IS: Lapsettomuushoitoihin toivotaan joustoa 40 v ikärajan ja painoindeksin suhteen
https://www.is.fi/perhe/art-2000009578463.html
Jutussa Susanna kommentoi: "Onko lopullisen ikärajan pakko olla juuri 40 vuotta? Onko painoindeksi niin tiukka? Voisiko hoitoja saada enemmän kuin kolme kertaa, jos näyttää siltä, että hoitojen vaste on hyvä?"
Minä ymmärrän täysin, miksi julkisella puolella on pakko vetää lapsettomuushoidoissa nykyiset rajat. Harva 40 v tulee enää luomusti raskaaksi, monilla hedelmällisyys menee jo paljon nuorempana. Se, että uutisissa on säännöllisesti juttua +40 v synnyttäjistä ei tarkoita sitä, että läheskään kaikilla onnistuisi raskaus enää tuossa iässä. Ja mihin tuo uusi ikäraja vedettäisiin? Pitäisikö saada yrittää vaikka 48 v ikään asti, kun joku julkkis/serkun kummin kaima on saanut lapsen tuossa iässä? Raskaudessa nyt vaan on isommat riskit iäkkäällä synnyttäjällä.
Painoindeksillekin on syynsä. Pieni ylipaino on eri asia, mutta jos ylipainoa on monta kymmentä kiloa (esim. bmi 33 merkitsee n. 15-20 kilon ylipainoa), niin kyllä se raskaaksi tulemiseen/raskauteen vaikuttaa. Jos tiedetään, että merkittävä lihavuus on ongelma raskaaksi tulemisen/raskauden kannalta, niin miksi painoindeksin suhteen ei saisi vaatia pienempää lukemaa? Ymmärrän myös tuon hoidon rajaamisen kolmeen kertaan. Mikä määrä olisi niitä ihmisiä, jotka vaatisivat kerta toisensa jälkeen uutta yritystä, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Ja mikä tuo yritysten määrä olisi? Jos olet saanut vaikka yhden keskenmenon aiemmin, riittäisikö se todisteeksi, että hoitoja kannattaisi jatkaa?
Julkisen puolen lapsettomuushoidot maksetaan verovaroista. Ymmärrän, että rajauksia on pakko tehdä, vaikka ne ihmisistä kurjilta tuntuisivatkin. Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus, vaikka monille tärkeä asia onkin.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Yli 60-v merkittävä osa on työelämässä ja yhteiskunnankannalta tuotteliaampia kuin esim. Kaks- tai kolmekumppiset (nuoret) aikuiset. Eläkeikäisiä tarvitaan yhä enemmän työelämässä, kun nuorista työhön ei ole. Tällä perusteella keneen sitä kannattaakaan satsata?
Ihmisiin. Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset eivät ole vain jotain koneiston osia, joiden tarkoitus on vain tuottaa koneistoon jotain (töitä, verorahoja, lapsia, ym. ym.). Voimme mielestäni puhua enemmän talous- tai koneistoyhteiskunnasta kuin hyvinvointiyhteiskunnasta. Hyvinvointiyhteiskuntasn on nykyisestä todella, todella pitkä matka. Ehkä 300 vuoden päästä...
Mun mielestä julkisella ikäraja voisi olla 35 ja painoraja vieläkin tiukempi. Silloin hoidot kohdistuisivat niille, joilla on oikeasti hedelmällisyyden kanssa ongelmia, eikä mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä julkisella ikäraja voisi olla 35 ja painoraja vieläkin tiukempi. Silloin hoidot kohdistuisivat niille, joilla on oikeasti hedelmällisyyden kanssa ongelmia, eikä mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville.
Miten mielenterveysongelmat liittyvät ikä- tai painorajaan? Tahaton lapsettomuus aiheuttaa mielenterveyden oireita suurella osalle siitä kärsivistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä julkisella ikäraja voisi olla 35 ja painoraja vieläkin tiukempi. Silloin hoidot kohdistuisivat niille, joilla on oikeasti hedelmällisyyden kanssa ongelmia, eikä mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville.
