Miksi monet naiset kehuvat kuinka eivät ota enään miestä

Ovat hukassa. Jotain häikkää.

Mies otetaan heti, kun löytyy se kiinnostava.   Siihen asti sanotaan ettei nyt kaivata miestä tai että ei haluta mitään vakavaa.

Treffailussahan tuo on ihan klassikko.  

treffikumppanina mehh =  en just nyt eti mitään

treffikumppanina uuuh =  kyllä kiitos, huomenna naimisiin <3

Vierailija kirjoitti:

Mulla on onnellinen liitto ja mies, jota ihan aidosti rakastan ja ihailen vielä parin vuosikymmenen yhdessä kulkemisen jälkeenkin. Joskus mietin, että jos jään yksin, jatkan yksin, ei salama iske kahdesti samaan paikkaan ja olen jo tuurini näissä asioissa käyttänyt.

Sama fiilis itsellä. Tuntuu että tämän jälkeen vaan jahtaisi lohikäärmettä, niinkuin narkit sanoo siitä ekasta tripistä, joka ei ikinä toistu.

Järjellä kun ajattelee, olisi hyvin mahdollista päästä tähän uudestaankin. Mä olen kuitenkin puolet tätä juttua.

Käy sääliksi nämä elämän nujertamat. Jokaisen pitäisi saada edes kerran kokeilla. Mutta kai se on mahdollista yhä harvemmalle, kun monet kasvatetaan jo kotona vihaamaan miehiä. Niin mutkin kasvatettiin, mutta voitin ohjelmointini kolmekymppisenä ja löysin onneni perinteisistä perhearvoista.

Vierailija kirjoitti:

Mies otetaan heti, kun löytyy se kiinnostava.   Siihen asti sanotaan ettei nyt kaivata miestä tai että ei haluta mitään vakavaa.

Treffailussahan tuo on ihan klassikko.  

treffikumppanina mehh =  en just nyt eti mitään

treffikumppanina uuuh =  kyllä kiitos, huomenna naimisiin <3

Jos se olisi näin niin varmaan sitä sitten etsisi sitä uuh-tyyppiä ja ylipäätään treffailisi tai roikkuisi jossain deittiapeissa.

Tottakai jos rakastuisi niin prioriteetit menisi uusiksi. Mutta en minä itse ainakaan etsi enkä myöskään toivo rakkautta. Rakastuminen on oikeasti todella rankkaa henkisesti. Toivon että saan elää omaa tasaista elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi nämä elämän nujertamat. Jokaisen pitäisi saada edes kerran kokeilla. Mutta kai se on mahdollista yhä harvemmalle, kun monet kasvatetaan jo kotona vihaamaan miehiä. Niin mutkin kasvatettiin, mutta voitin ohjelmointini kolmekymppisenä ja löysin onneni perinteisistä perhearvoista.

Taisi tässä ketjussa olla enimmäkseen meitä jotka on kyllä kokeilleet ja siksi ei enää kiinnostakkaan. Odota säkin se ensimmäinen eros niin katotaan sitten. Se voi tulla aika puskista, ne monesti tulee.

Mun eronnut viisikymppinen kaksisataakiloinen sukulaisnainen kertoi ettei enää ota miestä vaivoiksensa. Varmaan on kova tunku ovella. Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Mikä tahansa mies on rasite, jota joutuu koko ajan huomioimaan ja jonka vonkaamista ja vinkumista joutuu sietämään. Helpompi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mun eronnut viisikymppinen kaksisataakiloinen sukulaisnainen kertoi ettei enää ota miestä vaivoiksensa. Varmaan on kova tunku ovella. Jep jep.

Omalla ylipainoisella ystävälläni oli pyöritettävänä viimeksi yhtä aikaa neljä miestä kun tuli puheeksi. Jotkut tykkää.

Miehen pito on työlästä. On siinä ilonsakin, mutta se ilo painottuu yleensä suhteen alkuun, ja lopulta jää vain rasitus ja työmaa. Eikä elämä pariskuntana oikeasti tule edes edullisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kehumista, kunhan sanovat miten asia on.

Mutta kiinnostaako se ketään oikeasti...?

Sinäkö tämän aloituksen teit tai tähän osallistut?

Vierailija kirjoitti:

Ap: enää, enää, enää, enää... Eikö mene jakeluun, tollo?

Mene itse T0LLO. Ihan sama miten kirjoitetaan tällä epävirallisella palstalla,  foobikk0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kehumista, se on parisuhteessa olemisesta vapautumisen riemua.

Tämä kommentti juuri kertoo sen, että eivät ole kelvanneet hyvään parisuhteeseen, hyvälle miehelle, eivät ole itse tasokkaita, vaan naisten pohjasakkaa, niitä, joita hyvät miehet eivät halua nurkkaansa mielenosoittamaan.

