IS: Lapsettomuushoitoihin toivotaan joustoa 40 v ikärajan ja painoindeksin suhteen
https://www.is.fi/perhe/art-2000009578463.html
Jutussa Susanna kommentoi: "Onko lopullisen ikärajan pakko olla juuri 40 vuotta? Onko painoindeksi niin tiukka? Voisiko hoitoja saada enemmän kuin kolme kertaa, jos näyttää siltä, että hoitojen vaste on hyvä?"
Minä ymmärrän täysin, miksi julkisella puolella on pakko vetää lapsettomuushoidoissa nykyiset rajat. Harva 40 v tulee enää luomusti raskaaksi, monilla hedelmällisyys menee jo paljon nuorempana. Se, että uutisissa on säännöllisesti juttua +40 v synnyttäjistä ei tarkoita sitä, että läheskään kaikilla onnistuisi raskaus enää tuossa iässä. Ja mihin tuo uusi ikäraja vedettäisiin? Pitäisikö saada yrittää vaikka 48 v ikään asti, kun joku julkkis/serkun kummin kaima on saanut lapsen tuossa iässä? Raskaudessa nyt vaan on isommat riskit iäkkäällä synnyttäjällä.
Painoindeksillekin on syynsä. Pieni ylipaino on eri asia, mutta jos ylipainoa on monta kymmentä kiloa (esim. bmi 33 merkitsee n. 15-20 kilon ylipainoa), niin kyllä se raskaaksi tulemiseen/raskauteen vaikuttaa. Jos tiedetään, että merkittävä lihavuus on ongelma raskaaksi tulemisen/raskauden kannalta, niin miksi painoindeksin suhteen ei saisi vaatia pienempää lukemaa? Ymmärrän myös tuon hoidon rajaamisen kolmeen kertaan. Mikä määrä olisi niitä ihmisiä, jotka vaatisivat kerta toisensa jälkeen uutta yritystä, kun kokevat sen tarpeelliseksi. Ja mikä tuo yritysten määrä olisi? Jos olet saanut vaikka yhden keskenmenon aiemmin, riittäisikö se todisteeksi, että hoitoja kannattaisi jatkaa?
Julkisen puolen lapsettomuushoidot maksetaan verovaroista. Ymmärrän, että rajauksia on pakko tehdä, vaikka ne ihmisistä kurjilta tuntuisivatkin. Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus, vaikka monille tärkeä asia onkin.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt vaan on epäreilua, eikä kaikkea saa, mitä haluaisi. Minusta tämä lapsettomuushoitoasia on sama, jos minä tulisi kitisemään terveydenhuollosta. Minulla puhkesi kolmekymppisenä parantumaton, vaikea sairaus. Sairauden myötä oli pakko luopua monista asioista, joihin terve ikäiseni kykenee. Vaikka kuinka kitisisin elämän epäreiluutta, niin ei minua terveeksi saada, vaikka kuinka yritettäisiin hoitaa. Jotkut ikävät asiat on vain pakko hyväksyä.
Tietysti se kitinä ei auta, mutta se on ehkä joillekin keino purkaa ja käsitellä ikävää asiaa. Kyllä minäkin olen osaltaan katkera ja tulen olemaan jatkossakin. Koen että se on tavallaan minun oikeuteni olla katkera ja pitää tunteeni. Tunteitani eivät muut määrää ja en ryhdy miksikään kritiikittömäksi ikihymyileväksi kiiltokuvanaiseksi vain siksi, että se olisi muille mukavampaa.
Katkerana kannattaa sitten hyväksyä se, että ihmiset ympärillä usein hylkäävät, koska eivät jaksa toisen katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
itse asiassa Kelan puolelta ikäraja on 42. Sitä vanhemmat eivät saa korvausta lääkkeistä
Ne ne lääkkeet maksaa ehkä tonnin.
Jos kelakorvauksen osuus on se kynnyskysymys asiassa, niin ei ehkä kannata lapsettomuushoitoleikkeihin ruveta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt vaan on epäreilua, eikä kaikkea saa, mitä haluaisi. Minusta tämä lapsettomuushoitoasia on sama, jos minä tulisi kitisemään terveydenhuollosta. Minulla puhkesi kolmekymppisenä parantumaton, vaikea sairaus. Sairauden myötä oli pakko luopua monista asioista, joihin terve ikäiseni kykenee. Vaikka kuinka kitisisin elämän epäreiluutta, niin ei minua terveeksi saada, vaikka kuinka yritettäisiin hoitaa. Jotkut ikävät asiat on vain pakko hyväksyä.
