Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun ketju, joku in nostanut. Oli kivat juhlat meillä, tytär ja vävy kävivät, kaikki herkut toivat tullessaan, ja sain heiltä myös isohkon talletuksen tililleni kesäkukka-amppeleita varten, ylenpalttista on nyt, vaikka kerroin, kun tyttö kysyi, että kakku olisi ihana ja se riittää. Olen kiitollinen.
Miniäkin muisti, soitti jokin aika sitten, että hänellä on huomenna ripsihuolto, ja minun pitää tulla lasten kanssa n. kolmeksi tunniksi. Ei edes onnitellut. Mummulla on muuta menoa huomenna. Sellaista se on elämä.Hyvää äitienpäivää kaikille meille, tässä ketjussa julmin sanoin haukutuille, mummuille ja äideille. . Kyllä me selvitään tästäkin.
Voi luoja. Kuulostat todella hankalalta tapaukselta.
Tuommoinen passiivisaggressiivisuys on muuten tosi myrkyllistä. Ota puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa nuo tuntemuksesi. Jos olet mielinkielin aina naamatusten niin mistä ihmeestä voivat tietää sun katkeruuden?
Anteeksi nyt, en ole koskaan ollut mielinkielin ja nyt sanoin suoraan miniälle, että jatkossa sopii ajat niin, että pääsee. Kelpaako tämä nyt sinulle vai haukunko miniän kuten sinä minut.
Mistä kumpuaa moinen raivo ventovierasta kohtaan, kannattaisiko sitä sinun miettiä. Asiallisestikin voi sanoa, tuskin sellaiseen pystyt, rauhoitu ja opettele käyttäytymään.
Mutta asia on nyt kunnossa ja olen sanonut, taas kerran. Eikö vaan olekin hyvä juttu!Näitä raivoavaa miniälunttuja on aina hauska lukea joka ketjussa, ne on niin hyviä itse. Ja tässäkin ketjussa huomaa, ettei ne edes lue mitä ap kirjoittaa, helvetinmoinen rääkkääminen vaan ja oletetaan ja keksitään omasta päästä.
Kukahan se on narsisti, se sinun miniä-ääliö. Anna hoitaa kakarat itse ja nauti sinä kesästä.
Huhhuh! Unohtuiko lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun ketju, joku in nostanut. Oli kivat juhlat meillä, tytär ja vävy kävivät, kaikki herkut toivat tullessaan, ja sain heiltä myös isohkon talletuksen tililleni kesäkukka-amppeleita varten, ylenpalttista on nyt, vaikka kerroin, kun tyttö kysyi, että kakku olisi ihana ja se riittää. Olen kiitollinen.
Miniäkin muisti, soitti jokin aika sitten, että hänellä on huomenna ripsihuolto, ja minun pitää tulla lasten kanssa n. kolmeksi tunniksi. Ei edes onnitellut. Mummulla on muuta menoa huomenna. Sellaista se on elämä.Hyvää äitienpäivää kaikille meille, tässä ketjussa julmin sanoin haukutuille, mummuille ja äideille. . Kyllä me selvitään tästäkin.
Voi luoja. Kuulostat todella hankalalta tapaukselta.
Tuommoinen passiivisaggressiivisuys on muuten tosi myrkyllistä. Ota puheeksi poikasi ja miniäsi kanssa nuo tuntemuksesi. Jos olet mielinkielin aina naamatusten niin mistä ihmeestä voivat tietää sun katkeruuden?
Anteeksi nyt, en ole koskaan ollut mielinkielin ja nyt sanoin suoraan miniälle, että jatkossa sopii ajat niin, että pääsee. Kelpaako tämä nyt sinulle vai haukunko miniän kuten sinä minut.
Mistä kumpuaa moinen raivo ventovierasta kohtaan, kannattaisiko sitä sinun miettiä. Asiallisestikin voi sanoa, tuskin sellaiseen pystyt, rauhoitu ja opettele käyttäytymään.