Miten mielenterveysongelmat liittyvät ikä- tai painorajaan? Tahaton lapsettomuus aiheuttaa mielenterveyden oireita suurella osalle siitä kärsivistä ihmisistä.
Jos et ole huomannut niin lihavilla on jotain ongelmia itsensä kanssa? Joko on jotain mielenterveysongelmia, adhd tai muuten vain on elämän kanssa jotain ihmeellisyyttä ja ns. normaalista poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä julkisella ikäraja voisi olla 35 ja painoraja vieläkin tiukempi. Silloin hoidot kohdistuisivat niille, joilla on oikeasti hedelmällisyyden kanssa ongelmia, eikä mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville.
Miten mielenterveysongelmat liittyvät ikä- tai painorajaan? Tahaton lapsettomuus aiheuttaa mielenterveyden oireita suurella osalle siitä kärsivistä ihmisistä.
Jos et ole huomannut niin lihavilla on jotain ongelmia itsensä kanssa? Joko on jotain mielenterveysongelmia, adhd tai muuten vain on elämän kanssa jotain ihmeellisyyttä ja ns. normaalista poikkeavaa.
Luoja tätä keskustelun tasoa. Taidan nyt häippästä. Mielenterveysongelmia voi olla kenellä tahansa painosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt vaan on epäreilua, eikä kaikkea saa, mitä haluaisi. Minusta tämä lapsettomuushoitoasia on sama, jos minä tulisi kitisemään terveydenhuollosta. Minulla puhkesi kolmekymppisenä parantumaton, vaikea sairaus. Sairauden myötä oli pakko luopua monista asioista, joihin terve ikäiseni kykenee. Vaikka kuinka kitisisin elämän epäreiluutta, niin ei minua terveeksi saada, vaikka kuinka yritettäisiin hoitaa. Jotkut ikävät asiat on vain pakko hyväksyä.
Tietysti se kitinä ei auta, mutta se on ehkä joillekin keino purkaa ja käsitellä ikävää asiaa. Kyllä minäkin olen osaltaan katkera ja tulen olemaan jatkossakin. Koen että se on tavallaan minun oikeuteni olla katkera ja pitää tunteeni. Tunteitani eivät muut määrää ja en ryhdy miksikään kritiikittömäksi ikihymyileväksi kiiltokuvanaiseksi vain siksi, että se olisi muille mukavampaa.
Katkerana kannattaa sitten hyväksyä se, että ihmiset ympärillä usein hylkäävät, koska eivät jaksa toisen katkeruutta.
Pitkällä elämänkokemuksella sanon, että kaikista kamalinta katkeruutta on jonkun tahattomasti lapsettoman katkeruus. Mikään katkeruus ei ole niin syvää. Aivan järkyttävää, miten jotkut purkavat katkeruutta ulkopuolisiin raivoamalla ja ilkeilemällä. Eräskin tahattomasti lapseton nauroi ja pilkkasi, jos joku sai esimerkiksi sairaan lapsen tai jos äiti sai vaikeat vammat synnytyksestä. Nykyisin pysyn kaukana, jos joku ryhtyy purkamaan lapsettomuuteensa liittyvää pahaa oloa minuun. En ole kenenkään sylkykuppi.
Lahjasoluhoidot pitäisi saada julkiselle kaikille alle 50 vuotiaille saataville.
Tai niistä pitää saada täysi verovähennysoikeus. Tai kaikki hedelmöityshoidot lakkautettaba julkisella ja täysi verovahennysoikeus yksityisen hoitoihin, jotta vain töissä käyvä porukka hyötyy. Hehän ne muutenkin maksaa veroina!
Vierailija kirjoitti:
Lahjasoluhoidot pitäisi saada julkiselle kaikille alle 50 vuotiaille saataville.
Tai niistä pitää saada täysi verovähennysoikeus. Tai kaikki hedelmöityshoidot lakkautettaba julkisella ja täysi verovahennysoikeus yksityisen hoitoihin, jotta vain töissä käyvä porukka hyötyy. Hehän ne muutenkin maksaa veroina!
