla.
Oma äitini voi varmaan antaa vertaistukea. Ei olla nähty vuosiin, eikä nähdä. Lapsenlapsiin saisi kyllä olla yhteydessä, mutta eihän marttyyri tietenkään ole. Luulen että on ihan tyytyväinen elämäänsä, saahan elää sitä juuri niinkuin haluaa. Ei ole lapsenlapset pilaamassa suunnitelmia.
Luojan kiitos, puolison vanhemmat on ihan täyspäisiä.
Se on juurikin lapsen tehtävä muistaa äitiään ja sitten kun mies perustaa perheen, on lapsen äiti se, kenen toiveen mukaan äitienpäivääkin vietetään.
Ap ja muut marttyyrimummelit eivät käsitä, että pojalla on oma perhe ja puoliso, jonka kanssa viettää ne juhlapyhät.
Puoliso on se äiti, ketä juhlitaan, ei aikuisen miehen äiti ja mummo.
Mummo voi saada kortin tai lahjan, ja jos on läheinen miniälle niin vaikka toivottuja vieraita äitienpäivänä.
Mutta jos sen virheen pojan äiti tekee, että miniän vihaieheksi asettuu, voi heittää hyvästit näille yhteisille äitienpäiväjuhlille.
Äitiään ei voi valita, mutta vaimon voi.
Äidin tehtävä on tukea ja rohkaista, ei kontrolloida ja määrätä aikuisten lasten elämää.
Sen takiahan ap ja muut hullut anopit miniöitään narsistisesti vihaavat, kun ovat menettäneet kontrollin lapseensa ja eivät ole enää prioriteetti nro 1 poikiensa elämässä.
Itse aion astua mielihyvin sivuun, kun poika perustaa perheen, ja miniän tukena olen siinä määrin missä hän niin haluaa.
Autan ihan varmasti, jos pyydetään, mutta toivon että miniällä tulee olemaan omakin äiti, jolta saa apua.
Jos ei, niin teen parhaani, että tuen heidän perhettään kaikin tavoin JOS he sitä toivovat
T. Pojan äiti
Ps. Muistattehan poikien äidit, että kasvatatte miestä jollekin toiselle naiselle (tai miehelle), ette itsellenne?