IS: Lapsettomuushoitoihin toivotaan joustoa 40 v ikärajan ja painoindeksin suhteen

Vierailija kirjoitti:

No ikäraja voisi olla vaikka sen 42v. Ei ole vielä kriittisesti vanha, moni tulee vielä luomustikin raskaaksi siinä iässä. Kun vuodessa on max 12 ovulaatiota, yleensä vähemmän, ja julkisella hedelmöittymiselle sopivan ajankohdan sijoittuminen viikonloppuun torppaa homman heti siltä kierrolta ja niin voi tapahtua monta kertaa, niin parilla vuodella saisi merkittävästi lisää aikaa. Moni itsellinen kuitenkin harkitsee niin pitkään pelkästään hoitoihin lähtemistä, jos toiveissa olisi saada kumppani. Vetoaminen siihen että yli 40 v mahdollisuudet jo luomuna raskautumiseen olisivat huonommat on sikäli typerä, että hedelmöityshoidoissahan on paljon nuoriakin pareja joilla on nimenomaan ongelmia saada lapsia luomuna. Siksi ne ovat hoitoja. Jos hoidot kielletään siksi että luomusti raskautuminen olisi vaikkapa iän puolesta jo vaikeampaa, niin silloinhan hoidot olisi suunnattu vain itsellisille naisille, joiden ainoa este raskaudelle on kumppanin puute. Jos syntyvyyttä halutaan lisätä, on pakko joustaa jossain. Hoitojen tarjoaminen useammalle lasta toivovalle pitkäkestoisemmin on järkevä sijotus sen sijaan että syyllistetään heitä jotka eivät lapsia edes halua. Hoitoja voisi rahoittaa suuntaamalla niihin rahaa jostain vähemmän tärkeästä, jos meillä on kerran syntyvyyskriisi.

Lisäyksenä vielä, että hoitojonot ovat jopa yli 1,5 v joten jos liian pitkään miettii löytyisikö sittenkin kumppania tai uskaltaako hommaan lähteä yksin, niin se 40 tulee nopeasti vastaan. Kun tutkittavaksi asti on ehtinyt päästä, menee vielä KUUKAUSIA ennen kuin mahdollinen positiivinen hoitopäätös annetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ikäraja voisi olla vaikka sen 42v. Ei ole vielä kriittisesti vanha, moni tulee vielä luomustikin raskaaksi siinä iässä. Kun vuodessa on max 12 ovulaatiota, yleensä vähemmän, ja julkisella hedelmöittymiselle sopivan ajankohdan sijoittuminen viikonloppuun torppaa homman heti siltä kierrolta ja niin voi tapahtua monta kertaa, niin parilla vuodella saisi merkittävästi lisää aikaa. Moni itsellinen kuitenkin harkitsee niin pitkään pelkästään hoitoihin lähtemistä, jos toiveissa olisi saada kumppani. Vetoaminen siihen että yli 40 v mahdollisuudet jo luomuna raskautumiseen olisivat huonommat on sikäli typerä, että hedelmöityshoidoissahan on paljon nuoriakin pareja joilla on nimenomaan ongelmia saada lapsia luomuna. Siksi ne ovat hoitoja. Jos hoidot kielletään siksi että luomusti raskautuminen olisi vaikkapa iän puolesta jo vaikeampaa, niin silloinhan hoidot olisi suunnattu vain itsellisille naisille, joiden ainoa este raskaudelle on kumppanin puute. Jos syntyvyyttä halutaan lisätä, on pakko joustaa jossain. Hoitojen tarjoaminen useammalle lasta toivovalle pitkäkestoisemmin on järkevä sijotus sen sijaan että syyllistetään heitä jotka eivät lapsia edes halua. Hoitoja voisi rahoittaa suuntaamalla niihin rahaa jostain vähemmän tärkeästä, jos meillä on kerran syntyvyyskriisi.

