Miksi monet naiset kehuvat kuinka eivät ota enään miestä

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla suhteessa vaikka ei elä saman katon alla parisuhteessa.

Ei se toimi edes noin. Miehet ruikuttaa että pitää nähdä useammin kuin jaksaa.

No mä olen vaan elämän aikana päätynyt siihen lopputulokseen. Että olen onnellisempi yksinäni. Monta kertaa olen parisuhteita yrittänyt, ja aina ne on vähentäneet onnellisuuttani, silloinkin kun ei ole mitään kamalia miehiä tai suhteita ollut. Olen mieluiten siis yksin. Seksiksi riittää Satisfyer ja kumppanit + fantasiointi.

Eivät kelpaa niille miehille joita itse kelpuuttaisivat. Tyytyvät satunnaiseen seksiin alfan kanssa mutta selittävät tilannetta voimaantumisena.

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu pettymyksistä ja luottamuksen pettämisestä. Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta, molemmissa on ollut luottamuksen pettäminen. Itse olen avoin kirja, kumppanit eivät olleet. Olen ollut nyt yksin lapseni kanssa 10 vuotta. En haikaile itselleni parisuhdetta. Jos jostain löytyy avoin ja luotettava mies, se olisi ihme.

Sama teksti täältä sukupuolet toisin päin.

Tiedän tosin, että avoimia ja luotettavia ihmisiä on molemmissa sukupuolissa, mutta sitten pitäisi vielä synkata muutenkin ja olla vetovoimaa. Liian paha rasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Naiset ovat niitä jotka vaatii. Suhteeni päättyvät aina viimeistään siinä kohtaa, kun huomaavat, etten toteuta heidän vaatimuksiaan, vaan elän kuten haluan. Itse sallin sen toisellekin, mutta he eivät salli sitä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kelpaa niille miehille joita itse kelpuuttaisivat. Tyytyvät satunnaiseen seksiin alfan kanssa mutta selittävät tilannetta voimaantumisena.

Miksi minä jotain satunnaisseksiä metsästäisin? Mitä minä siitä saisin, kun omat kädet on tautivapaat ja niissä on orgasmitakuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Naiset ovat niitä jotka vaatii. Suhteeni päättyvät aina viimeistään siinä kohtaa, kun huomaavat, etten toteuta heidän vaatimuksiaan, vaan elän kuten haluan. Itse sallin sen toisellekin, mutta he eivät salli sitä minulle.

Ja mitähän nämä vaatimukset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Naiset ovat niitä jotka vaatii. Suhteeni päättyvät aina viimeistään siinä kohtaa, kun huomaavat, etten toteuta heidän vaatimuksiaan, vaan elän kuten haluan. Itse sallin sen toisellekin, mutta he eivät salli sitä minulle.

Mitä sulta on vaadittu? Osallistumista kotitöihin, huomaavaista käytöstä, selviä päiviä?

Kauhea sentäs.

Viimeisin tapaus itselläni oli sellainen että hän mielestään teki kyllä paljon. Mutta kun se tekeminen on sellaista että siitä tulee itselle silti hommaa ja sitten vielä vaatimus olla kiitollinen. Esim. ruoan tekemistä niin että keittiö on sen jälkeen kuin pommin jäljiltä ja kaikki jätetään silleen. Tai jonkin esineen korjaamista niin että se ennen vähän kränkännyt esine puretaan atomeiksi ja sitten se jääkin kesken osiksi, eikä sitä voi enää käyttää ollenkaan. Henkilö itse ajattelee auttavansa, mutta itselle ei jää kuin harmitus.

Tämä on ihan samanlaista touhua kuin lasten kanssa. Pitäähän heidänkin yrittää antaa tehdä kaikkea, että oppii. Mutta milloin se aikuinen ihminen alkaa oppimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Naiset ovat niitä jotka vaatii. Suhteeni päättyvät aina viimeistään siinä kohtaa, kun huomaavat, etten toteuta heidän vaatimuksiaan, vaan elän kuten haluan. Itse sallin sen toisellekin, mutta he eivät salli sitä minulle.

Mitä sulta on vaadittu? Osallistumista kotitöihin, huomaavaista käytöstä, selviä päiviä?

Kauhea sentäs.

Loputonta keskustelua miehen mielenpahoittumisesta milloin mistäkin, valvomista kun haluan nukkua, nukkumista kun haluan valvoa, omien harrastusten väliin jättämistä, yhdessä oloa liian usein, seksiä kun itselläni on kiire ja muuta tekemistä ym. Yksittäisinä asioina ei niin pahoja juttuja, mutta jatkuvasti toistuvana hiton rasittavaa.

Ja tämäkin henkilö edelleen itse haluaisi jatkaa, vaikka olen rautalangasta vääntänyt ettei tästä mitään tule.

Mikä siinä on niin kauheaa jos tunnistaa itsestään ettei ole parisuhdeihminen? Onko naisilla joku velvollisuus sopia parisuhteeseen?