Tietysti se kitinä ei auta, mutta se on ehkä joillekin keino purkaa ja käsitellä ikävää asiaa. Kyllä minäkin olen osaltaan katkera ja tulen olemaan jatkossakin. Koen että se on tavallaan minun oikeuteni olla katkera ja pitää tunteeni. Tunteitani eivät muut määrää ja en ryhdy miksikään kritiikittömäksi ikihymyileväksi kiiltokuvanaiseksi vain siksi, että se olisi muille mukavampaa.
Katkerana kannattaa sitten hyväksyä se, että ihmiset ympärillä usein hylkäävät, koska eivät jaksa toisen katkeruutta.
Ja mitähän sinä selittelet minulle, mitä minun kannattaa ja mitä ei. Päätän itse, mitä kannattaa ja mitä hyväksyn ja mitä en. Enkä koe suurta sosiaalista painetta yleensäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä nyt vaan on epäreilua, eikä kaikkea saa, mitä haluaisi. Minusta tämä lapsettomuushoitoasia on sama, jos minä tulisi kitisemään terveydenhuollosta. Minulla puhkesi kolmekymppisenä parantumaton, vaikea sairaus. Sairauden myötä oli pakko luopua monista asioista, joihin terve ikäiseni kykenee. Vaikka kuinka kitisisin elämän epäreiluutta, niin ei minua terveeksi saada, vaikka kuinka yritettäisiin hoitaa. Jotkut ikävät asiat on vain pakko hyväksyä.
Tietysti se kitinä ei auta, mutta se on ehkä joillekin keino purkaa ja käsitellä ikävää asiaa. Kyllä minäkin olen osaltaan katkera ja tulen olemaan jatkossakin. Koen että se on tavallaan minun oikeuteni olla katkera ja pitää tunteeni. Tunteitani eivät muut määrää ja en ryhdy miksikään kritiikittömäksi ikihymyileväksi kiiltokuvanaiseksi vain siksi, että se olisi muille mukavampaa.
Katkerana kannattaa sitten hyväksyä se, että ihmiset ympärillä usein hylkäävät, koska eivät jaksa toisen katkeruutta.
Tämä.
Esim suljetun simpukan ryhmästä jos jättää valituksen, wettuilun ja katkeruuden pois, ei muuta jää.
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse asiassa Kelan puolelta ikäraja on 42. Sitä vanhemmat eivät saa korvausta lääkkeistä
Ne ne lääkkeet maksaa ehkä tonnin.
Jos kelakorvauksen osuus on se kynnyskysymys asiassa, niin ei ehkä kannata lapsettomuushoitoleikkeihin ruveta.
Riippuu annostuksista. Itselläni noin 1600 e lääkkeet per hoito. Ja hoitokerta noin 5000 e. Siinä on vain se, että noilla rahoilla saisi aika paljon muutakin kuin lapsi/ ei mitään -arvan. Ne voisi esim. sijoittaa vanhuutta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveydenhuolto on kuormittunut ja kantokyky meinaa pettää. Mietitään mistä kuluja leikataan, jotta koneisto saataisi pidettyä käynnissä.
Miten siis voi tulla ajatus, että lapsettomuushoitoja pitäisi tutkimusnäytön vastaisesti alkaa antaa henkilöille, joiden kyky hedelmöittyä ja synnyttää on merkittävästi pienentynyt? Hieman sama, kuin yhteiskunnan varoilla annettaisi esim. jalan murtumaan kipsauksen sijasta jotain ei-niin-tehoavaa hoitoa. Sekin olisi terveydenhuollon tyhjäkäyntiä: kallista ja tehotonta.
Eikös niitä hedelmöityshoitoja tehdä juuri niille ihmisille, joiden on vaikea tulla raskaaksi luomusti? Vai kenelle niitä sitten tehdään?
Pelkkä ylilihavuus aiheuttaa hedelmättömyyttä ja raskautuminen yleensä onnistuu, kun painon saa putoamaan. Lisäksi lihavien raskaudet on riskiraskauksia myös sikiön kannalta. Iän myötä hedelmöityshoitojen tulokset heikkenee radikaalisti eli vain harva raskautuu. Yhteiskunnan varoilla kun tälläisiä hoitoja annetaan, niin ne hoidot on annettava niille, joilla on realistinen mahdollisuus onnistua. Yli 40-v naisten hoitotulokset on valitettavasti huonoja.
