Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?
11.05.2023 |
Minusta Suomessa juhlitaan hyvin maltillisesti, eikä edes materia korostu niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Mutta silti juhlat halutaan latistaa, unohtaa, "päivä se on siinä missä muutkin", "minua ei ainakaan tarvitse muistaa, enkä muista muitakaan".. Ollaan jopa vihamielisiä niitä kohtaan, jotka haluavat juhlia jotain, vaikka asia ei itseä koskettaisi mitenkään.
Kuten nyt tämä äitienpäivä. Mikä siinä ärsyttää?
Eikö arkea riitä muuten?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
En yleisesti vastusta juhlimista, mutta yksin juhlimisessa ei ole ideaa. Äitienpäivä taasen ei juurikaan merkitse, koska painostus äitini seurassa ajan viettämiseen, on kiristänyt ruuvini kyseisen juhlan suhteen tappiinsa. Eli työn puolesta kyseisen juhlan huomioiminen ok, mutta muutoin henkilökohtaisella tasolla en tällä hetkellä perusta kyseisestä juhlasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Minulle riittää pelkästään Joulun, Vapahtajamme Kristuksen syntymäpäivän ja Pääsiäisen, Vapahtajamme Kristuksen Taivaaseenastumisjuhlan vietto. Muut ovat vain maailmallista hapatusta ja turhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole juhlijakansaa. Amerikka-hypetys on rantautunut tänne vasta ihan lähivuosina. Ei ollut mitään ystävänpäiviä tai Halloweeneja vielä 100 vuotta sitten. Nyt nuorimmat luulevat niiden olevan joku suurikin perinne Suomessa :D
Ystävänpäivä on lähtöisin antiikin Roomasta, halloween taas Irlannista jotka veivät sen Amerikkaan. Mutta eipä noita Suomessa sen kummemmin juhlita vieläkään. Mutta niin täällä kuin muuallakin osa ihmisistä tykkää juhlia ja osa ei, eiköhän se ole joka puolella maailmaa samanlailla, kaikki ei juhli, osa juhlii hillitymmin osa taas isommin.
No itse en välitä monista juhlista siksi että lähes kaikkiin suomalaisiin juhliin yhdistetään heti ryyppääminen. Vappu, juhannus, uusi vuosi, omat synttärit yms. Jos et juo, olet tylsä niuho. En ole onnistunut vielä ainakaan löytämään yhtä niuhoja ihmisiä kuin minä jotka haluaisi viettää kyseisiä juhlia jotenkin järkevästi. Olen siis melko nuori, että ehkä ongelma on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Täh? Jos sanon minun syntymäpäivä on minun syntymäpäivä, määritttelenkö itseni syntymäpäiväni kautta?
Pointti oli yksityisyys, henkilökohtaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
No nämä banyshowerit ja muut rotinat onkin ihan turhia. Antakaa raskaan työn tehneiden ihmisten äidin ja vauvan olla rauhassa eikä heti tungeta riesaksi
kaiken maailman viruksia hönkymään.
Sinänsä nämä Amerikasta apinoidut halloweenit, ystävänpäivät ja äitienpäivää on vaan niin feikkejä rihkamantyrkytys tapahtumia Kauppiaiden kanssa kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Täh? Jos sanon minun syntymäpäivä on minun syntymäpäivä, määritttelenkö itseni syntymäpäiväni kautta?
Pointti oli yksityisyys, henkilökohtaisuus.
Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kansainvälinen juhlapyhä ei ole yksityinen ja henkilökohtainen juhla. Se on siis ihan eri asia kuin syntymäpäivä ja muut yksityiset juhlat, joille ei ole liputuspäivää tai julkiseen kalenteriin merkittyä juhlapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Ennen vanhaan ei vietetty mitään Halloweeneja tai muuta hömppää. Ei edes äitienpäivää. Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon. Juhliahan olivat lähinnä kastejuhla, hääjuhla ja hautajaiset. Esimerkiksi:
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18
>Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon.
Ööö, kyllä ne juhlat aika lailla vuodenkiertoon liittyivät. Kekri (meikäläisten Halloween!) ja joulu nyt ainakin ensimmäisenä tulisi mieleen. Ja tietenkin eri pyhimysten juhlapäivät, jos vaikka keskiaikaa ajattelee. Näiden lisäksi oli tietenkin ihmisen elämän etapit juhlan aiheena.
Pyhimykset ovat katolisen kirkon juttu, ei liity Suomeen mitenkään.
Tutustupa vähän Suomen keskiaikaan. Silloin olimme katolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Ennen vanhaan ei vietetty mitään Halloweeneja tai muuta hömppää. Ei edes äitienpäivää. Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon. Juhliahan olivat lähinnä kastejuhla, hääjuhla ja hautajaiset. Esimerkiksi:
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18
>Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon.
Ööö, kyllä ne juhlat aika lailla vuodenkiertoon liittyivät. Kekri (meikäläisten Halloween!) ja joulu nyt ainakin ensimmäisenä tulisi mieleen. Ja tietenkin eri pyhimysten juhlapäivät, jos vaikka keskiaikaa ajattelee. Näiden lisäksi oli tietenkin ihmisen elämän etapit juhlan aiheena.
Pyhimykset ovat katolisen kirkon juttu, ei liity Suomeen mitenkään.
Tutustupa vähän Suomen keskiaikaan. Silloin olimme katolisia.
Aika iäkäs olet, kun keskiajalla jo olit olemassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Ennen vanhaan ei vietetty mitään Halloweeneja tai muuta hömppää. Ei edes äitienpäivää. Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon. Juhliahan olivat lähinnä kastejuhla, hääjuhla ja hautajaiset. Esimerkiksi:
Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18
>Juhlat linkittyivät enemmän ihmisen elämän kiertoon kuin vuodenkiertoon.
Ööö, kyllä ne juhlat aika lailla vuodenkiertoon liittyivät. Kekri (meikäläisten Halloween!) ja joulu nyt ainakin ensimmäisenä tulisi mieleen. Ja tietenkin eri pyhimysten juhlapäivät, jos vaikka keskiaikaa ajattelee. Näiden lisäksi oli tietenkin ihmisen elämän etapit juhlan aiheena.
Pyhimykset ovat katolisen kirkon juttu, ei liity Suomeen mitenkään.
Tutustupa vähän Suomen keskiaikaan. Silloin olimme katolisia.
Aika iäkäs olet, kun keskiajalla jo olit olemassa :D
Hymähdin.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.