Olen tässä puhunut tuosta että miehistä on vaivaa. Mutta tiedostan sen kyllä että jos haluaisin enemmän parisuhteeseen niin se ei varmastikaan häiritsisi ihan samalla tavalla. Eli kyllä, vika on varmaankin tältä osin myös itsessäni.

Mutta se on mitä se on. Mitä sitä märehtimään.

Melkein kaikki lesket sanovat, etteivät ota uutta. Vanhemmat miehet eivät osaa kotitöitä, mutta vaativat kuitenkin seksiä ja tarjoavat huonoa seksiä naiselle. Tuollaisella setillä vain täysin epätoivoinen suostuu parisuhteeseen.

Tosi moni mies on ynseä ja puhuu rumasti vaimostaan, mutta ei silti halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi erikoisia miehiä teillä ollut. Varmasti se kertoo jotain myös ketjuun kirjoittaneista.

Minusta tämä kertoo kyllä miehistä melko paljon. Todella samanlaisia kokemuksia monilla. Koko ketjussa toistuu oikeastaan vain yksi syy; miehistä on vaivaa.

Onkohan naisista ikinä samalla tavalla vaivaa miehille, vai onko miehet parisuhteessa aina saamapuolella?

Naiset ovat niitä jotka vaatii. Suhteeni päättyvät aina viimeistään siinä kohtaa, kun huomaavat, etten toteuta heidän vaatimuksiaan, vaan elän kuten haluan. Itse sallin sen toisellekin, mutta he eivät salli sitä minulle.

Eri yksilöillä on erilaisia vaatimuksia ja odotuksia aivan sukupuoleen katsomatta. Jos ne eivät millään tavalla kohtaa, niin eikö silloin ole parempikin olla erillään eikä väkisin yhdessä, jolloin kummankan toiveet ei täyty? Sitähän tässä ketjussa on yritetty kertoa. Ei haluta miestä, kun ei siitä suhteesta saa mitä haluaisi/tarvitsisi.

Mulla on onnellinen liitto ja mies, jota ihan aidosti rakastan ja ihailen vielä parin vuosikymmenen yhdessä kulkemisen jälkeenkin. Joskus mietin, että jos jään yksin, jatkan yksin, ei salama iske kahdesti samaan paikkaan ja olen jo tuurini näissä asioissa käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen noista kehujista ottaisi kirkuen minkätahansa läskin juoppoukon, mutta kun eivät saa edes sellaista. Siksi he vakuuttavat vakuuttamasta päästyään jatkuvasti, etteivät ota enää miestä.

Eivät he ole koskaan ottaneetkaan, vaan heidät on otettu ja myös heitetty pois. Ovat alimman käyttäluokan naisia jotka pilaantuvat nopeasti.

Siellä taitaa läski juoppoukko kirjoitella :)

Vierailija kirjoitti:

No, puolet on sellaisia että eivät enää ole haluttuja "miesmarkkinoilla". Osa on tosiaankin itse kyllästyneitä miehiin, ja loput on muuten vaan niin hankalia tapauksia että ne ei kelpaa enää oikein kenellekään.

Ja sitten on lepakot, vanhat piiat, yms...

Suosittelen näin miehenä sitä reviirin laajennusta, samalla avartuu myös omat katsomukset.

Vaikuttaa enemmän harmitukselta että olet jäänyt ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, puolet on sellaisia että eivät enää ole haluttuja "miesmarkkinoilla". Osa on tosiaankin itse kyllästyneitä miehiin, ja loput on muuten vaan niin hankalia tapauksia että ne ei kelpaa enää oikein kenellekään.

Ja sitten on lepakot, vanhat piiat, yms...

Suosittelen näin miehenä sitä reviirin laajennusta, samalla avartuu myös omat katsomukset.

Vaikuttaa enemmän harmitukselta että olet jäänyt ilman.

En ole jäänyt ilman. Toi kaikki on ihan käytännössä saatua kokemusta. Siitä otollinen tilanne että on varaa valita ja olla myös ilman jos ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kehumista, se on parisuhteessa olemisesta vapautumisen riemua.

Tämä kommentti juuri kertoo sen, että eivät ole kelvanneet hyvään parisuhteeseen, hyvälle miehelle, eivät ole itse tasokkaita, vaan naisten pohjasakkaa, niitä, joita hyvät miehet eivät halua nurkkaansa mielenosoittamaan.

Hyvässä suhteessa oleva nainen iloitsee ja nauttii suhteesta ja miehestään ja yleensä miehen antamasta avusta ja hyvästä. Nämä miestenkarttelijanaiset ovat niin huonoja, etteivät saa hyvää miestä.

Se näkyy.

Mita tarkalleen ottaen on se apu ja hyva jota mies kuin mies naiselle mielestasi tarjoaa? Tuo oli aika laaja ilmaisu ja voi tarkoittaa melkein mita tahansa.

Minulla on hyva mies puolisona mutta ehka juuri siksi en usko etta minakaan haluaisin enaa uuteen parisuhteeseen jos jokin meidat erottaisi. Hanen vertaisiaan ei ole montaa. Ja uskon etta sinkkuna elo voisi muutenkin olla seuraava looginen vaihe elamassani. Miksipa ei.