Mutta asia on nyt kunnossa ja olen sanonut, taas kerran. Eikö vaan olekin hyvä juttu!Minusta sinun kannattaa rauhoittua ja opetella käyttäytymään. Huomaan, että sinulle on kova pala kun kaikki ei nyt ylistä sinua ja on eri mieltä kanssasi. Sitä sinun kannattaa todella pohtia, miksi näin.[/
Missä ylistystä pyysin, luepas aloitus, jos lukea osaat.
Mutta älä enää jankuta, olen nyt sanonut mielipiteen miniälle suoraan.
Nyt heippa.
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin eläkkeelle, alkoi äitienpäiväperinne, jossa minä muutan mökille, ei vastaanottoa! Kenenkään ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, että nyt se mummi on yksin, koska kaikki tietävät, että siivoan mökkiä, laittelen elämää kesäkuntoon enkä kaipaa apua. Helpotus jokaiselle, kun ei ole mitään valtataistelua, että kenen luona kukakin milloinkin käy. Menevät sinne, minne haluavat, pääasia, että pysyvät täältä poissa.
Tosin samalla alkoi sekin perinne, että mökki ei ole enää lasten ja perheiden käytössä, se on nyt minun kesäkotini eikä pelkkä viikonloppujenviettopaikka.
Ihanan kuuloista, pitääpä miettiä sama homma. Meilläkin miniä vain ilmoittaa, että tulevat, ei tuo ruokaa, ei tee mitään. Nyt tulee stoppi, sanomme vaimon kanssa sopimuksen irti ja varaamme oman mökkimme itsellemme.
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Tämä. Todella itsekästä apltä valittaa jos toinen mummo saa vain parina päivänä vuodessa nähdä lapsenlapsiaan ja tämä hotelli väkäs ei edes sitä huomiota toiselle soisi. Kyllä olet AP itsekäs kanttura.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kyse narsistisesta ihmisestä ja miniäsi käy juhlapäivinä perheineen äitinsä luona, jotta kulissit pysyvät pystyssä ja säilyy jonkinlainen rauha. Ei voi tietää toisten perhekuvioista. Miniä ei välttämättä halua kertoa asiasta kenellekään. Tämä voi olla yksi vaihtoehto tai sitten miniä on vain täysin ajattelematon.
Kai sitä nyt jokainenedes äitienpäivänä saa käydä oman äitindä luonna ilman ,että jokin kanttura ottaa nokkiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kyselen: oliko tää eka pettymys äitienpäivänä? Poika aiempina äitienpäivänä tullut miniän ja lastensa kanssa kahville eikä ole ehkä ollut toisessa mummolassa lainkaan?
Kokonaisuus.... kokonaisuus....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.
Yksinkertainen ja oikeudenmukainen ratkaisu on, että käydään vuorovuosina kummankin puolison äidin luona. Esim siten että tänä vuonna käydään sunnuntaina miehen äidin luona ja lauantaina vaimon äidin luona. Ensi vuonna sitten päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aargh, nää olettamiset "että juuri tänä tiettynä päivänä kaikki orientoituvat äitiin ja liikkuvat juhlimaan" on niin kaameita. Meillä oli aikataulut ja sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, jos on voimia auttaa ja hoitaa!
Meillä on 3 lasta. Kahta vanhempaa anoppini hoiti. Esimerkiksi kun toinen lapsi syntyi, hän oli meillä viikon: siivosi, laittoi ruuat, leikki esikoisen kanssa ja huolehti kaikesta. Hän otti myös lomilla kahta lasta hoitoon omaan kotiinsa. Esimerkiksi muistan kesän, jolloin päiväkoti meni kiinni juhannukselta ja minulla ja miehelläni ei ollut lomaa. Kahdella viikolla vietiin lapset anopin hoitoon useammaksi päiväksi.Sitten hänelle tuli vakava sairaus, jossa oli rankat hoidot. Meille syntyi kolmas lapsi, joka oli jo vauvana erilainen kuin meidän muut lapset. Itkuisampi, söi huonosti, saattoi imeä maitoa 5 min. ja lopetti. Kasvoi hitaasti. Noin 5-viikkoisena huusi ensimmäistä kertaa lähes koko yön, ei osannut rauhoittua nukkumaan. Epäiltiin koliikkia. Ei saatu apua mistään ja mieheni jäi palkattomille vapaille useamman pätkän, koska minä en jaksanut ja muut lapset jäi niin vähälle huomiolle. Kun hän täytti puoli vuotta, oli ensimmäinen yö, jolloin heräsi pelkästään syömään eikä jäänyt huutamaan, vaan jatkoi unia.