Lääkärilehdessä oli 200 luvun alussa artikkeli tutkimuksesta 50-63 -vuotiaita naisista, joille oli tehty hedelmöitys lahjamunasolujen avulla.
Raskaudet sujui ihan yhtä hyvin kuin nuoremmilla. Tosin oltiin valittu vain terveitä naisia tähän.
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Älä viitsi!
Ikärasismia ei kukaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Yli 60-v merkittävä osa on työelämässä ja yhteiskunnankannalta tuotteliaampia kuin esim. Kaks- tai kolmekumppiset (nuoret) aikuiset. Eläkeikäisiä tarvitaan yhä enemmän työelämässä, kun nuorista työhön ei ole. Tällä perusteella keneen sitä kannattaakaan satsata?
Ihmiset lukee näitä julkkistarinoita joissa lapsia saadaan reilusti yli nelikymppisinä, näissä tarinoissa ei vaan kerrota että melkein kaikissa tapauksissa raskaus ei ole alkanut luomusti.
Muistuttaisin myös terveydellisistä riskeistä joita on sekä vauvalla, kuin myös äidillä jos synnyttäjä on iäkäs.
Esim. Down-syndrooman riski vauvalla kasvaa äidin iän myötä.
"Riski saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä on noin 20-vuotiaalla 1:1440, 25-vuotiaalla 1:1380, 30-vuotiaalla 1:960, 35-vuotiaalla 1:340, 40-vuotiaalla 1:84 ja 45-vuotiaalla 1:32. Joten merkittävästi riski alkaa nousta lähellä 40 ikävuotta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Älä viitsi!
Ikärasismia ei kukaan kaipaa.
Ikärasismia se on hedelmöityshoitojen rajaaminenkin.
Ei ole kustannustehokasta hoitaa ikääntyneiden vaivoja. Meiltä loppuu maksajat kun vauvojakaan ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Yli 60-v merkittävä osa on työelämässä ja yhteiskunnankannalta tuotteliaampia kuin esim. Kaks- tai kolmekumppiset (nuoret) aikuiset. Eläkeikäisiä tarvitaan yhä enemmän työelämässä, kun nuorista työhön ei ole. Tällä perusteella keneen sitä kannattaakaan satsata?
Synnytysikäisiin.
Ihan hyvä että on tuo 40v ikäraja sekä tietyt painorajat.
Terveydenhuollolla on hyvin rajatut resurssit, joten ne resurssit kannattaa kohdistaa niihin naisiin joilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet.
Eikö tuollakaan naisella yhtään välähtänyt, että laihtuminen auttoi raskaaksi tuloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajauksia toivoisi myös yli 60-vuotiaiden sairaanhoitoon. Verovaroilla ei pitäisi tehdä kalliita opetaatioita.
Yli 60-v merkittävä osa on työelämässä ja yhteiskunnankannalta tuotteliaampia kuin esim. Kaks- tai kolmekumppiset (nuoret) aikuiset. Eläkeikäisiä tarvitaan yhä enemmän työelämässä, kun nuorista työhön ei ole. Tällä perusteella keneen sitä kannattaakaan satsata?
Aika hurja väite. Lukisin mielelläni jotain lähteitä tuolle väitteelle.
Minä jos miehenä haluaisin lapsen niin onko mahdollista että saisin lapsen yksin?
Mitä minun pitäisi tehdä jos haluaisin lisääntyä ja tehdä jälkikasvua?
Olen tavismies.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä 40 on hyvinkin sopiva raha. Jos lopettais sen miesvihan ja feministien kanssa pyörimisen vähän aikaisemmin niin ehkä se perhe syntyisi.
Samaa mieltä, lapsen edun mukaista ettei ikäloppuna niitä lapsia enää väkisin tehdä. Biologia on biologiaa eikö muuksi muutu. Lapset tehdään kun niiden aika on.
Vierailija kirjoitti:
Minä jos miehenä haluaisin lapsen niin onko mahdollista että saisin lapsen yksin?
Mitä minun pitäisi tehdä jos haluaisin lisääntyä ja tehdä jälkikasvua?
Olen tavismies.
Et juuri mitään.
No periaatteessa voisit ehkä palkata jonkun naisen synnyttämään lapsen sinulle?
Niin no, onhan se selvä että jos lapsettomuushoitoja annetaan ihmiselle jolla ei ole lapsettomuusongelmia, niin onhan se tehokasta.
Vähän sama kuin annettaisiin ihmiselle jolla ei ole särkyä, särkylääkettä. Wow mikä teho, ei ole särkyjä edelleenkään, 100% teho !