Lisäyksenä vielä, että hoitojonot ovat jopa yli 1,5 v joten jos liian pitkään miettii löytyisikö sittenkin kumppania tai uskaltaako hommaan lähteä yksin, niin se 40 tulee nopeasti vastaan. Kun tutkittavaksi asti on ehtinyt päästä, menee vielä KUUKAUSIA ennen kuin mahdollinen positiivinen hoitopäätös annetaan. 

Sitten voidaan joutua hoitamaan vielä endometrioosia, polyyppejä yms aiemmin diagnosoimatonta mikä voi vaikeuttaa raskauden alkua ja onnistumista. Tik tak tik tak sanoo kello. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kiinnitti eniten huomiota, että jos nämä julkiset hoidot eivöt tehoa, parilla ei ole millään varaa yksityiseen 6000 euron hoitoon. Ihanko oikeasti se lapsen hankkiminen on hyvä idea?

Tähän täytyy sanoa: harvalla on varaa maksaa 6000 euron hoitoja kerralla. On aivan eri juttu maksaa 6000 euron edestä lapsen kuluja useamman vuoden aikana. Ja kun lapsettomuushoidoissa realismia on se, että tuo 6000 euroa ei välttämättä siitä, vaan lapsen saattaisi saada vasta käytyään hoitokierroksia 20 000 euron edestä.

Lapsi ei muutenkaan ole mikään edullinen pidettävä. Lapsettomuudesta kärsivien tulisi tarkkaan pohtia riittääkö rahkeet edes siihen yhteen lapseen. Lapselle on mielettömän epäreilua syntyä talouteen missä laihana lohtuna tarjotaan pelkästään rakkautta. Lapsi tarvitsee muutakin! Oikeanlaista ravintoa, laadukkaita vaatteita, virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja tukevia harrastuksia. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy aloitetaan jo lapsena.

No hohhoijaa. Siellä itse äiti teresa kuuluu paasaavan. Lapsi ei itse asiassa tarvitse juuri muuta kuin rakkautta ja läsnäoloa, henkistä pääomaa. Sitä harvempi perhe enää tuntuu pystyvän jälkikasvulleen tarjoamaan, mammonan ja materian palvontaa senkin edestä, ja seuraukset on käsin kosketeltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä jos miehenä haluaisin lapsen niin onko mahdollista että saisin lapsen yksin?

Mitä minun pitäisi tehdä jos haluaisin lisääntyä ja tehdä jälkikasvua?

Olen tavismies.

Kumppanuusvanhemmuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kiinnitti eniten huomiota, että jos nämä julkiset hoidot eivöt tehoa, parilla ei ole millään varaa yksityiseen 6000 euron hoitoon. Ihanko oikeasti se lapsen hankkiminen on hyvä idea?

Tähän täytyy sanoa: harvalla on varaa maksaa 6000 euron hoitoja kerralla. On aivan eri juttu maksaa 6000 euron edestä lapsen kuluja useamman vuoden aikana. Ja kun lapsettomuushoidoissa realismia on se, että tuo 6000 euroa ei välttämättä siitä, vaan lapsen saattaisi saada vasta käytyään hoitokierroksia 20 000 euron edestä.

Lapsi ei muutenkaan ole mikään edullinen pidettävä. Lapsettomuudesta kärsivien tulisi tarkkaan pohtia riittääkö rahkeet edes siihen yhteen lapseen. Lapselle on mielettömän epäreilua syntyä talouteen missä laihana lohtuna tarjotaan pelkästään rakkautta. Lapsi tarvitsee muutakin! Oikeanlaista ravintoa, laadukkaita vaatteita, virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja tukevia harrastuksia. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy aloitetaan jo lapsena.

Lapsettomuushoidoissa käyvät kyllä miettivät nää tarkasti ja niistä keskustellaan psykologinkin kanssa. Luomusti lisääntyvät liian harvoin miettivät asioita kunnolla etukäteen. 