Me saatiin mieheni kanssa anopilta hääpäiväksi lahjakortti hotellilomalle hemmotteluhoitoineen, ja nuorimmainen oli silloin 1 v. 4 kk. Minä sanoin, että ei meillä ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes sen yhden yön yli. Oma äitini on kuollut, isä asui Ruotsissa, mieheni isä ei ollut juuri tekemisissä ja anoppi oli vasta toipunut vakavasta sairaudesta ja elämänarvot meni uusiksi, eikä hän olisi pärjännyt kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vaativa. Hän käytti lahjakortin itse miehensä kanssa.
Saatiin selitys lapsen vaativuudelle, kun tutkimukset käynnistettiin 2,5 vuotiaana. Meistä tuli erityislapsen vanhemmat yhdessä hetkessä.
Nyt nuorin jo koulussa. Hän ei ole ollut ikinä anopin luona yökylässä, kuten isommat lapset. Päästiin viime kesänä mieheni kanssa kahdestaan viikonlopun yli lepäämään, kun miehen sisko miehineen tuli apuun. Sitä ennen Ruotsin risteilyllä ja minun isää tapaamassa kahdestaan ennen korona-aikaa. Meidän parisuhde on ihan vitsi.
Mieheni käy tänään anopin luona kahvilla, sinne tulee myös muuta sukua. Me muut ollaan kotona ja tehdään yhdessä pihatöitä.
Meillä on sama, että ei ole paljon niitä tukiverkkoja. Ei ole erityislasta, mutta lähipiirissä on ehtinyt tapahtua asioita, joiden takia kukaan ei auta edes tilapäisesti.
Omat vanhempani ovat kumpikin 80 vuotta täyttäneitä, ja äidistä tuli isän omaishoitaja pari vuotta sitten. Meidän vanhin lapsi täyttää 16 v., ja silloin kun hän oli pieni, mummilaan sai aina mennä. Pikku hiljaa heidän kunto alkoi laskea, äidille tuli liikkumisen vaikeudet, ja isän muisti temppuili, tai itse asiassa isä temppuili pahemmin kuin pikkulapsi. Viimeisen kerran, kun jätettiin heille lapset ja käytiin ostoksilla, isä oli vienyt muksut leikkipuistoon ja kun niille tuli jotain riitaa, hän oli päättänyt poistua paikalta vähän kuin lapsia rangaistakseen, että lapsille tulisi hätä alkaisivat olla kiltisti. Silloin totesin, että isän harkintakyky pettää niin pahasti, että ei uskalla lapsia hänen valvontaansa jättää. Muistisairaus todettiin muistaakseni pian sen jälkeen.
Anoppini taas on menevä nainen. Hän oli kiinnostunut meidän lapsista silloin, kun esikoinen oli pieni, eli noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen sai 8 lapsenlasta muutaman vuoden sisään, ja hyvä jos nimiä edellenkään muistaa. Hän tulee meille kutsuttuna, istuu vieraana sohvalla, odottaa, että on kahvit ja pullat pöydässä ja lähtee kahvin juonnin jälkeen pois. Jouluisin käy syömässä, jos ehtii ja jos ei mene tyttärensä kotiin. Ikinä anoppini ei ole auttanut lastenhoidossa. Pojilleen hän valittaa, että lapsenlapset käy niin harvoin. Tyttärensä lapset asuu kävelymatkan päässä ja pistäytyy joka viikko. Ei se ole ihme, jos lapsenlapset ei jaksa siellä käydä kovin usein, kun hän ei ole kiinnostunut heidän asioistaan. Yleensä suu käy koko ajan ja puhuu vain omat asiansa, marmattaa naapureistaan ja kertoo omien sisarustensa sairauksista.