Hyvässä suhteessa oleva nainen iloitsee ja nauttii suhteesta ja miehestään ja yleensä miehen antamasta avusta ja hyvästä. Nämä miestenkarttelijanaiset ovat niin huonoja, etteivät saa hyvää miestä.

Se näkyy.

Korjataas nyt tätä sinun naisten syyllistämis ja häpäisemis narratiivia joka on ikiaikainen. Ainahan naista on syyllistetty miesten puutteista ja miesten kyvyttömyydestä, koska parisuhdetta pidetään yksinomaan naisen projektina ja mies jotenkin vain on siinä mukana kuin nojatuoli tai kukkaruukku tahdottomana siirreltävänä kohteena josta nainen on vastuussa.  Ei käytetä tätä puhetapaa enää. Miehet on täysin vastuussa omasta käytöksestään, he on vastuussa siitä että näyttelevät jotain muuta kuin oikeasti ovat saadakseen parisuhteen. Se ei ole naisen vika, että mies on huono valinta, se on miehen vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kehumista, se on parisuhteessa olemisesta vapautumisen riemua.

Tämä kommentti juuri kertoo sen, että eivät ole kelvanneet hyvään parisuhteeseen, hyvälle miehelle, eivät ole itse tasokkaita, vaan naisten pohjasakkaa, niitä, joita hyvät miehet eivät halua nurkkaansa mielenosoittamaan.

Hyvässä suhteessa oleva nainen iloitsee ja nauttii suhteesta ja miehestään ja yleensä miehen antamasta avusta ja hyvästä. Nämä miestenkarttelijanaiset ovat niin huonoja, etteivät saa hyvää miestä.

Se näkyy.

Minulla on hyvä puoliso, tiedän etten ikinä tapaisi toista yhtä hyvää ihmistä, joten en huolisi toista miestä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kehumista, kunhan sanovat miten asia on.

Mutta kiinnostaako se ketään oikeasti...?

Näköjään ap:tä/sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies otetaan heti, kun löytyy se kiinnostava.   Siihen asti sanotaan ettei nyt kaivata miestä tai että ei haluta mitään vakavaa.

Treffailussahan tuo on ihan klassikko.  

treffikumppanina mehh =  en just nyt eti mitään

treffikumppanina uuuh =  kyllä kiitos, huomenna naimisiin <3

Jos se olisi näin niin varmaan sitä sitten etsisi sitä uuh-tyyppiä ja ylipäätään treffailisi tai roikkuisi jossain deittiapeissa.

Tottakai jos rakastuisi niin prioriteetit menisi uusiksi. Mutta en minä itse ainakaan etsi enkä myöskään toivo rakkautta. Rakastuminen on oikeasti todella rankkaa henkisesti. Toivon että saan elää omaa tasaista elämääni.

Samat ajatukset. Olisi traagista rakastua, kun elämässä menee nyt niin hyvin ja tasaisesti ja olen onnellinen. Jos se tapahtuu, niin ei tietysti voi mitään, mutta koetan välttää sille altistavia tilanteita parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

INCEL ja turhan elämän tuska.

Onko hyvä mieli pilkata rumia miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Se on vain palstavääristymä, tänne on kerääntynyt näitä katkeria miehiin pettyneitä naisia.

Minä en ole erityisen pettynyt miehiin yleisellä tasolla, mutta olen ollut parissa pitkässä suhteessa ja useammassa lyhyessä suhteessa elämäni aikana, ja tiedän kuinka paljon onnea siihen tarvitaan, että löytyy toisilleen oikeasti sopivat ihmiset. Olen kasvanut ihmisenä sitten nuoruuteni ja tunnen itseni paremmin, sen myötä olen tullut entistä kriittisemmäksi kenet päästän ihan lähelle itseäni jakamaan jokapäiväistä elämääni.

Minulla on nyt elämäni paras ihmissuhde menossa, ja olen niin kovin onnellinen. Mies on todellinen helmi. Koen joka päivä olevani rakastettu ja tärkeä, meillä on todella hyvä olla yhdessä ja tuemme ja hellittelemme toisiamme. Tämä on tasa-arvoisin ja tasapuolisin suhde mitä olen kokenut, todellista rakkauden täytteistä kumppanuutta, jossa on todella turvallista olla. Ja parasta seksiä ikinä, meille molemmille!

Jos mieheni kuolisi, en enää lähtisi etsimään toista, koska tiedän että on oikeasti mahdotonta löytää toista näin hyvää.

N49

Sen takia kaikki naiset kehuvat ettei enää ota miestä kun ne ovat huomanneet kaikkien miesten juoksevan niitä pakoon. 🤣🤣🤣

Katkeria ukkoja on ainakin palstalle rantautuneet.