Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Noh. Eipä tullut lahjuksia juu. Jäin leskeksi vuosi sitten. Eka äitienpäivä. Lapset, jotka ovat ala-asteella eivät olleet tehneet korttejakaan. Joten.. siinähän se. Kävin äidilläni kahvittelemassa ja ostin kukkakimpun. Sitten tultiin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin prostituutiojuttu pillua myyvästä äidistä.

Voi ei, tätäkö on nykyaika. Ennen oli juttua äideistä jotka saivat jonkin Mannerheimin ristin uurastuksestaa. Aika surullista on lasten kannalta tämä ammatti äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin mieheltä jonkunlaista itseohjautuvuutta. Lapset pieniä alle kouluikäisiä. Puhui kyllä kukista ja lahjoista. Tänä aamuna ei mitään. Ei edes lapsille voi tarjoilla aamupalaa. Sen sijaan tulee mullistelemaan viereeni, että miksi mökötän, ja kun kerroin ett harmittaa kun ei kukaan muista, kääntää koko asian itseensä. Raivostuu ja sanoo että ei ole varaa kukkiin eikä lahjoihin. Lähtee ovet paukkuen töihin. Mietin vain, että eikö näihin voi ennakoida jo aiemmin. Minä jo viikkoja ennen suunnittelen perheelle kivat pääsiäiset, vaput, syntymäpäivät ja joulut, ruokineen, koristeineen ja en ole hössöttäjä, jos joku sitä miettii. Olisi kiva edes yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, että ei tarvitsisi itsensä eteen laittaa. Syntymäpäivänäkään ei yhden ainutta korttia. Tänään jos kakkua haluaisi perheelle niin itse se pitäisi kyhätä. Niin kuin aina. Vaikka kaupastakin saisi, vaikka edes paketin jäätelö. Ainekset kaapissa, en aio tehdä mitään. Oikeastaan, en aio edes ruokaa laittaa tänään. Syököön koko perhe kynsiään. Olen lisäksi raskaana aivan viime päivillä.

Miksi vielä lisää lapsia tuon miehen kanssa?

Tähän ei ole tullut vastausta. Tuskin tuleekaan.

Itselläni surullisia nämä äitienpäivät sen jälkeen , kun äidillä todettiin muistisairaus. Surullista on se tietenkin , että ei äiti muista sitä , että olen käynyt siellä eilen. Ihmisestä tulee jotenkin niin hauras.

Ei kortteja, ei lahjoja, ja vain 1/3 toivotti hyvää äitienpäivää. Tuli surullinen olo. Olisin toivonut saa saavani edes onnittelut. En tiedä mikä on mennyt pieleen noiden kanssa, tuntuu että olen kasvattanut lapsistani tunnekylmiä ihmisiä.

Äitini ei taaskaan vastannut mitään lähettämääni onnitteluviestiin. Muistan häntä aina äitienpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä ja usein muutenkin. Hän ei halua pitää yhteyttä, sillä olen perheen musta lammas.

Pettymys on joka vuosi suuri, vaikka jo tiedän ettei lähettämiäni viestejä tai kortteja noteerata. Lähetän silti viestini, äiti on kaikesta huolimatta mielessäni.

Ihan itse pilasin äitienpäivän iltani, kun meni hermo stressiä oireilevaan lapseeni illalla...

Ihan paras ketju, somesta kun saa lähinnä kuvan siitä kuinka ihana äitienpäivä kaikilla on ollut..! Itsellä ollut kaukana siitä, niinkuin jokaikinen juhlapyhä... Toivottavasti edes ensi vuonna juhlia sais viettää ilman yhtä mielensäpahoittaja mörökölliä ilman pientä toivoa iloisemmasta tulevaisuudesta ja elämästä en jaksaisi päivääkään...

Surullista lukea miten monella on välinpitämättömiä lapsia ja äitejä. Joku puhelinsoitto tai viesti ei luulisi olevan iso juttu laittaa, ja samoin vastata kiitos jos joku lähettää äitienpäivätervehdyksen. Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta käyn äitienpäiväkahveilla äitini luona ja vien kortin ja kukkia, jutustellaan pari tuntia. Perheellinen siskoni soittaa videopuhelun koska hän asuu kauempana. Ei ole iso vaiva. Siitä olen kyllä kiitollinen että meidän suvussa ei ole perinteenä että pitäisi mennä jonnekin ruuhkaiseen ravintolaan syömään juuri äitienpäivänä kaikkien muiden kymmenien perheiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse pilasin äitienpäivän iltani, kun meni hermo stressiä oireilevaan lapseeni illalla...