Viime kesänä anoppini ei tullut meille rippijuhliin, koska oli tulossa niin paljon minun sukua. Hän kävi antamassa ruusun ja kirjekuoren kirkon pihalla, eikä oman lapsenlapsensa kotiin tullut juhliin. Totta kyllä, että minä kutsuin kummitätini miehensä kanssa ja heidän lapset, eli 2 serkkuani perheineen, koska minulla ei ole sisaruksia ja serkut olivat kuin sisaruksia minulle lapsena. En tiedä, loukkaantuiko anoppi juuri siitä, että hänen sisaruksiaan ja mieheni serkkuja ei kutsuttu, vaikka minun suvusta kummitätini ja 2 serkkuani kutsuttiin. Hän on juuri sellainen vertailija ja arvostelija. Jälkikäteen vihjaili vielä, että hänen siskonsa on mieheni kummitäti, ja kyllähän kummitädit tasapuolisesti yleensä kutsutaan. Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta, ja nähnyt sen anopin siskon yhden kerran, joten ei kuulu meidän perheen lähipiiriin muiden kuin anopin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli suru miniän puolesta. Toinen vanhemmistani on juuri tuollainen: ei ole käynyt kotonani, ei osallistu juhliin, ei välitä edes lapsenlapsistaan. Jos haluan häneen pitää yhteyttä, niin se on juurikin 2-3 kertaa vuodessa juuri tiettyinä juhlapäivinä.
Ja haluan saada sen mitä voin. Samalla kuulen mm. suvun tarinoita, joita en muuten kuulisi. Lisäksi lapseni saavat jonkin käsityksen siitä, mikä on heidänkin taustansa tästä sukuhaarasta.
Maksaisin mitä vain, että tuohon vanhempaan olisi luonnollinen suhde.
Sen sanon, että pojallesi, kapsenlapsillesi ja itsellesi haittaa teet, jos et esim. autakaan silloin kun poikasi on töissä: lapsenlapset saavat vähemmän huomiota, poikasi joutuu pakostakin tekemään enemmän työpäiien jälkeen ja viikonloppuisin. Ja sinä: lapsenlapset osaavat kyllä laskea 1+1. Jos et auta vaikka voisit, annat heille väsyneemmän äidin ja isän, niin kyllä nämä lapsenlapset muistavat sen myös sitten, kun ovat itse isovanhempia.
Mikähän siinä on, että nykyajan vanhemmat tarvitsevat jatkuvasti hoitoapua. Pidetään päivänselvänä, että mummot ja papat ovat jatkuvasti käytettävissä lastenhoidossa. Eikö lapsilla ole päivähoitopaikkoja kun vanhemmat ovat töissä. Ja kun vanhemmat tai toinen on kotona, niin hoitavat itse lapsensa. Yksinhuoltajat ovat poikkeus, kun heillä ei ole toista aikuista. Koittakaapa vanhemmat tajuta, että ikäihmiset kaipaavat jo rauhaa, kun ovat omam pesueensa kasvattaneet. Ymmärrän hoidon tarpeen joskus, mutta en jatkuvasti.
Miksi autat, jos voimasi ovat loppu? Oma valintasi tuollainen marttyyrimeininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, jos on voimia auttaa ja hoitaa!
Meillä on 3 lasta. Kahta vanhempaa anoppini hoiti. Esimerkiksi kun toinen lapsi syntyi, hän oli meillä viikon: siivosi, laittoi ruuat, leikki esikoisen kanssa ja huolehti kaikesta. Hän otti myös lomilla kahta lasta hoitoon omaan kotiinsa. Esimerkiksi muistan kesän, jolloin päiväkoti meni kiinni juhannukselta ja minulla ja miehelläni ei ollut lomaa. Kahdella viikolla vietiin lapset anopin hoitoon useammaksi päiväksi.Sitten hänelle tuli vakava sairaus, jossa oli rankat hoidot. Meille syntyi kolmas lapsi, joka oli jo vauvana erilainen kuin meidän muut lapset. Itkuisampi, söi huonosti, saattoi imeä maitoa 5 min. ja lopetti. Kasvoi hitaasti. Noin 5-viikkoisena huusi ensimmäistä kertaa lähes koko yön, ei osannut rauhoittua nukkumaan. Epäiltiin koliikkia. Ei saatu apua mistään ja mieheni jäi palkattomille vapaille useamman pätkän, koska minä en jaksanut ja muut lapset jäi niin vähälle huomiolle. Kun hän täytti puoli vuotta, oli ensimmäinen yö, jolloin heräsi pelkästään syömään eikä jäänyt huutamaan, vaan jatkoi unia.