Moni lapseton elää harhaisessa kuvitellussa maassa, jossa lasten kanssa eläminen on vain ihanaa ruusuilla tanssimista. Todellisuudessa moni lapsellinen haluaisi olla lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Matala syntyvyys on ongelma, mutta ei sitä voi korjata sallimalla hedelmöityshoitoja hyvin epätodennäköisissä tapauksissa. Yhteiskunnan toiveena on saada tuottavia veronmaksajia. Tutkitusti iäkkäiden vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Matala syntyvyys on ongelma, mutta ei sitä voi korjata sallimalla hedelmöityshoitoja hyvin epätodennäköisissä tapauksissa. Yhteiskunnan toiveena on saada tuottavia veronmaksajia. Tutkitusti iäkkäiden vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia.

Nimenomaan tämä porukka olisi niitä vanhempia, jotka lapseensa ovat valmiita panostamaan. Nyt Suomessa yhteiskunta ohjaa siihen, että ainoastaan tulottomat ja hyvätuloiset tekevät lapsia, eikä tuosta ensiksimainitusta porukasta mitään veronmaksajia kasva. Eli tällä hetkellä yhteiskunta toimii omia toiveitaan vastaan. Suomessa on muutenkin sellainen kulttuuri, että syyllisestään yksilöitä yhteiskunnallisista ja systeemisistä ongelmista. Esim. työttömyys on työttömän oma vika, kouluttautumisesta tai yrittämisestä rankaistaan tuilla eläjiä, mutta samaan aikaan ollaan muka kovinkin huolissaan työllisyysasteesta. Toisin sanoen puheet ja teot ovat täysin ristiriidassa. Jos halutaan lapsia, niin lihaville pitäisi määrätä niitä lihavuuspillereitä heti ensimmäisellä vastaanotolla ja jonossa ollessan nämäkin laihtuisivat. Ja kyllä yli 40-vuotiaatkin vielä voivat raskautua, ja lapsilla on varmasti parempi yhteiskunnallinen asema kuin niillä parikymppisten sosiaalituilla elävien katrailla.

Yhteiskunta ohjaa kaikilla rakenteillaan ja toimillaan ihmisiä aloittamaan lastenteon vasta päälle kolmekymppisenä, jos haluaa tarjota vakaan lapsuuden ilman huolta toimeentulosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta sitten rankaisee kuitenki,n kun ei ole tajunnut aloittaa lasten tekemistä persaukisena parikymppisenä.

Lapsettomuus ratkeaa usein miestä vaihtamalla. Selittämätön lapsettomuus = miehestä johtuva syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Matala syntyvyys on ongelma, mutta ei sitä voi korjata sallimalla hedelmöityshoitoja hyvin epätodennäköisissä tapauksissa. Yhteiskunnan toiveena on saada tuottavia veronmaksajia. Tutkitusti iäkkäiden vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia.

Nimenomaan tämä porukka olisi niitä vanhempia, jotka lapseensa ovat valmiita panostamaan. Nyt Suomessa yhteiskunta ohjaa siihen, että ainoastaan tulottomat ja hyvätuloiset tekevät lapsia, eikä tuosta ensiksimainitusta porukasta mitään veronmaksajia kasva. Eli tällä hetkellä yhteiskunta toimii omia toiveitaan vastaan. Suomessa on muutenkin sellainen kulttuuri, että syyllisestään yksilöitä yhteiskunnallisista ja systeemisistä ongelmista. Esim. työttömyys on työttömän oma vika, kouluttautumisesta tai yrittämisestä rankaistaan tuilla eläjiä, mutta samaan aikaan ollaan muka kovinkin huolissaan työllisyysasteesta. Toisin sanoen puheet ja teot ovat täysin ristiriidassa. Jos halutaan lapsia, niin lihaville pitäisi määrätä niitä lihavuuspillereitä heti ensimmäisellä vastaanotolla ja jonossa ollessan nämäkin laihtuisivat. Ja kyllä yli 40-vuotiaatkin vielä voivat raskautua, ja lapsilla on varmasti parempi yhteiskunnallinen asema kuin niillä parikymppisten sosiaalituilla elävien katrailla.

