Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?
11.05.2023 |
Minusta Suomessa juhlitaan hyvin maltillisesti, eikä edes materia korostu niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Mutta silti juhlat halutaan latistaa, unohtaa, "päivä se on siinä missä muutkin", "minua ei ainakaan tarvitse muistaa, enkä muista muitakaan".. Ollaan jopa vihamielisiä niitä kohtaan, jotka haluavat juhlia jotain, vaikka asia ei itseä koskettaisi mitenkään.
Kuten nyt tämä äitienpäivä. Mikä siinä ärsyttää?
Eikö arkea riitä muuten?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä on fitun amerikkalaisten kauppuaiden keksimä krääsänmyyntiteema, jossa ehkä vaivaa tuo materialismi mutta myös yli-imelyys. Jos ette (saatana) piittaa äidistänne pätkääkään, älkää pliis teeskennelkö yhtenä päivänä vuodessa muuta. Se on irvokasta.
Minulla on äitienpäivä monta kertaa vuodessa. Aina kun rakkaat lapset soittavat tai käyvät. Eikä siihen tarvita Wall-Martia. Mulla on äitienpäivä myös silloin, kun muistan rakkaat aikuiset lapseni, eli joka päivä. Eivät he silti eikä äitiyskään ole ainoa asia elämässäni eikä edes sen keskipiste.
Äitienpäivää on vietetty Suomessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vaikea uskoa, että sen alkulähde silloin Suomessa olisi ollut jokin amerikkalaisten kauppiaiden materian myynti
Sen lanseerasivat Suomeen porvarilliset naisjärjestöt. 1900-luvun alussa syntynyt mummoni vihasi siksi äitienpäivää, koska oli ns. aatteellin päivä hänelle. Itsellä ei oo mitään voimakkaita tunteita asiaa kohtaan, mutta omasta suvusta puuttuu näin ollen täysin äitienpäivän juhlimisperinne.
Sulla on väärää tietoa.
Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima
En usko, että Vilho toimi naisjärjestössä :D
Tutustupas järjestöihin, jotka tukivat kansakouluja ja hoitivat juhlajärjestelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä on fitun amerikkalaisten kauppuaiden keksimä krääsänmyyntiteema, jossa ehkä vaivaa tuo materialismi mutta myös yli-imelyys. Jos ette (saatana) piittaa äidistänne pätkääkään, älkää pliis teeskennelkö yhtenä päivänä vuodessa muuta. Se on irvokasta.
Minulla on äitienpäivä monta kertaa vuodessa. Aina kun rakkaat lapset soittavat tai käyvät. Eikä siihen tarvita Wall-Martia. Mulla on äitienpäivä myös silloin, kun muistan rakkaat aikuiset lapseni, eli joka päivä. Eivät he silti eikä äitiyskään ole ainoa asia elämässäni eikä edes sen keskipiste.
Äitienpäivää on vietetty Suomessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vaikea uskoa, että sen alkulähde silloin Suomessa olisi ollut jokin amerikkalaisten kauppiaiden materian myynti
Sen lanseerasivat Suomeen porvarilliset naisjärjestöt. 1900-luvun alussa syntynyt mummoni vihasi siksi äitienpäivää, koska oli ns. aatteellin päivä hänelle. Itsellä ei oo mitään voimakkaita tunteita asiaa kohtaan, mutta omasta suvusta puuttuu näin ollen täysin äitienpäivän juhlimisperinne.
Sulla on väärää tietoa.
Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima
En usko, että Vilho toimi naisjärjestössä :D
Tutustupas järjestöihin, jotka tukivat kansakouluja ja hoitivat juhlajärjestelyjä.
Ei ole tarvetta. Sinun sen sijaan kannattaa tutustua siihen, mitä tarkoittaa lanseeraaminen ja miten se eroaa juhlajärjestelyjen hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Et sinä tuntemattomasta ihmisestä voi tietää, onko hän kenenkään äiti. Siksi on typerää toivottaa äitienpäivää muille kuin niille, joiden tietää olevan äitejä. Eihän naistenpäivääkään toivotella miehille tai isänpäivää äideille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en itse varsinaisesti ole mitenkään juhlia vastaan, en vaan välitä suuremmin mistään isommista kokoontumisista, mutta näin yleisesti ottaen en oikein edes ymmärrä miksi vaikka syntymäpäiviä pitäisi sen kummemmin juhlistaa aikuisiällä muuten kuin tasakymmeniä täyttäessä? Jokainen toki saa järjestää minkälaiset karnevaalit itse haluaa, mutta henkilökohtaisesti en asiassa näe mitään erityistä syytä.
Ja tietysti se vaiva mikä siihen pitää nähdä, sama juttu tietenkin, kukin tekee kuten haluaa, mutta itselle tuntuu erikoiselta ajatukselta nähdä hirveästi vaivaa vaikka jonkun vapun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Ei siinä ole mitään outoa. Sehän on koko päivän idea, että juhlitaan ylipäätään äitejä. Siksi sen nimi on äitienpäivä, ei äidinpäivä.
t. eri
Todennäköisesti luterilaisuudesta ja meidän maan yleisestä historiasta, jossa ollaan aina oltu sorrettuina muiden vallan alla. Luterilaisuus perustuu Marti Lutherin uskomaan kärsimysoppiin, jossa Jumala lähettää kärsimyksiä eräänlaisina siunauksina ihmisille. Mitä enemmän kärsit valittamatta, sen parempi taivaspaikka sinulle irtoaa kuoltuasi. Jos yrität parantaa olojasi, juhlia, pitää hauskaa ja iloita, vastustat Jumalan tahtoa ja yrität pyrkiä eroon hänen lähettämistään koettelemuksista, ja näinpä oletkin äkkiä syntinen ja menossa kohti Helvettiä.