Me saatiin mieheni kanssa anopilta hääpäiväksi lahjakortti hotellilomalle hemmotteluhoitoineen, ja nuorimmainen oli silloin 1 v. 4 kk. Minä sanoin, että ei meillä ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes sen yhden yön yli. Oma äitini on kuollut, isä asui Ruotsissa, mieheni isä ei ollut juuri tekemisissä ja anoppi oli vasta toipunut vakavasta sairaudesta ja elämänarvot meni uusiksi, eikä hän olisi pärjännyt kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vaativa. Hän käytti lahjakortin itse miehensä kanssa.
Saatiin selitys lapsen vaativuudelle, kun tutkimukset käynnistettiin 2,5 vuotiaana. Meistä tuli erityislapsen vanhemmat yhdessä hetkessä.
Nyt nuorin jo koulussa. Hän ei ole ollut ikinä anopin luona yökylässä, kuten isommat lapset. Päästiin viime kesänä mieheni kanssa kahdestaan viikonlopun yli lepäämään, kun miehen sisko miehineen tuli apuun. Sitä ennen Ruotsin risteilyllä ja minun isää tapaamassa kahdestaan ennen korona-aikaa. Meidän parisuhde on ihan vitsi.
Mieheni käy tänään anopin luona kahvilla, sinne tulee myös muuta sukua. Me muut ollaan kotona ja tehdään yhdessä pihatöitä.
Meillä on sama, että ei ole paljon niitä tukiverkkoja. Ei ole erityislasta, mutta lähipiirissä on ehtinyt tapahtua asioita, joiden takia kukaan ei auta edes tilapäisesti.
Omat vanhempani ovat kumpikin 80 vuotta täyttäneitä, ja äidistä tuli isän omaishoitaja pari vuotta sitten. Meidän vanhin lapsi täyttää 16 v., ja silloin kun hän oli pieni, mummilaan sai aina mennä. Pikku hiljaa heidän kunto alkoi laskea, äidille tuli liikkumisen vaikeudet, ja isän muisti temppuili, tai itse asiassa isä temppuili pahemmin kuin pikkulapsi. Viimeisen kerran, kun jätettiin heille lapset ja käytiin ostoksilla, isä oli vienyt muksut leikkipuistoon ja kun niille tuli jotain riitaa, hän oli päättänyt poistua paikalta vähän kuin lapsia rangaistakseen, että lapsille tulisi hätä alkaisivat olla kiltisti. Silloin totesin, että isän harkintakyky pettää niin pahasti, että ei uskalla lapsia hänen valvontaansa jättää. Muistisairaus todettiin muistaakseni pian sen jälkeen.
Anoppini taas on menevä nainen. Hän oli kiinnostunut meidän lapsista silloin, kun esikoinen oli pieni, eli noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen sai 8 lapsenlasta muutaman vuoden sisään, ja hyvä jos nimiä edellenkään muistaa. Hän tulee meille kutsuttuna, istuu vieraana sohvalla, odottaa, että on kahvit ja pullat pöydässä ja lähtee kahvin juonnin jälkeen pois. Jouluisin käy syömässä, jos ehtii ja jos ei mene tyttärensä kotiin. Ikinä anoppini ei ole auttanut lastenhoidossa. Pojilleen hän valittaa, että lapsenlapset käy niin harvoin. Tyttärensä lapset asuu kävelymatkan päässä ja pistäytyy joka viikko. Ei se ole ihme, jos lapsenlapset ei jaksa siellä käydä kovin usein, kun hän ei ole kiinnostunut heidän asioistaan. Yleensä suu käy koko ajan ja puhuu vain omat asiansa, marmattaa naapureistaan ja kertoo omien sisarustensa sairauksista.