Yhteiskunta ohjaa kaikilla rakenteillaan ja toimillaan ihmisiä aloittamaan lastenteon vasta päälle kolmekymppisenä, jos haluaa tarjota vakaan lapsuuden ilman huolta toimeentulosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta sitten rankaisee kuitenki,n kun ei ole tajunnut aloittaa lasten tekemistä persaukisena parikymppisenä.

Harva pystyy aloittamaan lapsen yrittämistä parikymppisenä. Monella ei ole työpaikkaa tai parisuhdettakaan tuolloin. Mutta on siinä ikävuosien 25-40 välissä paljon aikaa yrittää raskautta, ei tarvitse nelikymppisenä aloittaa.

Ei kaikilla onnistu luomusti raskaus nelikymppisenä, vaikka osalla onnistuu. Nimimerkillä minä sairastuin 32 v iässä niin vaikeasti, että lapsiluku jäi yhteen. Sairaus sotki hormonitoiminnan ja ennenaikaisti vaihdevuosia. Raskauden yrittäminen keinohedelmöityksellä olisi yhteyskunnan varojen tuhlausta: sairauteni vuoksi keskenmenoriski on kohdallani todella iso, syntyvällä lapsella olisi 25 % todennäköisyydellä sydänvika ja raskaus olisi minullekin vaarallinen. Ymmärrän täysin, miksei tilanteessani keinohedelmöityksessä ole mitään järkeä. Keskityn iloitsemaan siitä, että minulla on yksi rakas lapsi. Onneksi ehdin saamaan hänet ennen sairastumistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Matala syntyvyys on ongelma, mutta ei sitä voi korjata sallimalla hedelmöityshoitoja hyvin epätodennäköisissä tapauksissa. Yhteiskunnan toiveena on saada tuottavia veronmaksajia. Tutkitusti iäkkäiden vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia.

Nimenomaan tämä porukka olisi niitä vanhempia, jotka lapseensa ovat valmiita panostamaan. Nyt Suomessa yhteiskunta ohjaa siihen, että ainoastaan tulottomat ja hyvätuloiset tekevät lapsia, eikä tuosta ensiksimainitusta porukasta mitään veronmaksajia kasva. Eli tällä hetkellä yhteiskunta toimii omia toiveitaan vastaan. Suomessa on muutenkin sellainen kulttuuri, että syyllisestään yksilöitä yhteiskunnallisista ja systeemisistä ongelmista. Esim. työttömyys on työttömän oma vika, kouluttautumisesta tai yrittämisestä rankaistaan tuilla eläjiä, mutta samaan aikaan ollaan muka kovinkin huolissaan työllisyysasteesta. Toisin sanoen puheet ja teot ovat täysin ristiriidassa. Jos halutaan lapsia, niin lihaville pitäisi määrätä niitä lihavuuspillereitä heti ensimmäisellä vastaanotolla ja jonossa ollessan nämäkin laihtuisivat. Ja kyllä yli 40-vuotiaatkin vielä voivat raskautua, ja lapsilla on varmasti parempi yhteiskunnallinen asema kuin niillä parikymppisten sosiaalituilla elävien katrailla.

Yhteiskunta ohjaa kaikilla rakenteillaan ja toimillaan ihmisiä aloittamaan lastenteon vasta päälle kolmekymppisenä, jos haluaa tarjota vakaan lapsuuden ilman huolta toimeentulosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta sitten rankaisee kuitenki,n kun ei ole tajunnut aloittaa lasten tekemistä persaukisena parikymppisenä.

Harva pystyy aloittamaan lapsen yrittämistä parikymppisenä. Monella ei ole työpaikkaa tai parisuhdettakaan tuolloin. Mutta on siinä ikävuosien 25-40 välissä paljon aikaa yrittää raskautta, ei tarvitse nelikymppisenä aloittaa.

