Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Tämä äitienpäivä meni hyvin. Sain kahvit ja kukat ja lahjat omilta lapsiltani ja mieheltäni. En vaadi mitään erityistä kohtelua.

Lapsena äitienpäivä oli yhtä piinaa. Piti näytellä onnellista perhettä. Ainoa päivä jolloin äiti edes yritti hymyillä. Ja auta armias jos jotain ei tehty niinkuin halusi niin huusi ja nakkeli niskojaan kuinka hirveitä ollaan ja hän yrittää kaikkensa. Muina päivinä valitti kaikesta. Viiden vuoden terapian kävin ja sen terapian avulla sen eukon (äidin) kiukuttelut ei enää liikuta suuntaan eikä toiseen vaikka vieläkin sitä yrittää.

Kristallikissa kirjoitti:

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

maailma on erilainen erityisherkän silmin. ei sinulle kukaan huutanut tai käyttäytynyt pahasti. olet vaan rasittava kaikestaloukkaantuja.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, mikä uhriutuimisketju

ulikopteri taas ilmassa: ULI ULI ULI ULI ULI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alakerran lapseton päihderiippuvainen eukko  (35 vee) alkoi hakata kattoonsa, kun soitin omalle äidilleni äitienpäiväpuhelun. Ilmeisesti häntä risoi liikaa, kun joku muisti omaa äitiään. Itse hän esittää olevansa läheinen äitinsä kanssa, mutta viinan vetäminen menee aina lomilla ykkösvaihtoehdoksi äidin tapaamisen sijaan.  Vaikka yritti pilata äitienpäivänviettoni, niin en antanut.

Juttelin sitten äitini kanssa yli tunnin ja hän kertoi juttuja lapsuudestaan ja muisteltiin meidän yhteistä äitilinjaa.

Muistoja on aina kiva kuunnella ja naurettiin ja nautittiin puheluyhteydestä ja suunniteltiin sitä milloin pääsen käymään kotona.

 

Mä kaipaan noita puheluja mun äidin kanssa .

Äiti kuoli 9v sitten, mutta sitä ennen meillä oli hyviä ja hauskoja puheluja hänen kanssaan 😊. Vanhetessaan äiti jotenkin lopetti puheidensa suodattamisen ja tarpeen olla hirveän sivistynyt ja korrekti. Siis rentoutui.

RIP äiti

Kyllä. Ja niin vähällä vaivalla saa molemmille tärkeän päivän. Muistot kuitenkin ovat sitten niitä, jotka jatkavat eloaan senkin jälkeen, kun toinen on kuollut. Äitini on joskus sanonut, että ei hän perusta mistään tavaralahjoista. Parhaat lahjat on yhdesäs vieteyt hetket ja jutelut, niin se on minustakin. Materiaa saa milloin vain, yhdessä vietettyjä hetkiä on joskus paljon vaikeampi luoda ja järjestää.

Tulee niin surullinen olo näitä viestejä lukiessa. Väkisinkin sitä miettii, että miksiköhän tähän päivään on ladattu niin paljon tietynlaisia odotuksia. Asiat pitäisi mennä juuri tietyllä tavalla tai muuten ihminen kokee arvostuksen puutetta. Entä jos luopuisikin siitä ajatuksesta, että päivän pitäisi mennä tietyllä tavalla? En halua kommentillani loukata ketään, kunhan mietiskelen.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

N

Ei mitenkään!

Kiitos siitä mun elämäni miehille!

Mikään ei pilannut äitienpäivää, vaikka allergiat vähän vaivasi. Asun lapsen kanssa kahdestaan. Hän teki aamupalaa ja tuli heti aamusta onnittelemaan sekä antoi koulussa tehdyn kortin sekä suklaata ja kukkia, jotka oli käynyt ostamassa edellisenä päivänä isänsä kanssa, omasta pyynnöstään.

Muuten puuhailtiin ihan normijuttuja kotona kahdestaan ja oli oikein mukavaa.