Viime kesänä anoppini ei tullut meille rippijuhliin, koska oli tulossa niin paljon minun sukua. Hän kävi antamassa ruusun ja kirjekuoren kirkon pihalla, eikä oman lapsenlapsensa kotiin tullut juhliin. Totta kyllä, että minä kutsuin kummitätini miehensä kanssa ja heidän lapset, eli 2 serkkuani perheineen, koska minulla ei ole sisaruksia ja serkut olivat kuin sisaruksia minulle lapsena. En tiedä, loukkaantuiko anoppi juuri siitä, että hänen sisaruksiaan ja mieheni serkkuja ei kutsuttu, vaikka minun suvusta kummitätini ja 2 serkkuani kutsuttiin. Hän on juuri sellainen vertailija ja arvostelija. Jälkikäteen vihjaili vielä, että hänen siskonsa on mieheni kummitäti, ja kyllähän kummitädit tasapuolisesti yleensä kutsutaan. Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta, ja nähnyt sen anopin siskon yhden kerran, joten ei kuulu meidän perheen lähipiiriin muiden kuin anopin mielestä.
Ei herranjestas sentään. Olen neljän lapsen äiti (luojan kiitos ovat jo aikuisia), kertaakaan ei kukaan ole lapsiani hoitanut päiväkotia lukuunottamatta. Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Tehkää nuoret lapsenne sillä mielin, että itse ne on hoidettava. Kun ensimmäisen tekee, niin tietää mikä on työn määrä, mutta hankkii silti lisää. En ymmärrä. Jossain on mennyt pieleen ja pahasti.
Seitsenkymppisten ei tarvitse enää lapsia hoitaa ja autella. Tehkööt nuoremmat. Ja 58-vuotias monen lapsen mummu ei jaksa kohta enää viettää äitienpäivää 84-vuotiaan äidin luona. Tämä kun olettaa, että sinne aina mennään. Mikä siinäkin on? Itse en muistamisia kaipaa, kiva vaan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Yksinkertainen ja oikeudenmukainen ratkaisu on, että käydään vuorovuosina kummankin puolison äidin luona. Esim siten että tänä vuonna käydään sunnuntaina miehen äidin luona ja lauantaina vaimon äidin luona. Ensi vuonna sitten päinvastoin.
Missä vaiheessa se pienten lasten äiti saa viettää omaa äitienpäivää? Olisi kiva kuulla, miten hänen äitinsä ja anoppinsa ovat aikoinaan omat äitienpäivät viettäneet. Menikö päivä kiireellä autossa istuen äitien luo kiiruhtaen vai olivatko he kotona ja nauttivat rauhallisesta päivästä? Miksi he eivät salli omalle tyttärelleen tai miniälleen samaa?
Eli voimat loppuivat, koska poikasi perheineen ei tullut käymään äitienpäivänä? Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, jos on voimia auttaa ja hoitaa!
Meillä on 3 lasta. Kahta vanhempaa anoppini hoiti. Esimerkiksi kun toinen lapsi syntyi, hän oli meillä viikon: siivosi, laittoi ruuat, leikki esikoisen kanssa ja huolehti kaikesta. Hän otti myös lomilla kahta lasta hoitoon omaan kotiinsa. Esimerkiksi muistan kesän, jolloin päiväkoti meni kiinni juhannukselta ja minulla ja miehelläni ei ollut lomaa. Kahdella viikolla vietiin lapset anopin hoitoon useammaksi päiväksi.Sitten hänelle tuli vakava sairaus, jossa oli rankat hoidot. Meille syntyi kolmas lapsi, joka oli jo vauvana erilainen kuin meidän muut lapset. Itkuisampi, söi huonosti, saattoi imeä maitoa 5 min. ja lopetti. Kasvoi hitaasti. Noin 5-viikkoisena huusi ensimmäistä kertaa lähes koko yön, ei osannut rauhoittua nukkumaan. Epäiltiin koliikkia. Ei saatu apua mistään ja mieheni jäi palkattomille vapaille useamman pätkän, koska minä en jaksanut ja muut lapset jäi niin vähälle huomiolle. Kun hän täytti puoli vuotta, oli ensimmäinen yö, jolloin heräsi pelkästään syömään eikä jäänyt huutamaan, vaan jatkoi unia.