Lisäksi vielä 1950-luvun kansantaruissa ja tarinoissa nimenomaan hauskaa pitävät ihmiset, jotka tanssivat, pelaavat, laulavat ja laittautuvat, joutuvat tavalla tai toisella Saatanan kynsiin - koska Saatanakin tykkää tanssia, pelata, laulaa ja laittautua. Hauskanpito = saatanallista syntiä.
Vaikka emme ole enää kuin tapakristillinen ja tapaluterilainen maa, vanhat tavat kuolevat hyvin hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä on fitun amerikkalaisten kauppuaiden keksimä krääsänmyyntiteema, jossa ehkä vaivaa tuo materialismi mutta myös yli-imelyys. Jos ette (saatana) piittaa äidistänne pätkääkään, älkää pliis teeskennelkö yhtenä päivänä vuodessa muuta. Se on irvokasta.
Minulla on äitienpäivä monta kertaa vuodessa. Aina kun rakkaat lapset soittavat tai käyvät. Eikä siihen tarvita Wall-Martia. Mulla on äitienpäivä myös silloin, kun muistan rakkaat aikuiset lapseni, eli joka päivä. Eivät he silti eikä äitiyskään ole ainoa asia elämässäni eikä edes sen keskipiste.
Eli juuri tällainen ajattelu, kuin tässä viestissä. Epäilen, että on vain Suomessa yleinen ilmiö ja muissa kulttuureissa ei näin vahvana esiinny. Mikä tätä aiheutta Suomessa?
Ei ole vain Suomessa. On monia muitakin maita, joissa ei ylihypetetä kaiken maailman kissanristiäisiä Amerikka-tyylillä.
Meillä lapsi on se joka haluaa juhlia äitiä, koska äiti on hänelle rakas. Itse en meinaa osaa suhtautua tähän,mutta menen mukaan hänen mielikseen. Lapsi haluaa ostaa mulle mun herkkuja ja tehdä äidin kanssa jotain kivaa, ostaa kukkia jne. Musta se on aika ihanaa tavallaan. Lapsi on jo teinipoika joka varmasti kuolisi häpeästä jos sen kaverit tietäisi.
Ei ole tarvinnut syödä palanutta kakkua tai siivota keittiötä, kun lapsi hoitaa asian ja sitä ennen lapsi ja puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Ei siinä ole mitään outoa. Sehän on koko päivän idea, että juhlitaan ylipäätään äitejä. Siksi sen nimi on äitienpäivä, ei äidinpäivä.
t. eri
Ei ole mitään syytä juhlistaa joukkoa tuollaisen syyn perusteella. Äitiys on yksityiselämään kuuluva asia ja sellaisena yksityinen juhla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Ei siinä ole mitään outoa. Sehän on koko päivän idea, että juhlitaan ylipäätään äitejä. Siksi sen nimi on äitienpäivä, ei äidinpäivä.
t. eri
Ei ole mitään syytä juhlistaa joukkoa tuollaisen syyn perusteella. Äitiys on yksityiselämään kuuluva asia ja sellaisena yksityinen juhla.
Sinä et voi määritellä uudelleen ihan virallisesti kaikkien äitien juhlaksi nimettyä päivää joksikin yksityisjuhlaksi. Äitienpäivähän on ihan valtakunnallinen liputuspäiväkin ja kirjattuna kalenteriin. Eli hyvin kaukana yksityiselämästä ja yksityisestä juhlasta. Toki sinä saat juhlia tätä yleistä juhlapäivää niin yksityisesti kuin haluat. Mutta ei se muuta äitienpäivää yksityiselämään kuuluvaksi asiaksi. Äitiys itsessäänkin kun on ihan julkinen asia. Vai pidätkö lapset piilossa aina kun olet julkisissa tiloissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Ennen vanhaan ei vietetty mitään Halloweeneja tai muuta hömppää. Ei edes äitienpäivää. Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon. Juhliahan olivat lähinnä kastejuhla, hääjuhla ja hautajaiset. Esimerkiksi:
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18
>Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon.
Ööö, kyllä ne juhlat aika lailla vuodenkiertoon liittyivät. Kekri (meikäläisten Halloween!) ja joulu nyt ainakin ensimmäisenä tulisi mieleen. Ja tietenkin eri pyhimysten juhlapäivät, jos vaikka keskiaikaa ajattelee. Näiden lisäksi oli tietenkin ihmisen elämän etapit juhlan aiheena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Ennen vanhaan ei vietetty mitään Halloweeneja tai muuta hömppää. Ei edes äitienpäivää. Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon. Juhliahan olivat lähinnä kastejuhla, hääjuhla ja hautajaiset. Esimerkiksi:
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18
>Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon.
Ööö, kyllä ne juhlat aika lailla vuodenkiertoon liittyivät. Kekri (meikäläisten Halloween!) ja joulu nyt ainakin ensimmäisenä tulisi mieleen. Ja tietenkin eri pyhimysten juhlapäivät, jos vaikka keskiaikaa ajattelee. Näiden lisäksi oli tietenkin ihmisen elämän etapit juhlan aiheena.
Pyhimykset ovat katolisen kirkon juttu, ei liity Suomeen mitenkään.
Sulla on väärää tietoa.
Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima
En usko, että Vilho toimi naisjärjestössä :D