Kannatan.
Huvittavaa, kun lahjasoluhoitoihin on ennestään pitkät jonot. Rahalla ei saa kaikkea. Iäkkäiden äitien raskaudet ovat riskiraskauksia, vaikka olisi nuoren naisen munasolulla raskaana.
kannattaa laihduttaa oli nuori tai vanhempi, jos aivan mahdottoman lihava on. Eikö liikalihavan oo vaikeeta saada lapsi ja muutenkin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, kun lahjasoluhoitoihin on ennestään pitkät jonot. Rahalla ei saa kaikkea. Iäkkäiden äitien raskaudet ovat riskiraskauksia, vaikka olisi nuoren naisen munasolulla raskaana.
omilla munasoluilla ja miehen siittiöt paljon nuorempia ja hyvin meni, sektiolla tuli ja ikää mulla oli ja raskausajan diabetes, en muuten ollut lihava.
Tänään taas uutisoitiin kuinka 70 vuotias sai kaksoset. Kyllä lahjadoluhoidot kuuluisi kaikille alle 50 vuotiaille kunnallisella.
Jossain sen rajan pitää olla. Jos se olisi 42, niin olisi ihan sama keskustelu, että eikös nyt voisi joustaa 43:een.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nykyinen rajaus on ihan hyvä. Verovaroilla kun se maksetaan niin pitäähän siinä olla rajoja asetettu.
Ne ketkä haluavat rajattomia mahdollisuuksia, menkööt yksityiselle. Ei se ole niin kallista mitä moni luulee, viidellä tonnilla pääsee jo hyvin pitkälle.
Meillä on kolme lasta, kaikki saatu hedelmöityshoidoilla yksityisklinikalla 30-35 vuotiaana. Sitä ennen pari vuotta luomuna yritystä, tuloksetta.
Julkisellahan pitää olla vuosi jonossa ennenkuin hoitoa alkaa saamaan. Meillä esikoinen jo syntyi ennen jonoajan päättymistä.
M40
Juuri tämä. Meillä julkisen puolen kesätauon aikana käväisin yksityisellä katsomassa mitä voitais tehdä, ja he lähtivät jo alkaneeseen kiertoon stimuloimaan ovulaatiota ja tehtiin inseminaatio. Muutama satanen siihen, ultriin ja lääkärikäynteihin ja lapsemme syntyi seuraavan vuoden tammikuussa. Naistenklinikalla jumitettiin siinä, että pitkä kiertoni piti väkisin vääntää 28 päivään, ovulaatio saada 14 päivä eikä munasolu ehtinyt kypsyä edes stimuloituna. Lääkäri vaihtui joka kerta ja kesätauot ja viikonloput veivät aikaa. Ikävä sanoa näin. Yksityinen katsoi aikataulun minun kierron mukaan ja olivat paikalla viikonloppuisinkin, jos tarve. Ehdittiin saada toinenkin lapsi ennen ikärajan ylittymistä.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän moni ei halua myöntää:
Monet "lapsettomat" eivät saa ko. kumppanin kanssa lasta, mutta kumppania vaihtamalla raskaus alkaisi ihan luomusti. Toisten geenit eivät vain sovi yksiin ja raskaus ei siksi ala, eikä mitään syytä lapsettomuudelle tutkimuksissa löydy. Kas kummaa, jos eroavat, niin uuden kumppanin kanssa raskaus onnistuukin.
Kuinka usein niin muka käy, että uuden kumppanin kanssa tuleekin lapsi? Haiskahtaa vahvasti mutulle nyt.
Varmasti joskus, mutta että monesti ja kuinka monesti, siitä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kiinnitti eniten huomiota, että jos nämä julkiset hoidot eivöt tehoa, parilla ei ole millään varaa yksityiseen 6000 euron hoitoon. Ihanko oikeasti se lapsen hankkiminen on hyvä idea?