Aikuiset lapset tulivat kotiin ja alkoivat käyttäytyä kuin idiootit. Tappelivat ja haukkuivat minua ja toisiaan. Tytär väänsi kakun ja valitti koko ajan sitä tehdessään,kuinka on työlästä. Nukuttiin pitkään eikä kukaan tullut valmistamalleni aamupala/brunssille, paitsi tytär sen verran että kävi haukkumasa valitsemani aamupalan laadun. Pojat eivät onnitelleet koko päivänä, tytär onnitteli käskystäni ja ivalliseen sävyyn. En saanut yhtään korttia tai muuta. Syötiin sitten illalla sitä "yllärikakkua". Olipa kivaa. Paskin äitienpäivä ikinä vaikka paskoja on ollut ennenkin. En päästä ens vuonna ketään kattoni alle.

Vierailija kirjoitti:

Pilasin (olen isä) äitienpäivän, kun en ensimmäisen 10min sisällä sängyssä herättyäni, hädin tuskin tajuissani, muistanut toivottaa äitienpäivää. Lahjan olin ostanut (hemmottelulahjakortti), mistä sain sarkastisen no voi kiitoksen.

JSS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva aamu ollut, pojan kanssa käytiin rannalla leikkimässä ja puistossa. Äskön syötiin brunssi perheen kesken.

Anoppi yrittää taas pilata äitienpäivän niin kuin kaikki juhlapäivät. Kutsui syömään mieheni mutta ei minua ja lastamme. Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja ollaan naimisissa ja meillä on lapsi. Silti tekee selväksi, että heidän sukuun en kuulu. Ärsyttää suunnattomasti, että itkin taas kun sai niin pahan mielen.... En silti halua purkaa turhautumista mieheeni tai antaa pilata tätä päivää minulta.

Ei kai sun miehesi mennyt äitinsä luokse? Oikea mies ois sanonut että ei kiitos, vietän aikaa nyt perheeni kanssa.

Äitienpäivänä miehen kuuluukin mennä äitinsä luokse. Muina päivinä(364kpl) perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset lapset tulivat kotiin ja alkoivat käyttäytyä kuin idiootit. Tappelivat ja haukkuivat minua ja toisiaan. Tytär väänsi kakun ja valitti koko ajan sitä tehdessään,kuinka on työlästä. Nukuttiin pitkään eikä kukaan tullut valmistamalleni aamupala/brunssille, paitsi tytär sen verran että kävi haukkumasa valitsemani aamupalan laadun. Pojat eivät onnitelleet koko päivänä, tytär onnitteli käskystäni ja ivalliseen sävyyn. En saanut yhtään korttia tai muuta. Syötiin sitten illalla sitä "yllärikakkua". Olipa kivaa. Paskin äitienpäivä ikinä vaikka paskoja on ollut ennenkin. En päästä ens vuonna ketään kattoni alle.

Veikkaan kaikkien osapuolten olevan tyytyväisiä päätökseesi. Kuullostaa melko raskaalta juhlapäivältä

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

En onnitellut äitiäni ollessani noin 14-vuotias. Asuin hänen kanssaan kahdestaan, ja hän huusi minulle usein ja käyttäytyi pahasti. En todellakaan ajatellut, että hän kaipaisi niin paskana pitämältään ihmiseltä, eli siis minulta, oikeastaan mitään.

Ja en myöskään itse tuntenut minkäänlaista syytä haluta sellaista ihmistä huomioida.

Niin hän tulee joskus 14 maissa että en ole onnitellut. Olin että en niin ja jotain itseni puolustukseksi.

Niin äitini suuttui ja alkoi huutaa ja vaati, että mun on mentävä poimimaan hänelle valkovuokkoja. Hän pakotti minut menemään metsään poimimaan niitä valkovuokkoja, asuimme kaupungissa.

Pahinta oli, että kun todella pahoilla mielin vein ne kukat, hän kehtasi ilahtua ja käyttäytyä kuin olisi saanut ne oikeasti spontaanisti annettuina ja kuin minustakin olisi ollut kivaa antaa ne hänelle.

Ikinä ei ole pyytänyt toimintaansa anteeksi.

maailma on erilainen erityisherkän silmin. ei sinulle kukaan huutanut tai käyttäytynyt pahasti. olet vaan rasittava kaikestaloukkaantuja.

Vedäpä vaihteeksi vi††u päähäsi niin ei erityisherkkyys häiritse.

Oli kiva ja rento viikonloppu. Eilen mies kävi yhden lapsemme kanssa äidillään ja minä toisen lapsemme kanssa omalla äidilläni.