Ei niihin hoitoihin heti pääse, eli yrittäminen täytyy aloittaa reilusti ennen 40 ikävuotta, heti 35 ikävuoden jälkeen. Jos lapsia ei tarvita, niin sitten tämä yksilöiden syyllistämispolitiikka toimii oikein hyvin. Yhteiskunta ohjaa tekemään lapsia yhä vanhempana, ja kun yksilöt toimivat kuten yhteiskunta ohjaa, syyllisestään heitä jälkikäteen näiden valintojen tekemisestä. Itse en ole huolissani syntyvyyden laskusta enkä ole lapsia tekemässä luomuna tai hoidoilla, mutta näen silti tämän ristiriitaisen painostuksen ja syyllistämisen yhteiskunnan vakautta ja hyvinvointia heikentävänä tekijänä.

Oli kyllä ihme uhriutumista siitä painon pudottamisestakin tuossa jutussa:

"– Minun piti valita, suoritanko jonkin pikadieetin vai muutanko elämäntapani pysyvästi ja pudotan painoa hitaammin.

Susanna valitsi jälkimmäisen. Kahden vuoden kuluttua sekä vaa’an että painoindeksin luku oli pienempi. Hoidot saattoivat alkaa.

– Me menetimme kaksi vuotta tuon vuoksi."

Rauhallisella 500g viikossa tahdillakin 10 kg pudottaminen kestää 5 kuukautta, ei kaksi vuotta, eli ei tainnut olla Susannalla ollakaan ihan niin kova motivaatio siihen lapsen hankintaan, jos ei edes saanut pidettyä ruokavaliotaan kurissa. Oikealla pikadieetillä 10 kg lähtisi noista lukemista parissa kuukaudessa. Se ei välttämättä olisi kokonaisterveyden kannalta enää järkevintä, mutta reilu kilo viikossa ei ole vielä edes mitään ihan mahdotonta nälkiinnyttämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ylipainoisia on naisista Suomessa noin 60%, eli tuolla rajataan heti suurin osa hoitojen piiristä pois. Kysymyshän on vain siitä, että tarvitseeko yhteiskunta niitä lapsia? Jos tarvitsee, niin sitten pitäisi kaikin keinoin mahdollistaa lapsien tekeminen sellaisille, jotka niitä haluavat tehdä.

Jos yhteiskunta tarvitsee lapsia vain alle 35-vuotiailta ja terveiltä, normaalipainoisilta kansalaisilta, niin siinä tapauksessa täytyy yhteiskunnan tasolla hyväksyä nopeasti kutistuva väestö, eikä taistella väestön vähenemistä ja vanhenemista vastaan. Kumpi on kalliimpaa, lapsen syntymättömyys vai turhat hedelmöityshoidot, sitä minä en tiedä, mutta ainakin toistaiseksi yhteiskunnan tasolla ollaan haluttomia tunnustamaan radikaalisti pienentynyt syntyvyys ihan yhteiskunnankin myötävaikuttamaksi ilmiöksi. Ja en nyt tarkoita vain näiden hoitojen rajaamista, vaan muutenkin yhteiskunnan kuvitelmaa siitä, että esim. matalapalkkaisilla olisi varaa perustaa perheitä suuremmissa kaupungeissa eikä lapsien tekoon tarvitse mitenkään kannustaa taloudellisesti tai erilaisilla joustoilla.

Matala syntyvyys on ongelma, mutta ei sitä voi korjata sallimalla hedelmöityshoitoja hyvin epätodennäköisissä tapauksissa. Yhteiskunnan toiveena on saada tuottavia veronmaksajia. Tutkitusti iäkkäiden vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia.

Nimenomaan tämä porukka olisi niitä vanhempia, jotka lapseensa ovat valmiita panostamaan. Nyt Suomessa yhteiskunta ohjaa siihen, että ainoastaan tulottomat ja hyvätuloiset tekevät lapsia, eikä tuosta ensiksimainitusta porukasta mitään veronmaksajia kasva. Eli tällä hetkellä yhteiskunta toimii omia toiveitaan vastaan. Suomessa on muutenkin sellainen kulttuuri, että syyllisestään yksilöitä yhteiskunnallisista ja systeemisistä ongelmista. Esim. työttömyys on työttömän oma vika, kouluttautumisesta tai yrittämisestä rankaistaan tuilla eläjiä, mutta samaan aikaan ollaan muka kovinkin huolissaan työllisyysasteesta. Toisin sanoen puheet ja teot ovat täysin ristiriidassa. Jos halutaan lapsia, niin lihaville pitäisi määrätä niitä lihavuuspillereitä heti ensimmäisellä vastaanotolla ja jonossa ollessan nämäkin laihtuisivat. Ja kyllä yli 40-vuotiaatkin vielä voivat raskautua, ja lapsilla on varmasti parempi yhteiskunnallinen asema kuin niillä parikymppisten sosiaalituilla elävien katrailla.