Tähän täytyy sanoa: harvalla on varaa maksaa 6000 euron hoitoja kerralla. On aivan eri juttu maksaa 6000 euron edestä lapsen kuluja useamman vuoden aikana. Ja kun lapsettomuushoidoissa realismia on se, että tuo 6000 euroa ei välttämättä siitä, vaan lapsen saattaisi saada vasta käytyään hoitokierroksia 20 000 euron edestä.
Lapsi ei muutenkaan ole mikään edullinen pidettävä. Lapsettomuudesta kärsivien tulisi tarkkaan pohtia riittääkö rahkeet edes siihen yhteen lapseen. Lapselle on mielettömän epäreilua syntyä talouteen missä laihana lohtuna tarjotaan pelkästään rakkautta. Lapsi tarvitsee muutakin! Oikeanlaista ravintoa, laadukkaita vaatteita, virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja tukevia harrastuksia. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy aloitetaan jo lapsena.
Mutta kyllähän monet pennittömät helposti raskaaksi tulevat tekevät lapsia. Siinä mielessä ei ole oikeudenmukaista velvoittaa lapsettomuudesta kärsiviä hyvään tulotasoon ensin. Ilman rahaahan ei kenenkään kannattaisi lapsia kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä julkisella ikäraja voisi olla 35 ja painoraja vieläkin tiukempi. Silloin hoidot kohdistuisivat niille, joilla on oikeasti hedelmällisyyden kanssa ongelmia, eikä mielenterveysongelmien ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville.
Siis miten tuo kuvaanasi "uudistus" saisi hoidot kohdistumaan oikealle ryhmälle?
No ikäraja voisi olla vaikka sen 42v. Ei ole vielä kriittisesti vanha, moni tulee vielä luomustikin raskaaksi siinä iässä. Kun vuodessa on max 12 ovulaatiota, yleensä vähemmän, ja julkisella hedelmöittymiselle sopivan ajankohdan sijoittuminen viikonloppuun torppaa homman heti siltä kierrolta ja niin voi tapahtua monta kertaa, niin parilla vuodella saisi merkittävästi lisää aikaa. Moni itsellinen kuitenkin harkitsee niin pitkään pelkästään hoitoihin lähtemistä, jos toiveissa olisi saada kumppani. Vetoaminen siihen että yli 40 v mahdollisuudet jo luomuna raskautumiseen olisivat huonommat on sikäli typerä, että hedelmöityshoidoissahan on paljon nuoriakin pareja joilla on nimenomaan ongelmia saada lapsia luomuna. Siksi ne ovat hoitoja. Jos hoidot kielletään siksi että luomusti raskautuminen olisi vaikkapa iän puolesta jo vaikeampaa, niin silloinhan hoidot olisi suunnattu vain itsellisille naisille, joiden ainoa este raskaudelle on kumppanin puute. Jos syntyvyyttä halutaan lisätä, on pakko joustaa jossain. Hoitojen tarjoaminen useammalle lasta toivovalle pitkäkestoisemmin on järkevä sijotus sen sijaan että syyllistetään heitä jotka eivät lapsia edes halua. Hoitoja voisi rahoittaa suuntaamalla niihin rahaa jostain vähemmän tärkeästä, jos meillä on kerran syntyvyyskriisi.
Epäilen kyllä vahvasti että ne, jotka eivät tule 40-vuotiaina luomusti raskaaksi eivät olisi tulleet helposti edes kolmekymppisinä tai sitten tosiaan mies vaihtoon. Minäkin lihava (BMI 28) 40-vuotias tantta tulin toisesta yrityskierrosta luomusti raskaaksi kun mies vaihtui etelä-eurooppalaiseen. Ne geenit ne geenit, kun ollaan tarpeeksi erilaisia niin luonto hoitaa loput.
Mielenkiintoista siinä mielessä, että lapsia pitää tehdä vanhalla iällä eivätkä ne ole edes täysi-ikäisiä kun äippä on kuusikymppinen ja saa luvan kuolla vanhuuttaan, hoito evätään.
Onko tässä kuviossa jotain ristiriitaista?