Joopa joo, nykyään joka pentu on niin stressantunut tai masentunut. Terveitä lapsia ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei taaskaan vastannut mitään lähettämääni onnitteluviestiin. Muistan häntä aina äitienpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä ja usein muutenkin. Hän ei halua pitää yhteyttä, sillä olen perheen musta lammas.

Pettymys on joka vuosi suuri, vaikka jo tiedän ettei lähettämiäni viestejä tai kortteja noteerata. Lähetän silti viestini, äiti on kaikesta huolimatta mielessäni.

Hali sinulle. Jotenkin riipaisevaa lukea tästäkin ketjusta, miten jotkut lapset muistavat ja huolehtivat äideistään vaikka ne olisi olleet minkälaisia hyvänsä. Ja sitten jotkut lapsistaan huolehtineet äidit heräävät huomaamaan, että ehkä tuli hemmoteltua lapsia niin paljon, etteivät aikuisenakaan näe kuin oman napansa. 

Hyvin meni, vaikka katsoin Euroviisut ja nukuin siis vain 5 h ja melkein-voitto harmitti ja ilostutti.

Sain kukkia, kakkua, kortin, hyvää ruokaa. Äitini kävi, hän sai samoja juttuja. Kävelylenkki auringonpaisteessa.

Kyllä minä jonkinlaista muistamista vähän kaipaisin mieheni pojalta, joka ei ole äitinsä kanssa tekemisissä, mutta minun kanssani hän on puolet viikosta. Asumme eri talouksia ja olen seurustellut mieheni kanssa nyt yhdettätoista vuotta.

Ei mitenkään. Paras äitienpäivä ikinä, ihan loistava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten, että ei tehty kahvia. Mies tuli keittiöön vasta sitten, kun olin puoli tuntia asian perään kyseltyäni laittanut molemmille kahvit ja tokaisi "olisin minä voinut laittaa". Lapsi söi kahville säästämäni macaron-leivokset ja mies haukkuu, kun haluan olla rauhassa ja sanoo, etten seuraavaan 20 vuoteen saa olla edes vuorokautta rauhassa, kun tuli puhe perheneuvojankin kehotuksesta antaa välillä äidillekin sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota minulla on kuluneen 2,5 vuoden aikana ollut max 4h yhtäjaksoisesti. Loput ajasta koko ajan lasten kanssa.

Sitten totesi vielä, että meinaatko, että muuttuu paremmaksi, kun palaan töihin syksyllä. No ei muutu, sitten en saa edes omaa aikaa lasten päiväuniaikaan, mitä nyt saattaa hyvällä tuurilla saada jotain 30-90 minuuttia.

Ero odottaa, eikä edes vain tämän äitienpäivän takia, vaan ihan yleisesti. Eikä kahvin puuttuminen mikään viimeinen niitti ole, vaan se niitti on jo aikaa sitten arkkuun lyöty ja nyt vain odotellaan. Ei olis pitänyt edes kahvia odottaa, mutta jotenkin kuvittelin, että tuo ukko haluais vielä tämän perheen pelastaa. Halutkoon, jos haluaa, minä en.

Aattele, töissä saat syödä rauhassa, ilma että kukaan sinkoilee mihinkään / sun ei tartte reagoida, senkun vaan syöt!

Paitsi jos olet päiväkodissa töissä. 

Kukaan ei tuonut kukkia, kyllä minä niin mieleni pahoitin, viis siitä etten ole edes äitikään, enkä voi siksi enää tulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä jonkinlaista muistamista vähän kaipaisin mieheni pojalta, joka ei ole äitinsä kanssa tekemisissä, mutta minun kanssani hän on puolet viikosta. Asumme eri talouksia ja olen seurustellut mieheni kanssa nyt yhdettätoista vuotta.

Ne yhteiset onnenhetket arjessa on tärkeämpiä kuin yksittäiset äitienpäivät.

Ruokamyrkytyksellä.

Oman perheen kanssa meni aamu kivasti. Sitten mentiin anoppilaan. Toivotin anopille hyvää äitienpäivää. Sain nyreän vastauksen: kiitos ja hyvää äitienpäivää, äitihän se sinäkin olet. Tuo "äitihän se sinäkin olet", tuli alentavasti. Meillä ei ole maailman parhaimmat välit.

Ei mitenkään. Heräsin aamulla aikaisin, kun koira herätti. Kävimme lenkillä ja söin aamupalaa ja join kahvia omassa rauhassa ainakin kaksi tuntia ennen kuin lapsi heräsi. Sain lapselta kortin. Kävimme yhdessä syömässä ja leffassa ja otimme rennosti. Ihana päivä kahdestaan eikä haitannut, vaikka mies oli päivän töissä.