Me saatiin mieheni kanssa anopilta hääpäiväksi lahjakortti hotellilomalle hemmotteluhoitoineen, ja nuorimmainen oli silloin 1 v. 4 kk. Minä sanoin, että ei meillä ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes sen yhden yön yli. Oma äitini on kuollut, isä asui Ruotsissa, mieheni isä ei ollut juuri tekemisissä ja anoppi oli vasta toipunut vakavasta sairaudesta ja elämänarvot meni uusiksi, eikä hän olisi pärjännyt kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vaativa. Hän käytti lahjakortin itse miehensä kanssa.
Saatiin selitys lapsen vaativuudelle, kun tutkimukset käynnistettiin 2,5 vuotiaana. Meistä tuli erityislapsen vanhemmat yhdessä hetkessä.
Nyt nuorin jo koulussa. Hän ei ole ollut ikinä anopin luona yökylässä, kuten isommat lapset. Päästiin viime kesänä mieheni kanssa kahdestaan viikonlopun yli lepäämään, kun miehen sisko miehineen tuli apuun. Sitä ennen Ruotsin risteilyllä ja minun isää tapaamassa kahdestaan ennen korona-aikaa. Meidän parisuhde on ihan vitsi.
Mieheni käy tänään anopin luona kahvilla, sinne tulee myös muuta sukua. Me muut ollaan kotona ja tehdään yhdessä pihatöitä.
Meillä on sama, että ei ole paljon niitä tukiverkkoja. Ei ole erityislasta, mutta lähipiirissä on ehtinyt tapahtua asioita, joiden takia kukaan ei auta edes tilapäisesti.
Omat vanhempani ovat kumpikin 80 vuotta täyttäneitä, ja äidistä tuli isän omaishoitaja pari vuotta sitten. Meidän vanhin lapsi täyttää 16 v., ja silloin kun hän oli pieni, mummilaan sai aina mennä. Pikku hiljaa heidän kunto alkoi laskea, äidille tuli liikkumisen vaikeudet, ja isän muisti temppuili, tai itse asiassa isä temppuili pahemmin kuin pikkulapsi. Viimeisen kerran, kun jätettiin heille lapset ja käytiin ostoksilla, isä oli vienyt muksut leikkipuistoon ja kun niille tuli jotain riitaa, hän oli päättänyt poistua paikalta vähän kuin lapsia rangaistakseen, että lapsille tulisi hätä alkaisivat olla kiltisti. Silloin totesin, että isän harkintakyky pettää niin pahasti, että ei uskalla lapsia hänen valvontaansa jättää. Muistisairaus todettiin muistaakseni pian sen jälkeen.
Anoppini taas on menevä nainen. Hän oli kiinnostunut meidän lapsista silloin, kun esikoinen oli pieni, eli noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen sai 8 lapsenlasta muutaman vuoden sisään, ja hyvä jos nimiä edellenkään muistaa. Hän tulee meille kutsuttuna, istuu vieraana sohvalla, odottaa, että on kahvit ja pullat pöydässä ja lähtee kahvin juonnin jälkeen pois. Jouluisin käy syömässä, jos ehtii ja jos ei mene tyttärensä kotiin. Ikinä anoppini ei ole auttanut lastenhoidossa. Pojilleen hän valittaa, että lapsenlapset käy niin harvoin. Tyttärensä lapset asuu kävelymatkan päässä ja pistäytyy joka viikko. Ei se ole ihme, jos lapsenlapset ei jaksa siellä käydä kovin usein, kun hän ei ole kiinnostunut heidän asioistaan. Yleensä suu käy koko ajan ja puhuu vain omat asiansa, marmattaa naapureistaan ja kertoo omien sisarustensa sairauksista.