Yhteiskunta ohjaa kaikilla rakenteillaan ja toimillaan ihmisiä aloittamaan lastenteon vasta päälle kolmekymppisenä, jos haluaa tarjota vakaan lapsuuden ilman huolta toimeentulosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta sitten rankaisee kuitenki,n kun ei ole tajunnut aloittaa lasten tekemistä persaukisena parikymppisenä.

Harva pystyy aloittamaan lapsen yrittämistä parikymppisenä. Monella ei ole työpaikkaa tai parisuhdettakaan tuolloin. Mutta on siinä ikävuosien 25-40 välissä paljon aikaa yrittää raskautta, ei tarvitse nelikymppisenä aloittaa.

Kyllä isoin osa aloittaa huomattavasti aiemmin, usein 30-35-vuotiaana, mutta aika loppuu kesken. Yhteen vuoteen ei välttämättä kovin montaa yritystä ehdi, jos on huono tuuri

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ihme uhriutumista siitä painon pudottamisestakin tuossa jutussa:

"– Minun piti valita, suoritanko jonkin pikadieetin vai muutanko elämäntapani pysyvästi ja pudotan painoa hitaammin.

Susanna valitsi jälkimmäisen. Kahden vuoden kuluttua sekä vaa’an että painoindeksin luku oli pienempi. Hoidot saattoivat alkaa.

– Me menetimme kaksi vuotta tuon vuoksi."

Rauhallisella 500g viikossa tahdillakin 10 kg pudottaminen kestää 5 kuukautta, ei kaksi vuotta, eli ei tainnut olla Susannalla ollakaan ihan niin kova motivaatio siihen lapsen hankintaan, jos ei edes saanut pidettyä ruokavaliotaan kurissa. Oikealla pikadieetillä 10 kg lähtisi noista lukemista parissa kuukaudessa. Se ei välttämättä olisi kokonaisterveyden kannalta enää järkevintä, mutta reilu kilo viikossa ei ole vielä edes mitään ihan mahdotonta nälkiinnyttämistä. 

Jos laihduttaminen ja hoikkana pysyminen olisi noin helppoa kuin kuvailet, ei Suomessa olisi yli puolet kansasta ylipainoisia. Jos lapsia halutaan tai kansalaisten lihomisesta ollaan huolissaan, niin pitäisi määrätä niitä laihdutuspillereitä huomattavasti herkemmin. Jos sen sijaan halutaan syyllistää ihmisiä huonoista elintavoista ja rankaista heitä siitä kun eivät onnistu laihtumaan (kaiken epäterveellisen ruoan mainostuksen ja tuputuksen keskellä), niin siinä on onnistuttu hyvin vuosikymmenien aikana. Se ei tosin kansasta tee yhtään hoikempaa, mutta jostain syystä tämä on se valittu linja.

Lapsettomuushoidot ovat kallita (kokemusta on), mutta syntynyt lapsi tulee vielä kalliimmaksi. Jos yli 40v on niin tyhjätasku että ei ole varaa yksityiseen hoitoon (ei ikärajaa) niin se lapsi kannattaa unohtaa.

Ei ole hirveän kovaa halua saada lasta, jos sen asian takia ei voi luopua ylimääräisestä syömisestä ja muutenkin elää terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.

Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.

Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?

Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.

Ja jos raskaaksi tulo onnistuu kun ikä on yli 40v ja painoindeksi yli 30 niin se on melkoinen riskiraskaus.

Maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat vanhemmat.