Sanoin jo eilen lapsillemme (teinejä), että nukkukaa huomenna pitkään, syödään yhdessä sitten lounasta. Mies ja lapset laittoivat tänään tortillajuttuja lounaaksi ja olivat hommanneet kakunkin.

Mä olin eilen itse ostanut ruusuja pöytään, kun sattui kivannäköinen ja -hintainen kimppu silmään. Olin sanonut perheelle, etten toivo korttia tai lahjoja. Kaikki olivat tänään hyvin fiiliksin, ei tässä sen kummempia osaa kaivata. 😊

Vierailija kirjoitti:

Kello on 19.46, eikä mieheni oli vielä tähän mennessä toivottanut minulle, lapsensa äidille hyvää äitienpäivää. Saatika, että olisi halannut tai huomioinut yhtikäs mitenkään muuten. Hän kyllä tietää, että tänään on äitienpäivä, koska tapasimme hänen äitinsä sen merkeissä jo eilen. Jotenka, ihan helvetin pahalta on tuntunut aivan koko päivän. Tällaiseen päivään oikein kärjistyy paha mieli siitä, että mies ei välitä minusta tippaakaan, eikä arvosta millään lailla.

Tuollainen täydellinen toisen huomioimattomuus merkkipäivänä on kiusaamista ja vallankäyttöä. Toiset myös nauttivat siitä, että saavat toiselle pahan mielen aikaiseksi.

Lapsi toi päiväkodista vatsataudin ja nyt koko seitsemän henkinen perhe oksentaa ja ripuloi 👌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään! Loistava aamu ja päivä jatkuu samanlaisissa tunnelmissa, kuten aina. Nyt vielä sää suosii.

Hienoa! Nyt kun vielä opettelet luetun ymmärtämistä, niin hyvin menee. Aloittaja kyseli ihan täysin muuta. Mutta kyllä sinäkin vähitellen opit ymmärtämään kysymyksiä, kun oikein kovasti harjoittelet.

Aloittaja kysyi, että "miten sun äitienpäivä pilattiin" ja kirjoittaja vastasi, että " Ei mitenkään". Kysymys sii ymmärrettiin aivan oikein ja vastaus oli suora vastaus kysymykseen. Hienoa, että on niitäkin, joilla äitienpäivää pilattu mitenkään.

Juu, kiva ettei pilattu, mutta siitähän tuossa ei ollutkaan kyse. Jos olisi kysytty että pilattinko sinun äitienpäiväsi ja miten? Vastaus olisi ollut ihan ok. Nyt vastaus ei kohdannut kysymystä. Mut eihän kaikilta voi sitä ymmärrystä vaatia, totta.

Juu, ei voikaan. Kyllä tuohon yksilöimättömään kysymykseen voi vastata :" Ei mitenkään". Kuten esimerkiksi vastaavanlaiseen kysymykseen: " Miten autosi kolhittiin?" voi vastata samoin :"Ei mitenkään", jos kyseisen henkilön autoa ei ole kolhittu. Mutta eihän kaikilta voi sitä ymmärrystä vaatia, totta.

Vierailija kirjoitti:

Pilasin (olen isä) äitienpäivän, kun en ensimmäisen 10min sisällä sängyssä herättyäni, hädin tuskin tajuissani, muistanut toivottaa äitienpäivää. Lahjan olin ostanut (hemmottelulahjakortti), mistä sain sarkastisen no voi kiitoksen.

Kai ostit myös tummanpunaisia ruusuja? Hemmottelulahjakortilla ei pitkälle pötkitä.

Eron jalkeen helpottaa kun lapset on vanhemmilla vuoroviikoin.  Jokatoinen viikko voit kerätä voimia ja nauttia yksinolosta. Ei ole kukaan pottuilemassa tai riitelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi savimöhköleen, ihan kiva. Lapsi tehnyt sen päiväkodissa. Mies oli ostanut vatkaimen, great..

Aika stereotyyppistä, en usko.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole pilannut tätä päivää. Miesystävä herätti suudelmiin ja toi kahvit sänkyyn. Vietettiin kiva päivä ja iltapäivällä tulin kotiin, lapset tuli myös kotiin ja olivat isänsä kanssa tehneet kakun. Ex halasi ja sanoi että olen paras äiti, juotiin kahvit perheen kesken. Käytiin lasten kanssa noutoruokaa ja nyt köllitään sohvalla.

Olet väärässä ketjussa. Katso kysymys!