Viime kesänä anoppini ei tullut meille rippijuhliin, koska oli tulossa niin paljon minun sukua. Hän kävi antamassa ruusun ja kirjekuoren kirkon pihalla, eikä oman lapsenlapsensa kotiin tullut juhliin. Totta kyllä, että minä kutsuin kummitätini miehensä kanssa ja heidän lapset, eli 2 serkkuani perheineen, koska minulla ei ole sisaruksia ja serkut olivat kuin sisaruksia minulle lapsena. En tiedä, loukkaantuiko anoppi juuri siitä, että hänen sisaruksiaan ja mieheni serkkuja ei kutsuttu, vaikka minun suvusta kummitätini ja 2 serkkuani kutsuttiin. Hän on juuri sellainen vertailija ja arvostelija. Jälkikäteen vihjaili vielä, että hänen siskonsa on mieheni kummitäti, ja kyllähän kummitädit tasapuolisesti yleensä kutsutaan. Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta, ja nähnyt sen anopin siskon yhden kerran, joten ei kuulu meidän perheen lähipiiriin muiden kuin anopin mielestä.
Ei herranjestas sentään. Olen neljän lapsen äiti (luojan kiitos ovat jo aikuisia), kertaakaan ei kukaan ole lapsiani hoitanut päiväkotia lukuunottamatta. Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Tehkää nuoret lapsenne sillä mielin, että itse ne on hoidettava. Kun ensimmäisen tekee, niin tietää mikä on työn määrä, mutta hankkii silti lisää. En ymmärrä. Jossain on mennyt pieleen ja pahasti.
Neljä lasta ja koskaan ei ole kukaan auttanut lapsen hoidossa. Tuo on jo jotenkin niin ääritapaus.
Minulla on 3 lasta ja ollaan saatu apua. Ei vaippaiässä, mutta myöhemmin. Ekaluokkalaiset on päässeet kesäisin hoitoon mummille ja vaarille vähintään viikoksi. Eihän vanhempien kesälomat yleensä ole yhtä pitkät kuin koulun kesälomat. Kun olen ollut synnyttämässä, on ollut ihan selvää, että isovanhemmat ottaa lapset hoitoonsa, että mieheni pääsee myös mukaan synnytykseen. Meillä on ollut hyvä tuuri, että ne isovanhemmat ei olleet enää työelämässä, kun kaksi nuorempaa lasta syntyneet.
En ole ikinä ajatellut niin, että itse pitää taakkansa kantaa ja lapsensa hoitaa, jos on käytettävissä apua. Toisaalta en mitään vaippaikäisiä ole pyytänytkään ketään lähipiiristä hoitamaan, koska se on raskasta. Jos ei lapset vietä omien isovanhempiensa kanssa aikaa, eihän he opi koskaan kunnolla tuntemaan. Viimeksi kun appivanhemmat oli meillä pidempään kuin pari tuntia, lähdettiin mieheni kanssa kuntoportaisiin ja jätettiin isovanhemmat lasten kanssa kotiin. Ei siksi että olisi tarvinnut, koska ovat jo isoja ja pärjäävät hyvin kotona, vaan siksi, että isovanhemmat saa aikaa lapsenlastensa kanssa ilman että me ollaan siinä hääräämässä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, poikani kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.[/quoteEi hyvänen aika!! Kuulostat todella lapselliselta.. 🤡
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli malliesimerkki marttyyrimummosta ja uhriutumisesta. Päälle vielä passiivisagressiivista toimintaa miniää ja oman pojan perhettä kohtaan. Huhhei.
Kukahan se teidän lapsenne hoitaa, kun eivät voi sairaana mennä tarhaan? Kuka vei heitä harrastuksiin ja ottaa yöksi kylään kun vanhemmat eivät ehdi tai haluavat mennä kahdestaan juhliin?
Mitä, jos me marttyyrimummot annamme teidän itse hoitaa lapsenne? Voitte kerran vuodessa käydä muttei ole pakko.
t. ei aloittaja mutta marttyyrimummo
Näitä raivoavaa miniälunttuja on aina hauska lukea joka ketjussa, ne on niin hyviä itse. Ja tässäkin ketjussa huomaa, ettei ne edes lue mitä ap kirjoittaa, helvetinmoinen rääkkääminen vaan ja oletetaan ja keksitään omasta päästä.
Kukahan se on narsisti, se sinun miniä-ääliö. Anna hoitaa kakarat itse ja nauti sinä kesästä.